One Piece

[Luffymcankka]

Aikoinaan toivoin myös Color Walk:ien julkaisua suomeksi ja ensimmäisen saimmekin (kiitos tästä ), mutta harmi kyllä sille ei ole saatu jatkoa.

Color Walk-kirjoja on tullut englanniksikin vain kaksi ensimmäistä osaa, joista molemmat omistan. Pitänee joskus tilata lisää japaninkielellä, värikuvathan siinä se tärkein juttu on, mutta olisi kiva lukea niitä tekstejäkin (en osaa japania).

[PTJ Uusitalo]

Jonkun verran olen tuota väritettyä One Pieceä joskus silmäillyt, ja edelleen se tuntuu jotenkin kummalliselta ajatukselta. Mangan kun ei vaan kuulu olla väritettyä; kompositiot, negatiivisen tilan käyttö sekä mustan ja valkoisen vuorottelu muuttuvat kaikki kokonaan täysin erilaisiksi, jos alkujaan mustavalkoisuuden ehdoilla tehtyä sarjakuvaa lähdetään värittämään jälkikäteen.

(Myönnän ostaneeni Highschool of the Deadin väritettyjä versioita. Mutta ensisijaisesti sen takia, että sen taide on komeaa ja yksityiskohtaista muutenkin – ja Yen Pressin mustavalkoisten pokkarien painojälki on kamala ja pilkkutautinen.)

One Piecen tapauksessa taas... Odan piirrosjälki on vuosien varrella muuttunut niin monimutkaiseksi ja yksityiskohtaiseksi pipertämiseksi, että kompositiot ovat hukkuneet kokonaan, ja etenkin isompia toimintakohtauksia pitää välillä tihrustaa useampia sekunteja, että ymmärtää mitä kuva esittää. Joten siinä määrin värillisyys eittämättä auttaa.

Mutta ensimmäistä kertaa en kyllä mitään lukisi värillisenä. Väritettyyn versioon kannattaa ehkä suhtautua vähän niin kuin elokuvan katsomiseen kommenttiraidan kanssa.

[Chompp]

Muistan kun itse aikoinaan ekaa kertaa aloin lukemaan mangaa niin juuri mustavalkoisuus oli se mikä aluksi häiritsi, mutta kyllä siihenkin sitten tottui aika äkkiä.

One Piecen tapauksessa sanoisin että alkupään luvut eivät hirveästi hyödy värillisyydestä. Silloin Odan jälki oli jotenkin yksikertaisen selkeää. Mutta myöhemmät luvut ovat mielestäni erittäin kaunista katseltavaa värillisinä. Tullaan juurikin siihen mitä sanoit, että Odan piirrostyyli on sen verran muuttunut vuosien varrella, että uudemmat luvut mielestäni oikeasti hyötyvät värillisyydestä. Shueisha on vieläpä mielestäni tehnyt väritykset hyvin, ja käyttäen värejä, jotka Oda on niihin tarkoittanut.

[Chompp]

Jos joku ei vielä tiennyt One Piecen suosion mittasuhteita niin:

http://onepiecepodcast.com/2015/11/29/one-piece-tops-oricons-top-selling-manga-series-and-volumes-in-2015-list/

One Piece on Japanin myydyin mangasarja vuonna 2015, (ja on ollut sitä vuodesta 2008). Ja pokkarien myynneissä One Piece vie neljä ensimmäistä sijaa! (Sen enempää ei taida pokkareita ilmestyäkään vuosittain )

Attack on Titan pääsi lähelle One Piecen myyntilukuja vuosina 2013 ja etenkin 2014, mutta tänä vuonna jäi vähän enemmän jälkeen ja tippuikin listan kolmanneksi. Listan sarjoista vain kolme ensimmäistä on meikäläiselle tuttuja, ja niistä Seven Deadly Sins vielä melko uusi tuttavuus.

Edit: ja mainittakoon nyt vielä (vaikka vähän vanhempi uutinen onkin) että One Piece ja Eiichiro Oda pääsivät Guinnessin ennätysten kirjaan; eniten saman tekijän ja sarjan painoksia levityksessä/julkaistuna. (Välillä 12/1997-12/2014, 320 866 000 kpl).

[Luffymcankka]

Jonkun verran olen tuota väritettyä One Pieceä joskus silmäillyt, ja edelleen se tuntuu jotenkin kummalliselta ajatukselta. Mangan kun ei vaan kuulu olla väritettyä; kompositiot, negatiivisen tilan käyttö sekä mustan ja valkoisen vuorottelu muuttuvat kaikki kokonaan täysin erilaisiksi, jos alkujaan mustavalkoisuuden ehdoilla tehtyä sarjakuvaa lähdetään värittämään jälkikäteen.

Mä taas olen pitänyt todella paljon JoJo's Bizarre Adventuren Part 6:n väriversiosta. Ne luvut joita olen lukenut väreissä eivät kyllä noudata Arakin tapaa vaihtaa vähän väliä hahmojensa väritystä kansikuvissa.

Takaisin One Piecen pariin. Vaikka uusimman pokkarin sisällön olen hyvän aikaa sitten lukenut englanniksi, on aina mukavaa lukea tarinaa uudelleen suomeksi. Suomennoksessa kun pitää toisinaan käyttää luovuutta, kun japanilainen vitsi ei suoraan meille aukene. Mutta tällä kertaa joukossa näkyi olevan yksi virhe myös.

Kirjan viimeisessä luvussa yksi taivaslohikäärmeistä sanoo Donquixote Homingille.
"Senkin kurja petturi!! Ålen aina ållut jåtenkin harhaoppinen!"
 

[Chompp]

Kirjan viimeisessä luvussa yksi taivaslohikäärmeistä sanoo Donquixote Homingille.
"Senkin kurja petturi!! Ålen aina ållut jåtenkin harhaoppinen!"
 

Tuon luvun flashback osiossa kaikkien Mariejoan aatelisten kommentit näyttäisivät olevan kirjoitettu noin, joten hieman hankala uskoa että se olisi virhe. Tosin aika outo valinta. Vaikka normaalisti olenkin pitänyt enimmäkseen noista puhekielen ilmaisuista ym. mitä sarjaan on laitettu, niin tuo jopa hieman hankaloitti lukemista.

Edit: Olenpas tyhmä! Keskityin ihan eri asiaan mistä oli puhe

[Antti Valkama]

Joo, tuo "ålen" on selvä virhe. Pitäisi olla "ålet". Ja "-åppinen". Noissa yritän olla tarkkaavainen koska tulee helposti virheitä, samoin kuin pikkuväen puhetavassa (eli pikkuwäen  puhetawassa). Mutta näemmä en ållut ollut riittävän tarkka.

[haplo]

Jännä tuo, miten One Piece on tehnyt uutta kaulaa Attack on Titaniin. Tosin en tunne jälkimmäisen tapahtumia läheskään noin kaukaa kun seuraan suomijulkaisua. One Piecessä puolestaan meno on taas yltynyt pokkari pokkarilta kiinnostavammaksi, joten sen myynnit ei yllätä niinkään.

Tuo Seven Deadly Sins tuli ihan puskista. Nimi on ollut mulle tuttu, mutta suosio yllätti. Tuon animesovitus on muuten tullut Netflixiin ihan suomeksikin, joten tullee katsottua jossain vaiheessa.

[Chompp]

Jännä tuo, miten One Piece on tehnyt uutta kaulaa Attack on Titaniin. Tosin en tunne jälkimmäisen tapahtumia läheskään noin kaukaa kun seuraan suomijulkaisua. One Piecessä puolestaan meno on taas yltynyt pokkari pokkarilta kiinnostavammaksi, joten sen myynnit ei yllätä niinkään.

Sellaista spekulaatiota olen lueskellut että kun Attack on Titan:sta tehtiin yksi kausi animea vuonna 2013, niin se olisi saanut uusia faneja liikkeelle jotka sitten innoissaan ostivat kaikki löytämänsä pokkarit niin myynti nousi. Mutta Attack on Titan on niin paljon lyhyempi sarja vielä kuin One Piece, että lopulta myynti tasaantui kun kaikki saivat haluamansa pokkarit. Mutta tiedä sitten kuinka paikkansa pitävää analysointia...

Minua taas oikeastaan hieman ihmetyttää tuo kuinka One Piecen myynnit ovat olleet yli 30 miljoonaa vuosina 2010 ja 2011, mutta nyt ovat laskeneen vajaaseen 15 miljoonaan? Saiko 2009 joulukuussa ilmestymyt Eiichiro Odan itsensä kirjoittama One Piece animaatioelokuva niin paljon faneja liikkeelle että ostivat itselleen koko sarjan tai jotain?

[PTJ Uusitalo]

Minua taas oikeastaan hieman ihmetyttää tuo kuinka One Piecen myynnit ovat olleet yli 30 miljoonaa vuosina 2010 ja 2011, mutta nyt ovat laskeneen vajaaseen 15 miljoonaan? Saiko 2009 joulukuussa ilmestymyt Eiichiro Odan itsensä kirjoittama One Piece animaatioelokuva niin paljon faneja liikkeelle että ostivat itselleen koko sarjan tai jotain?

Vuosina 2010-2011 sarjassa tapahtui paljon isoja asioita. Pokkareissa 57-60 oltiin juuri karattu vankilasta ja itketty Bon Clayn perään, ja sitten koko maailman kerma kerääntyikin merivoimien tukikohtaan sarjan toistaiseksi isoimpaan yhteenottoon, jossa itse päähenkilö oli vain muurahainen hirmumyrskyssä. Lopuksi sitten Ace sai nyrkistä, ja Japanissa Ace oli aina fanisuosikki.

Olihan se monen mielestä sarjan eeppisimpiä huippukohtia koskaan – tai ainakin sitten Water Sevenin ja Enies Lobbyn.

Sellaista spekulaatiota olen lueskellut että kun Attack on Titan:sta tehtiin yksi kausi animea vuonna 2013, niin se olisi saanut uusia faneja liikkeelle jotka sitten innoissaan ostivat kaikki löytämänsä pokkarit niin myynti nousi. Mutta Attack on Titan on niin paljon lyhyempi sarja vielä kuin One Piece, että lopulta myynti tasaantui kun kaikki saivat haluamansa pokkarit. Mutta tiedä sitten kuinka paikkansa pitävää analysointia...

Hyvinkin uskottava teoria. Mangaa on niin määrättömästi, että lonkalta heitettynä jokaisen sarjan tapauksessa 90 % potentiaalisesta asiakaskunnasta kuulee sarjan olemassaolosta ensimmäistä kertaa siinä vaiheessa, kun siitä tehdään anime. Siksi uusien hittien pokkarimyynnit piikkaavat aina, ja palaavat sitten inhimillisemmälle mutta aiempaa korkeammalle tasolle.

Titaanien sodan tapauksessa mitään One Piecen tasoista hittiä siitä ei pääse koskaan tulemaankaan, koska pokkarimäärä jää pakosti vähäisemmäksi. Juonikin on jo loppusuorallaan, ja sarjan on määrä loppua ensi vuoden aikana. On se toki silti paremmin kuin Death Note silloin kymmenen vuotta sitten, kun siitä lypsettiin kaikki irti väkisin...

The Seven Deadly Sinsistä sen verran, että eipä se mikään ihme ole jos siitä ei ole aiemmin kuullut, kun se on alkanutkin vasta 2012. (Paitsi jos on tietysti lukenut siitä ekstensiivisen artikkelini Anime-lehden numerosta 4/2014). Titaanien sodan tapaan sekin on muuten Kodanshan Shonen Magazine -lehden sarja. Ihan jännää että parin viime vuoden aikana niin moni isompi hitti on tullut nimenomaan siitä suunnasta eikä Shueishan talleilta.

Henkkoht suosittelen kyllä top-listan kaikkiin muihinkin m tutustumista. Omanlaisiaan laatusarjoja kaikille, osa pienemmille ja osa vähän isommille pojille suunnattuja. Ja kaikki suosittuja täällä lännessäkin (paitsi Kingdom, koska sodankäynti muinaisessa Kiinassa ei täällä ole kuuminta hottia).

[haplo]

Uusimmassa One Piecen luvussa on kuulemma paljastuksia Sanjiin liittyen, eli täytyy alkaa välttää spoilereita asian suhteen. Suomalainen julkaisu taitaa päästä sinne asti ensi vuonna, joten hetki täytyy vielä elää pimennossa.

Luin vähän aikaa sitten Shigeru Mizukin Kitaroa kahden tarinan verran. Kitaro-tarinat ovat olleet minulle aiemmin vain maineeltaan tuttuja, mutta pisti silmään hahmon tapa peittää toinen silmänsä hiuksillaan kuin Sanji konsanaan. Onkohan Oda tuota miettinyt sen kummemmin? Kitaron kohdalla nopea tiedonhaku väittää, että hiukset ovat noin vain sen takia, ettei silmää ole. Sanjin kohdallahan homma on vähän mysteerisempi ja silmään liittyen on esitetty spekulaatioita.

[Antti Valkama]

Liekö silmällä mitään merkitystä? Peitettynä olevahan vaihtui aikahypyn aikana... Menneisyydestä oliis kyllä hauska kuulla. Sanji, Zoro ja Franky ovat ainoat joiden syntyperä on vielä arvoitus. Tai no, Namillakin on, mutta toisaalta vanhempien puute on perusteltua taustatarinan kantilta.

[Chompp]

...pisti silmään hahmon tapa peittää toinen silmänsä hiuksillaan kuin Sanji konsanaan. Onkohan Oda tuota miettinyt sen kummemmin? Kitaron kohdalla nopea tiedonhaku väittää, että hiukset ovat noin vain sen takia, ettei silmää ole. Sanjin kohdallahan homma on vähän mysteerisempi ja silmään liittyen on esitetty spekulaatioita.

Liekö silmällä mitään merkitystä? Peitettynä olevahan vaihtui aikahypyn aikana...

Ainoa asiahan mikä muuttui oli se kulmakarvojen kiekura, joka muutti paikkaa. Eli ehkä Sanji pitää hiuksia toisen silmänsä edessä ihan vain sen takia, että olisi melko huvittavan näköinen, jos molemmat kulmakarvat näkyisivät

Sanji, Zoro ja Franky ovat ainoat joiden syntyperä on vielä arvoitus. Tai no, Namillakin on, mutta toisaalta vanhempien puute on perusteltua taustatarinan kantilta.

Vaikka Zoron vanhemmat ovatkin mysteeri niin toisaalta kyllä tiedetään sen lapsuudesta jotain, eli siinä mielessä hieman sama tilanne kuin Namin kohdalla. Frankysta olis kiva saada tietää hieman lisää kun kerran tiedämme, että sen isukki oli piraatti. Mutta kiinnostaisi myös tietää mitä Luffyn äidille on tapahtunut. Brooke:stakaan emme kyllä tiedä hirveästi ennen Rumba piraattien aikaa.

[haplo]

Jep, onhan siihen Sanjin peitettyyn silmään liittyen jo ollut tuota juttua sarjassa. Kuitenkin Odan tyyliin sopisi piruilla asialla siihen tyyliin, että ensin vaikuttaisi, ettei silmällä ole sen kummempaa merkitystä, mutta lopulta paljastaen jos ei muuta niin suvussa kulkeneen salaisen piilolinssin.

Kaikkien Olkihattujen menneisyys kyllä kiinnostaisi laajemminkin vielä. Hyvä keksintö Odalta oli tehdä Luffystä tuollainen huoleton veikkonen, joka ei turhia kysele hyvien tyyppien menneisyyden perään. Se antaa tekijälle vapauden kertoa asioista silloin kun huvittaa ja jos huvittaa.

[Luffymcankka]

One Piece 77:ssa oli kiva määrä lukijoiden piirroksia, tietysti syynä se edellisessä kirjassa mainostettu kilpailuntapainen. Mainoksia oli vain kaksi sivua.

Pitääpä viikonloppuna lukea tää uusin pokkari ja katsoa löytyykö hauskoja suomennoksia.