Jaahas, otetaanpas hieman takaisin ja käsitellään nyt sitten kritiikkisi kolumniin liittyen ettei tule niin ylimielinen kuva, kun itse on kritiikin vastaanottajana. Aiemmin jätin sen väliin, kun olit käsittänyt täysin metsään, mistä koko tekstissä oli kyse.
Gaimania ei sen enempää vähätelty kuin halveksuttu. Kolumnissa irvailtiin miehen nahkatakki-imagolle ja itsetehostukselle (itsekin mainitsit nähneesi miehen puhumassa yleisölle nahkatakissa). Piruilu johtuu tyylilajista, asiallisuus on viimeinen asia, mitä tahdoin kolumniin. Samasta tyylilajista juontaa myös asioiden julistaminen, esimerkiksi arvostelut kirjoitan niin, että perustelut ovat pinnalla.
Sen sijaan johtopäätöksiä ja perusteluja löytyy tästäkin kolumnista, tosin ne eivät ole kovin alleviivaavia. Lisäksi Holdstockin käyttäminen vaatii tietenkin, että lukija on vähintään kuullut miehen tuotannosta.
Kuten sanoin, elokuvaa ei missään nimessä käsitelty, vaan Gaimania. Tähtisumu oli muutoin ajankohtainen ja siitä kimmoke koko kolumniin.
Gaimanin kohdallakin rajoituttiin lähinnä kolumnin aiheisiin, joskin kaari sarjakuvan puolelta proosaan pitäisi olla selvästi esillä. Vastaavasti tarinan matka elokuvaksi muodosti toisen tällaisen kehityskulun.
Läpileikkausta siis ei tavoiteltu ja jos olisi, olisin kyllä mainitsemasi tekeleet muistanut haukkua. Ja nyt kun puheeksi tuli, Sandman on parhaimmillaan nerokas, huonoimmillaan tukkoista, paksua tekstiä, joka ei mene kunnolla lukijan kurkusta alas.
Mitä jatkoon tulee, niin Tähtisumua en elokuvana arvostele, sarjakuvien arvosteleminen on hauskempaa.
