Yritin etsiä ketjua, jossa keskustellaan Sikiön Gaiman kolumnista, mutta yllätyksekseni en sellaista löytänyt. Päätin siis aloittaa uuden ketjun aiheen tiimoilta. Jos tästä on jo puhetta jossain toisaalla, niin heittäkää tämä viesti sitten sinne.
Jarkko onnistuu kirjoittamaan sen verran raflaavia kolumneja, etten millään malta olla kommentoimatta. Monessa asiassa olen Jarkon kanssa samoilla linjoilla, mutta uskallan väittää, että Gaiman on saanut muutakin hyvää aikaiseksi kuin Sandmanin. Itse asiassa minua ei tuo Sandman houkuttele uudelle lukukierrokselle epätasaisen kuvituksen ja toisinaan raskassoutuisen ja junnaavan kerronnan vuoksi. Pieniä paloina sitä jaksaa lukea, mutta ajatus siitä, että lukisin koko tarinan yhteen pötköön, tuntuu yhtä houkuttelevalta kuin ojan kaivuu.
Vaatimaton mielipiteeni onkin, että Gaimanin hienoin saavutus on Tähtipölyä, etenkin Vessin kuvituksella höystettynä. Sen pariin olen jaksanut palata muutamaankin otteeseen. Myös Coraline varjojen talossa oli ihan miellyttävä lukukokemus. Ehkä Gaiman onkin parhaimmillaan lastenkirjojen parissa. The day I swapped my dad for two goldfish ja The wolwes in the walls ovat hienoja esimerkkejä kiehtovista lastenkirjoista, joita aikuisetkin (?) jaksavat lukea.
Neverwhere oli aikamoista tuubaa, joten voisin kuvitella, että sen sarjakuvasovituskin kannattaa jättää hyllyyn. Vai onko jollakulla tästä parempaa tietoa?
Murder mysteries tuli luettua joitakin vuosia sitten ja silloin se vaikutti ihan hyvältä. Ei mikään elämää suurempi kokemus, mutta viihdyttävä. Pitää varmaan lukea se uudestaan ennen kuin hehkutan sen puolesta enempää. Voi olla, etten enää olekaan samaa mieltä.
Vaikka Tähtipölyä onkin erinomainen kirja, niin pahoin pelkään, että elokuvasta ei jää kuin surullinen olo. Taas on hyvä teos laimennettu dollarin kiilto silmissä.
