Kyllä tuossa kolmikossa varmaan ovat hänen tärkeimmät sarjansa. Planetaryä kokeiltiin suomeksi: siitä tuli ihan alku eli neljä ensimmäistä alkuperäistä lehteä DC-spesiaalissa 3/2007.

Lisäksi suomeksi on julkaistu joitakin Ellisin kirjoittamia supersankarijuttuja, ainakin Rautamies:Extremis (2013), X-Men: Aavelaatikko (2015; tämän arvostelun kirjoittajana muuten on Mikael Mäkinen, jonka tiedät Sarjismiehistä), X-Men: Xenogenesis (2016) ja WildC.A.T.s. & Ryhmä-X (2000). Näitäkin pidetään ihan pätevinä teoksina, jos tykkää supersankareista.

Jotain:

Lehdissä värit ovat haaleat. Musta ei ole mustaa, vaan tummaa harmaata. TP kohdalla tilanne on usein sama. Divareissa osa TP, niin värit äärimmäisen haaleat. Tuo ei ole hyvä homma, koska vaikuttaa suoraa luku fiilikseen.

Nyt kun haluaisi tutustua Terminal-sarjaan, niin divari ei ole vaihtoehto, ellei sitten ota sitä lehti tilausta JA kuten sanottu lehtien värit, painojälki on heikkoa.

Lisäisin, että ainakin itselläni mustavalkoisuus on visuaalinen ilme, joka on "osa" samurai genreä. Ghost of Tsushima - videopeliäkin pelaan aina mustavalkoisena (pelin tarjoamalla filtterillä, en sentään tv:n kuva-asetuksia muuta tämän takia), koska "se jokin" ei muuten tuntuisi kokemuksessa oikealta. Tähän kai vaikuttaa se, että Akira Kurosawan leffat ovat tässä genressä vahva kulmakivi, inspiroiden tänäkin päivänä muita saman genren tuotoksia, Usagia mukaanlukien.

Olen jopa huomannut, että kun pääni sisällä mietin IDW:n julkaisemia Usagi-tarinoita, jotka ovat olleet ihan alusta lähtien väreissä, minä "näen" ne mustavalkoisina vaikka faktuaalisesti tiedän niitten olevan värillisiä ja olen oikeilla silmillä kokenut ne pelkästään väreissä. Mustavalkoisuus on vain yksinkertaisesti muodostunut niin vahvaksi osaksi sarjan visuaalista identiteettiä, etten osaa kuvitella sitä toisin.

Ekan kerran kun muutin Helsinkiin kasarin lopulla kävin kylässä Pasilassa. Muutama vuos sitten seurailin Nallen julkaisuja kun olin vielä Instagramissa. Sitten pienlehteilyaikojen ei ole muuta kontaktia ollut. 
 
Vähän oudosti tuossa YLE:n jutussa puhutaan jotain käsistä ja ongelmista niiden kanssa, mutta ei kuitenkaan avata asiaa tarkemmin. No, mitäpä muiden terveysasiat mulle kuuluu, mutta tuota asioiden esittämistapaa kummeksun.