Pöhköt hahmot eivät ole hauskoja ilman totisia hahmoja, jotka saavat kumppaneiden tai vihollisten pöhköyden päällensä. Joissakin sarjoissa tämä virhe on tehty, mutta ei onneksi todellakaan One Piecessä.
Zoron suosiota en ole ihmetellyt, vaikka hän ei ainakaan aluksi ollut hahmo minun makuuni. Hän toi sarjaan kahjolle Luffylle sen totisemman vastapainon olematta silti itsekään täysi tylsimys, ja myöhemmin Zoron ja Sanjin kinat ovat naurattaneet mainiosti

. Toinen aluksi tylsemmältä tuntunut päähahmo on Robin, joka kuitenkin osoittautui pian salaperäisyydessään ja masentuneisuudessaan vekkuliksi hahmoksi: hänen reaktionsa vaaratilanteisiin kutkuttavat samoja naurunystyröitä kuin Muumimamman mehutarjoilut kummitukselle.
Olen One Piece -vuosieni aikana välttynyt taidokkaasti Davy Back -osuudelta, ja luen sen nyt ensi kertaa suomipainoksesta. Virkistävää napata kaupan hyllyltä uutta Odaa, jota lukemaan kiirehtii malttamattomana. Loistojuttu.
![Cool 8]](https://www.kvaak.fi/keskustelu/Smileys/classic/cool.gif)
Skypiea ei ollut suosikkisaagojani.
Aavistin aikoinaan kuinka Enerin ja kumimiehen mittelössä käy hyvissä ajoin. Riehuminen oli melko raskasta. Hyvää läppää lensi kuitenkin, esimerkiksi "pegasos" ja Luffyn kovat strategiat Enerin mantraa vastaan olivat hulvattomia.

Odotan seuravaa pokkaria ja Davy Backin jatkoa jo innolla! Osassa 33
Sanjin ja Zoron yhteistyö oli nerokkuutta. Ensin hupailua erimielisyyksistä kaikille, sitten hahmojen yhteistyötä poikarakkausparittajille ja coolin meiningin ystäville.

Oda antaa parastaan myös lyhyemmissä tarinoissa. Tykkään kovasti.