Potentiaalia kirjojen ja sarjakuvien myynnille olisi vaikka kuinka. Jengi kantaa selkä vääränä luettavaa kasseissaan

Miten tuo potentiaali hyödynnettäisiin tasaisesti eikä vain näiden tapahtumien kautta?

Ekana tulee mieleen että tekstikirjat ovat suosittua niiden sisältämien tarinoiden ja aiheiden takia. Kirjamessuketjussa Curtvile mainitsi Riina Tanskasen. Hänen kirjansa myyvät. Samoin kuin vaikka Liv Strömqvist. Sen sijaan esimerkiksi miljoonas asterix tarjoaa jo marginaalisemmin kiinnostavaa asiaa ja vähemmän mitään uutta.

Sarjakuvassakin ovat pisimpään menestyneet genrejutut (länkkäri, sota, supersankarit) joita on helpoin markkinoida. Sarjakuvaromaani ei ole onnistunut nousemaan perinteisen romaanin rinnalle myynneissä, sillä lopulta kyse on hyvin erilaisesta tuotteesta. Sarjakuvalla kerrottu tarina on kirjaan verrattuna tyypillisesti kallis (sama hinta, lyhyempi kesto ja vähemmän sisältöä) sekä suurikokoisena hankalasti luettava. Sarjakuva on myös hankalammin eli työläämmin tulkittava kuin teksti.

Se minkä sarjakuvaharrastaja näkee fanittamansa median hyveenä tai potentiaalina, kirjallisuuden harrastaja näkee toisin.

Mutta tosiaan, onneksi on olemassa myös sarjakuvia, jotka myyvät hyvin.

Hyvin pidettyjä sarjakuvia ja väittäisin vielä että edullisesti:

https://www.tori.fi/recommerce/forsale/item/32436814
https://www.tori.fi/recommerce/forsale/item/32437146
https://www.tori.fi/recommerce/forsale/item/32512610

Enkä löydä edes mitään yhteystietoa, mistä voisi kysellä.

Peltolan Antti ylläpitää Sarjakuvalistauksia. Ainakin joskus hänen s-postiosoitteensa oli hänen etunimensä piste sukunimensä miukumauku iki piste fi. Olen viestitellyt hänen kanssaan s-posteja. Kokeile kirjoittaa siihen. En kirjoittanut tähän osoitetta suoraan välttääkseni sen että spämmirobotit sieppaavat sen.

Tuolla Dan Dare ketjussa on ollut puhetta Judge Dreddistä. Kuvasimme eilen SarjakuvaTV:n Dredd -pätkän ja katselin tietenkin alle myös Sarjakuvamiesten Dredd videon.

Dreddiin liittyen puheeksi on noussut fasismi ja Sarjainfo. Jopa samassa virkkeessä. Läksin sitten tarkistamaan (Sarjainfo-indeksin avulla) että onko infossa ollut tuon Murtosaaren laatiman rykäisyn (4/1984) jälkeen juttua Daresta. Ensimmäiset lyhyet arviot on laadittu Jalavan albumeista 27 ja 28 Sarjainfoihin 2/1999 ja 4/1999. Ekassa Ville Hänninen kirjoitti jotain fasismista. Toinen Jari Hanskin kynästä, oli muuten vain lyhyt ja suht nuiva. Myös Jalavan viimeinen JD -albumi on arvosteltu Sarjainfo 3/2000. Hänninen jatkaa tutulla linjalla ollen sitä mieltä että kyse ei ole satiirista vaan fasismista. Hän ei myöskään ollut tietoinen siitä että Wagner ja Grant kirjoittivat salanimellä T B Grover.

Sen sijaan Sarjainfo 3/1996:ssa on päätoimittaja ja Judge-kääntäjä Heiskasen juttu sarjakuvatutkija Martin Bakerista. Hän oli tutkinut 2000AD -lehden (ja sitä edeltäneen Actionin) vastaanottoa lukijakirjeiden perusteella. Tämä pieni mutta Sarjainfon osalta kuvaava otanta näyttää kyllä selkeästi siltä että yleisö osaa lukea tai "tajuaa" Judge Dreddiä paremmin kuin kriitikot. Toki kriitikon virka Sarjainfon kaltaisessa harrastajalehdessä on karu, kirjoitat ilmaiseksi ja nenän alle pakkaa lakkaamatta sellaistakin tavaraa mistä et tiedä mitään etkä välttämättä haluakaan tietää.

Aikanaan itseltä taisi mennä nuo arvostelut ohi tutkan. Oli elämässä siihen aikaan muutakin, eli ns. elämää.

Tuli kahlattua Cutlass läpi. Ihan ok. Hiukan turhan tekstivetoista, hiukan raskasta paikoin. Henkilöhahmoista taisi Cutlass ainoana olla ns. edes kohtuullisesti kunnon kaveri, muut hahmot olivat enemmän tai vähemmän korruptoituneita, ilkeitä, ahneita tms. Erikoinen lukukokemus kyllä. Huomattavasti kyynisempää menoa kuin Blueberryt.