Ostatko kovat kannet

[tertsi]

Korjataan. Korjattu.

13 euroa kovakantisesta on kyllä reilu hinta. Tämmöistä ostamme mieluusti.

[Lurker]

Eipä tuo Sillagekaan millään kiskurihinnalla ole pilattu, kun on vielä tavallista isokokoisempikin...

[Jarkko Sikiö]

Eipä tuo Sillagekaan millään kiskurihinnalla ole pilattu, kun on vielä tavallista isokokoisempikin...

Minusta Blacksad, Sillage, Raatelijat jne. ovat kovakantisen formaattinsa suhteen erinomaisia ja hinta-laatusuhde on mielestäni niissä kohdallaan. Strippisarjoja en oikein harrasta kokoelmina paria poikkeusta lukuun ottamatta, joten siinä mielessä minulla ei ole kunnon kantaa.

[Matti Veekamo]

Heips Matti,

Kiinnostava ajatus sinulta tuo, että kovakantinen formaatti ei toimi tuossa muodossa kun vertaa pehmeäkantiseen. Tämähän ajatus sinulla oli eikö vain? En nyt oikein ymmärrä miten lukemasi kovakantinen sarjakuva-albumi ei toimisi yhtä hyvin kuin pehmeä-kantisena? Selitä please!

Mä selitän. Ensinnäkin nyt toi kovakantiselle valittu muoto on huono käteen, vie hyllystä 2-3 enemmän tilaa verrattuna vanhaan malliin ja se omalle kohdalle istuu hankalammin käteen kuin perinteinen pehmytversio.

Näin, kirjat on kiva omistaa kovakantisina mutta sarjakuvissa tämä on vain turhuutta vailla tarpeellisuutta. Minun kirjahyllyssäni ja lukukokemuksessani siis. Ainoana poikkeuksena tähän tulevat nämä helvetin paksut sarjikset jolloin kovakantisuudesta on oikeasti jotain hyötyäkin.

[OM]

Kiitos Matti vastauksestasi esittämiini ajatuksiin.

[tolppis]

Ei piru...5 sivua txtiä siitä kun viimeksi tässä osiossa kävin. EI PYSTY kaikkia lukemaan (etenkään tämän nettikaffilan infernaalisessa melussa) vaikka kiinnostaisikin.

Itse tuon tänne seuraavan seikan esiin: olen juuri tehnyt kaupat yhdestä kovakantisesta opuksesta Kvaak:in kautta ja noh, tiettyhän siitä sai paremmat tienestit kuin jos olisi ollut pehmytkantinen 

Silti, mitä enemmän täällä näitä stooreja luen, sitä enemmän olen sitä mieltä että JOSSAIN VAIHEESSA tämä "hei, laitetaan kaikki sarjikset koviin kansiin!"-buumi tukehtuu omaan mahdottomuuteensa. Viimeistään siinä vaiheessa kun Suomessa ei ollakaan enää niin rikkaita kuin nyt.

Heitänpä tämänkin esimerkin tähän (tajutkaa pointti tai olkaa tajuamatta pelkästä ostotapahtuman kertomisesta, osaa kummemmin selostaa): Ostin joku tovi sitten divarista Brubakerin ja Larkin mainiota tarinajatkumoa DD:ssä pehmytkantisena kokoomana (eli käytetty opus, ihan uudenveroisessa kunnossa). Maksoi 11 ecua (norm. hinta uutena taitaa olla siinä 20n ecun kieppeillä) ja oli mielestäni aika passeli hinta ja aloin harkita ns. second handina muidenkin DD-kokoomien ostamista jostain jos saisin tuohon hintaan.

Pointti ehkä tämä: Kovakantisena olisi saattanut jäädä divarin hyllyyn ainakin minun osaltani koska otaksun että hinta olisi ollut tuhdimpi. En voi sanoa MUIDEN sarjisharrastajien ostopolitiikasta tämän suhteen mitään (meitä on varmasti moneen junaan, niin tulojen kuin elämäntilanteidenkin osalta) mutta otaksun etten ole ainoa jolle se hinta (vaikka "vain" pari hassua euroa olisikin) kuitenkin merkitsee jotain vaikka sisältö olisi kuinka kiintoisa...

Noh, onneksi on ne hyvinvarustellut pk-seudun kirjaston olemassa. (vielä)

[Jukka Koivusaari]

Pointti ehkä tämä: Kovakantisena olisi saattanut jäädä divarin hyllyyn ainakin minun osaltani koska otaksun että hinta olisi ollut tuhdimpi.

   Mitäpä siitä?
Divarimyynnistä ei kustantaja eikä tekijät kostu mitään.

En voi sanoa MUIDEN sarjisharrastajien ostopolitiikasta tämän suhteen mitään

 Sanon nyt rumasti. Sarjisharrastajat ovat yhdentekevä markkinasegmentti. Ne ostavat yhtä nimikettä jotain 30 kappaletta. Todellinen myynti tulee banaalisti ja pikkuporvarillisesti ns. suurelta yleisöltä.  Kannattaa ennemmin saada puoli miljoonaa ihmistä ostamaan yksi julkaisu 30 eurolla, kuin tuhat ostamaan sata eri albumia vitosen kappale.

  Käytännössä pääosa levikistä tulee ihmisiltä, jotka ostavat itselleen ehkä pari kirjaa vuodessa ja muutaman lahjaksi. Nämä on ne , joille kannatta koittaa jotain myydä.

Noh, onneksi on ne hyvinvarustellut pk-seudun kirjaston olemassa. (vielä)

  Kirjastolaitos on paras yksittäinen asiakas, pienkustantaja kiittää.



 Varmaan jatkossa täytyy itsekin harkita kovia kansia, jos mitään enää julkaisen. Kaduttaa  jo vähän etten tehnyt jo edellistä väreissä,  kovakantisena ja tuplahinnalla.  Halvat läpyskät ei kannata kuin lehtipistevolyymillä, jos sittenkään.

[Jarkko Sikiö]

Käytännössä pääosa levikistä tulee ihmisiltä, jotka ostavat itselleen ehkä pari kirjaa vuodessa ja muutaman lahjaksi. Nämä on ne , joille kannatta koittaa jotain myydä.

Käytännössä tämä avasi jonkin henkisen lukon omassa mielessäni, jota olen turhaan roplannut viime ajat: jos kerran harrastajista se osa joka ostaa eniten, ostaa sarjakuvansa englanniksi mahdollisimman halvalla, eikö juuri loogisin tie kustantajalle ole tehdä julkaisuistaan luksustuotteita, jotka on suunnattu vallan toiselle ostajakunnalle.

Hinnalla kilpailu on sarjakuvan kaltaisessa vähävolyymisessä tuotteessa alun alkaenkin turhaa. Kovat kannet ja korkea laatu ovat siis lisäarvoa.

[Curtvile]

    Sanon nyt rumasti. Sarjisharrastajat ovat yhdentekevä markkinasegmentti. Ne ostavat yhtä nimikettä jotain 30 kappaletta. Todellinen myynti tulee banaalisti ja pikkuporvarillisesti ns. suurelta yleisöltä.  Kannattaa ennemmin saada puoli miljoonaa ihmistä ostamaan yksi julkaisu 30 eurolla, kuin tuhat ostamaan sata eri albumia vitosen kappale.

  Käytännössä pääosa levikistä tulee ihmisiltä, jotka ostavat itselleen ehkä pari kirjaa vuodessa ja muutaman lahjaksi. Nämä on ne , joille kannatta koittaa jotain myydä.

  Kirjastolaitos on paras yksittäinen asiakas, pienkustantaja kiittää.

ymmärrän tämän, oikein hyvin ja tässä on suora syy-yhteysketju eli kuten jiksi asian ilmaisi:

jos kerran harrastajista se osa joka ostaa eniten, ostaa sarjakuvansa englanniksi mahdollisimman halvalla, eikö juuri loogisin tie kustantajalle ole tehdä julkaisuistaan luksustuotteita, jotka on suunnattu vallan toiselle ostajakunnalle.

Hinnalla kilpailu on sarjakuvan kaltaisessa vähävolyymisessä tuotteessa alun alkaenkin turhaa. Kovat kannet ja korkea laatu ovat siis lisäarvoa.

menemättä siihen että syy toimintaan EI OLE hinta ja juuri englanninkilei vaan se miten käännöstyö on tehty(tai jätetty tekemättä) ja mitä ylipäätään on markkinoilla.

eli menetelmä on siis pähkinänkuoressa: koska ollaan jo valmiiksi marginaalissa on asialle turha tehdä mitään koska vastaava taloudellinen hyöty saadaan myymällä tuotetta joka on edes jollain tasoa lähellä jotain mitä kaivataan, mutta asiantilan korjaaminen ja sarjakuvakentän tervehdyttäminen on pitkä prosessi joka lyhyellä tähtäimellä tuo takkiin mutta pitkällä aikavälillä mahdollistaisi 40, 000 ostajaa sille 5€ ja myös erikoistuotteille.
Ja laajentaisi tekijöiden mahdollisuuksia siinä missä kuluttajienkin mutta koska tämä on juuri nyt taloudellisesti kannattamatonta kannattaa karkottaa muutkin asiasta kiinnostuneet ja pistää pelimerkit likoon asiasta tietämättömiin.

Kuulostaa ihan nykyiseltä talouskehitykseltä muutenkin eli on varmaan totta.

[tolppis]

 

Huonoltapa saatte asiat ja nykymenon tällä(kin) rintamalla kuulostamaan. Noh, ollaan sitten huutavan ääni korvessa vaikkei siitä noiden kommenttien perusteella mitään hyötyä siis olekaan...

Periksi ei anneta prkle! 

[Reima Mäkinen]

Heh, minä olen vastannut seitsemän vuotta sitten ettei ole meikäläisellä rahasta kiinni. Ei silloin tuntunut olevankaan.

Jostain syystä myös mun ääni oli merkitty ylempään kohtaan, vaikka se taatusti ei siellä ollut alun perin. 

Tuli taas Bouncer-ketjun vittuiluista tämä ketju mieleen.

Sanon nyt rumasti. Sarjisharrastajat ovat yhdentekevä markkinasegmentti. Ne ostavat yhtä nimikettä jotain 30 kappaletta. Todellinen myynti tulee banaalisti ja pikkuporvarillisesti ns. suurelta yleisöltä.  Kannattaa ennemmin saada puoli miljoonaa ihmistä ostamaan yksi julkaisu 30 eurolla, kuin tuhat ostamaan sata eri albumia vitosen kappale.

Nuo numerot ei aivan taida olla tutkittua tietoa. 

Aika moni kustantaja myy mulle yhtä albumia kovissa kansissa, mieluummin kuin kahta pehmeissä. Koska ei ole sitä tilaa, suosin kustantajia jotka myyvät mieluummin ne kaksi alppua.

Kovat kannet ja korkea laatu ovat siis lisäarvoa.

Se mitä olen kirjoja lueskellut, kansien kovuus ei kerro laadusta yhtään mitään.

[Jarkko Sikiö]

Se mitä olen kirjoja lueskellut, kansien kovuus ei kerro laadusta yhtään mitään.

Tarkoittanet nyt sisällön laatua. Tuossa viestissäni vuosia sitten kirjoitin julkaisun laadusta.

[Curtvile]

Tarkoittanet nyt sisällön laatua. Tuossa viestissäni vuosia sitten kirjoitin julkaisun laadusta.

Kovat kannet eivät takaa sisällön laatua eivätkä edes korkeaa painolaatua.