Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Sarjakuvien ostaminen ja keräily => : Reima Mäkinen 16.06.2003 klo 12:23:46
-
Kiinnostaisi tietää mitä ihmiset tuumaa kun tää nyt alkaa olla tätä.
-
Siis mikä alkaa olla mitä? Kaikki sarjakuvat kovissa kansissa?
Onhan sisältö ilman muuta tärkeintä, mutta minusta kovakantisuus on hiton hyvä juttu sarjakuvallekin. Lisää ehdottomasti tuotteen arvoa muutenkin kuin hinnan muodossa. Ehkä sarjakuvia löytyy kohta tavallisen sukankuluttajan kirjahyllystäkin eikä pelkästään rypistyneinä sieltä lehtikorin pohjalta...
-
Mulle toi oli aika vaikea päätös. Oikeastaan kolme kohtaa sopi, mutta valitsin lopulta tuon sisällön. Toisaalta kovat kannet ovat turhaa juppailua, varsinkin, jos sisältö on mitä on ja yleensä kova hinta (jonka kovat kannet usein, mutta ei aina aiheuttavat) on ostokynnystä selvästi nostava tekijä. Seuraan muutenkin sen verran vähän sarjakuvaa, että jätän helposti ostamatta, jos hinta on vähääkään yläkanttiin.
Ellei sisältö tosiaan ole mua kiinnostavaa ja tällä hetkellä sekin taitaa tarkoittaa vain erään J. Byrnen tuotoksia (jonka kovakantisen albumin ajattelin kovasta hinnasta huolimatta hankkia). Alennuslaarista ostelen sitten mieluummin niitä kalliita (ja kovakantisia). Siten on pienempi riski pettyä rahan kohteeseen.
-
Viimemmäksi on tullut ostettua kovakantisena Milliganin ja Allredin X-Force, koska se oli itse asiassa vastaavia kahta pehmeäkantista edullisempi paketti (ja jättikoko paransi hinta-laatusuhdetta huomattavasti), sekä Preacher: Dead or Alive -kansikokoelman, koska sen sai n. 8e:n pilkkahintaan Aleksanterinkadun Suomalaisesta (niitä saattaa olla vielä jäljellä...). Muuten en kovakantisiin jaksa uhrata rahojani, kun pehmeäkantisiakin pystyy ihan hyvin lukemaan.
-
Selvennetään nyt vielä. Ainakin Arktisen Banaanin kanta on kallistumassa siihen suuntaan, että tuotetaan kalliimman puoleisia lahjakirjoja. Viimeksi ovat tulleet Kovacs ja Baby Blues. Myös Otava, Like ja Kemin kulttuurikeskus ovat julkaisseet kovakantista kamaa. Puhumattakaan Kung Fu Poliiseista ja Ronkoteuksesta. Villityksen taisi aloitaa Nemo hitiksi muodostuneella Naisen kanssa sarjallaan.
Olen tästä riekkunut tuolla puhekuplassakin, mutta tulkoon vielä mainittua tämä näkökulmani. Suurkuluttajana ostan mieluummin pari mielenkiintoista pehmeäkantista kuin yhden kovakantisen. Tai sitten tyydyn kyttäämään tarjouksia.
Olen samaa mieltä siitä, että kannet tuovat lisäarvoa, mutta voi sitä hieman halvemmallakin disainata (ks. esim Gömp#5)
Toivon todella, että nämä kalliit laitokset nyt myyvät, sillä kustannuspoliikot saattavat äkkiä ajatella, että kun edes kovat kannet eivät myy, niin turha sitten julkaista missään muodossa. Suomen markkinat on aika rajalliset ja siinäpä vasta onkin miljardin rupian kysymys, että millä niitä saisi laajennettua?
-
Selvennetään nyt vielä. ...Myös Otava, Like ja Kemin kulttuurikeskus ovat julkaisseet kovakantista kamaa.
Aivan Mämmiläkin oli kovissa kansissa. Sanotaan nyt niin, että ostan kovissa kansissa jos muuta formaattia ei ole. Sisältöhän se ratkaisee. Mutta tosiaan jos saman saa pehmeäkantisena, ostan sen.
Timo
-
Salarymanina joudun arkisin ajelemaan R-shinkansenilla pari tuntia päivittäin.
Ostokseni keskitän junalukemiseksi sopivaan huokeaan ja taskukokoiseen paikallismangaan, eli Akkarin taskukirjoihin ja Korkeajännityksiin ( velipoika toimittaa Texwillerit)
-
WSOY julkaisee taas syksyllä sarjakuvaa, Dupuy&Berberianin Monsieur Jeania sekä Lewis Trondheimia. Mutta, jos albuissa on väriä & kovat kannet, miten mahtaa käydä..
-
Arvaus: Joulumarkkinoille varmaan tähätäävät. Sitten helmi maaliskuussa kirjoja saa jo puoleen hintaan :-(
Pitänee vielä todeta, että Ronkoteus on tiemmä myynyt aivan kohtuullisesti. Eli hintavuus ei välttämättä ole paha asia.
-
Pidän pehmeäkantisista ja ostan vain niitä. Osansa asiassa on tietysti opiskelijan budjetilla, mutta kovat kannet ovat mielestäni täysin turhia ja pelkkä rahastuskeino, olivat sitten sarjiksissa tai kirjoissa.
-
Pidän pehmeäkantisista ja ostan vain niitä. Osansa asiassa on tietysti opiskelijan budjetilla, mutta kovat kannet ovat mielestäni täysin turhia ja pelkkä rahastuskeino, olivat sitten sarjiksissa tai kirjoissa.
Tavallaan hyvä päätös myös siksi, että kovat kannet vievät enemmän tilaa ja ainakin meitin taloudessa kirjahyllytila on aivan liian rajallinen (menee jo nyt muutamia metrejä kahdessa rivissä).
Valitettavasti Suomen markkinat taitavat olla liian pienet SEKÄ kovakantisen ETTÄ pehmeäkantisen julkaisuun, mikä olisi muuten ihan hyvä idea.
-
Hmm.. sarjakuvien kohdalla ehkä. Mutta kirjojen puolellahan on huomattu pokkaribuumi, eikä kovakantisen kaunokirjan ja sen pokkariversion välillä ole enää kuin reilu puoli vuotta parhaimmillaan, tai pahimmillaan, miten sen nyt sitten tulkitseekin. Sidotut lehtien vuosikerrat olisivat kyllä mukava juttu (ks. lähiAnttilasi ja Aku Ankka 2002), tätä tapaa aivan turhan vähän harrastetaan kustannusalalla. (Kansioihin survotut lehdet pakkaavat repeytymään liian herkästi.)
-
Kotikulman Suomalaisessa kirjakaupassa näkyi olevan Kovacsia tarjouksessa. Olikohan se 11 vai 13 euroa. Aika mielenkiintoista muuten, että kun normihinta on aika kova, kuten kovakantisissa tuppaa olemaan, myös kirjojen hintahaarukka on leveämpi. Tässäkin tapauksessa saattaa saman (uuden) kirjan/tuotteen hintaero olla paikasta riippuen abaut 5 euroa.
-
"Mulla ois tässä tämmönen sarjakuva. Aika paskahan se on, en itse edes jaksanut kokonaan lukea. Mutta hei, tehdään tästä kovakantinen ja pistetään kaupantekijöiksi tolkuton hinta. Kyllä sitä sitten lahjaksi ostetaan."
Anteeks vaan, mä voin todella pahoin. Oikeasti. Todella pahoin. Rakastan sarjakuvia hyvin paljon ja tämä nykyinen alennustila kustantamisen suhteen pistää sekä vihaksi että vatsan sekaisin kun sitä vähänkään ajattelee. Enkä tarkoita pelkästään kovakantisia lahjakirjoja vaan kaikkia näitä surkeita strippikokoelmia ja köykäisiä jatko-osia jo aikaa sitten otteensa menettäneiltä tekijöiltä.
Olen viimeisen viiden vuoden aikana ostanut itselleni vain yhden käännössarjakuvan(ghost world) eikä asianlaita suinkaan johdu kroonisesta rahapulastani. Kyllä sitä rahaa aina sen verran löytyisi, mut mitäpä ostat kun ei ole mitään ostamisen arvoista edes tyrkyllä.
Enkä minä suostu nielemään väitteitä että sitä saa mitä tilaa tai että laatua ei osteta vaikka tehtäisiinkin tai että ostava yleisö nyt vain haluaa tätä paskaa. Kyllä sitä vikaa kustannuspuolelta löytyy. Sarjakuva ja yleisö tuntuvat kasvavan mutta kustantamot eivät. Helvetti herätkää pahvit.
(Tämä viesti on aika äkkinäistä ja jäsentämätöntä purkausta. Toivottavasti ymmärsitte. Voin perustella näkemyksiäni tarkemmin jos jotakuta ihmetyttää jokin sanomani.)
-
Aivan ihanaa, jos tämä kovakantisuubuumi yleistyy suomalaisessa sarjakuvassa. Omat lukutottumukseni kun ovat vähän "ranskalaiset". Ostan sarjakuvakirjoja hyllyyn ja palaan niiden pariin uudelleen ja uudelleen. Kovakantisina ne ovat sinällään pieniä taideteoksia.
Tunnustan, että monet kerrat on kirpparilta ja divareista tullut hankittua ulkomaisia sarjakuvia ihan niiden hyvän ulkoasun vuoksi, vaikka kyseistä kieltä en juuri hallitsisi.
-
Omasta mielestäni kovat kannet ovat loistava ajatus, siis jos sarjakuvan sisältö on hyvää, muuten kovat kannet saisi jättää laittamatta.
Itse en omista kovin paljoa kovakantisia sarjakuvia, mutta jos vastaan sattuisi tulla hyvä sarjis jossa on kovat kannet niin varmaankin ostaisin sen.
Sopisivat paremmin kirjahyllyynkin jos olisi
kovat kannet. ;D
-
Kovakantinen on mielestäni paremmin säilyvä ja tyylikkäämpi, mutta toisaalta yleensä kalliimpi. Jos on ylimääräistä rahaa (mitähän hittoa semmoinenkin on?? ??? ), niin ehdottomasti kovakantinen versio.
Nytkin päätin tilata Jeff Smithin sarjakuvasta Rose nimenomaan kalliimman, mutta hienomman Hardcover-version.
-
Minusta sarjakuvat kuuluu olla pehmeäkantisia, koska minä luen niitä "kevyempänä" (ei huonompana) lukemisena ja jos ne laitetaan koviin kansiin, koko idea menee minun osalta hukkaan.
Nidotuissa painoksissa on vain se huono puoli, että nykyään ne ovat aina vain huonomman laatuisia. Monista kansista puuttuu taittoura, jolloin kansi aukeaa selkämykseen saakka. Ja hupsista - ensimmäisen lukukerran jälkeen kannet ovat jo irti.
Yleensä vannon kovien kansien nimeen, mutta sarjakuvissa teen poikkeuksen.
-
Miten ne kannet liittyvät siihen lukemiseen? Sisällön ei luulisi muuttuvan mihinkään.
-
Nyt näitä (kotimaisia) olisi jo sitten alessa. Mämmilää, Kungfupoliiseja yms. "huokeaan noin 5-10" euron hintaan. Eipä tule (ainakaan meikän) heräteostoksia tehtyä vielä tuolla hinnalla, vaikka se oliskin vaan puolet tai alle ovh:sta...
-
Miten ne kannet liittyvät siihen lukemiseen? Sisällön ei luulisi muuttuvan mihinkään.
Mutta sisältö pysyy yleensä paremmin kansien välissä kovakantisissa. ;D
Ainakin minulla tuppaa Dilberteistä lähteä liimaselkäkannet irti vaikka kuinka siivosti pitäisi... (suurin osa liimaselkäisistä on kyllä ihan hyvässä kuosissa... taitavat jotkut käyttää jotakin halppisliimaa).
-
Minähän vast'ikään ostin MAUSin kovissa kansissa. Kun oli aikanaan jäänyt se ykkösosa hankkimatta (opiskelijan budjetti).
-
Kun noita Reiman mainitsemia alennuksia pohdin, niin täytyy todeta se, minkä jo alussa sanoin, että kyllä se sisältö mulla ratkaisee. Alle viiden euron Kung fu-poliisejakin olen useammin kuin kerran kattonu kaupassa, mutta ei ole heräteostoksena lähtenyt mukaan.
Wilpuri,
Kovakantisissakin voi usein olla liimaselkä ja se kun rupee ratkeilemaan, niin näyttää vielä pahemmalta kuin pehmeäkantisessa.
-
Ainakin minulla tuppaa Dilberteistä lähteä liimaselkäkannet irti vaikka kuinka siivosti pitäisi... (suurin osa liimaselkäisistä on kyllä ihan hyvässä kuosissa... taitavat jotkut käyttää jotakin halppisliimaa).
Sama vika >:( Syyksi olen itse pohtinut kirjan ikää. Alesta ostin ja on tiettävästi istunut kaupan hyllyllä vuosikausia. Sama ongelma vaivaa myös SinCity- kaiken takana on nainen- kirjaani, jonka ostin vaivaisella kolmella eurolla (!) Olen muuten onnistunut hankkimaan kaikki kolme SinCity- alpparia alennuksesta alle kuudella eurolla kipale. Laatusarjakuvaa ei erityisemmin arvosteta :-\
Preacher: Dead or Alive -kansikokoelman, koska sen sai n. 8e:n pilkkahintaan Aleksanterinkadun Suomalaisesta (niitä saattaa olla vielä jäljellä...).
Minä sain omani vajaalla neljällä eurolla Lappeenrannan suomalaisesta ;D Kyllä hra Fabry nyt tuntee itsensä arvostetuksi ::)
Mutta kyllähän se kovakantinen on komeampi ja kestävämpi. Sandman- endless nights on jo oikeasti kaunis kirja.
-
Pehmeät kannet, varsinkin päällystämättömälle paksulle paperille painetut, ovat mielestäni sympaattisempia kuin kovat kannet.
Lisäksi tykkään vielä "höttöpaperille" (kevyt, huokoinen) painetuista sisäsivuista.
Ei siksi että haluan sarjakuvani "kevyenä", tai että odottaisin sarjakuvalta vähemmän kuin muulta kirjallisuudelta, päinvastoin.
-
Miten ne kannet liittyvät siihen lukemiseen? Sisällön ei luulisi muuttuvan mihinkään.
Mutta sisältö pysyy yleensä paremmin kansien välissä kovakantisissa. ;D
Mut eihän niitä kansia lueta vaan sitä, mitä on niiden välissä. Oon kyllä samoilla linjoilla niiden kanssa, joiden mielestä pehmeät on parempia. Sarjakuva on ennen muuta kulutushyödyke ja hyvän sarjakuvan kuuluu olla parin vuoden päästä kuin kissan raiskaama, koska sitä on luettu niin paljon. Pehmeäkantinen on jotenkin simppelimpi kuljeteltava ja käsiteltävä sekä myös luettava, koska kannet taipuu sivujen mukana.
Lisäksi on muistettava, että lähes poikkeuksetta kovat kannet saattavat lisätä hintaa jopa yli 50%, joskus hinta saattaa olla jopa tuplat. Lasten kuvakirjoissa ymmärrän niiden käytön, koska lapset laittavat kirjan kuin kirjan tuhannen p....n päreiks ja niitä luetaan lapselle tuhansia kertoja, mut voi niitä äitejä ja isiä, jotka niitä kaupasta ostavat. Kannet ovat usein paksummat kuin koko sisältö. Ite ostan lasten kovakantiset kuvakirjat kirpparilta, jossa ne alkavat olla oikeissa hinnoissa. No okei... ostin kerran yhden kovakantisen Mauri Kunnaksen japanin kielellä ja senkin lahjaksi. Menin automaattiin itkien, kaivoin rahat itkien ja maksoin itkien ja kävelin vielä kaupasta uloskin itkien... oli se sen verran kallis...
Kovat kannet on mun mielestä lähes aina täysin turhia sarjakuvissa. Ne aiheuttavat juuri sen, minkä vuoksi sarjakuvia (hyviäkään) on vaikea myydä maassa, jossa sarjakuvan arvostus on muutenkin mitä on. Niistä tulee yksinkertaisesti aivan liian kalliita. Joidenkin suosittujen sarjakuvien kokoomateokset ja ns. juhlakirjat ovat ehkä ainoita todella perusteltuja kohteita, jotka voisivat kovat kuorensa ansaita. Näistäkin kirjoista suurin osa menee nimenomaan lahjaksi. Siitäkin voidaan toki keskustella, että missä vaiheessa sarjakuva on sellaista taidetta, että se taiteellisen panostuksensa vuoksi ansaitsee kovat kannet. Suurin osa sarjakuvasta on kuitenkin puhdasta kulutusviihdettä... mun mielestä...
Eli vastasin, että ostan joskus todella harvoin. Todella harvoin ja nekin yleensä alennuksesta...
-
Minä lainaan aina kirjastostakin pehmeäkantisen version, kymmenen pehmeäkantista on mukavampi kantaa valmiiksi täydessä repussa kuin sama määrä kovakantisia...
Jotenkin tuollaisessa perusalbumissa paksut tuhkerokannet tuntuu hieman hätävarjelun liioittelulta, eivätkä itseasiassa erityisemmin puhuttele omaa esteettistä silmääni, saati helpota teoksen lukemista. Esim. sänkylukemisena pehmeäkantinen on paljon mukavampi ja turvallisempi vaihtoehto, kun läpyskää saa väännellä ja taivutella kylkeä vaihtaessaan... Ja hyvää luettavaa haluan toki lukea, enkä ihailla komeita selkämyksiä hyllyn täytteenä. Kestää siihen asti kun kestää. So Not.
-
Haa, tämä aihehan on käynyt Joonas- ja Persepolis-säikeiden myötä taas ajankohtaiseksi. Aika moni (itseni lisäksi) tuntuu yhä karsastavan kovakantisuutta juuri hinnannousun takia - mutta jopa tämä äänestystulos taitaa osoittaa aikojen muuttuneen? Lisäksi Arktisen Banaanin Harto Pasonenkin vakuutti kovakantisuuden päinvastoin lisänneen myyntejä.
Täytyy myöntää, että itse alan olla aika ymmälläni. Aikoinaan tein Ghost Worldin suomenlaitoksen kansipäätökset tältä pohjalta: pehmeillä kansilla sitä pystyi myymään 13-15 eurolla, kovakantisena olisi mennyt lähes 25 euroon. Toki asiaan vaikutti suhteessa pikkuruinen tuhannen kappaleen painos - sekä se että erityisen tärkeänä taktiikkana oli houkutella nykyisiä lukioikäisiä laatusarjakuvan pariin, ja siellä on eurot vielä tiukemmassa.
Eli money makes money? Jos myyntiä pystyy lisäämään vain kalliilla kovakansisatsauksilla, pienkustantajat alkavat olla entistä tiukemmassa jamassa. Mitenkähän Asema on asiaa pähkäillyt?
Tai entäpä jos äänestystulokseen vaikuttikin osaksi ajankohta? Äänet oli varmaankin suurimmaksi osaksi annettu ennen kahden viimeisimmän syksyn huikeaa laatujulkaisubuumia. Miten ovat mahtaneet äänestäjien suut mennä esim tänä syksynä, kun kaikki rahat on satsattu Kekkoseen ja Persepolikseen ja Roomaan? Vai onko tiukassa paikassa sittenkin päädytty tuplamäärään Jussi Jäniksiä, Jeanin elämiä, Königejä, Luupäitä, Daada-Turusia ja Asema-kirjoja?
-
Minusta tärkeintä on huoliteltu ulkoasu ylipäätään. Pehmeistäkin kansista saa tyylikkäät ja tukevat esim. hyvällä sidonnalla ja taittuvilla "läpäreillä". Perusteltua varsinkin paksumpien opusten oleessa kyseeessä. Siis sellaisissa arsusarjiksissa mitä mä nyt ostan. Like/Jalava-tyylistä ala-arvoista ulkoasua inhoan ja jätän kirjat ostamatta sen takia (esim. Helvetistä, mitä ois kyllä ollut kiva kannattaa. Se suomenkileinen vaan on NIIN rumasti tehty!). Vähän niinkuin tehtäisiin valokuvakirja valokopiokoneella.
Sisällön mukaanhan sen logiikan pitäisi mennä: Suomessa alput on perinteisesti olleet halpoja ja pehmeäkantisia. (Toisin kuin keski-Euroopassa jossa mainstreamkin pakataan koviin kansiin - tai Japani, toinen ääripää...) Mutta ei kaikki sarjakuvat ole sellaisia. Ja V&W:a myydään molempina versioina. Eri yleisölle, oletan. Sarjakuvan graafinen suunnittelu on asia joka herättää ihan ihme tunteita: eihän kaikkia sarjakuvia voi niputtaa.
Glorian vai Rumban lukijoille, kas siinä kysymys. Glorian lukijoilla on enemmän rahaa... 8)
-
Eli money makes money? Jos myyntiä pystyy lisäämään vain kalliilla kovakansisatsauksilla, pienkustantajat alkavat olla entistä tiukemmassa jamassa. Mitenkähän Asema on asiaa pähkäillyt?
Kovat kannet on näillä näkymin tulossa Aseman uusiin kotimaisiin albumeihin, ensimmäinen toukokuussa. Ei se ole merkittävästi suurempi satsaus sillä lankasidonta, laminointi ja kääntölipareet (esim. Minä Lewis Trondheimissa) ovat jo nyt melko kalliita ratkaisuja. Hyvä materiaali ansaitsee kunnon puitteet ja kovat kannet voivat olla fiksusti tehtynä erittäin tyylikkäät. Vaikka en tiedä nostaako ne myyntiä, no, ehkä ihmiset pistävät mielummin 20 euroa kovakantiseen, arvokkaan näköiseen teokseen kuin 17 euroa pehmeäkantiseen, halvan näköiseen teokseen. Mutta meillä kyse on kuitenkin lähinnä tuotteiden laadun parantamisesta, kun albuemita ei ole monta per vuosi eikä niitä nyt mitenkään ihmeen paljon edes myydä niin pyritään tekemään ne sitten hyvin.
-
Haluan taitella sarjista sitä lukiessani. Käännellä ja väännellä. Kovat kannet estävät sellaisen tai ainakin tekevät sen hankalaksi. Siksi ostan mieluummin pehmeäkantisen, joka on vielä selvästi halvempi. Jotain juhlapuhlauberhyper-painosta voi tietysti ajatella kovakantisenakin. Esim. Lassin ja Leevin juhlakirjasarja toimii niin paremmin. Mutta yleisesti liputan pehmeitä arvoja... öö... kansia.
8)
-
Mielummin ottaisin kovia kuin pehmeitä kansia.
Kestävät ja näyttävät hyllyssä arvokkaammalta.
En tietenkään tee ostopäätöksiä kansien kovuuden mukaan,
enkä kovin paljoa extraa halua kovioista maksaa.
Jos ovat esim 20 ja 25 euroa, niin kovat lähtevät matkaan.
Jos taas 20 ja 35, otan pehmykäisen.
-
5 euroo = 30 mk!!!
-
Koviin kansiin sen verran että useimmat kirjat ja sarjakuvat hommaan mielummin pehmeäkantisina. Kulkee paremmin mukana kun kirja on yleensä aavitustuksen pienempi (kovat kannet lisäävät paksuutta ja myös ovat yleensä sisältöä leveämmät). Ja jostain syystä arvostan hyllyssä enemmän hieman kulunutta pokkaria kun uuttuutta uhkuvaa kovakantista maxi kokoista kirjaa. Ensimmäinen on luultavammin nähnyt vähän elämää ja hommattu muutakin varten kuin hyllyn koristeeksi. Ohuehko paperikaan ei haittaa. Päinvastoin. Tekeehän sekin julkaisusta pienemmän ja helpommin mukana kannettavan.
Mielummin kyllä otan sarjakuvat jonkinkokoisia kokoelmina kuin yksittäisinä lehtinä.
Taidekirjat mielummin kovakantisina ja isoina. Tähän sarjaan kuulunevat myös muutamat visuaalisesti erityisen komeat sarjakuvat.
En myöskään ymmärrä mitä ihmiset valittavat siitä että albumit hajoavat. Aika harvaa liimaselkäistä albumia olen hajalle saanut. Muutama Asterix on kyllä aikojen kuluessa mennyt aika pahasti rikki mutta kaiken voi korjata.
-
Harri "Wallu" Vaalio, Pelit 12 / 04:
Kovat kannet, kultalaminointi ja tiiliskiven paksuus ovat nykyään ennemmin sääntö kuin poikkeus sarjakuvajulkaisuissa. Yritä siinä sitten ostaa omilla rahoilla kaikki kiinnostavat kirjat... Väkisinkin tulee pukkia ikävä.
Koska Sarjakuvantekijät ry:nkin puheenjohtaja on sitä mieltä, että tahtoo ostaa sarjakuvansa halpoina, ohkaisina pahvilättyinä, niin mikäs siinä sittten.
-
Haluan taitella sarjista sitä lukiessani. Käännellä ja väännellä.
Mulle tulee huono olo tuosta kommentista.
Alkuun hieman vierastin Pikku Vampyyrin kovakantisuutta, pienen mietinnän jälkeen olen ratkaisuun kovin tyytyväinen, onhan kyseessä pienemmille tarkoitettu julkaisu, joten tässä muodossa se kestää isältä pojanpojalle ( tai tyttärentyttärelle tai muille yhdistelmille). Ensisijaisesti kokisin paksut kannet paksujen sarjakuvien julkaisumuodoksi, kuten vaikka Jimmy Corrigan ja ne isot Palomar-kokoomat. Itkuhan niiden kanssa tulisi pehmeäkantisina. Tähän perinteiseen 30+ sivua albumiin käy kyllä pehmeätkin kannet, toisaalta ei noissa kovakantisissa Valerianeissa ole mitään vikaa (siis kovakantisuudessa tai yleisessä kunnossakaan, voi lukea ilman hajoamispelkoa).
Ihmetyttää hieman tämä kahtiajakoisuus kvaakkaajissa, toisaalla itketään kun sarjakuvaa ei arvosteta ja toisaalla toivotaan että julkaisujen ulkoasu pysyisi kioskikirjallisuuden tasolla ja paperi oli asteen verra vessapaperia tiukempaa, mutta yhtä kevyttä. Ja varsinkin jos se albumi ei näytä muutaman lukukerran jälkeen siltä kuin se olisi uitettu sohjossa ja ajettu lumilingon läpi niin se ei ole sarjakuva-albumi laisinkaan. Ja hitto vieköön kun kehtaavat vielä pyytää rahaa että saisi viedä sen tekeleen kaupasta kotiinsa luettavaksi.
-
Eikös kirjat ja sarjakuvat olekaan kulutustavaraa!? Käyttöön tarkoitettuja, eivätkä mitään koriste-esineitä.
Ja kovakantiset sarjiskirjatkin hajoavat. Periksiantamaton kansi rikkoo liikkuessaan liitokset siinä missä pehmeäkin. Pehmeäkantinen tosin hajoaa nopeammin sivun reunoilta.
8)
-
Ranskalainen 70(?)-luvun Pilote-lehti on vieläkin kuin uusi. Ihana, kiiltävä, laadukas paperi.
Goscinny = laadun tae!!!
Ja nyt nukkumaan...
-
Eikös kirjat ja sarjakuvat olekaan kulutustavaraa!? Käyttöön tarkoitettuja, eivätkä mitään koriste-esineitä.
Ja kovakantiset sarjiskirjatkin hajoavat. Periksiantamaton kansi rikkoo liikkuessaan liitokset siinä missä pehmeäkin.
Nähtävästi tapamme käyttää asioita eroavat toisistaan huomattavasti.
Tuota kovakantisen kirjan liitosten rikkoutumista en ymmärrä, tarkoitatko kansien ja itse kirjaosuuden irtoamista toisistaan? Vai tarkoitatko liimaselkäisiä kovakantisia kirjoja, joissa tuon tapahtuman voisin ymmärtää.
-
...tarkoitatko kansien ja itse kirjaosuuden irtoamista toisistaan? Vai tarkoitatko liimaselkäisiä kovakantisia kirjoja, joissa tuon tapahtuman voisin ymmärtää.
Oikeastaan molempia. Kova kansi ei anna myöten ja jos sitä onnistuu ruttaamaan vähänkin johonkin suuntaan niin sivuliitokset antavat myöden.
Kovakantisia sarjiksia on myös hankala lukea linja-autossa, kun vieressä istuvan täytyy pitää toista sivua sylissä. Pehmeäkantisen sarjiksen voi taittaa kevyesti ja naapurisopu säilyy. Et taida lukea näitä linja-autossa...? Hehehe! (Huomaa, että karrikoin hieman.)
Entropian laki sovellettuna sarjakuviin: Kirjat tuhoutuvat lopulta! Ennemmin tai myöhemmin.
8)
-
Oikeastaan molempia. Kova kansi ei anna myöten ja jos sitä onnistuu ruttaamaan vähänkin johonkin suuntaan niin sivuliitokset antavat myöden.
Kovakantisia sarjiksia on myös hankala lukea linja-autossa, kun vieressä istuvan täytyy pitää toista sivua sylissä. Pehmeäkantisen sarjiksen voi taittaa kevyesti ja naapurisopu säilyy. Et taida lukea näitä linja-autossa...? Hehehe! (Huomaa, että karrikoin hieman.)
Entropian laki sovellettuna sarjakuviin: Kirjat tuhoutuvat lopulta! Ennemmin tai myöhemmin.
Videokasetteja on kanssa kiva hakata vasaralla, kuva pehmenee mukavasti. Ja kansien muovikuoretkin lohkeavat kun niitä kunnolla revittää. Deeveedeihin saa mukavasti kierrettä mattopuukolla raapimalla ja ceedeeitä voi viskellä miniliitokiekkojen tapaan. Kirjastokirjoista saa vaikka vessapaperia jos tarve yllättää kun pöntöllä lueskelee...
Eli Hazart, muistuta etten ikinä koskaan lainaa sinulle mitään.
-
Eli Hazart, muistuta etten ikinä koskaan lainaa sinulle mitään.
Hehehe! Tämä on siitä hupaisaa, että olen aina ollut sellainen ylitarkka kaikesta ja nyt kirjoittelen täällä tällaista. Hämmästytin juuri itseni tajuamalla, etten ota keräilytavaraa enää kovin vakavasti, kuten nuorempana.
Kolhut ja särmät tuovat joskus esineille persoonallisuutta ja antavat niihin elämän maun. Ainakin soittimiin.
Ymmärrän kyllä pointtisi, enkä tietenkään terrorisoi sarjiksiani tietoisesti. Halusin vain tuoda vähän tätä käytännön näkökulmaa tähän keskusteluun. Esim. Cosmicissa sarjikset joutuvat aikamoisen retuutuksen kohteeksi, kun niitä luetaan paljon (joskus jopa muutaman promillen voimistamana). Voisitko kertoa siitä kokemuksensta käsin, kuinka kestäviä ne kannet ym. ovat?
Ja mitä toisilta lainaamiseen tulee, niin tietenkin toisten tavaroita pidetään erityisellä hellyydellä. Tai no... ehkä on parempi ettet lainaa... GROUSKIS!
8)
-
Jäi mietittyttämään yksi asia ja se on se että keskustelu tuntuu enemmän jääneen kovat kannet vs pehmeät kannet linjalle. Joistakin esimerkeistä voisi kuitenkin päätellä että kovakantisina halutaan tietyntyylisiä sarjakuvia ja pehmeäkantisten kannattajat taas puhuvat hieman erilaisesta sarjakuvasta.
Kiinnostaisikin tietää myös minkälaisiin sarjakuviin mielestänne sopii erityisesti kovat kannet ja milloin kovakantisen sarjakuvan ystävät voisivat harkita mielummin pehmeitä kansia (ja kioskikirjallisuusmaisempi painoasu).
Itselleni kun sarjakuva on mieluiten 300 - 500 sivuinen mieluiten B5 tai alle kokoinen teos jota luen vaikka linja-autossa tai kahvilassa tai muuten vain raahaan mukanani kunnes teos on luettu. Sen jälkeen on hyvä jos teos ei vie liikaa tilaa rajatusta säilytyskapatesiteetissa. Tällaisissa sarjakuvissa mielummin pehmeät kannet (Liimaselkähän on ainoa vaihtoehto). Ja hyvässä kunnossahan nuo sarjakuvat ovat minulla pysyneet.
Muutamat albumit, kuten monet Enki Bilalin teokset tai esimerkiksi Elektra Elää taas mielummin näkisin yli A4 kokoisella paperilla eikä ne kovat kannetkaan haittaisi.
Mutta vaikka arvostankin suunnattomasti esimerkiksi Maison Ikkokua niin mielummin pidän ne 13 kirjaa siinä normaalissa manga julkaisun koossa pehmeäkantisina kuin hommaisin ne kovakantisina.
-
Kyllä esim Marvels pääsee kunnolla oikeuksiinsa kovien kansien välissä. Ei oikein tuntuisi samalta lukea sitä pehmeäkantisena kokoomana. Samoin Don Rosa- kokoelmat tuntuvat ihan luontevilta niin kuin ne ovat. Sen sijaan sivumäärältään 50 tai alle olevia tarinoita en oikein mielelläni kovakantisina katselisi. Esim viivit ja wagnerit on vähän liioiteltua kovakantisina. Ne kun on kuitenkin mun mielestä ns. kulutussarjakuvaa. Siinähän on kantta yhtä paljon kuin sivuja.
Marvelin perussarjakuvissa, näissä jenkkiläisissä kokoomissa olen vähän kahden vaiheilla. Ne ovat kuitenkin lähes samanhintaisia (suhteessa) ja kovakantisissa on tuplamäärä sivuja. Mielellään hankkii isomman kokonaisuuden kerralla.
Ronkoteus oli mielestäni juuri oikein kovakantisena. Sellaisissa pienissä lahjakirjoissa sen ymmärrän, mutta inhoan niitä, kun niissä ei yleensä tuo hinta/sivumäärä suhde yleensä ole kauhean mukava. (sitäpaitsi viivissä ja wagnerissa ainakin samat stripit on julkaistu myös albumeissa)
-
Esim. Cosmicissa sarjikset joutuvat aikamoisen retuutuksen kohteeksi, kun niitä luetaan paljon (joskus jopa muutaman promillen voimistamana). Voisitko kertoa siitä kokemuksensta käsin, kuinka kestäviä ne kannet ym. ovat?
Eivät ne pahimmillaan vuotta kauempaa kestä. Kaikenlaisia paviaaneja tms. "puuttuvia linkkejä" löytyy keskuudestamme. Kirjastokirjan ikäluokkaa ovat.
-
Aluksi heti tuumasin ettei kansilla ole mitään väliä. Sitten tuumasin tarkemmin. Olisiko esim. Kekkonen ollut niin superiorturbo pehmeillä kansilla? HYI!
Jotenkin sitten kun lukee jotain tinttiä ja ajattelisi sitä kovilla kansilla. Ei sekään tunnu minulle oikein luontevalta.
Nyt kun yritän tuumata niin ei tästä tule mitään. Tulen siihen johtopäätökseen että riippuu ihan julkaisusta, mutta se taas on niin ympäripyöreästi sanottu että ARGH!
Olisin voinut jättää kyllä melkein kirjoittamatta, mutta en nyt vaan pysty olemaan hiljaa kun tätä sentään vartin ajan mietin.
-
Tulipa vanha topikki mieleen tällä viikolla kirjakaupassa:
Olin nimittäin melkoisen - vaan en ylivoimaisen - kiinnostunut tsekkaamaan Jyrki Heikkisen uuden Asema-alpparin -- mutta kahdenkympin hinta 50 paksusta sivusta sinänsä tyylikkäissä kovissa kansissa sai ratkaisevasti epäröimään...
Toivottavasti tämä johtuu vain lompakkoni laihuudesta eikä edusta kansakunnan saati fanikunnan yleisiä tuntoja?
Itseni kaltaisten saitureiden pelossahan jouduin aikanaan tekemään päinvastaisia ratkaisuja tuon mainitun Ghost Worldinkin suhteen: ohutta paperia ja pehmeät kannet, jotta saa 80 kaksiväristä sivua myyntiin 14 eurolla... Mutta auttoikohan se sittenkään ratkaisevasti kenenkään ostopäätöksessä?
Pahus kun osaakin yhä olla hankala dilemma.
-
Hyvästä maksaa mielellään. Heikkinen on ostoslistalla vaikka tuplahintaan tuosta, kunhan vaan kesän palkaton kausi loppuu ja alkaa normaali pätkätyö. Tosin neljäänkymppiin saisi olla kyllä jo väriäkin.
Edit: niin joo ja ikävä sanoa, mutta suomenkielisen Ghost Worldin editio häviää kyllä jenkkiversiolle esim. paperin laadussa, joka taas muuttaa lisävärin sävyn aivan toiseksi...
-
Tru, tru... mutta siltikin asioita jää auki:
- Totta kai fanit ostavat Heikkisen hinnalla millä hyvänsä -- nyt olinkin huolissani itseni kaltaisista potentiaalisista lisäostajista. Siis meistä, jotka olemme aina olleet kiinnostuneita mutta aina jääneet toivomaan vielä suurempaa vaikutusta. Ja nyt ei enää uskaltanut ottaa noin kallista riskiä, pahoittelen.
- Totta kai GW:n jenkkiversio voittaa suomalaisen -- mutta koskapa tiedossa oli, että sarjisfriikit olivat hankkineet sen jo aikoja sitten alkuperäisenä, piti härmäversiolle yrittää houkutella uutta yleisöä kaikin keinoin.. (itse en esim ole jättänyt koskaan ostamatta loistosarjista paperin ohuuden tai huonomman painojäljen takia)
-
Itseni kaltaisten saitureiden pelossahan jouduin aikanaan tekemään päinvastaisia ratkaisuja tuon mainitun Ghost Worldinkin suhteen: ohutta paperia ja pehmeät kannet, jotta saa 80 kaksiväristä sivua myyntiin 14 eurolla... Mutta auttoikohan se sittenkään ratkaisevasti kenenkään ostopäätöksessä?
No menikö se kaupaksi?
(itse en esim ole jättänyt koskaan ostamatta loistosarjista paperin ohuuden tai huonomman painojäljen takia)
En oo minäkään. Ja samaten jos oikeasti haluan jonkun albumin, olen siitä valmis maksamaankin. Ghost Worldin olisin ostanut kalliimmallakin.
Mutta kun puhuit niistä rajatapauksista... Aika paljon on sellaisia albumeita, joita pähkäilee kaupassa ja sitten joko ostaa tai jättää ostamatta juuri hinnan takia. XII:t ostin kun hinta oli kympin, mutta paljoa kalliimmalla en olisi ostanut. Jeanin elämät ja Jussi Jänikset ovat jääneet hyllyyn sillä kympillä, niitä oon hankkinut alennusmyynneistä. Aseman paksut albumit olen ostanut uutena, niissä hinta on mielestäni ollut kohdallaan, siinä 15 euron molemmin puolin. Punajäkälää en ole ostanut, mutta se johtuu siitä etten voi sietää Heikkisen sarjakuvia, Lietzenin tai Rannan samantyyppisen kirjan olisin voinut ostaa. Jos olisin varoissani.
Kyllä sekin aika paljon ratkaisee mikä on lompakon tila. Välttämättömyyksiä on kuitenkin niin paljon että niistä rajatapauksista täytyy monesti tinkiä.
Aluksi heti tuumasin ettei kansilla ole mitään väliä. Sitten tuumasin tarkemmin. Olisiko esim. Kekkonen ollut niin superiorturbo pehmeillä kansilla? HYI!
Jotenkin sitten kun lukee jotain tinttiä ja ajattelisi sitä kovilla kansilla. Ei sekään tunnu minulle oikein luontevalta.
Nyt kun yritän tuumata niin ei tästä tule mitään. Tulen siihen johtopäätökseen että riippuu ihan julkaisusta, mutta se taas on niin ympäripyöreästi sanottu että ARGH!
Sama olo. ;D
-
- Totta kai GW:n jenkkiversio voittaa suomalaisen -- mutta koskapa tiedossa oli, että sarjisfriikit olivat hankkineet sen jo aikoja sitten alkuperäisenä, piti härmäversiolle yrittää houkutella uutta yleisöä kaikin keinoin.. (itse en esim ole jättänyt koskaan ostamatta loistosarjista paperin ohuuden tai huonomman painojäljen takia)
Voi mä olen, monestikin... jopa vain ruman kannen takia.
- Totta kai GW:n jenkkiversio voittaa suomalaisen -- mutta koskapa tiedossa oli, että sarjisfriikit olivat hankkineet sen jo aikoja sitten alkuperäisenä, piti härmäversiolle yrittää houkutella uutta yleisöä kaikin keinoin..
Ja ajattelin sanalleen samaa mutta olin jo postannut enkä jaksanut alkaa modaa uudelleen... niin minä aattelin että sitä härmäekstraa ois ollu just joku tosi hieno ulkoasu, sellanen pakko-saada-vaikka-on-jo-englanniks -paketti. (Niinkuin vaikka Julie Doucetin Kurpitsasuomennoksen hieno kansi. Sisäosahan oli kopiokonetasoa!) Sä vissiin aattelit että se ois hinta. No, tää on vaan jälkiviisastelua.
-
Mutta kun puhuit niistä rajatapauksista... Aika paljon on sellaisia albumeita, joita pähkäilee kaupassa ja sitten joko ostaa tai jättää ostamatta juuri hinnan takia.
Juu, siinä se dilemman ydin onkin: onko meitä liikaa? Toivottavasti ei.
Väkisinkin tuli siinä kaupan hyllyllä vertailleeksi, että kylläpä enemmän houkuttelisi tuo paljon paksumpi ja puolet halvempi Tyhmä tyttö -albumi, vaikka siinä onkin pehmeät kannet...
Voi mä olen, monestikin [jättänyt ostamatta]... jopa vain ruman kannen takia.
Heei, tuohan on vielä huolestuttavampaa sarjakuvan kannalta... Mihin unehtui sisältö? ;)
sitä härmäekstraa ois ollu just joku tosi hieno ulkoasu, sellanen pakko-saada-vaikka-on-jo-englanniks -paketti. (Niinkuin vaikka Julie Doucetin Kurpitsasuomennoksen hieno kansi. Sisäosahan oli kopiokonetasoa!) Sä vissiin aattelit että se ois hinta.
Joo, hinta - etenkin kun sitä uutta yleisöä haettiin just nuorisosta, jo aihepiirinkin takia. Ainakin se sai mukavasti näkyvyyttä teinilehdissä.
No menikö se kaupaksi?
No juu, tappiota ei tullut (mutta 700 kappaleen myynnillä ei vielä palkoille päästy). Vaikea tietysti sanoa, auttoiko se hinta ja kuinka ratkaisevasti.
-
Itseni kaltaisten saitureiden pelossahan jouduin aikanaan tekemään päinvastaisia ratkaisuja tuon mainitun Ghost Worldinkin suhteen: ohutta paperia ja pehmeät kannet, jotta saa 80 kaksiväristä sivua myyntiin 14 eurolla... Mutta auttoikohan se sittenkään ratkaisevasti kenenkään ostopäätöksessä?
No paljonko olis maksanu hyvälä paperilla ja kovilla tai puolikovilla kansilla?
Asiaa vähän pohdittuani, sanoisin etten hahmota hinnoissa kuin täysiä kymppejä.
Alle 10e hintaiset voi napsaista mukaan ilman harkintaa, 10-19e hintainen pitää jo oikein haluta omistaa.Yli 20e on jo kallis. Tai jotenkin noin se menee.
-
Meillä Ghost Worldin ostopäätös syntyi vaimon päässä. Se halusi sen ja koska se haluaa niin harvoin ostaa sarjakuvia (kirjojen suurkuluttaja kyllä on), niin pitihän sitä sitten se ostaa. Muuten olisi kyllä jäänyt ostamatta, mutta se johtuukin siitä, että minä en ylipäätään ostele albumeita, ellei ne ole sitten tosi kiinnostavia. Ei auta siinä edes kovat kannet tai hyvä paperi.
-
Meillä Ghost Worldin ostopäätös syntyi vaimon päässä. Se halusi sen ja koska se haluaa niin harvoin ostaa sarjakuvia (kirjojen suurkuluttaja kyllä on), niin pitihän sitä sitten se ostaa. Muuten olisi kyllä jäänyt ostamatta, mutta se johtuukin siitä, että minä en ylipäätään ostele albumeita, ellei ne ole sitten tosi kiinnostavia. Ei auta siinä edes kovat kannet tai hyvä paperi.
Naiset - sarjakuvan unohdettu kohdeyleisö! Ja me halutaan nättiä. Ne rumat voi lainaa kirjastosta.
Ei joku Naisen kanssakaan ole unohtumaton mestariteos, mut näyttää hyvältä kirjahyllyssä... no okei, mulla on tässä snobismissa vielä tää kraafikkolisä. Mut luulenpa et Glorian lukijoille on kannattavampaa tehdä kuin Satasen lukijoille. Jää isompi marginaali.
-
Naiset - sarjakuvan unohdettu kohdeyleisö!<snip>
Kuten aikaisemminkin on ollut puhetta, tyttöjen sarjakuva on alkanut myydä hyvin. Kyllä he sitten naisinakin sarjakuvaa ostavat, kunhan kasvavat. Odota vain.
Roju, tuo sinun avatar-kätesi on jotenkin tosi naisellinen, positiivisessa mielessä. Ihan erilainen kuin meidän miesten. Vive la Difference!
-
Muistelinkin että tästä oli jo olemassa vanha ketju... nostetaan nyt, kun tässä välillä on tullut mielenkiintoista tavaraa kovissa(kin) kansissa.
Mun mielipiteeni kansista on muuttunut vuosien saatossa. Olen lukenut sarjiksia 70-luvulta lähtien, ja mulle oli käytännön syistä iskostunut päähän tietynlainen asenne: sarjakuva, ansiokaskin sellainen, on pehmeäkantinen. Nyt kun kovakantisiakin on julkaistu vähän laajemmin, ajatukset ovat kääntyneet siihen että haluaisin mieluummin kovakantisia.
Päällimmäinen syy tähän on se, että mulle sarjakuva on kestohyödyke, eikä kulutustavaraa, kuten joillekin muille tässä ketjussa. Mä nautin niistä, kuten muistakin ostamistani kulttuurituotteista, vuosikymmeniä. Ja mä inhoan sitä että niin monet liimaselkäiset sarjakuvat hajoavat käsiin (tää ongelma on lähinnä koskenut Suomi-julkaisuja, ulkomaiset TPB:t ovat kestäneet aikaa ihan toisella tavalla).
...eli vastaan ton ylimmän vaihtoehdon. Vaikka on kiva löytää hyvää halvalla, maksan kyllä laadusta - yli kolmekymppiä ei tunnu yhtään pahalta hinnalta (esim. Vartijoista ja Alan Moore-kokiksesta).
-
Kovat kannet sopivat, kun sisältö on laadukasta. V niin kuin Verikosto, Vartijat ja 300 ansaitsivat kaikki kovat kannet ja ne näyttävät hyvältä.
Heikkotasoiseen sarjakuvaan en kuitenkaan panosta, jos formaatti tekee siitä kalliin.
Erityisen ilolla otan vastaan välimuodon, jollainen viimevuotinen Hämähäkkimies ja Musta Kissa: Pahat työmme eloon jäävät ja ilmeisesti tällä viikolla ilmestyvä Ihmeneloset: Loppu myös on.
Myös Hellblazer: Savua ja tulta tai Valon prikaati olivat laadukasta jälkeä kumpikin, vaikkeivat varsinaisesti aivan ym. tasoa ollutkaan. Tämä sopisi suurimpaan osaan kioskisarjakuvaan kompromissina hinnan ja laadun suhteen.
-
Äänestyksestä puuttui haluamani vaihtoehto, nimittäin
'En tykkää kovista kansista, ja ostan pehmytkantisia aina kun vain voin'.
Suojakannet sen sijaan pitää olla ;D
Jiksi: Millainen on tuo mainitsemasi välimuoto?
-
Äänestyksestä puuttui haluamani vaihtoehto, nimittäin
Jiksi: Millainen on tuo mainitsemasi välimuoto?
Kannet ovat kiiltävät, käytännössä ohutta pahvia, johon tuskin herkästi tulee vahingossa taitoksia.
-
Kannet ovat kiiltävät, käytännössä ohutta pahvia, johon tuskin herkästi tulee vahingossa taitoksia.
Eli kannessa on lakka? Jees, tällaiset ovat hyvännäköisiä, varsinkin mattapintaiset lakatut.
-
Suojakannet sen sijaan pitää olla ;D
Joskus näitä näkee kovakantisissa julkaisuissa ja täytyy ihmetellä, mitä ne siinä tekevät. Ennen muinoin niitä käytettiin säästön vuoksi, koska oikeisiin kansiin ei ollut varaa.
Miinuksena ne menevät nopeasti pilalle ja ovat vain tiellä luettaessa. Jos ne laittaa jonnekin talteen niin tietenkin ne hukkuu jossain vaiheessa.
Tietenkin tätäkin läpyskää voisi käyttää luovasti tuomaan lisäarvoa teokselle. Ei sen tarvitse vain olla paperi, jossa on kansikuva.
-
Aattelin tän sopivan tänne paremmin kuin "Kysymyksia Marveleista" -lirpakkeeseen. Siis, eroaako nuo Marvelin hc:t millään muulla tavalla tradeista kuin että on kovat kannet? Himottais tilata Annihilationit, mutta niistä kun ei saa vielä kun kovakantisia versioita. Jos niissä jotain ekstraa on niin laitanpa tilaukseen, mutta jos myöhemmin ilmestyvät tradet on ihan samanlaisia venailen kaikessa rauhassa.
-
Joskus näitä näkee kovakantisissa julkaisuissa ja täytyy ihmetellä, mitä ne siinä tekevät. Ennen muinoin niitä käytettiin säästön vuoksi, koska oikeisiin kansiin ei ollut varaa.
Miinuksena ne menevät nopeasti pilalle ja ovat vain tiellä luettaessa. Jos ne laittaa jonnekin talteen niin tietenkin ne hukkuu jossain vaiheessa.
Tietenkin tätäkin läpyskää voisi käyttää luovasti tuomaan lisäarvoa teokselle. Ei sen tarvitse vain olla paperi, jossa on kansikuva.
Itse luen kirjoja brittiläiseen tyyliin (niin sarjakuvia kuin tavallisiakin romaaneja), eli poistan suojakannet ennen lukemista jotta ne pysyisivät ehjinä ja hyväkuntoisina. Romaaneissa on usein kangaskannet, ja ne ovat lukiessa huomattavasti mukavammat kädessä kuin niljakas suojapäällinen johon jäävät helposti sormenjäljet yms.
Ja kuten toteat viestissäsi ei suojakansien ja kartonkinkannen tarvitse olla samanlaiset.
Esm japanilaisissa sarjakuvissa suojapäällys on usein se värikkäämpi ja runsaammin kuvitettu johon on panostettu rahaa, kun taas kartonkikanteen painetaan 1-2 värillä joko yksinkertaistettu versio suojakannen kuvasta tai hyvännäköinen graafinen kuvio.
-
Erityisen ilolla otan vastaan välimuodon
Juu, nääkin ovat tosiaan kivoja. Mulla on se Hellblazer ja se on ihan mukava julkaisu.
E: eiks tuommoista voi kutsua TPB:ksi? Valtaosan ulkomaisista sarjiksista oon hankkinut just sellaisina.
-
Aattelin tän sopivan tänne paremmin kuin "Kysymyksia Marveleista" -lirpakkeeseen. Siis, eroaako nuo Marvelin hc:t millään muulla tavalla tradeista kuin että on kovat kannet? Himottais tilata Annihilationit, mutta niistä kun ei saa vielä kun kovakantisia versioita. Jos niissä jotain ekstraa on niin laitanpa tilaukseen, mutta jos myöhemmin ilmestyvät tradet on ihan samanlaisia venailen kaikessa rauhassa.
Kovakantisissa on kiiluvaa paperia ja hieman suurempikokoiset sivut. Varsinainen ero on kuitenkin sivujen määrässä: esimerkiksi Supreme power hc vol. 1 ja 2 sisältävät molemmat kahden pehmeäkantisen traden sisällön. Eli hinnan puolesta eroa ei välttämättä tule kovakantisten ja pehmeäkantisten välille merkittävästi, kun postikulutkin otetaan huomioon. Lopullinen hinta(ero) tietysti riippuu ostopaikasta ja siitä montako kirjaa ostaa kerralla (jos postikulut ovat lähetyskohtaiset).
Se, onko mahdollisesti tulevissa pehmeäkantisissa kokoomissa täsmälleen sama sisältö kuin ensin tulleissa kovakantisissa, selviää vasta pehmeäkantisten ilmestyttyä. Annihilation vol. 1:ssä on pari sivua pienennettyjä lyijykynäsivuja ja muutama luonnos ylimääräisenä.
-
Muutamaan kertaan tullut ostettua kovakantinen versio ihan siitäkin syystä, kun ei ole ollut tietoa pehmeä kantisesta, vaikka ei tuo kyllä ole kaduttanut jälkeenpäin.Battle Chasers albumi, mikä surullisesti jäi siihen ekaan albumiin kesken oli juuri tällainen.Mutta esim. Danger Girl albumin kovakantinen versio on kyllä varsinaista nannaa vaikka kalliiksi tulikin >:D Nykyään tulee kyllä pyrittyä varojen mukaan ostamaan aina kovakantisena.
-
Sidottu XIII on vain kolmetoista euroa! Osuva hinta.
-
Etevästi laskettu.
Koviin kansiin painaminen ei muuten ole kovinkaan paljoa kalliimpaa pehmytkantiseen verrattuna.
Ihmiset näyttävät kuitenkin olevan valmiita maksamaan kovakantisesta kirjasta huomattavasti enemmän. Näin, vaikka sisältö pysyy samana eikä uusi hinta millään tavalla vertaudu tekokustannuksiin. Kustantaja käyttää tämän tilanteen tietenkin edukseen.
Toinen syy kovakantisten albumien tulemiseen johtuu kirjakaupoista. Kovakantinen kirja hyväksytään siellä helpommin, se saa paremman paikan ja näin ollen ylipäätään NÄKYY paremmin.
-
Ja sitä kautta varmaan myykin paremmin, kun näkyvyys lisääntyy!
Minä olen valmis maksamaan suomeksi julkaistusta sarjakuvasta tuon 13 eur mielelläni, kunhan sisältö on kohdallaan (XIII, Alix jne.), oli kovia kansia tai ei.
-
Sidottu XIII on vain kolmetoista euroa! Osuva hinta.
Kuulostaa hyvältä.
Seuraavaksi voitaisiin pyytää mahdollisesti joskus tulevasta Fingerpori 3:sta 3 euroa.
Aku Ankan julkaisuista numeron mukaisen määrän. ;)
-
Koska se toimii. Perus-albumimuoto (A4) on luonnollisesti useimmille rakas, mutta kaupankäynnin kannalta hankala. Vievät paljon tilaa kaupan hyllyssä ja ryttääntyvät herkästi kulmista.
Järkeenkäypä ja käytännöllinen syy. Sarjakuvamyyjien ylipapittarella on kyllä silti edessään melkoinen työsarka.
Sidottu XIII on vain kolmetoista euroa! Osuva hinta.
Näinhän se menee:
Yhteispainatuksissa on etunsa ja haittansa.
Tuo kolmetoista euroa on kyllä erinomaisen kuluttajaystävällinen hinta.
Svh:t muissa kieltämättä näyttää hiukan korkeilta, mutta on syytä muistaa että ihan jokainen sarjakuva ei myy tykisti. Eli on pakko olla hiukan pelivaraa.
-
Muistakaa myös vertailu laatuun ja hintaan nähden:
Paasilinna, Arto: Neitosten karkuretki 24,70 e
Rollins, James: Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta 24,60 e
Mäki, Reijo; Yhden tähden mies 20,70 e
Kovakantisten kirjojen ovh on jo pari vuotta ollut reippaasti yli 20 euroa.
-
"Jere" 18 euroa? Laadukasta strippisarjakuvaa, kyllä, mutta nyt taitaa jäädä albumi kirjakaupan hyllyyn, oli siinä kovat kannet tai ei.
Jos ja kun hintakehitys pysyy samanlaisena, niin todennäköisesti tulen siirtymään samaan systeemiin mikä minulla on ollut jo kirjojen suhteen: luen ensin kirjastosta ja ostan itselleni enää vain ja ainoastaan ne julkaisut, jotka ovat todella hyviä. Sarjakuvien suhteen on voinut vielä toistaiseksi olla liikenteessä vähän kokeilu- ja kannatusmielelläkin ja osin töihin liittyvien vinkkausjuttujenkin helpottamiseksi, mutta nyt kipukynnys on tulossa vastaan.
-
Kovakantisia olen kovin kovasti jo kaipaillutkin. Kestävät isältä pojalle.
Ja mikä estää ottamasta myöhemmin pehmeäkantista painosta, jos menekki on hyvä. Näinhän sitä tehdään tekstikirjoillekin, ensin kovat, sitten pehmot.
Toivottavasti se syksyn Shokki on myös kovissa kansissa kuten jenkkipainoskin.
-
Vai siirtyi viestini tällaiseen ketjuun. Mitähän tuohon äänestäisi. Ensimmäinen tai kolmas vaihtoehto.
-
Niille, jotka haluavat strippisarjat halpismuodossa jää toki vielä pokkarit. Niitä Banaanikaan ei muuta kovakantisiksi...
Itse pidän kovakantisbuumia hyvänä asiana. En ehkä nettikauppiaana - niitä on kallis postitella, mutta sarjakuvanystävänä haalin paljon mieluummin hyllyyni kovakantisia kirjoja kuin pehmeitä läystäkkeitä.
-
Minulle on tärkeämpää se, että sisältö on hyvä. Mutta kyllä kovakantiset ovat mukavampia hyllyssä kuin pehmeäkantiset.
-
Kovat on hinnat ja kannet!
Itse kyllä kaipaan integraaleja kovilla kansilla, varsinkin näitä euro-sarjiksia, osahan on Suomessa saatu jo kovilla kansilla... Asterix, Luke Lucky......
AB:n sarjikset olen kyllä ostanut pehmoina, joten nyt sitten pitää vaan venata alennusmyyntejä näiden kohdalla.
-
Kun sisältö on laadukasta, sopivat siihen kovat kannet. Mitä tahansa en formaatin perusteella toki osta.
-
Se on tietysti luonne- ja älykkyyskysymys, kun vielä aikuisellakin iällä kuvasarjateoksia "lukee", mutta... Kirjakirjoistani, semmoisista kuvattomista joissa on paljon tekstiä, olen lukenut ensilukemisen jälkeen ehkä noin 20% uudestaan. Kolmannen kerran olen jaksanut lukea ehkä viisi prosenttia opuksistani, joita on paljon niitäkin, liikaa.
Videoista, sis. DVD, tulee katsottua ehkä puolet uudestaan, kolmasosa kolmannekin kerran tänä elinaikana. Hyllyn ja laatikoiden täytteenä mötköttävät suurimman osan aikaa.
Levyistä ehkä 80% tulee kuunneltua uudelleen ja uudelleen noin kerran vuodessa.
Mutta; sarjakuvateokset, albumit, yms. olen lukenut joka ikisen ainakin kolmasti ja tulen lukemaan vielä monasti uudelleen, kaikki. Siksi on optimaalista että ne olisivat myös ulkoasullisen toteutuksen puolesta hyvin tehtyjä ja kulutusta kestäviä. Mieluiten oikeasti sidottuja.
-
Kovakantisia on nyt ajettu Suomen markkinoille kuin käärmettä piippuun
Näin ei minusta voi sanoa tilanteessa, jossa ne näyttäisivät myyvän paremmin kuin pehmeäkantiset.
-
Mielestäni kovat kannet ovat hyvä juttu siinäkin mielessä, että koviin kansiin pakattua sarjakuvaa voi paremmalla fiiliksellä ostaa lahjaksi. Ohut läpsykkä ei vaan jotenkin vaikuta yhtä arvokkaalta kuin kovakantinen eikä sitä saa käärittyä yhtä muikeasti paperiin. Tämän ovat ehkä sisäistäneet myös satunnaiset sarjakuvanlukijat, jotka rohkein mielin etsivät äitien- ja isänpäivälahjoja yms. tupari- ja mökkituomisia jopa (järkytys sentään) sarjakuvahyllyiltä?
-
Sisältö merkitsee minulle enemmän kuin kansien paksuus. Kalliimpi hinta tietysti hieman kyrsii, mutta maksan hyvästä sarjakuvasta mieluusti muutaman euron enemmän.
Ajatus lahjaksi saaduista sarjakuvista kammottaa minua. En ole nimittäin saanut lahjaksi kuin taskareiden kaksoiskappaleita tai vaihtoehtoisesti jotain täyttä tuubaa.
-
Kovien kansien toimivuus on hieman kiinni siitä, millaiseen sarjakuvaan niitä ollaan tunkemassa. Paksumissa kirjoissa ne tuntuvat luonnollisilta, mutta ohuemmissa, kuten albumeissa, en totu niihin sitten millään. Eikös Egmontin Sillagessa ole kovat kannet? Ei näytä kovin houkuttelevalta minusta, vaikka sarja itsessään vaikuttaisi olevan lukemisen arvoinen.
Mutta kannet ovat vain kannet, totta kai se sisältö ratkaisee.
-
Keskustellaanko muusta kirjallisuudesta näin? Romaaneista? Tietokirjoista?
Eivätköhän sidokset ja nidokset mahdu kummatkin tähän maailmaan...
-
Keskustellaanko muusta kirjallisuudesta näin? Romaaneista? Tietokirjoista?
Niissä on aina ollut kovat kannet, joten kukaan ei ole hoksannut vastustaa.
Eikös Egmontin Sillagessa ole kovat kannet? Ei näytä kovin houkuttelevalta minusta, vaikka sarja itsessään vaikuttaisi olevan lukemisen arvoinen.
Mä taas tykkään tästä formaatissa, jonka Blacksad oikeastaan Suomessa löi läpi. Egmont on nyt julkaissut samassa koossa mm. Pikoa ja Fantasiota, Haikaralaivuetta ja Blake & Mortimeria. Vaikka noissa on kovat kannet, hinta on silti suht edullinen ja albumeita on helppo lukea sängyssä koska ne eivät paina liikaa. Koko on normaalialbumia aavistuksen isompi ja ulkoasu kaikinpuolin hieno. Ei ole ollut tapana Pikoa ja Fantasiota hankkia mutta nämä tuli ostettua kun ne näyttivät niin houkuttelevalta.
-
Niissä on aina ollut kovat kannet, joten kukaan ei ole hoksannut vastustaa.
Mä taas tykkään tästä formaatissa, jonka Blacksad oikeastaan Suomessa löi läpi. Egmont on nyt julkaissut samassa koossa mm. Pikoa ja Fantasiota, Haikaralaivuetta ja Blake & Mortimeria. Vaikka noissa on kovat kannet, hinta on silti suht edullinen ja albumeita on helppo lukea sängyssä koska ne eivät paina liikaa. Koko on normaalialbumia aavistuksen isompi ja ulkoasu kaikinpuolin hieno. Ei ole ollut tapana Pikoa ja Fantasiota hankkia mutta nämä tuli ostettua kun ne näyttivät niin houkuttelevalta.
Joskus yli 10 vuotta sitten Brysselissä käydessäni ihastelin paikallisessa sarjakuvakaupassa suuren valikoiman lisäksi myös sitä, miten laadukkailta sarjakuva-albumit näyttivät kovissa kansissa. Tuli heti vaikutelma, että siellä sarjakuvia todellakin arvostetaan. Onneksi täällä ollaan siirrytty samaan. Rupuinen kotikutoisuus voi olla joidenkin juttu, mutta itse näen panostuksen ulkoasuun yhtenä pienenä keinona nostaa sarjakuvan arvostusta.
-
Kalliimpi hinta tietysti hieman kyrsii, mutta maksan hyvästä sarjakuvasta mieluusti muutaman euron enemmän.
Kovien kansien parin euron tuomaa hinnanlisäystä olennaisempi talousongelma on joihinkin albumeihin lätkäistyt 25-40 euron hinnat. Ehkä niihin on järkisyynsä.
-
Niissä on aina ollut kovat kannet, joten kukaan ei ole hoksannut vastustaa.
Mutta onhan niitä pehmeäkantisia pokkareita julkaistu myös. Höm.. kai niitä on joku joskus vastustanut? "Arvokirja pehmeissä kansissa, häväistys!" (assosioituu kioskikirjaan).
Timo
-
Vaikka noissa on kovat kannet, hinta on silti suht edullinen ja albumeita on helppo lukea sängyssä koska ne eivät paina liikaa.
Hinta tuntuu kyllä suht passelilta, vaikka ei mulla juuri muutenkaan ole varaa ostella noita. Mutta juuri tuossa helppoudessa olen eri mieltä. Tässä on tullut luettua viime aikoina Tinttiä ja noista osa on kovakantisia ja osa pehmeitä. Kovakantisten kanssa tuntuu ettei missään ole hyvä lukea. Paino ei ole ongelma, vaan tuollaisen albumikokoisen kovakantisen pitäminen käsissä ei tunnu mukavalle.
Rupuinen kotikutoisuus voi olla joidenkin juttu, mutta itse näen panostuksen ulkoasuun yhtenä pienenä keinona nostaa sarjakuvan arvostusta.
Rupuista kotikutoisuutta en allekirjoita, mutta jos kovakantisilla todistetusti tuohon tavoitteeseen päästään, niin toivotan kyllä sitten kovat kannet tervetulleeksi. Ei tuo nyt tosiaan niin suuri ongelma ole. :)
-
Kovien kansien parin euron tuomaa hinnanlisäystä olennaisempi talousongelma on joihinkin albumeihin lätkäistyt 25-40 euron hinnat. Ehkä niihin on järkisyynsä.
No niin. Tulihan se sieltä. Komppaan.
-
Keskustellaanko muusta kirjallisuudesta näin? Romaaneista? Tietokirjoista?
Eivätköhän sidokset ja nidokset mahdu kummatkin tähän maailmaan...
Romaanipuolella ei myöskään ole se ajatus, että alan harrastajan velvollisuutena olisi ostaa kaikki Suomessa julkaistut nimikkeet.
Minusta se on kustantajan asia miettiä tuotteen ulkoasu, ja pistää sille hinta. Jos hinta on kuluttajalle liian korkea, lainatkoon sen kirjastosta tai ostaa divarista - tai alennusmyynnistä, joka sekin on kirjan tuotanto- ja myyntiketjulle käypää rahaa.
Romaanien kohdalla pehmeäkantiset pokkariversiot usein tarkoittavat paljon huonommin ladottua tekstiä. Paksujen tietokirjojen kohdalla kovakantisuus on perusteltua. Kuten myös paksujen sarjakuva-albumien kohdalla. Mutta jos liimasidonta tehdään hyvin, tuntuu se varsin kestävä ratkaisu sekin olevan.
-
Mieluiten oikeasti sidottuja.
Aivan, sidottu (lankanidottu) pehmeäkantinen olisikin vähän tuhdimmalle sarjakuvakirjalle optimi muoto.
Näin ei minusta voi sanoa tilanteessa, jossa ne näyttäisivät myyvän paremmin kuin pehmeäkantiset.
Mihin "näyttöön" tarkalleen ottaen viittaat?
Keskustellaanko muusta kirjallisuudesta näin? Romaaneista? Tietokirjoista?
Keskustellaan ainakin silloin kun puhutaan pokkarien suosiosta. Kirjoissahan homma on vain mennyt niin että ensin tulee se kovakantinen ja pehmeäkantinen vasta myöhemmin, jos tulee.
Eivätköhän sidokset ja nidokset mahdu kummatkin tähän maailmaan...
Siis pehmeät ja kovat? Näyttää että sarjakuvan kohdalla eivät mahdu, kuten Egmont-ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12716.270.html)muutamat kaupan todellisuutta tuntevat kertoivat.
Tuli heti vaikutelma, että siellä sarjakuvia todellakin arvostetaan.
...panostuksen ulkoasuun yhtenä pienenä keinona nostaa sarjakuvan arvostusta.
Minä taas pidän tätä ajatusmallia vinksahtaneena. Että kovat kannet jotenkin parantaisivat sisältöä tai tekisivät kirjan arvokkaammaksi. Mistä ihmeestä tämä usein toistettu ajatus oikein juontaa juurensa? Siitä että romskut ovat kovissa kansissa ja kirjallisuus on taidetta (toisin kuin sarjakuva)?! Kuljen aina kovat kaulassa kun se tekee minusta paremman ja arvokkaamman ihmisen?
Ulkoasuun on toki syytä panostaa ja itsekin arvostan kauniita kirjoja (niin sarjakuva kuin tekstimuotoisiakin). Meillä vaan tuppaa käymään niin että se panostus jää hieman puolitiehen, tai jopa niin että kun panostetaan niihin kansiin niin mihinkään muuhun ei sitten tunnu enää riittävän paukkuja (Pikseliankat ja -pieliset sekä uusimpana Egmontin Piko & Fantasiot, joissa on tummissa kuvissa vähemmän kaunista valkoista haamuviivaa, elikäs painotyö/originaali on viturallaan).
Edit: paljon oli viilattavaa tuossa ulosannissa...
-
Reimahan osaa artikuloida kaiken just niinku mäkin oon mieltä. Ei jää mitään sanottavaa kohta :P
Siis tämähän ON ihan selvä juttu: sarjakuvista on tullut eräänlainen "hitti" nykyisin, on "pinnalla" ja arvostuksen noususta (myös ns. mediassa) kertoo mielestäni myös tämä "kovakantisuusbuumi". Eikä siinä mitään, esim. paljon arvostamani Kiki-sarjakuva oli kyllä hintansa ja kovien kansiensa väärti. Sen sijaan jotain Salattuja Sotia kovakantisena en oikein snaijannut (joo, ostin se mutta kaduttaa yhä) koska painojälkikään ei ollut kovin erikoista laatua ja mielenkiintoisempaakin "vanhaa" Marvelia olisi varmasti löytynyt joka olisi ansainnut sen keräilykappale-editsioonin paremmin.
Mut mut...näin sen näin.
-
Minä taas pidän tätä ajatusmallia vinksahtaneena. Että kovat kannet jotenkin parantaisivat sisältöä tai tekisivät kirjan arvokkaammaksi.
Kyllä se painotuotetta lahjaksi ostaessa vaikuttaa vaakakupissa. Oon viime vuosina ostanu lähisukulaisille paljon enemmän sarjakuvia lahjaksi koska ne ovat arvokkaamman oloisia kovissa kansissa. Omaan hyllyyni ostan sekä kaunokirjallisuuden että sarjakuvat mieluummin pehmytkantisina mutta lahjaesineinä ne on vähän noloja.
EDIT: Näkisinkin tilanteen ideaalina sitten kun sarjakuvista olisi mahdollista saada kannet valintansa mukaan, aivan kuten kaunokirjallisuuden puolella.
-
Ihan hienoltahan tosiaan nuo Blake ja Mortimer sekä Pikot ja Fantasiot näyttivät ulospäin.
Toisin olikin sisällön kanssa. Valkoista viivaa ja värit pielessä.
Paskaa kauniissa paketissa. Ei näin enää jatkossa, kiitos.
-
Näkisinkin tilanteen ideaalina sitten kun sarjakuvista olisi mahdollista saada kannet valintansa mukaan, aivan kuten kaunokirjallisuuden puolella.
Tää oli hyvä. :laugh: Ei tarttis tätäkään jauhamista pidempään jatkaa. Mut kai se on inhimillistä valitta jos/kun kehitys pakittaa ja printtisarjakuva tuntuu kaivavan omaa hautaansa. :)
-
Ihan hienoltahan tosiaan nuo Blake ja Mortimer sekä Pikot ja Fantasiot näyttivät ulospäin.
Toisin olikin sisällön kanssa. Valkoista viivaa ja värit pielessä.
Paskaa kauniissa paketissa. Ei näin enää jatkossa, kiitos.
Näin Egmontilta vastattiin kovakantisesta Pikosta heidän blogissaan (http://blogi.egmontkustannus.fi/2010/09/09/pikon-ja-fantasion-uudet-seikkailut-1-nuoren-sankarin-paivakirja/#comments).
"Uusi painos ei ole suunnitelmissa. Virhe on harmittava, eikä se käynyt ilmi vedoksista. Valitettavasti asialle ei voi mitään enää tässä vaiheessa.
Ongelma oli alun alkaen saamassamme painomateriaalissa. Asiaa tutkitaan ja vastaavan toistuminen pyritään estämään."
Tärkein on tuo lopputoteama, siis ettei tällaista enää sattuisi.
Mitä muuhun kirjallisuuteen tulee, niin Amazon myy Jenkeissä sähkökirjoja enemmän kuin kovakantisia. Pokkarit pärjäävät hyvin, sillä ne ovat usein halvempia kuin sähkökirjat.
-
Kovien kansien parin euron tuomaa hinnanlisäystä olennaisempi talousongelma on joihinkin albumeihin lätkäistyt 25-40 euron hinnat. Ehkä niihin on järkisyynsä.
Olen sarjakuvakauppiaana nähnyt älyttömiä hintoja sekä kova- että pehmeäkantisissa albumeissa. Sidosasua enemmän vaikuttaa se, mikä firma kirjan on julkaissut. Esim. WSOY hilasi just hintojaan roimasti ylöspäin. Vertaa vaikkapa Lauri Ahtisen kaksi kirjaa, jotka ilmestyivät vuoden välein ja joissa on täsmälleen sama formaatti, sivumäärä ja ulkoasu. Ensimmäisen ovh 18 euroa, toisen 28 euroa.
-
Näin Egmontilta vastattiin kovakantisesta Pikosta heidän blogissaan (http://blogi.egmontkustannus.fi/2010/09/09/pikon-ja-fantasion-uudet-seikkailut-1-nuoren-sankarin-paivakirja/#comments).
Ongelma oli alun alkaen saamassamme painomateriaalissa. Asiaa tutkitaan ja vastaavan toistuminen pyritään estämään."
Mitenkä oli, ranskankielisissä versioissahan noita ei näkynyt? Eikös Tertsi tuon tarkistanut?
Timo
-
Sanoivat, ettei virhe "käynyt ilmi vedoksista." Siis virhe saattoi olla, muttei sitä vedoksista huomattu. Minkä tasoisia sitten lienevät olleet, mistäs sen tietää.
No, virheistä opitaan.
-
Kovien kansien parin euron tuomaa hinnanlisäystä olennaisempi talousongelma on joihinkin albumeihin lätkäistyt 25-40 euron hinnat. Ehkä niihin on järkisyynsä.
Ymmärtääkseni painoksen koko määrittää osittain tuota hintaa, jos on pieni painos, kalliimpi hinta, mutta kyllähän tietenkin löytyy isojakin painoksia joissa on korkeahko hinta.
-
Sanoivat, ettei virhe "käynyt ilmi vedoksista." Siis virhe saattoi olla, muttei sitä vedoksista huomattu. Minkä tasoisia sitten lienevät olleet, mistäs sen tietää.
Olen usein nähnyt, että vedokset ovat mustesuihkaritulosteita. Mitä niistä näkee.
Timo
-
Mitenkä oli, ranskankielisissä versioissahan noita ei näkynyt? Eikös Tertsi tuon tarkistanut?
Timo
Mähän tein arvostelunkin tuosta albusta heti tuoreeltaan.
Siinä on skannattuja näytekuvia mukana. Jokainen voi tarkistaa sieltä: ei valkoista viivaa.
(http://www.kvaak.fi/images/articles/15052008011629-7.jpg)
-
Olen usein nähnyt, että vedokset ovat mustesuihkaritulosteita. Mitä niistä näkee.
Timo
Eipä mitään. Minä saan vedoksia myös PDF-tiedostoina...
-
Mä kuulin Hesan festareilla, että (sähköisen) vedoksen voi tarkistaa seuraavasti.
Adobe Acrobatissa, pro-versiossa, poistaa viivat näkyvistä ja katsoo mitä niiden alla on. Väriä vai tyhjää.
-
Jep, laitoin niille em. blogiin ohjeet. ;D
Timo
-
Ymmärtääkseni painoksen koko määrittää osittain tuota hintaa, jos on pieni painos, kalliimpi hinta, mutta kyllähän tietenkin löytyy isojakin painoksia joissa on korkeahko hinta.
Ainakin eräs kustannusalalla toimiva tyyppi vuosia sitten oli vankasti sitä mieltä, että kovien kansien lisäksi kirjalle pitää luoda arvokkuuden tuntua pyytämällä siitä riittävän isoa hintaa. Siis riippumatta tuotantokuluista. Voi olla että hän edusti jotain pientä kulttia, mutta mielipide on jäänyt mieleeni värittämään käsitystäni joidenkin qustantajien ajattelusta.
Mihin "näyttöön" tarkalleen ottaen viittaat?
Viittaan siihen, että myydyimpien sarjakuvien joukossa on niin paljon kovakantisia, niitä ei siis näköjään yleisö vierasta. Minä käyttäisin ilmausta "ajaa kuin käärmettä pyssyn piippuun" vain silloin, kun jotain tehdään väkisin vaikka monikaan ei tunnu asiaa haluavan. Kuten Natojäsenyys.
-
Mä kuulin Hesan festareilla, että (sähköisen) vedoksen voi tarkistaa seuraavasti.
Adobe Acrobatissa, pro-versiossa, poistaa viivat näkyvistä ja katsoo mitä niiden alla on. Väriä vai tyhjää.
Minun kohdallani vain homma on ihan älytön, kun kyse on maalauksista ja pitäisi nähdä kunnon vedos ihan paperilla, jotta osaisi lopulta sanoa, kannattaako värejä korjailla ja miten. Jotkut asiakkaat lähettävät, useimmat eivät vaivaudu, ja se sitten näkyy lopputuloksessa, joka voisi olla parempi, jos olisi vaivauduttu ihan pikkuisen. PDF:t tai jiipegit eivät siinä kauheasti auta.
-
Sivuraiteille mennään, mutta ainakin ennenmuinoin tuommoisista väritöistä otettiin kromaliinit, eli kunnolliset korkalaatuiset värivedokset (ei halpaa). Mitä saa näppiin nykyään? Suihkaritulosteen? "Tästä oli nyt väri vähän lopussa, mutta kai tosta ny näkee?"
Timo
-
Viittaan siihen, että myydyimpien sarjakuvien joukossa on niin paljon kovakantisia, niitä ei siis näköjään yleisö vierasta.
Onko listalla ollut muita kovakantisia kuin Banaanin tykit? Niillä on etuna se, että ne ilmestyy strippeinä sanomalehdissä ja ostajia on huomattavasti enemmän kuin melkein kaikilla muilla kovakantisilla tuotteilla yhteensä (poislukien Ankka). Mainostettiin niitä tai ei. Lisäksi niiden myynnistä vastaa Huttunen, joka myisi niitä paljon vaikka niissä ei olisi kansia laisinkaan.
-
Onko listalla ollut muita kovakantisia kuin Banaanin tykit? Niillä on etuna se, että ne ilmestyy strippeinä sanomalehdissä ja ostajia on huomattavasti enemmän kuin melkein kaikilla muilla kovakantisilla tuotteilla yhteensä (poislukien Ankka). Mainostettiin niitä tai ei. Lisäksi niiden myynnistä vastaa Huttunen, joka myisi niitä paljon vaikka niissä ei olisi kansia laisinkaan.
Kaikkien hyvinmyyneiden kirjojen menestyksen takaa löytyy muita syitä kuin kansien kovuus. Mutta F-porien, Wagnereiden ja Siilien jälkeen on vaikea uskoa että kovat kannet olisivat haitallisia myynnille. Kukaan ei ole koskaan tullut valittamaan minulle, kun Fingerporien kannet ovat niin kovat. Hinnoittelu on ongelma, ei kannet, sanoisin minä.
-
Keskustellaan ainakin silloin kun puhutaan pokkarien suosiosta. Kirjoissahan homma on vain mennyt niin että ensin tulee se kovakantinen ja pehmeäkantinen vasta myöhemmin, jos tulee.
Halpaa massalaitosta ei kannata teettää, ennekuin tietää onko sille massamenekkiä. Jos vähemmän suosittuja kirjoja yksittäinen myymälä ottaa kerralla ehkä pari kappaletta, yksikköhinnan pitää olla korkea jotta se kattaa rahdin ja käsittelyn. Silloin on tuotteen suotavaa olla kalliin näköinen.
Eivätköhän sidokset ja nidokset mahdu kummatkin tähän maailmaan...
Siis pehmeät ja kovat? Näyttää että sarjakuvan kohdalla eivät mahdu, kuten Egmont-ketjussa (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,12716.270.html)muutamat kaupan todellisuutta tuntevat kertoivat.
Disneytä ainakin saa molemmilla tavoin. Samaa sisältöä kyllä harvemmin. Vaikka esim. Aku Ankan jättikirjoja tai Don Rosan koottuja voisin kuvitella hommaavani jonkinlaisina pokkarilaitoksina.
Ainakin eräs kustannusalalla toimiva tyyppi vuosia sitten oli vankasti sitä mieltä, että kovien kansien lisäksi kirjalle pitää luoda arvokkuuden tuntua pyytämällä siitä riittävän isoa hintaa. Siis riippumatta tuotantokuluista.
Taidekauppaa. Nolla perään hintaan ja kauppa käy.
Varsinkin erikoisempaa sarjakuvaa on hassua kaupata kioskiromaanin hinnoilla. Vertailukohtana voisi ajatella enemmänkin grafiikkavedoksia.
Ja tuotantokuluissa on huomiotava myös tekijän työn jälleenmyyntiarvo.
-
Mitenkä oli, ranskankielisissä versioissahan noita ei näkynyt?
Mutta sehän ei välttämättä muuta Egmontilta tullutta lausuntoa. Heidän saamansa materiaali on saattanut olla erilaista tai sitten ranskalaisen ja suomalaisen painoksen painot ovat käsitelleet materiaali eri tavoin.
-
Hinnoittelu on ongelma, ei kannet, sanoisin minä.
Mielestäni tämä on ongelma suurelta osin oli kannet pehmeät tai kovat. Sarjakuvan yleinen hintataso sulkee suuren määrän ostajia pois. Tässä tulee kyllä toisessa päässä vastaan se, että mitä kaiken työn teettäminen nykypäivänä maksaa, pitää olla pelivaraa jos tulee huteja ja kyllä sitä voittoakin on tultava.
Noissa esittämissäsi nimissä taitaa olla Suomen suurimmat painokset (poislukien Ankka) ja niitä menee heti ilmestyttyyään paljon kaupaksi, eli kierto on nopea. Voitaneen olettaa, että suurella painoksella ja nopealla myynnillä hintaa saadaan puristettua alaspäin. Jos verrataan johonkin toiseen kovakantiseen jonka painos on esim. 2000 ja tuota painosta myydään 2-3 vuotta.
-
Onko listalla ollut muita kovakantisia kuin Banaanin tykit?
Kiroileva siili, Voiko tälle edes nauraa, Simpsonit, Simonin kissa. Mitään muita kuin kovakantisia sarjakuvia ei itse asiassa ole tainnut listoilla hetkeen ollakaan.
Paitsi Pikku-Fingerporit! Nehän ovat käytännössä lehtiä, joskin ne myydään albumeina.
-
Viittaan siihen, että myydyimpien sarjakuvien joukossa on niin paljon kovakantisia, niitä ei siis näköjään yleisö vierasta. Minä käyttäisin ilmausta "ajaa kuin käärmettä pyssyn piippuun" vain silloin, kun jotain tehdään väkisin vaikka monikaan ei tunnu asiaa haluavan. Kuten Natojäsenyys.
lainauksen loppuosasta samaa mieltä kanssasi, käyttäisin samaa ilmausta asiasta ja varmasti täst edes käytänkin, mutta kiinnittäisin yhteen asiaan huomion.
Totta, myydyimpien joukossa on Paljon kovakantisia, mutta niin on alelaarituotteissakin.
Tiedättehän niissä jotka eivät myy vaikka tekisi mitä.
tietenkin mikäli jostain ei tehdä pehmytkantista versiota on pehmytkantista versiota vaikeampi silloin ostaa.
mutta hyvä jos kovakantiset ovat löytäneet kannattajansa, eiväthän kaikki Nato-jäsenyyttäkään vastaan olleet
-
Simpsoneita kovissa kansissa :P Hyvä tv-sarja (tai ainakin aiemmin oli) mutta sarjiksena kovissa kansissa... ???
-
Vastauksena otsikon kysymykseen ostan kovat kannet. Se onkin sitten eri asia että millä hinnalla ne ostan.
Aloin oikein miettimään mitä olen ostanut täydellä hinnalla ja ainoat jotka muistan ostaneeni ovat Marvels, Hämähäkkimies Sininen ja 11kpl Aku Ankan näköispainoksia. Eli noin 20% omistamistani julkaisuista joissa on kovat kannet olen ostanut täydellä hinnalla ja kaikki muut alennusmyynneistä, divareista, huuto.netistä ja kirpputoreilta. Hinta ratkaisee minulle enemmän kuin sisällön laatu.
-
Minusta on hieno lukuelämys kun opuksessa on kovat kannnet. Mun kirjahyllykin pitää enemmän kovakantisista kuin pehmeäkantisista versioista. Luulen myös, että pidemmällä aikavälillä kovakantinen opus on kestävämpi kuin pehmyt kantinen? Vai onko näin? :-\
Onhan se tietysti totta, että kovakantiset maksavat enemmän johtuen hieman erilaisesta tekoprosessista kirjapainossa-se lisää kuluja tietennii. Mutta ovat ne kyllä sitten aika mahtavan näköisiäkin. Juuri selailin Akateemisen takaosassa noita paksuja kovakantisia Supersankari opuksia ja ihastelin kokonaisuutta niin painollisesti kuin muutenkin. Kuten sanoin, että hinta hieman kirpaisi. Mutta nämä olivat kuitenkin painettu erittäin hyvin enkä huomannut ainakaan omasta mielestäni mitään moitteen sanaa sisällöstä ainakaan siinä kappaleessa, jota pitelin hyppysissä.
Olisi toisaalta kiva tietää, onko esimerkiksi Pohjois-maissa kovakantisten julkaisujen hinnoissa eroja kuinka paljon? Entäpä muualla maailmassa. Millainen hintataso muissa maissa on albumien suhteen? No. Ranskan hintatasosta tiedän jotakin.
-
Kiitos Jukka infosta. :D
-
No, minä ostin suomenkielisen Iron Manin hintaan 26,60. Vaihteleehan ne hinnat Suomessakin yllättävän paljon, kiitos nettikauppojen. Adlibriksesta, ilman postikuluja ainakin silloin.
-
Libriconilla hinta on uusilla Rautamies, viisi painajaista -kirjoilla ollut 24 euroa.
-
Ostan kovakantisina tai pehmeäkantisina kokoelmina mutta jokseenkin lievän sapetuksen kera. Ostaisin mielelläni sarjakuvani lehtinä ja joissain tapauksissa myös niiden lisäksi kovakantisina kokoelmina. Lehti vain tuntuu nykyään kaikkein "luonnollisimmalta" tai sellaiselta missä muodossa sarjakuvaa pitäisi julkaista.
Jenkkiläisissä isoissa kokelmakönteissä ottaa päähän myös se että niistä järjestäänkin puuttuu kaikki lukijapalstat tai sarjakuvantekijöiden mielenkiintoiset jutut jos niitä alkuperäisessä lehtimuodossa on ollut, niin ja joskus kun se kokoelman sivut on noin 2/3 alkuperäisestä tai alkuperäinen on ollut väreissä mutta kokoelma on mustavalko niin jurppii isosti.
-
Yleensähän juuri noissa kokoelmissa on niitä johdantoja, tausta-artikkeleita, luonnoksia ja tekijän tekstejä.
Lukijapalstoja on harvemmin, joissakin näköispainoksissa kyllä kuten amer. Creepy-kirjoissa.
-
Ostan kovakantisia jos se sarjis jonka haluan lukea on julkaistu kovakantisena, mutta muuten aivan sama. Joskus kovakantinen alppari tuntuu sopivan sarjikseen ja tuntuu tyylikkäältä, mutta sen ei pitäisi olla mikään pakko. Toisinaan on ihan mukava kun "arvokkaampi" teos on kovissa kansissa, mutta aika harvoin kovakantisissakaan on enää nykyään kunnon sidontaa. Sarjiksissa kuitenkin kai suht usein? En oikein välitä liimaselkäisistä kovakantisista, niistä sivut tuntuvat irtoavan aivan samalla tavalla kuin pokkareista jos ovat irrotakseen. Kirjaston Kiki - Montparnassen kuningattaresta on siinäkin irronnut sivuja.
-
En suosi kovakantisia julkaisuja.
Omistan kuitenkin joitain kovakantisia (pääasiassa englannikielisiä) sarjakuvajulkaisuja. Ne olen hommannut vain ja ainoastaan siksi, että pehmeäkantisen julkaisun sisältö on ensin tehnyt lähtemättömän vaikutuksen, tyyliin Watchmen.
Tietysti, jos kirpparilla tulee halvalla vastaan Egmontin julkaisema suomenkielinen mielenkiintoinen, eli halpa opus, ei moista voi usein ostamatta jättää. Mutta pääsääntöisesti hankin vain eglanninkielisiä sarjiksia.
-
En ole mikään kovakantisten suuri ystävä (syitä onkin jo mainittu täällä, tärkeimpänä hinta mutta myös ylimääräinen turha koko ja paino). Kyllä niitä on muutama hyllyyn kuitenkin tullut jos sisältö on ollut tarpeeksi kiinnostava...ja kyllä ne lukemista parantavat silloin kun puhutaan isommista kirjoista, tyyliin jos sivuja on yli sata. Joidenkin perusranska-albumien julkaisua kovakantisina en kuitenkaan ymmärrä ja näkyy se myös ostopäätöksissä...
No, tekstikirjoissa tulee myös luettua paljon pokkareita, ja kovakantisia ostan lähinnä vain käytettynä divareista.
-
No, tekstikirjoissa tulee myös luettua paljon pokkareita, ja kovakantisia ostan lähinnä vain käytettynä divareista.
Mulla on sama juttu, ostan kirjoissakin aina mieluummin pokkarin. Koska kovakantisissakin on yleensä liimaselkä, sivujen irtoamista ei voi enää pitää perusteena hankkia mieluummin kovakantinen. Muuten pokkari pesee kovat kannet: se on (yleensä) halvempi, kevyempi kuljettaa mukana, vie vähemmän tilaa. Myös teksti on usein sitten pienempää, mutta muuten hyvät puolet pesevät huonot. Sisältö on tärkein, kirjan pitää kulkea mukana ja sitä pitää voida lukea missä tahansa.
Onkohan tekstikirjapokkareiden suosimisella mitään yhteyttä siihen miten sarjakuvansa haluaa ostaa? Ostavatko kovakantisten kirjojen suosijat mieluummin myös kovakantisia sarjakuvia, silloin kun ostavat sarjakuvaa ollenkaan?
-
Ostavatko kovakantisten kirjojen suosijat mieluummin myös kovakantisia sarjakuvia, silloin kun ostavat sarjakuvaa ollenkaan?
Näin varmaankin on. Kirjakauppamyyntiin menevässä sarjakuvassa on enenevässä määrin kovat kannet. Sarjakuva on kirja.
-
Näin varmaankin on. Kirjakauppamyyntiin menevässä sarjakuvassa on enenevässä määrin kovat kannet. Sarjakuva on kirja.
Juu, mutta kirjakaupat ovat (ainakin toistaiseksi) täynnä pokkareita, ja kirjojen suurkuluttajissa on vakaa pokkarinsuosijakanta. Niitähän kaupataan aina kesän alussa lomalukemiseksi, ja moni kirja ilmestyy vain pehmytkantisena. En oikein usko että pokkareilla ei olisi menekkiä. Eiköhän syy ole sitten kirjakaupoissa itsessään että halutaan kirjoja, jotka eivät muhjaannu kovin helposti kun niitä pahoinpidellään, eikä kuluttajissa...? edit: Ai niin, onhan tästä ollut puhetta.
-
Pitäisikö tuo tämän hetkinen äänestyksen tulos tulkita....niin miten? Sori jälleen tyhmyyteni :-[, mutta tulkitsen tuon tuloksen niin, että on ihan sama onko opus kovissa kansissa vai ei?
Olisiko ollut helpompi käytäntö se, että olisi äänestys osion avauksessa annettu vain kaksi vaihtoehtoa: KYLLÄ ja EI.
Nimittäin mniä ihan tosissaan jouduin ajatuksen kanssa lukemaan noita annattuja vaihtoehtoja, jotta saisin joinkinlaisen käsityksen miten äänestän.
Äänestyksen hajonta on ollut epätasaista. Meitä lukijoita ja sarjakuvan. ystäviä on niin moneen junaan, että jokaisella on omanlaisensa näkemys siitä, millaisessa formaatissa haluaisi sarjakuvansa lukea.
Jos ranskalaisilta kysyttäisiin mikä on oikea sarjakuvan julkaisu muoto, vastaus olisi miettimättä: KOVAKANTINEN. Olen samoilla linjoilla kuten aikaisemmin esitin oman mielipiteeni.
-
Juu, mutta kirjakaupat ovat (ainakin toistaiseksi) täynnä pokkareita, ja kirjojen suurkuluttajissa on vakaa pokkarinsuosijakanta.
En oikein usko että pokkareilla ei olisi menekkiä...
Sen jälkeen, kun kustantajien yhteinen pokkarien markkinointikanava Loisto-kirjat lopetettiin (käännöskorvauksista nostetun prosessin seurauksena), ovat taskukirja-sarjat jalkautuneet takaisin omille kustantajilleen. Tämän seurauksena pokkarimarkkinat holtittomasti ylikuumentuneet. Tänä vuonna pokkareita on alkanut ilmestyä joka tuutista jopa 50 nimikettä kuukaudessa, millaista määrää mikään myyntiorganisaatio ei pysty tuosta vain pyörittämään. Hyvällä tahdollakaan -- saati nykyään vallitsevassa asiantuntemusta kaihtavassa ja valikoimiaan kaventavassa kaupustelussa.
Mukana on jopa sellaista harhaa, että pokkari myisi ihan formaattinsa vuoksi paremmin, jolloin taskukirjana on julkaistu suoraan paljon enemmän ja mitä erilaisimpia opuksia. Siinä on Banaaninkin vallan erinomaisesti valikoiduilla, toimitetuilla ja designeeratuilla pulp-pokkareilla hankaluuksia taistella elintilastaan, vaikka juuri ne ovat kaikkein luontevinta pokkarikamaa kaikessa laadukkuudessaan.
Mutta 50 uutta pokkaria kuukaudessa! Ja tähän vielä lehtipisteiden sarjispokkarit ja harlekiinit päälle.
-
Lurker mainitsi kiinnostavasti, että yleensä noissa kokoelmissa jotka ovat lähes poikkeuksetta kovakantisia on kaikenlaista taustamateriaalia haastatteluineen. Miksei samaa metodia ja julkaisupolitiikkaa voitaisi soveltaen käyttää myös tuotettaessa pehmeäkantisia versioita. Minulle henkilökohtaisesti tärkeää on se, että opuksissa on mukana kaikenlaista kivaa extraa..haastatteluja, taiteilijan taidetta ja muuta sellaista. Se jotenkin nostaa painotuotteen arvoa. En osaa oikein selittää mitä tarkoitan. Mut jotain maagista siinä vaan on.
Olen ollut hyvin iloinen nähdessäni kirjakaupoissa sarjakuvien tarjonnan olevan kasvavassa merkityksessä kovakantisuuden suuntaan. Ranskassakin julkaistaan lähes kaikki kovakantisina.
Mutta noista pokkareista, joista täällä myös puhuttiin minulla ei ole oikein antaa tarkkaa analyysia. En niitä juuri ostele. Ne eivät kuitenkaan koskaan vedä graafisesti vertoja normikamalle. Tarkoitan tässä nyt sarjakuvaa en kaunokirjallisia pokkareita, joita myydään tätä nykyä joka kadunklulmassa.
Luin Askon kirjoituksen juuri. Täyttä asiaa joka sana.
-
Mukana on jopa sellaista harhaa, että pokkari myisi ihan formaattinsa vuoksi paremmin, jolloin taskukirjana on julkaistu suoraan paljon enemmän ja mitä erilaisimpia opuksia. Siinä on Banaaninkin vallan erinomaisesti valikoiduilla, toimitetuilla ja designeeratuilla pulp-pokkareilla hankaluuksia taistella elintilastaan, vaikka juuri ne ovat kaikkein luontevinta pokkarikamaa kaikessa laadukkuudessaan.
Eli syytös kohdistuu tässäkin asiassa päättävälle osastolle, joka haluaa säästää väärissä asioissa eikä ymmärrä toimituskunnan tärkeyttä? Näistähän on julkisuudessakin puhuttu jo jonkun verran, mutta silti tuntuu siltä ettei kuunnella niitä jotka ymmärtävät käytännön puolesta.
Lurker mainitsi kiinnostavasti, että yleensä noissa kokoelmissa jotka ovat lähes poikkeuksetta kovakantisia on kaikenlaista taustamateriaalia haastatteluineen. Miksei samaa metodia ja julkaisupolitiikkaa voitaisi soveltaen käyttää myös tuotettaessa pehmeäkantisia versioita.
Mangan kohdalla tätä on käytettykin, joskin sitä toivoisi että haastatteluja tai tekijän omaa kertomaa olisi vielä enemmän.
-
Eli syytös kohdistuu tässäkin asiassa päättävälle osastolle, joka haluaa säästää väärissä asioissa eikä ymmärrä toimituskunnan tärkeyttä?
Nuo Banaanidekkarit (http://www.sarjakuva.com/banaanidekkarit.htm) julkaistaan [EDIT: julkaistiin (ks. seuraava viesti)] siis suoraan pokkareiksi, hyvillä kansilla, erinomaisesti toimitettuina ja suomennetuina. Ovat usein sitä kovaksikeitettyä. Taannoin näin ne kaikki alelaarissa: kolme kympillä. Ruotsalaisdekkarit vievät hapen pokkarihyllyistä... Myös Harlekiinit ovat laajentaneet dekkari- ja thrilleripuolelle (http://www.harlequin.se/fi/thriller-1/bestseller.html) ihan tosissaan.
-
Mukana on jopa sellaista harhaa, että pokkari myisi ihan formaattinsa vuoksi paremmin, jolloin taskukirjana on julkaistu suoraan paljon enemmän ja mitä erilaisimpia opuksia. Siinä on Banaaninkin vallan erinomaisesti valikoiduilla, toimitetuilla ja designeeratuilla pulp-pokkareilla hankaluuksia taistella elintilastaan, vaikka juuri ne ovat kaikkein luontevinta pokkarikamaa kaikessa laadukkuudessaan.
Niinpä, jokainen voi miettiä miksi nuo Banaanin dekkaritkin julkaistaan nykyään kovakantisina...
-
Eikös se ole nykyään ihan yleinen ilmiö, että kustantamista ajetaan yhä enemmän siihen suuntaan että mahdollisimman paljon voittoa ja halvalla, ja sillä kuinka laadukasta ja hyvin toimitettua kamaa julkaistaan ei ole sitten niin väliä? Säästöjähän tehdään mieluusti toimittamisessa, ulkoasussa ja käännöksissä, jos vain mahdollista. Joko palkataan halvempia ei-ammattilaisa (kuten ilmeisesti DVD-käännösten kanssa, joista osa on niin infernaalista kuraa että) tai pyritään maksamaan tekijöille nälkäpalkkioita. Kustannusalalla on toki ongelmia sopeutua uuteen tilanteeseen, nyt kun ihmiset ovat tottuneet saamaan kaiken ilmaiseksi netistä... Mitenhän tässä rytäkässä pienemmät pärjäävät?
-
Eikös se ole nykyään ihan yleinen ilmiö, että kustantamista ajetaan yhä enemmän siihen suuntaan että mahdollisimman paljon voittoa ja halvalla, ja sillä kuinka laadukasta ja hyvin toimitettua kamaa julkaistaan ei ole sitten niin väliä? Säästöjähän tehdään mieluusti toimittamisessa, ulkoasussa ja käännöksissä, jos vain mahdollista. Joko palkataan halvempia ei-ammattilaisa (kuten ilmeisesti DVD-käännösten kanssa, joista osa on niin infernaalista kuraa että) tai pyritään maksamaan tekijöille nälkäpalkkioita. Kustannusalalla on toki ongelmia sopeutua uuteen tilanteeseen, nyt kun ihmiset ovat tottuneet saamaan kaiken ilmaiseksi netistä... Mitenhän tässä rytäkässä pienemmät pärjäävät?
Pienemmät "pärjäävät" paremmin kuin isommat koska ne eivät edes kuvittele pystyvänsä tienaamaan sarjakuvien kustantamisella. Isommat pyrkivät maksamaan myös itselleen palkkaa tekemästään työstä mikä aiheuttaakin sitten ongelmia...
-
Nuo Banaanidekkarit (http://www.sarjakuva.com/banaanidekkarit.htm) julkaistaan [EDIT: julkaistiin (ks. seuraava viesti)] siis suoraan pokkareiksi, hyvillä kansilla, erinomaisesti toimitettuina ja suomennetuina. Ovat usein sitä kovaksikeitettyä. Taannoin näin ne kaikki alelaarissa: kolme kympillä. Ruotsalaisdekkarit vievät hapen pokkarihyllyistä... Myös Harlekiinit ovat laajentaneet dekkari- ja thrilleripuolelle (http://www.harlequin.se/fi/thriller-1/bestseller.html) ihan tosissaan.
Tuo pokkarivyörytys on tietysti ongelma...ja kyllähän siitä on jo pitkään valittaneet monet että scifipokkarit uhkaavasti katoavat kaupoista, mutta sitä vähenemistä ei välttämättä ensisilmäyksellä huomaa kun hyllyt on täynnä Star Warsia ja Star Trekiä. Sama saattaa sitten mennä dekkaripuolella noiden ruotsalaisten kanssa (no, kun en noista kovaksikeitetyistäkään niin välitä vaan eniten viehättää brittiläinen cozy, joka on armottomasti poissa muodista, niin kirjakauppojen valikoimissa on pitempään ollut ongelmia...)
Mutta en minä kyllä oikein ymmärrä myöskään esim. Kariston politiikkaa julkaista kaikki fantsunsa kovakantisina. Kai niistä voi sitten pyytää kovempaa hintaa...
-
...scifipokkarit uhkaavasti katoavat kaupoista, mutta sitä vähenemistä ei välttämättä ensisilmäyksellä huomaa kun hyllyt on täynnä Star Warsia ja Star Trekiä.
Onko suomeksi julkaistu enemmän kuin yksi Star Trek -pokkari?
-
Kaikkien hyvinmyyneiden kirjojen menestyksen takaa löytyy muita syitä kuin kansien kovuus. Mutta F-porien, Wagnereiden ja Siilien jälkeen on vaikea uskoa että kovat kannet olisivat haitallisia myynnille. Kukaan ei ole koskaan tullut valittamaan minulle, kun Fingerporien kannet ovat niin kovat. Hinnoittelu on ongelma, ei kannet, sanoisin minä.
Kyllä tuossa pitää ottaa huomioon myös sisältö. Jotkut sarjakuvakirjat ovat luonnostaa enemmän lahjakirjoja kuin toiset. Ja tietenkin myynti kertoo siitä että näitä kovakantisia ostetaan sekä lahjaksi että itselle. Siis että penetraatio markkinoille on ihan eri luokkaa kuin jollain omakustantajalla.
Mutta onko tosiaan niin että Viivi&Wagner myy kovissa kansissa enemmän kuin pehmeissä? Eipähän näistä kyllä mitään tilastoja ole olemassa ja kustantaja muikenee kuin vaari, joten turha kai asiaa on vatvoa. :)
Fingerporit sopisivat minusta pehmeisiin kansiin, silloin niitä tulisi ehkä meikäläisenkin hankittua. Vähän tulee vain sellainen fiilis että en tässä ketjussa mainittujen kovakantisten suhteen todellakaan kuulu kohderyhmään.
-
Mutta en minä kyllä oikein ymmärrä myöskään esim. Kariston politiikkaa julkaista kaikki fantsunsa kovakantisina. Kai niistä voi sitten pyytää kovempaa hintaa...
Eddingsin kovakantiset fantasiasarjat, Belgarionin taru ja Mallorean taru, taisivat aikoinaan pelastaa Kariston konkurssilta valtavalla myynnillään. Ja onhan niitä pokkareinakin tullut ulos.
-
On Karisto pokkareitakin julkaissut niistä kirjoista jotka ensin ovat ilmeisesti kovissa kansissa myyneet hyvin.
Sitä en Karistolta tajua että lopettivat Ajan pyörän nyt viime metreillä. Kuulemma tulisi kalliiksi julkaista niin paksuja kirjoja kuin nuo. Varmastihan se pilkottuna muutamaan kirjaan ja kaikki kovissa kansissa julkaistuna olisikin kallista mutta olisiko noin jos viimeiset osat olisi tuotu suoraan pehmeillä kansilla kovakantisten kokoa tavoitellen tai peräti pokkarikoossa? Kai se sitten on niin.
-
Onko suomeksi julkaistu enemmän kuin yksi Star Trek -pokkari?
Ah, sori, tuo viittaus scifihyllyyn koski englanninkielisiä markkinoita. Suomeksi kai tuollaista kehitystä ei ole ollut, scifi on niin marginaalissa että asiasta innostuneet tehnevät valtaosan kustannuspäätöksistä...
-
Silmäilin, mitä olin kirjoittanut tähän ketjuun muutama vuosi sitten. Tuolloin suhtauduin hieman maltillisemmin kovien kansien suhteen, mutta nykyisin ne ovat mieluinen valinta ja mm. Egmontin kovakantisista valtaosa päätyy samantien hyllyyn, samoin Arktisen Banaanin opuksistakin melkoinen osa tulee ostettua.
Kovakantisia albumeja suosin monestakin syystä, mutta juolahti nyt mieleen, että ovathan ne ryhdikkäinä myös mukavia pidellä, kun ei tarvitse varoa taittavansa kantta tai vahingoittavansa selkämyksen liimausta.
Lisäksi kuvittelisin kovakantisten vetoavan minussa siihen keräilijämentaliteettiin, joka ostaa opuksensa koskaan niistä luopumatta.
-
Itse ostan Viivit ja Wagnerit sekä Jeret mieluummin kovakantisina kuin albumeina...
-
Ja Amazonilla on amerikkalainen versio tarjouksessa 16,50 taalalla.
Ja Bookdepositorylla kovakantisena hintaan 14.54 euroa (pehmeäkantinen 12.68).
-
Kovista kansista on tullut hinnanvedätyskonsti, ymmärrän hyvin että joku kokoelmat ovat kovisa kansissa, mutta ei nyt kaikkia pitäisi laittaa niihin mm. Pikot jne.....
-
Oivalsin juuri, että kovat kannet ovat hieman sama juttu kuin teräväpiirto elokuvien puolella.
Kun vuokraan elokuvan, valitsen aina Blu-rayn mikäli se on vain tarjolla. Elokuva ei kuitenkaan jää vuokraamatta, jos pelkkä DVD-versio on tarjolla.
-
Mua suoraan sanoen vituttaa Arktisen Banaanin tempaus siirtyä kovakantisiseen Jeressä sun muissa. Kokoelma meni vituiksi ja formaatti ei vain toimi tuossa muodossa. Eli tässä tapauksessa jättäisi kovakantisen mieluusti ostamatta jos olisi perinteinen vaihtoehto mukana.
-
Eli tässä tapauksessa jättäisi kovakantisen mieluusti ostamatta jos olisi perinteinen vaihtoehto mukana.
se on vaan aika iso jos.
Kaupallisessa mielessä ei kannata julkaista sekä että, kuten ketjussa on jo mainittu. Arktinen banaanihan siirtyi myös kirjoissaan kovakantisiin, ratkaisu joka ei itseäni miellytä. Pokkariformaatti meni sitten makkeliksi.
Ratkaisuhan on osin, ei kuluttajien vaan kirjakauppojen sanelema.
Jos kirjakauppa sanoo että me ei oteta pokkareita tack ja on riittävän iso mutta kovakantisia ottaa vastaan niin yhtälö on valmis.
Asialla on juhlavuuden tai kestävyyden tai kuluttajan halujen kanssa tekemistä hyvin vähän.
kaupallinen saneltu juttuhan tämä on.
Varmaan jotain sukua valokuvakansille piirrettyjen/maalattujen sijaan.
-
Heips Matti,
Kiinnostava ajatus sinulta tuo, että kovakantinen formaatti ei toimi tuossa muodossa kun vertaa pehmeäkantiseen. Tämähän ajatus sinulla oli eikö vain? En nyt oikein ymmärrä miten lukemasi kovakantinen sarjakuva-albumi ei toimisi yhtä hyvin kuin pehmeä-kantisena? Selitä please! :o
Ensiksikin....pehmeä kantisen heikkoudet ovat seuraavat:
1. Kansipahvi ajan kanssa taipuu ja rispaantuu piloille
2. Kirjan liima-selkä joutuu kovalle rasitukselle ja ajan kanssa sivut saattavat irrota ja usein irtoavatkin. Tämä tietysti riippuu siitä, millaista liimaa kirjapaino käyttää.
3. Pehmeäkantisen sarjakuva-albumin kannen pinnoite on erilainen kuin kovakantisessa painoksessa.
4. Pehmeäkantinen ostettaessa lahjaksi ei ole niin "juhlallisen" tuntuinen kuin kovakantinen ( tämän ajatuksen lainasin tästä samasta osiosta jonkun toisen suulla sanottuna).
Pehmeäkantisen hyviä puolia ei tunneta! :laugh: (vitsi)
Ehkä plussaa siitä, että joidenkuiden mielestä se on sopivan paksu käteen.......ja silti ei niin iso :laugh:!
Kovakantisen albumin heikkoudet ja vahvudet:
1. Kansipaperi kovakantisessa versiossa on päällystetty usein kirkkaalla kalvolla joka on helppo pitää puhtaana. Ja on kestävä.
2. Kovakantinen pysyy paremmin hyllyssä pystyssä kuin pehmeäkantinen
3. Kovakantista albumia lukiessa ei tapahdu kannen vääntöä luonnottomiin asentoihin. Tämä auttaa kirjaa säilytämään ryhtinsä kauemmin kuin jatkuvasti luonnottomasti taipuva pehmeäkantinen versio.
4. Kovakantisissa painoksissa on joskus extra materiaalia, joita ei ole pehmeäkantisessa versiossa
5. Kovakantisessa on joissakin tapauksissa käytetty parempilaatuista painopaperia ja enemmän sivuja johtuen noista extroista.
- Ja monia muitakin hyötyjä voisin kertoa lisää kovakantisen opuksen eduksi
Miinukset:
1. Ainoa mainitsemisen arvoinen miinuspiste kovakantiselle tulee silloin, kun teos on tavallista paksumpi. Kovat kannet jostain syystä tuovat kirjalle lisää painoa joka ei minusta ole kiva jos sitä joutuu lukemaan vaikkapa selällään maaten sängyssä kuten minä. Tästä esimerkkinä kirja AL Williamson Flash Gordon paksu opus(Flesk-kustantamo). Sitä on tosi hankala pitää kädessä maaten, koska paperi on niin painavaa ja kirjassa on liikaa sivuja, jotka on painettu ainakin yli 100 grammaiselle paperille, Ja niitä sivuja on paljon.
-
Kova- tai pehmeäkantinen, loppupelissä luulisi sisällön ratkaisevan. Ei kai kukaan OIKEASTI jätä ostamatta itseään kiinnostavaa sarjakuvaa siksi että kansimateriaali ei miellytä?
-
1. Kansipaperi kovakantisessa versiossa on päällystetty usein kirkkaalla kalvolla joka on helppo pitää puhtaana. Ja on kestävä.
3. Kovakantista albumia lukiessa ei tapahdu kannen vääntöä luonnottomiin asentoihin. Tämä auttaa kirjaa säilytämään ryhtinsä kauemmin kuin jatkuvasti luonnottomasti taipuva pehmeäkantinen versio.
5. Kovakantisessa on joissakin tapauksissa käytetty parempilaatuista painopaperia ja enemmän sivuja johtuen noista extroista.
- Ja monia muitakin hyötyjä voisin kertoa lisää kovakantisen opuksen eduksi
1. Kovakantinen voi olla joissakin kansimateriaaliltaan aivan hanurista, eli sellainen mihin jää jäljet todella helposti.
3. Tapahtuu joskus, tosin tämä johtuu käsittääkseni valmistus virheestä.
5. Pthyi! Joissakin kovakantisissa on sisältö vessapaperia.
* Kovakantisissa on yleensä monessa kappaleessa valmistus virheitä verrattuna pehmeisiin.
Tässäkääkään asiassa en kritisoi kaikelta osin kovakantisia, se sopii mielestäni moneen asiaan, mutta monessa se on turha.
Mikä kovakantisissa on niin hienoia kustantajan kannalta? Tehdään pienemmällä yksikkö myynnillä sama tulos. Mielestäni suuremmalla yksikkö myynnillä ja samalla tuloksella oltaisiin huomattavasti terveemmällä pohjalla.
Ei kai kukaan OIKEASTI jätä ostamatta itseään kiinnostavaa sarjakuvaa siksi että kansimateriaali ei miellytä?
Saattaako joku olla aloittamatta sarjakuva harrastusta kovemman hintatason johdosta?
Voiko joku lopettaa sarjakuvien ostamisen kokonaan, kun alkaa hintapolitiikka vituttamaan?
-
Petteri sanoi hyvin. Merkityksellisen asia puuttumatta opuksen kosmeettiseen laatuun ja ulkonäköön ja joka vaikuttaa ostopäätökseen on sisältö ja tietysti hinta. Joku mainitsi tässä keskustelussa, ettei kovakantisen painaminen ole niin paljoa kalliimpaa kuin pehmyt kantisen. Mutta ei se kuitenkaan näy opuksien hinnoissa? Mutta suhteellisen edullisia kovakantiset kuitenkin Suomessa ovat kun vertaa siihen, että tilatessasi ulkomailta siihen rapsahtaa aikamoiset postimaksut, koska kovakantinen kirja painaa + paketti päälle. Ja varsinkin sitten, jos tilaat vain yhden kappaleen. Sitäpaitsi et koskaan voi olla varma sitä, että odottamasi sarjakuvalinen ilo saapuu kotiisi ehjänä. Kirjan matkatessa joko taivaalla tai vetten pällä maailman toiselta puolelta sitä voidaan riepotella lähes millä tavalla tahansa. Tilasin kerran kirjan ja se oli kastunut matkan aikana. Ehkä joku salamatkustaja lentsikassa oli pissannut sen päälle... mutta se kismitti kyllä. Ja rahoja ei saa takaisin. >:(
Mä annan akateemisen kirjakaupaun hoitaa tilaus-asiat ja uskon säästäväni jonkun euron tällä tavalla ku joutuisin sen ite tilaamaan jostain Nevadan liepeiltä olevasta epäilyttävästä tönöstä.
-
Kova- tai pehmeäkantinen, loppupelissä luulisi sisällön ratkaisevan. Ei kai kukaan OIKEASTI jätä ostamatta itseään kiinnostavaa sarjakuvaa siksi että kansimateriaali ei miellytä?
Petteri tähän on jo vastattu:
Saattaako joku olla aloittamatta sarjakuva harrastusta kovemman hintatason johdosta?
Voiko joku lopettaa sarjakuvien ostamisen kokonaan, kun alkaa hintapolitiikka vituttamaan?
nämä painavat vaakakupissa ihan yhtä lailla.
Kansiformaatti on vaaankieliasemassa ja ainakin minun kohdallani on tehnyt ratkaisun puolestani, viimeksi tuoreiden Piko & Fantasio-albumien kohdalla.
Sisältö vaikuttaa aivan täydeltä kympiltä enkä Tempon tai pehmytkantisen albumin muodossa miettisi täyttä sekuntia. Kovakantinen saa odottaa kauppiailla puolestani kirja-alea, hulluja päiviä, divaria, kirjastopoistoa tjs ihan periaatteen puolesta.
(tai ulkomaisten kustantajien kohdalla odottamaan sen puoli vuotta, vuosi pehmytkantista)
sarjakuva on sen verran verissä etten pystyisi lopettamaan, mutta omalta osaltani minun ei ole pakko tukea rakennetta joka on pakotettu ja epäterve.
Onneksi ei pieneen piiriimme lisää väkeä kaivatakaan.
-
Asialla on juhlavuuden tai kestävyyden tai kuluttajan halujen kanssa tekemistä hyvin vähän.
kaupallinen saneltu juttuhan tämä on.
Olen sitä mieltä, että vaikka olet äänekkäästi tämän suhteen liikkeellä, olet kuitenkin kuluttajana vähemmistössä, ja tämänkaltaisissa mielipiteissä näkyy vain jokin ihmiskuvassasi perustavaa laatua oleva vinksahdus siitä, ettei ihmisellä olisi muka omaa tahtoa.
Vasta nyt oivalsin että tämän äänestyksen kahdessa alimmassa kohdassa, siis kovakantisiin kriittisesti suhtautuvia, on ainoastaan 15% äänestäjistä.
Jos kolmanneksi alin vaihtoehto, jonka mukaan tulee käyttää harkintaa, jätetään pois, on peräti 2/3 äänestäjistä valinnut vaihtoehdon, joka kertoo heidän suhtautuvan suopeasti kovakantisiin!
Minä, jonka voisit ehkä kuvitella äänestäneen toisin, olen antanut ääneni tuolle käytetään harkinnan mukaan -vaihtoehdolle.
Sarjakuvaa ostetaan massoittain pokkareina, jotka ovat sopivan edullisia uusien lukijoiden tutustua, joten eivät lukijat minnekään katoa tarjonnan vuoksi, vaan korkeintaan muiden medioiden pariin. Nämä tarjolla olevat pokkarit ovat tietysti mangaa ja lännenlukemistoja, koska supersankarit ja Pikot eivät käy kaupaksi.
Mitä kirjakauppojen kovakantisuustoiveisiin tulee, onhan se selvä että kuluttaja pintapuolisesti tarkistaa hyllykappaleen ja vaihtaa nuhjuisen parempikuntoiseen ja sen puutteessa käy viereisessä kirjakaupassa etsimässä sitä parempikuntoista. Ei siinä mitään salaliittoa tarvita.
Jos vertaan sarjakuvan tilannetta vaikka kaksikymmentä vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen, kirjakaupassa julkaistiin melkoisesti albumeja, jotka tuskin suhteessa liikkuivat hillittömästi paremmin koteihin kuin nykyisin kovakantiset. Olivathan nekin aivan eri hintaluokkaa kuin lehtihyllysarjat.
Nyt näitä samaisia albumeja näkee risaisina divareissa, kun puolestaan kahdenkymmenen vuoden takaiset kovakantiset kirjat, joita on kädessä taatusti hiplattu enemmän tunteja kuin nopeammin läpiluettavia sarjakuvia, näyttävät edelleen hyvältä.
-
Olen sitä mieltä, että vaikka olet äänekkäästi tämän suhteen liikkeellä, olet kuitenkin kuluttajana vähemmistössä, ja tämänkaltaisissa mielipiteissä näkyy vain jokin ihmiskuvassasi perustavaa laatua oleva vinksahdus siitä, ettei ihmisellä olisi muka omaa tahtoa.
ymmärrät väärin. Ihmisillä on oma tahto, mutta jos tuote on liian kallis tai liian hankalasti saatavilla he eivät osta sitä.
Jokainen kovakantinen, lehden, albumin tai pokkarin sijaan on askel samaan suuntaan.
miksi Suomi on Aku Ankan luvattu maa? Siksi koska täällä se tulee (tai on tullut) käytännössä joka talouteen.
Vastaavaa ei ole monessakaan päin, Italiassa toki Dylanit, Texit ja Diabolikit pitävät puotia pystyssä Topolinoa vastaan ihan omatoimisesti, mutta sori vaan täällä se juna on mennyt jo pari kertaa eikä tämä nykyinen malli tarjoa valitettavasti mitään korjausta asiaan.
On syy miksi Mitä Suomi lukee-listasta jätetään pois Aku Ankan taskarit, niiden myynti murtaisi hentoisten kirjailijoiden itsetunnon kuin panssarikolonna yksittäisen heinänkorren.
Se pitää sarjakuvan hengissä sanomalehtien strippisivujen ohella.
Muu kuin Ankat ja sanomalehtien stripit? marginaalia, pisara meressä. Ja nykyinen buumi on omiaan pienentämään lukijakuntaa entisestään.
Kaikki eivät vieläkään asu suurissa taajamissa, kaupunkejahan ei Suomessa oikeastaan ole yhtään, joten kirjakaupat eivät ole mikään itsestään selvä asia.
Toiseksi kirjakaupat eivät osta kaikkea, vain mitä veikkaavat myyväksi/mitä tarjotaan.
Voit kokeilla tätä vertaamalla Suomalaista kirjakauppaa fyysisenä liikkeenä ja nettikauppana. Ei kaikki eivät syrjäseuduillakaan aina heti tajua että "kas jos kaupassa ei ole niiden natiikaupassa voi olla"
Ja vaikka kirjastopalvelu oivallinen onkin niin talouden ja psykologian realiteetit sielläkin pätevät.
On sellainen asia kuin kirjastomääräraha, joka on kuntakohtainen ja siitä hankitaan kaikki ja varsinkin pienemmillä paikkakunnilla se on kiinni henkilökunnan osaamistasosta ja mitä heille on markkinoitu.
Kaikkea ei voi saada.
Eli Suomeksi: kvaak ei ole universaali totuus jonka foorumiäänestys kuvastaisi koko ostavaa väestöä, joista enin osa ei miellä vieläkään sarjakuvaa muuksi kuin linja Ankat, Asterix, karvinen, Fingerpori, Viivi&Wagner, Kiroileva siili ja tietää ehkä vielä yhden kaksi muuta jos tuuri käy.
-
Jokainen kovakantinen, lehden, albumin tai pokkarin sijaan on askel samaan suuntaan.
Jos sarjakuvaa onkin saatavilla, se ei tarkoita automaattisesti sen menevän kaupaksi, muutoinhan Damian tai Piko ja Fantasio olisivat vielä lehtihyllyllä. Monesti näkee sellaisen ajatuksen, että sarjakuvaa pitäisi ajaa markkinoille 7 päivää -lehden tavoin, mikä tietysti on kovin epärealistinen vaatimus. Kustantajat kokeilemalla selvittävät mikä menee kaupaksi ja karsinnasta selviävät ovat riittävän elinvoimaisia pysyäkseen hyllyllä.
Kvaakin lukijoista osa meidän tavoin ostaa Black Lagoon -pokkarin ja Blacksad-kovakantisen, mutta keskimäärin kyse on aivan eri lukijoista. Ensimmäisen lukijat tuskin tahtoisivat kovakantista ja huippulaatuista julkaisua, kun jälkimmäisen suhteen sitä päinvastoin vaaditaan.
-
Curtvile tuossa hyvin puolusteli sitä miksi kovakantiset ovat sarjakuvakulttuuria väärään suuntaan vievä trendi. (Ihan niin kuin oli siirtyminen usein ilmestyvistä ohuista nittiselkäisissä lehtipistelehdistä pelkkiin albumimaisiin liimaselkälehtiin) Tämä kehitys johtuu tosiaan minunkin näkemykseni mukaan siitä että kauppa (R-kioski, lehtipiste, Suomalainen Kirjakauppa) haluaa nostaa myytävien tuotteiden yksikköhintaa. Näin kuvitellaan saatavan enemmän voittoa. Kovakantisuus todellakin merkitsee useimmille laatua, mutta samalla se toisaalta sotii toista vihertävää megatrendiä (kuluta vähemmän, vähennä pakkauksen osaa tuotteessa) vastaan.
Veikkaan kuitenkin että jossain vaiheessa kirjakaupassakin (siinä Suomalaisessa) otetaan järki käteen kun huomataan että kovakantinen merkitsee sitä että tuotteen pitäisi olla joko puolet kalliimpi tai sen pitäisi kiertää puolet nopeammin kuin pehmeäkantisen. Myös myös kaupan hyllyssä kovakantinen (48-64-sivuinen albumi) nimittäin vie ainakin puolet enemmän tilaa kuin pehmeäkantinen. Ja tästähän kaupoissa on kyse, vuosi vuodelta halutaan enemmän myyntiä (euroissa) vaikka myymälän lattiapinta-ala pysyisi samana. Tai sitten se tarkoittaa sitä että nimikkeitä laitetaan puolet vähemmän näytille. (Käytännössähän asia ei tietenkään mene noin kuin kärjistyksessäni, sillä iso osa kovakantisista on paksumpia kirjoja joissa kansien osuus ei ole 60% tuotteen volyymistä kuten normi ranskiksissa ja koska sarjakuva ilmeisesti on onnistunut valtaamaan lisää hyllytilaa kirjakaupoista.)
kahdenkymmenen vuoden takaiset kovakantiset kirjat, joita on kädessä taatusti hiplattu enemmän tunteja kuin nopeammin läpiluettavia sarjakuvia, näyttävät edelleen hyvältä.
Kirjoitin tästä jo Egmont-ketjussa. Mutta yksi kovakantisten ongelma on siinäkin että ne eivät minusta oikein toimi käytettyjen markkinoilla siis divareissa. Varsinkaan pöytäkirpparien myyjät eivät osaa hinnoitella niitä, mutta samaa voi sanoa myös käytettyjen kirjojen kaupoista. Kovakantisesta pyydetään hassuja hintoja koska kirjat ovat arvokkaan näköisiä. Muistellaaan vaikka Aavekaupunkia, Leningrad Cowboys-alppareita ja Nyrok Cityjä (vai mitä ne oli ne jotka eivät ole Kunnaksen tekemiä?). Noitakin surkeuksia voisi olla kiva lukea ja omistaa ihan kuriositeettina, mutta ei todellakaan kovakantiseen divarihintaan.
Itselläni vaan on sellainen ongelma, jota moni muu kerääjä ei täällä tunnusta. Tilanpuute. Nykyisellään se tarkoittaa käytännössä sitä että jos hankin yhden kovakantisen, minun pitäisi samalla luopua kahdesta pehmeäkantisesta, jotta saan uutukaisen mahtumaan hyllyyn. Sanomattakin on selvää, että tilanne alkaa muuttua mahdottomaksi.
Eli jätän todellakin kovakantisia enemmän kuin mielelläni ostamatta, kansien takia. Tämä kansiasia siten helpottaa tavallaan valinnan tekemistä, kaikkea ilmestyvää kun ei muutenkaan tulisi hommattua. Ja jos trendi jatkuu, kaukana ei ole ehkä sekään aika kun alan repiä niitä kovia kansia hittoon vähistä hankinnoistani. Sisältö se ratkaisee minullakin. :) Mutta saa nyt nähdä.
-
Mutta yksi kovakantisten ongelma on siinäkin että ne eivät minusta oikein toimi käytettyjen markkinoilla siis divareissa.
Tämä on yksi mielenkiintoisimpia kovakantisten elinkaareen liittyviä juttuja, joista on hauska nähdä, minne suuntaan asiat kääntyvät.
Kiistämätön hinnoitteluongelma divareille ovat myös uuden polven konsolipelit, jotka voivat olla 60–70 euroa ilmestyessään hyllyille, mutta putoavat nopeasti pariin-kolmeenkymppiin. Jos käytetty maksaa saman tai lähestulkoon saman, ei ole epäilystä että peli haetaan käyttämättömänä.
Itselläni vaan on sellainen ongelma, jota moni muu kerääjä ei täällä tunnusta. Tilanpuute.
Tämä on suurin henkilökohtainen ongelma minullakin. Tosin kovakantisten ansiosta tilanne hetkeksi on helpottanut, kun niitä voi pitää esillä hyllyssä, eikä sulloa kaappeihin.
-
Tilanpuute se täälläkin. Kun kirjoja ja sarjakuvia tulee sisään vähintään 10kpl/viikko +lehdet niin asiaa on pakko miettiä.
Kovakantinen syö tilaa, turhaan, minkä lisäksisen liki olematon muutaman euron hinnanero vaikuttaa.
Miten niin? jos ero on 12€ pehmytkantisesta ja 15€kovakantisesta(mikä olisi halpaa)
niin viidellä kovakantisella saisi jo kuusi pehmytkantista.
7 päivää veto oli näppärä psykologinen yritys syödä uskottavuutta, tarkoitukseni ei ole korvata laatua tiheästi ilmestyvällä roskalla.
Siitäkin näet iso osa julkaistaan kovissa kansissa.
Puhuin saatavuudesta. Siitä että jakeluverkon uupuessa, mainonnan loistaessa poissaolollaan niin pysytään tiukasti marginaalissa ja eliitissä.
Eli yhä harvempi maksaa niistä kovakantisista koska ne ovat harvempien saatavilla.
Tämä vaikutta suoraan sarjakuvan(yleisesti) lukijoiden määrään.
Sarjakuvan voi täysipäinen ihminen lukea vaikka satoja kertoja teoksen kunnon kärsimättä vaikka olisi pehmytkantinen.
Ja kovakantisen saa päreiksi ja tussilla/väriliiduilla/saksilla tuunatuksi jos päässä viiraa.
jos et usko mene töihin antikvariaattiin edes pariksi viikoksi
Tosin kovakantisten ansiosta tilanne hetkeksi on helpottanut, kun niitä voi pitää esillä hyllyssä, eikä sulloa kaappeihin.
hyllyjä on kai 19, voi olla 20, mutta lisää pitää rakentaa. Minulla on niissä pehmytkantisia ja lehtiäkin, kovakantiset ovat mahdollisuuksien mukaan vähemmistö.
Järjenkäyttö on sallittua
-
7 päivää veto oli näppärä psykologinen yritys syödä uskottavuutta, tarkoitukseni ei ole korvata laatua tiheästi ilmestyvällä roskalla.
En minä aina ole niin kenkku tapaus. Tuo 7 päivää nousi mieleen siitä, että monesti lyhyen aikaa hyllyillä käyneen uutuussarjan kadotessa kustantaja saa hirmuisen viharyöpyn täällä niskaansa, vaikka on tarjonnut edes hetkeksi jotain uutta äimisteltävää, aivan kuin kustantajat olisivat lukijoiden vihollisia (tai kirjakaupat ja divarinpitäjät).
Tilanpuutteesta melkein tekisi mieli keskustella enemmänkin, koska se on ainoa sarjakuvakokoelmaani koskeva konkreettinen uhkatekijä. Olen nimittäin harkinnut sen eniten tilaa vievän, divarissakin arvottomana pidetyn massan siirtämistä taloyhtiön varastoon tai peräri niistä luopumista. En tahdo ajatellakaan tilannetta, jossa minun pitäisi muuttaa, mitä nyt tietysti haaveilen työhuoneesta, joka olisi vuorattu sarjakuvilla.
-
En minä aina ole niin kenkku tapaus. Tuo 7 päivää nousi mieleen siitä, että monesti lyhyen aikaa hyllyillä käyneen uutuussarjan kadotessa kustantaja saa hirmuisen viharyöpyn täällä niskaansa, vaikka on tarjonnut edes hetkeksi jotain uutta äimisteltävää, aivan kuin kustantajat olisivat lukijoiden vihollisia (tai kirjakaupat ja divarinpitäjät).
se on tuo hetkeksi ja kuten sanottua, puolet ajasta yli puolet ei edes moisen olemassaolosta tiedä.
kustantajat eivät ole lukijoiden vihollisia, mutta lyhytnäköisiä? Kyllä.
helppohan se on ostaa kun ei myydä....
-
kustantajat eivät ole lukijoiden vihollisia, mutta lyhytnäköisiä? Kyllä.
helppohan se on ostaa kun ei myydä....
Minusta Viivi & Wagner -lehden kohtalo kertoo aika paljon siitä kuinka moni nykyään oikeasti haluaa ostaa kioskista perinteistä sarjakuvalehteä. Suomen suosituimmat strippisarjat V&W ja Kiroileva siili vetonauloina, levitys lehtipisteiden kautta, eikä lopetettu alkuunsa vaan kolme vuotta yritettiin. Mutta kun ei niin ei.
* Kovakantisissa on yleensä monessa kappaleessa valmistus virheitä verrattuna pehmeisiin.
Sarjakuvien tukkukauppiaana totean että tämä on pötyä. Valmistusvirheitä on kummassakin formaatissa mutta huomattavasti enemmän mulla on tullut vastaan viallisia pehmeäkantisia. Eräskin kustantaja totesi juuri harkitsevansa siirtymistä kokonaan kovakantisiin tästä - ja vain tästä - syystä.
Saattaako joku olla aloittamatta sarjakuva harrastusta kovemman hintatason johdosta?
Voiko joku lopettaa sarjakuvien ostamisen kokonaan, kun alkaa hintapolitiikka vituttamaan?
Vaikea uskoa. Mutta ainahan yksittäistapauksia löytyy.
-
Minusta Viivi & Wagner -lehden kohtalo kertoo aika paljon siitä kuinka moni nykyään oikeasti haluaa ostaa kioskista perinteistä sarjakuvalehteä. Suomen suosituimmat strippisarjat V&W ja Kiroileva siili vetonauloina, levitys lehtipisteiden kautta, eikä lopetettu alkuunsa vaan kolme vuotta yritettiin. Mutta kun ei niin ei.
tuo on hyvä esimerkki kylläkin, Punaniskan tavoin markkinoidaan samaa strippiformaattia jonka saa sanomalehdestäkin.
Punaniskaa tehtiin, mitä, neljä vuotta lehtenä.
Itse en lukeudu Viivi ja Wagnerin enkä Kiroilevan siilin faneihin, toivotan molemmille onnea ja menetystä mutta minua ei nappaa.
Sinällään valitsit oivallisen esimerkin. Egmonthan on panostanut isolla kädellä kovakantisiin ja karsinut lehtiosastonsa; Viivi & Wagner, Nemi, Mustanaamio ja pistänyt työntekijöitä pihalle.
Ihan pyyteettä.
Juuri yrityskulttuurimalli jota haluan tukea...tai sitten ei.
-
Luulen, että hinnat ovat kuumin aihe sille harrastajajoukolle, joka pohtii kuinka saada maksimimäärä sarjakuvaa minimihinnalla. Valtaosa harrastajista ostanee kuitenkin vain rajatun määrän sarjakuvia, jolloin hyvä formaatti saattaa hyvinkin olla muutaman lisäeuron arvoinen.
Toisaalta tämä kuluttajajoukko tuskin arvioi hintaa ennen-jälkeen-tyylisesti, vaan tuotteesta on jokin mielikuva, johon hinta sitten suhteutetaan. Näin voi kovakantinen hyvinkin tuntua paremmalta hinta-laatusuhteen osin kuin sen muutaman euron vähemmän maksavan pehmeäkantisen kohdalla.
-
Vasta nyt oivalsin että tämän äänestyksen kahdessa alimmassa kohdassa, siis kovakantisiin kriittisesti suhtautuvia, on ainoastaan 15% äänestäjistä.
Vaihtoehdot tuossa äänestyksessä ovat sanalla sanoen huonosti muotoillut. Äänestin itse vaihtoehtoa "Kovakantinen kirja on kaunis, hinta vaan kirpaisee", ja sanalla sanoen pidän sitä jonkinasteisena kriittisenä ilmauksena tätä trendiä kohtaan.
Ei minulla ole mitään sitä vastaan että ulkoasuun satsataan, mutta kuten olen aikaisemmin todennut, alkaa joku kovakantinen Jere-albumi olla niissä hinnoissa että mietin kahdesti ostanko teoksen omaan hyllyyni vai en. Suosikit tulee ostettua edelleen, kyllä, mutta muutaman kerran on jo käynyt niin että albumi onkin jäänyt Akateemisen hyllyyn pölyttymään.
Kvaak-otos on Eli Suomeksi: kvaak ei ole universaali totuus jonka foorumiäänestys kuvastaisi koko ostavaa väestöä, joista enin osa ei miellä vieläkään sarjakuvaa muuksi kuin linja Ankat, Asterix, karvinen, Fingerpori, Viivi&Wagner, Kiroileva siili ja tietää ehkä vielä yhden kaksi muuta jos tuuri käy.
Nyt ollaan asian ytimessä.
-
Sinällään valitsit oivallisen esimerkin. Egmonthan on panostanut isolla kädellä kovakantisiin ja karsinut lehtiosastonsa; Viivi & Wagner, Nemi, Mustanaamio ja pistänyt työntekijöitä pihalle.
Kaupallisen kustantamon on julkaistava sellaista tavaraa mikä myy. Toimittajìen poispotkiminen näkyy taatusti ihan joka saralla, ei sieltä pelkästään lehtien toimittajia pihalle nakattu.
-
Vaihtoehdot tuossa äänestyksessä ovat sanalla sanoen huonosti muotoillut. Äänestin itse vaihtoehtoa "Kovakantinen kirja on kaunis, hinta vaan kirpaisee", ja sanalla sanoen pidän sitä jonkinasteisena kriittisenä ilmauksena tätä trendiä kohtaan.
...ja minä valitsin "Sopii joihinkin sarjakuviin, mahdollisuutta pitäisi käyttää harkiten" joka myös on minusta kriittinen ilmaus, vaikken tahdokaan että hus pois kaikki kovakantiset.
Esim. Aku Ankan näkkärit olisivat aika tuskaisia pehmeissä kansissa, eli selvästikin pidän kovista kansista joissain tapauksissa. Valtaosa kuitenkin pehmeissä, kiitos.
-
Sarjakuvien tukkukauppiaana totean että tämä on pötyä. Valmistusvirheitä on kummassakin formaatissa mutta huomattavasti enemmän mulla on tullut vastaan viallisia pehmeäkantisia. Eräskin kustantaja totesi juuri harkitsevansa siirtymistä kokonaan kovakantisiin tästä - ja vain tästä - syystä.
Nämä on mielipiteitä. Itse näkisin, että kovakantisissa saattaa olla useammin valmistusvirheitä. Tarkoitan näillä pieniä virheitä, joista suurinosa ihmisistä ei välitä. Pehmeäkantisissa taasen saattaa olla useammin painossa/kuljetuksessa tulleita käsittelyvikoja. Paljonhan on kovakantisia julkaisuja joista näitä virheitä ei löydy, eli vika ei välttämättä ole kovissa kansissa, vaan siitä missä painetaan ja osittain kansimateriaalin valinnassa. Eräskin kustantaja blokkaa omakätisesti virheelliset kappaleet pois ennen toimitusta, eli minun on melko vaikea sanoa kuinka paljon esim. hänen pehmeäkantisissa on virheellisiä kappaleita.
-
Heh, minä olen vastannut seitsemän vuotta sitten ettei ole meikäläisellä rahasta kiinni.
Jostain syystä tuo näyttää, että minäkin olen äänestänyt sitä, vaikka en oikein usko niin tehneeni. Onkohan joku käynyt muokkaamassa tätä äänestystä jossakin vaiheessa ja vaihtoehdot ovat menneet sekaisin...
Edit: näköjään olin valintaani perustellutkin tuolla alussa ja se oli sama minkä nytkin valitsisin: sisältö ratkaisee.
-
tuo on hyvä esimerkki kylläkin,
Minusta Viivi&Wagner lehden lopetus on ainoastaan esimerkki siitä että se ei tuottanut tarpeeksi voittoa kustantajalle. Jos jollakin on jakaa tietoa myynti- ja tilausmääristä, niin siitä vaan. Epäilen että ei ole. Toisaalta sisäpiiriläiset tietävät aina parhaiten (siis ne joilla on yhteys tai työsuhdekustantajaan).
Mutta eipä taidettu lehden formaattia myöskään yrittää viilata mihinkään suuntaan tänä kolmen vuoden aikana. (Toisin kuin Jysäyksen joka olikin sitten tässä suhteessa aivan päinvastaine tapaus, sisällöllisesti tuuliajolla). Itse ihmettelin hieman lehden verrattain korkeaa hintaa, mutta köyhänä en osaa sanoa, oliko se sitten lopulta kallis vai tuntuiko se vaan siltä.
Viivi & Wagner: Terassilla tarkenee myi 23 200 kpl vuonna 2008. Siis pehmeäkantinen.
Viivi & Wagner: Kuinka kasvissyöjä kesytetään myi 14 700 kpl vuonna 2009. Siis kovakantinen.
Mistä luvut ovat peräisin. Kuvaavatko ne tukkumyytiä vai kuluttajille menneitä kappaleita? Entä siirtyminen koviin kansiin? Ehkä kustantaja halusikin taistella vuosittain ilmestyvän tuotteen hupenevasta kappalemyynnistä syntyvää tulojen pudotusta vastaan keskittymällä sarjan vakiostajiin ja tarjoamalla näille varmoille asiakkaille kalliimpaa tuotetta? Ikään kuin vastattiin trendiin (laskeva myynti) toisella trendillä (kovakantisbuumi). Ja siitähän meillä ei ole tietenkään mitään havaintoa, mitä olisi tapahtunut jos v&W ei olisi siirtynyt koviin kansiin?
Mitä tulee kysymykseenpehmeäkantisen soveltumisesta lahjaksi... Minun on vaikea kuvitella etteikö Terassilla tarkenee -kirjaa olisi ostettu muutama tuhat myös lahjaksi?!
Pitänee muokata äänestystä että porukka pääsee vaihtamaan mielipidettään.
Tai aloittaa kokonaan uus. En todellakaan jaksanut käyttää päiväkausia noiden vaihtoehtojen miettimiseen. Mutta nyt jos jotain äänestystä ajattelisi, niin ehkä aikaa sopisi ei/kyllä jaosta jalostettu.
Suhteessa pehmeäkantisiin kovakantisia sarjakuvakirjoja ilmestyy
a) liian vähän
b) sopivasti
c) liikaa
-
Jostain syystä tuo näyttää, että minäkin olen äänestänyt sitä, vaikka en oikein usko niin tehneeni.
Usko ei ole tiedon väärti. Kolmas viesti ketjun ekalla sivulla. :)
Mulle toi oli aika vaikea päätös. Oikeastaan kolme kohtaa sopi, mutta valitsin lopulta tuon sisällön.
-
Joku mainitsi tässä keskustelussa, ettei kovakantisen painaminen ole niin paljoa kalliimpaa kuin pehmyt kantisen. Mutta ei se kuitenkaan näy opuksien hinnoissa?
Minun mielestäni näkyy kyllä monien hinnoissa.
Esmes nämä Egmontin Harakkalaivueet, Sillaget yms sekä vaikkapa Banskun Viivit & Wagnerit noin jotain esimerkkejä mainitakseni.
-
Sillage, keräilijä 15,95 € Kovat kannet
Lucky Luke, Billy the Kid 8,95€. Pehmeät kannet
Alix, Niilin prinssi €13.60 Pehmeät kannet
XIII, Maria 13€ Kovat kannet
Piko, Nuoren sankarin päiväkirja 17,95 €, Kovat kannet 72 sivua (onko näin paksu? Amazonin ranskalainen ilmoitetaan 66-sivuiseksi.)
Viivi ja Wagner: Sika pussaa! 18 € Kovat kannet 64sivua!
-
Eli vajaa 14 egeä pehmeäkantisena vastaan 16 egeä kovakantisena (luulisin Lucky Luken painosmäärän olevan muita merkittäävsti isompi, poislukien Viivit).
Minun meilestäni ero on minimaalinen ja siten on päivänselvää että hankin kovilla kansilla vaikka löytyisikin vaihtoehto.
Sen sijaan esmes jenkkilässä saman alpun kovakantiset saattavat olla melkein 2 kertaa kaliimpia pehmeäkantisiin nähden jolloin kovakantinen tulee oleellisesti harvemmin valittu. (ovh hinnoiltaan yleensä 30-35 vastaan 15-18 dollaria, ja vaikkapa Marvel Masterworksit esmes 50-55 vastaan 25 dollaria)
-
Tertsin listassa on yksi virhe, XIII 9 - Maria on kovakantinen.
-
Korjataan. Korjattu.
13 euroa kovakantisesta on kyllä reilu hinta. Tämmöistä ostamme mieluusti.
-
Eipä tuo Sillagekaan millään kiskurihinnalla ole pilattu, kun on vielä tavallista isokokoisempikin...
-
Eipä tuo Sillagekaan millään kiskurihinnalla ole pilattu, kun on vielä tavallista isokokoisempikin...
Minusta Blacksad, Sillage, Raatelijat jne. ovat kovakantisen formaattinsa suhteen erinomaisia ja hinta-laatusuhde on mielestäni niissä kohdallaan. Strippisarjoja en oikein harrasta kokoelmina paria poikkeusta lukuun ottamatta, joten siinä mielessä minulla ei ole kunnon kantaa.
-
Heips Matti,
Kiinnostava ajatus sinulta tuo, että kovakantinen formaatti ei toimi tuossa muodossa kun vertaa pehmeäkantiseen. Tämähän ajatus sinulla oli eikö vain? En nyt oikein ymmärrä miten lukemasi kovakantinen sarjakuva-albumi ei toimisi yhtä hyvin kuin pehmeä-kantisena? Selitä please!
Mä selitän. Ensinnäkin nyt toi kovakantiselle valittu muoto on huono käteen, vie hyllystä 2-3 enemmän tilaa verrattuna vanhaan malliin ja se omalle kohdalle istuu hankalammin käteen kuin perinteinen pehmytversio.
Näin, kirjat on kiva omistaa kovakantisina mutta sarjakuvissa tämä on vain turhuutta vailla tarpeellisuutta. Minun kirjahyllyssäni ja lukukokemuksessani siis. Ainoana poikkeuksena tähän tulevat nämä helvetin paksut sarjikset jolloin kovakantisuudesta on oikeasti jotain hyötyäkin.
-
Kiitos Matti vastauksestasi esittämiini ajatuksiin.
-
Ei piru...5 sivua txtiä siitä kun viimeksi tässä osiossa kävin. EI PYSTY kaikkia lukemaan (etenkään tämän nettikaffilan infernaalisessa melussa) vaikka kiinnostaisikin.
Itse tuon tänne seuraavan seikan esiin: olen juuri tehnyt kaupat yhdestä kovakantisesta opuksesta Kvaak:in kautta ja noh, tiettyhän siitä sai paremmat tienestit kuin jos olisi ollut pehmytkantinen :laugh:
Silti, mitä enemmän täällä näitä stooreja luen, sitä enemmän olen sitä mieltä että JOSSAIN VAIHEESSA tämä "hei, laitetaan kaikki sarjikset koviin kansiin!"-buumi tukehtuu omaan mahdottomuuteensa. Viimeistään siinä vaiheessa kun Suomessa ei ollakaan enää niin rikkaita kuin nyt.
Heitänpä tämänkin esimerkin tähän (tajutkaa pointti tai olkaa tajuamatta pelkästä ostotapahtuman kertomisesta, osaa kummemmin selostaa): Ostin joku tovi sitten divarista Brubakerin ja Larkin mainiota tarinajatkumoa DD:ssä pehmytkantisena kokoomana (eli käytetty opus, ihan uudenveroisessa kunnossa). Maksoi 11 ecua (norm. hinta uutena taitaa olla siinä 20n ecun kieppeillä) ja oli mielestäni aika passeli hinta ja aloin harkita ns. second handina muidenkin DD-kokoomien ostamista jostain jos saisin tuohon hintaan.
Pointti ehkä tämä: Kovakantisena olisi saattanut jäädä divarin hyllyyn ainakin minun osaltani koska otaksun että hinta olisi ollut tuhdimpi. En voi sanoa MUIDEN sarjisharrastajien ostopolitiikasta tämän suhteen mitään (meitä on varmasti moneen junaan, niin tulojen kuin elämäntilanteidenkin osalta) mutta otaksun etten ole ainoa jolle se hinta (vaikka "vain" pari hassua euroa olisikin) kuitenkin merkitsee jotain vaikka sisältö olisi kuinka kiintoisa...
Noh, onneksi on ne hyvinvarustellut pk-seudun kirjaston olemassa. (vielä)
-
Pointti ehkä tämä: Kovakantisena olisi saattanut jäädä divarin hyllyyn ainakin minun osaltani koska otaksun että hinta olisi ollut tuhdimpi.
Mitäpä siitä?
Divarimyynnistä ei kustantaja eikä tekijät kostu mitään.
En voi sanoa MUIDEN sarjisharrastajien ostopolitiikasta tämän suhteen mitään
Sanon nyt rumasti. Sarjisharrastajat ovat yhdentekevä markkinasegmentti. Ne ostavat yhtä nimikettä jotain 30 kappaletta. Todellinen myynti tulee banaalisti ja pikkuporvarillisesti ns. suurelta yleisöltä. Kannattaa ennemmin saada puoli miljoonaa ihmistä ostamaan yksi julkaisu 30 eurolla, kuin tuhat ostamaan sata eri albumia vitosen kappale.
Käytännössä pääosa levikistä tulee ihmisiltä, jotka ostavat itselleen ehkä pari kirjaa vuodessa ja muutaman lahjaksi. Nämä on ne , joille kannatta koittaa jotain myydä.
Noh, onneksi on ne hyvinvarustellut pk-seudun kirjaston olemassa. (vielä)
Kirjastolaitos on paras yksittäinen asiakas, pienkustantaja kiittää.
Varmaan jatkossa täytyy itsekin harkita kovia kansia, jos mitään enää julkaisen. Kaduttaa jo vähän etten tehnyt jo edellistä väreissä, kovakantisena ja tuplahinnalla. Halvat läpyskät ei kannata kuin lehtipistevolyymillä, jos sittenkään.
-
Käytännössä pääosa levikistä tulee ihmisiltä, jotka ostavat itselleen ehkä pari kirjaa vuodessa ja muutaman lahjaksi. Nämä on ne , joille kannatta koittaa jotain myydä.
Käytännössä tämä avasi jonkin henkisen lukon omassa mielessäni, jota olen turhaan roplannut viime ajat: jos kerran harrastajista se osa joka ostaa eniten, ostaa sarjakuvansa englanniksi mahdollisimman halvalla, eikö juuri loogisin tie kustantajalle ole tehdä julkaisuistaan luksustuotteita, jotka on suunnattu vallan toiselle ostajakunnalle.
Hinnalla kilpailu on sarjakuvan kaltaisessa vähävolyymisessä tuotteessa alun alkaenkin turhaa. Kovat kannet ja korkea laatu ovat siis lisäarvoa.
-
Sanon nyt rumasti. Sarjisharrastajat ovat yhdentekevä markkinasegmentti. Ne ostavat yhtä nimikettä jotain 30 kappaletta. Todellinen myynti tulee banaalisti ja pikkuporvarillisesti ns. suurelta yleisöltä. Kannattaa ennemmin saada puoli miljoonaa ihmistä ostamaan yksi julkaisu 30 eurolla, kuin tuhat ostamaan sata eri albumia vitosen kappale.
Käytännössä pääosa levikistä tulee ihmisiltä, jotka ostavat itselleen ehkä pari kirjaa vuodessa ja muutaman lahjaksi. Nämä on ne , joille kannatta koittaa jotain myydä.
Kirjastolaitos on paras yksittäinen asiakas, pienkustantaja kiittää.
ymmärrän tämän, oikein hyvin ja tässä on suora syy-yhteysketju eli kuten jiksi asian ilmaisi:
jos kerran harrastajista se osa joka ostaa eniten, ostaa sarjakuvansa englanniksi mahdollisimman halvalla, eikö juuri loogisin tie kustantajalle ole tehdä julkaisuistaan luksustuotteita, jotka on suunnattu vallan toiselle ostajakunnalle.
Hinnalla kilpailu on sarjakuvan kaltaisessa vähävolyymisessä tuotteessa alun alkaenkin turhaa. Kovat kannet ja korkea laatu ovat siis lisäarvoa.
menemättä siihen että syy toimintaan EI OLE hinta ja juuri englanninkilei vaan se miten käännöstyö on tehty(tai jätetty tekemättä) ja mitä ylipäätään on markkinoilla.
eli menetelmä on siis pähkinänkuoressa: koska ollaan jo valmiiksi marginaalissa on asialle turha tehdä mitään koska vastaava taloudellinen hyöty saadaan myymällä tuotetta joka on edes jollain tasoa lähellä jotain mitä kaivataan, mutta asiantilan korjaaminen ja sarjakuvakentän tervehdyttäminen on pitkä prosessi joka lyhyellä tähtäimellä tuo takkiin mutta pitkällä aikavälillä mahdollistaisi 40, 000 ostajaa sille 5€ ja myös erikoistuotteille.
Ja laajentaisi tekijöiden mahdollisuuksia siinä missä kuluttajienkin mutta koska tämä on juuri nyt taloudellisesti kannattamatonta kannattaa karkottaa muutkin asiasta kiinnostuneet ja pistää pelimerkit likoon asiasta tietämättömiin.
Kuulostaa ihan nykyiseltä talouskehitykseltä muutenkin eli on varmaan totta.
-
>:(
Huonoltapa saatte asiat ja nykymenon tällä(kin) rintamalla kuulostamaan. Noh, ollaan sitten huutavan ääni korvessa vaikkei siitä noiden kommenttien perusteella mitään hyötyä siis olekaan...
Periksi ei anneta prkle! :laugh:
-
Heh, minä olen vastannut seitsemän vuotta sitten ettei ole meikäläisellä rahasta kiinni. Ei silloin tuntunut olevankaan.
Jostain syystä myös mun ääni oli merkitty ylempään kohtaan, vaikka se taatusti ei siellä ollut alun perin. ???
Tuli taas Bouncer-ketjun vittuiluista (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php/topic,13221.75.html) tämä ketju mieleen.
Sanon nyt rumasti. Sarjisharrastajat ovat yhdentekevä markkinasegmentti. Ne ostavat yhtä nimikettä jotain 30 kappaletta. Todellinen myynti tulee banaalisti ja pikkuporvarillisesti ns. suurelta yleisöltä. Kannattaa ennemmin saada puoli miljoonaa ihmistä ostamaan yksi julkaisu 30 eurolla, kuin tuhat ostamaan sata eri albumia vitosen kappale.
Nuo numerot ei aivan taida olla tutkittua tietoa. :)
Aika moni kustantaja myy mulle yhtä albumia kovissa kansissa, mieluummin kuin kahta pehmeissä. Koska ei ole sitä tilaa, suosin kustantajia jotka myyvät mieluummin ne kaksi alppua. :)
Kovat kannet ja korkea laatu ovat siis lisäarvoa.
Se mitä olen kirjoja lueskellut, kansien kovuus ei kerro laadusta yhtään mitään.
-
Se mitä olen kirjoja lueskellut, kansien kovuus ei kerro laadusta yhtään mitään.
Tarkoittanet nyt sisällön laatua. Tuossa viestissäni vuosia sitten kirjoitin julkaisun laadusta.
-
Tarkoittanet nyt sisällön laatua. Tuossa viestissäni vuosia sitten kirjoitin julkaisun laadusta.
Kovat kannet eivät takaa sisällön laatua eivätkä edes korkeaa painolaatua.