Seuraavaksi ajattelin kokeilla tätä formaattia. Tiiliskivi, MUTTA ainakin olisi lukemista. Tuota IDW jatkumoa myös kehuttu.

Mitä muuten olet kilpikonna mieltä kovakantisista sarjakuvista? Itseäni ehkä hiukan alkanut ärsyttää koska:
a) paino on valtava verrattuna pehmytkantisiin
b) hintaa tuppaa kertymään myös enemmän
c) On niitä hankalampi lukeakin

Sarjakuvakokoelmani on niinkin huikea kuin:
- Absolute Batman, Absolute Green Lantern (TP)
- Usagi (TP)
- James Bond (HC)
- The Last Ronin (HC)
- G.I. Joe, Void Rivals (DE)

Kaikissa näissä formaateissa on etunsa. TP kulkee helposti mukana repussa ja lukeminen on painon ja materiaalin vuoksi ok MUTTA niin vain paneelit ovat todella kiinni keskiosassa että 10 % kuvasta hukkuu.

HC on jämäkkä ja suurempi sivukoko helpottaa tekstin lukemista. Parempi paperin laatu tekee kuvista kauniimpia, etenkin värimaailma. Jos lukee sängyllä, niin painoa ei juurikaan huomaa.

Energon Universe DE kirjat ovat tällä hetkellä olleet parhaimmat. Riittävän suuri sivukoko, paperin laatu, tekstit, värit, taide ylipäätään suurempaa kuin TP. Ja sitten se lisämateriaali + että mukana speciaaleja sun muuta. Tuo kaikki panostus tekee noista Deluxe Edition kirjoista arvokkaan tuntuisia.

Usagia luen suomeksi ja englanniksi, normi + Space. James Bond on suomeksi. Kaikki muu englanniksi. Englannin kielisiin sarjiksiin on paljon helpompi keskittyä. Voi johtua siitä että harrastan myös elokuvia. Eli laitan kuulokkeet ja eng.tekstityksen. Niin ikään paljon helpompi keskittyä.

...
Olen nyt lukenut jo melko laajasti. Sanotaan 40 eri sarjaa, MUTTA jotenkin kummasti veri vetää: Batman, TMNT, Usagi, G.I. Joe suuntaan. The Incal näytti hienolta. Se voisi olla suomeksi ihan kova sarja kerätä. Yritän olla kiirehtimättä. Tämä sisällön valtava määrä on yllättänyt. Ihmisten ympäri maailmaa tulisi tietää sarjiksista. Nämä menevät minulla jopa elokuvien yli.

Aikanaan olen lukenut kaikki: Asterix, Lucky Luke, Tintti, Marsupilami, Corto Maltese, mitä näitä nyt on, Valerian ja monta muuta ns. "perus sarjista". Arvostan äärimmäistä luovuutta, piirrosjälkeä, värimaailmaa, ylipäätään sellaista hulluutta, jossa on kuitenkin järkeä. Esim. G.I. Joe (EU) tuntuu ihan mahdolliselta ja realistiselta, niin aikuismaiseen suuntaan homma on vedetty, sitä sekopäisyyttä unohtamatta.

voi lähettää ne työpaikalleen, minkä teinkin, ja sitten tuli jotain ihme säätöä Tullin kanssa, koska niihin pitäisi kai laittaa "oma nimi c/o yritys" selventääkseen, ettei tämä ole mainitun puulaakin virallista postia

Tulee nyt ulkomuistista, mutta ulkomailta tilattaessa vastaanottaja taitaa jossain määrin olla vastuussa lähetyksen sisällöstä, koska ulkomainen lähettäjä ei voi olla (suhteessa suomalaiseen viranomaiseen).

Selkärankaan iskostui aikanaan vanha sääntö siitä, että jos yrityksen nimi tulee ensin, on yrityksellä oikeus avata se (varmaan joku postivastaava, pienemmässä firmassa varmaan toimari). Sitten jos työntekijän nimi tulee ensin, on yrityksen avaamatta toimitettava paketti ko. henkilölle.

Tietenkään käytännössä en koskaan ole ollut töissä yrityksessä, jossa olisi ketään kiinnostanut tuon taivaallista, mitä postia respaan saapui.

Onko tämä teistä edelleen must read kamaa?

Sarjakuvan klassikoihin lienee parasta tutustua samoin kuin kirjallisuuden klassikoihin eli suuntaamalla kirjastoon.

Jos ei kolahda, niin kukaan ei pakota niitä enempää lukemaan ja rahatkin ovat säästyneet.

Kaukoranta ja Kemppinen kertoo vuoden -82 painoksen sivulla 217.

Harvoja ulkomaiseen levitykseen sarjakuviaan saaneita suomalaisia piirtäjiä on Maria de Lisitzin, jonka töitä on ilmestynyt mm. Uudessa Maailmassa, Jaanassa ja Elokuva-Aitassa sekä BULLsin levittämänä Pohjoismaissa.

En nyt muista onko mulla yhtään kuvaa kyseisistä sarjoista tai oliko Lisizin mainitty Järven Pilapiirtäjät kirjassa, mutta tän päivän lehdessä oli taiteilijan nekrologi. Siinä ei mainittu sanallakaan sarjakuvia. 

Lisizin ura sarjakuvien parissa jäi epäilemättä jonnekin -70 -luvulle ja on sittemmin painunut täysin unholaan.