Ostatko kovat kannet

[Samone]

Vai siirtyi viestini tällaiseen ketjuun. Mitähän tuohon äänestäisi. Ensimmäinen tai kolmas vaihtoehto.

[Petteri Oja]

Niille, jotka haluavat strippisarjat halpismuodossa jää toki vielä pokkarit. Niitä Banaanikaan ei muuta kovakantisiksi...

Itse pidän kovakantisbuumia hyvänä asiana. En ehkä nettikauppiaana - niitä on kallis postitella, mutta sarjakuvanystävänä haalin paljon mieluummin hyllyyni kovakantisia kirjoja kuin pehmeitä läystäkkeitä.

[sarjiskeräilijä]

Minulle on tärkeämpää se, että sisältö on hyvä. Mutta kyllä kovakantiset ovat mukavampia hyllyssä kuin pehmeäkantiset.

[Dennis]

Kovat on hinnat ja kannet!

Itse kyllä kaipaan integraaleja kovilla kansilla, varsinkin näitä euro-sarjiksia, osahan on Suomessa saatu jo kovilla kansilla... Asterix, Luke Lucky......

AB:n sarjikset olen kyllä ostanut pehmoina, joten nyt sitten pitää vaan venata alennusmyyntejä näiden kohdalla.

[Jarkko Sikiö]

Kun sisältö on laadukasta, sopivat siihen kovat kannet. Mitä tahansa en formaatin perusteella toki osta.

[VesaK]

Se on tietysti luonne- ja älykkyyskysymys, kun vielä aikuisellakin iällä kuvasarjateoksia "lukee", mutta... Kirjakirjoistani, semmoisista kuvattomista joissa on paljon tekstiä, olen lukenut ensilukemisen jälkeen ehkä noin 20% uudestaan. Kolmannen kerran olen jaksanut lukea ehkä viisi prosenttia opuksistani, joita on paljon niitäkin, liikaa.

Videoista, sis. DVD, tulee katsottua ehkä puolet uudestaan, kolmasosa kolmannekin kerran tänä elinaikana. Hyllyn ja laatikoiden täytteenä mötköttävät suurimman osan aikaa.

Levyistä ehkä 80% tulee kuunneltua uudelleen ja uudelleen noin kerran vuodessa.

Mutta; sarjakuvateokset, albumit, yms. olen lukenut joka ikisen ainakin kolmasti ja tulen lukemaan vielä monasti uudelleen, kaikki. Siksi on optimaalista että ne olisivat myös ulkoasullisen toteutuksen puolesta hyvin tehtyjä ja kulutusta kestäviä. Mieluiten oikeasti sidottuja.   

[pertti jarla]

Kovakantisia on nyt ajettu Suomen markkinoille kuin käärmettä piippuun

Näin ei minusta voi sanoa tilanteessa, jossa ne näyttäisivät myyvän paremmin kuin pehmeäkantiset.

[Nanna]

Mielestäni kovat kannet ovat hyvä juttu siinäkin mielessä, että koviin kansiin pakattua sarjakuvaa voi paremmalla fiiliksellä ostaa lahjaksi. Ohut läpsykkä ei vaan jotenkin vaikuta yhtä arvokkaalta kuin kovakantinen eikä sitä saa käärittyä yhtä muikeasti paperiin. Tämän ovat ehkä sisäistäneet myös satunnaiset sarjakuvanlukijat, jotka rohkein mielin etsivät äitien- ja isänpäivälahjoja yms. tupari- ja mökkituomisia jopa (järkytys sentään) sarjakuvahyllyiltä?

[Mara]

Sisältö merkitsee minulle enemmän kuin kansien paksuus. Kalliimpi hinta tietysti hieman kyrsii, mutta maksan hyvästä sarjakuvasta mieluusti muutaman euron enemmän.

Ajatus lahjaksi saaduista sarjakuvista kammottaa minua. En ole nimittäin saanut lahjaksi kuin taskareiden kaksoiskappaleita tai vaihtoehtoisesti jotain täyttä tuubaa.

[haplo]

Kovien kansien toimivuus on hieman kiinni siitä, millaiseen sarjakuvaan niitä ollaan tunkemassa. Paksumissa kirjoissa ne tuntuvat luonnollisilta, mutta ohuemmissa, kuten albumeissa, en totu niihin sitten millään. Eikös Egmontin Sillagessa ole kovat kannet? Ei näytä kovin houkuttelevalta minusta, vaikka sarja itsessään vaikuttaisi olevan lukemisen arvoinen.

Mutta kannet ovat vain kannet, totta kai se sisältö ratkaisee.

[Lurker]

Keskustellaanko muusta kirjallisuudesta näin? Romaaneista? Tietokirjoista?

Eivätköhän sidokset ja nidokset mahdu kummatkin tähän maailmaan...

[Petteri Oja]

Keskustellaanko muusta kirjallisuudesta näin? Romaaneista? Tietokirjoista?

Niissä on aina ollut kovat kannet, joten kukaan ei ole hoksannut vastustaa.

Eikös Egmontin Sillagessa ole kovat kannet? Ei näytä kovin houkuttelevalta minusta, vaikka sarja itsessään vaikuttaisi olevan lukemisen arvoinen.

Mä taas tykkään tästä formaatissa, jonka Blacksad oikeastaan Suomessa löi läpi. Egmont on nyt julkaissut samassa koossa mm. Pikoa ja Fantasiota, Haikaralaivuetta ja Blake & Mortimeria. Vaikka noissa on kovat kannet, hinta on silti suht edullinen ja albumeita on helppo lukea sängyssä koska ne eivät paina liikaa. Koko on normaalialbumia aavistuksen isompi ja ulkoasu kaikinpuolin hieno. Ei ole ollut tapana Pikoa ja Fantasiota hankkia mutta nämä tuli ostettua kun ne näyttivät niin houkuttelevalta.

[Ossi Hiekkala]

Niissä on aina ollut kovat kannet, joten kukaan ei ole hoksannut vastustaa.

Mä taas tykkään tästä formaatissa, jonka Blacksad oikeastaan Suomessa löi läpi. Egmont on nyt julkaissut samassa koossa mm. Pikoa ja Fantasiota, Haikaralaivuetta ja Blake & Mortimeria. Vaikka noissa on kovat kannet, hinta on silti suht edullinen ja albumeita on helppo lukea sängyssä koska ne eivät paina liikaa. Koko on normaalialbumia aavistuksen isompi ja ulkoasu kaikinpuolin hieno. Ei ole ollut tapana Pikoa ja Fantasiota hankkia mutta nämä tuli ostettua kun ne näyttivät niin houkuttelevalta.

Joskus yli 10 vuotta sitten Brysselissä käydessäni ihastelin paikallisessa sarjakuvakaupassa suuren valikoiman lisäksi myös sitä, miten laadukkailta sarjakuva-albumit näyttivät kovissa kansissa. Tuli heti vaikutelma, että siellä sarjakuvia todellakin arvostetaan. Onneksi täällä ollaan siirrytty samaan. Rupuinen kotikutoisuus voi olla joidenkin juttu, mutta itse näen panostuksen ulkoasuun yhtenä pienenä keinona nostaa sarjakuvan arvostusta.

[pertti jarla]

Kalliimpi hinta tietysti hieman kyrsii, mutta maksan hyvästä sarjakuvasta mieluusti muutaman euron enemmän.

Kovien kansien parin euron tuomaa hinnanlisäystä olennaisempi talousongelma on joihinkin albumeihin lätkäistyt 25-40 euron hinnat. Ehkä niihin on järkisyynsä.

[Timo Ronkainen]

Niissä on aina ollut kovat kannet, joten kukaan ei ole hoksannut vastustaa.

Mutta onhan niitä pehmeäkantisia pokkareita julkaistu myös. Höm.. kai niitä on joku joskus vastustanut? "Arvokirja pehmeissä kansissa, häväistys!" (assosioituu kioskikirjaan).

Timo