Toinen tykkää lihaksikkaasta Conaista toinen lihaksettomasta. Mikäs siinä. 

Vakavammin puhuen ajattelin et jos mukana on jotain takaumaa tai taistelukohtausta, niin vähän nuorempi ukko on uskottavampi. En ole tutustunut siihen mitä Conradin teos tältä osin sisältää, joten ihan mutuna tässä. Oletan myös että "Conanin elokuvatyleisö" ei välttis lähde katsomaan mitään vanhan äijän turinaa, vaan mukana pitää olla myös toimintaa.

Veikkaan että mennään tässä kommentissasi huumorilla ja Conrad on jokin oikoluvun versiointi Howard nimestä.
Tämä on siis taas kerran Hollywood laitos mitä luulevat Conanin olevan.
Tuolla aiemmassa Ronkaisen Timon linkissä tämänhetkinen käsikirjoittaja ilmaisi asian:

"Unforgiven with Conan, where he's not the strongest guy in the world anymore. The point of the story is that even with old age, you're still valuable, even if you're not the strongest thing in the world. Conan used to be the strongest, but now he's got to be smart."

Ja joitain kommentteja sitten käyttäjän X-Men pointin Conanin" junttiudesta " on samaa kategoriaa. Riittää kun on iso lihakset ja saa olla tyhmä.
Ei, se ei ole pakollista että lukee lähdemateriaalin. Se ei koskaan estä kommentointia .
Howard kirjoitti Conanin synkkäkulmaiseksi pantterimaiseksi hahmoksi, joka toki oli väkivahva mutta joka oli paitsi älykäs myös viisas. Se että ymmärrät ihmisiä ei tarkoita että pitäisit heistä.
Fiktiivisten hahmojen tahaton ja tahallinen väärinymmärrys on normia. Conan on ollut " joka pojan ensimmäinen pornolehti" jota aikoinaan myös Suomen Tolkien seuran Legolaksessa ajettiin tylysti agendana. Opponoijansa Petri Hiltunen on sittemmin linjalla elä ja anna muiden elää mutta minun ei tarvitse suhtautua samoin.
Se ei minun kirjoissani eronnut siitä kun Serbiassa valjastettiin Asterix pienine gallialaiskylineen edustamaan Serbiaa 90- luvun Balkanin sodissa muita ja Natoa vastaan.
Näitä piisaa siitä "sarjakuva ei ole vain lapsille" " manga ajaa pedofiliaa" " supersankarit on fasismin ihannointia" ja " taidesarjakuvaa tehdään kun ei oikeasti osata tehdä sarjakuvaa "
Kaikissa osatotuus ja jos joko haluaa leikkiä tyhmää tai on tyhmä ne ovat koko totuus.

Mitä enemmän ja lähemmäs alkuperäisessä materiaalissa ollutta päästään sitä onnistuneempi saadaan aikaiseksi. Osalle piisaa että on uskottavat lihakset.
Edellämainittujen syiden takia tilanne on sama kuin Reacherin kanssa. Jokainen kirjat lukenut oli että " mitä *****a? Tomppa Cruise on muka Reacher?" Hän kun on kaukana kirjojen hahmosta.
Mutta koska Tom Cruise on leffasta tehtiin kaksi elokuvaa ja sittemmin Alan Richardsonin tähdittämät sarjat joissa ollaan lähempänä kirjoja.
Tässä on sama juttu. Arnold Schwarzenegger on yhä se millä myydä tuote. Mutta jos hyvin käy muistuttaa alkuperäistä edes vähän.

Lihakset ovat se mitä monet näkevät, kiitos Frank Frazettan, Marvelin sarjakuvien ja Miliuksen leffan.
Se ei ole tärkeintä.

Toinen tykkää lihaksikkaasta Conaista toinen lihaksettomasta. Mikäs siinä. 

Vakavammin puhuen ajattelin et jos mukana on jotain takaumaa tai taistelukohtausta, niin vähän nuorempi ukko on uskottavampi. En ole tutustunut siihen mitä Conradin teos tältä osin sisältää, joten ihan mutuna tässä. Oletan myös että "Conanin elokuvatyleisö" ei välttis lähde katsomaan mitään vanhan äijän turinaa, vaan mukana pitää olla myös toimintaa.

Päivitin listaa. Aiemmin jäi mainitsematta, mutta tärkeä on huomata: Toisin kuin Insta tai Face, Mastodon ja Pixelfed ovat avoimia, eli näitä tilejä voi "seurata" eli käydä lukemassa, vaikka ei itse olisikaan kirjoittautunut palveluun!

Yotsuba 16 oli marketissa.
Jos sarjan eteneminen vaikuttaa hitaanlaiselta, niin se johtuu siitä että Azuma tekee jaksoja kovasti hiljakseltaan.
Tässä numerossa käydään retkellä vuorilla ja käytetään bonuskorttia, mutta kaiken huippu on kun Yotsuba käy pistäytymässä tulevassa koulussaan. Hän kohtaa siellä jokseenkin taitamattoman nuoren opettajan, jonka nimi on


Tajunta räjäytetty.

Veli: Viestisi on osoitus siitä, että Jim Aparon Mustiksen julkaiseminen on hyvä idea, koska silloin Mustis-julkaisut saavat huomiota myös supersankarien lukijoilta. Hänhän piirsi runsaasti Batmaniä ja muita DC:n sankareita. Minusta hänellä on supispiireissä erittäin hyvä maine, mutta tosiaan ehkä ei ihan ns. ykköskorin piirtäjän mainetta.

En usko millään, että kaikki Aparon Mustikset tulisivat suomeksi yhdellä kerralla, mutta toivon, että ne kaikki tulisivat.

Amerikkalaisten sarjakuvalehtien Mustis-seikkailut muuten ovat usein kovin lyhyitä, aivan erillisiä, ristiriitaisia ja hiomattomia verrattuna Team Fantomenin tuotantoon. Käsikirjoittajat eivät kiinnittäneet huomiota esim. siihen, millaisia heimoja viidakossa oli ollut sanomalehtien tarinoissa aiemmin eivätkä esim. siihen, millä tavalla aiemmista Mustiksista (esi-isistä) oli kerrottu. Valitettavan usein Mustis on niissä vain rymistelijä eikä salavihkainen hiiviskelijä.

Kuitenkin parhaimmillaan Mustiksen jenkkiversiot voivat olla viihdyttävää luettavaa. Aparon piirtämiin seikkailuihin kannattaa tutustua pelkän taiteen takia. Itsekin pidän kovasti hänen taiteestaan. Häneen ruuduissaan on kiinnostavia, poikkeuksellisia kuvakulmia. Batman ja Mustanaamio näyttävät notkeilta eivätkä miltään tankeilta.

Täällä linkissä on Jim Amashin tekemä Aparon haastattelu vuodelta 2000. Turinointi koskee lähinnä Charlton-kustantamon aikaa. Haastattelussa ilmenee, että Charltonin toimisto sijaitsi suhteellisen lähellä hänen asuntoaan. Päätoimittaja Dick Giordano, josta myöhemmin tuli iso vaikuttaja DC:llä, värväsi hänet töihin kustantamolle ja myös aina antoi siellä uusia töitä. Mustiksen lisäksi Aparo teki Charltonille mm. romanssisarjoja, länkkäreitä ja länkkärikomedia Wanderia (Mies Sirius 5:stä), jota on julkaistu suomeksi Hopeanuolessa mustavalkoisena. Myöhemmin Giordano sitten otti hänet töihin myös DC:lle.

Tuolta selviää myös, että harvinaisesti Aparo myös tekstasi piirtämänsä ja tussaamansa sivut (yleensähän amerikkalaisessa sarjisteollisuudessa käytetään erillisiä tekstaajia) ja että Aparon esikuvia piirtämisessä olivat mm. Alex Raymond, Hal Foster, Mac Raboy ja Neal Adams. Kun hän aloitti Mustanaamion piirtämisen, häntä käskettiin jäljittelemään Sy Barryn strippejä.

Jim Aparon kaikki kymmenen The Phantom -lehden kansikuvaa ja hieman näytteitä Mustis-sivuista on nähtävissä tällä sivulla.