Kvaak.fi - keskustelu
Sarjakuvanlukijoiden keskustelut => Eurooppalaiset sarjakuvat => : Markku Myllymäki 11.10.2005 klo 12:28:23
-
Jysäys ilmestyi lehtikioskeihin Tampereella tänään.
Ennustan, että sisällöstä tulee... vielä tavallistakin enemmän keskustelua. ;D
EDIT: Aikaisemmista Jysäyksistä keskustelua täällä. (http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?topic=2449.0)
-
Paikallisesta Citymarketista tuli napattua, kansi ainakin näyttäisi jatkavan viime numeron linjalla. Lisää kommentteja sitten kunhan sisältöönkin on ehtinyt tutustua pikaista selailua paremmin.
-
Jysäys 3 jäi ostamatta. Pari sivua Alppien henkeä. Ja siitäkin vielä kummallinen jaksovalinta. (Kuten Cazasta viime numerossa) Ei riitä ostopäätöksen tekemiseen.
"Parasta eurooppalaista sarjakuvaa".
Minulla ja Jysäyksen toimituskunnalla on kyllä totaalisen erilainen maku.
No, onnea ja menestystä teille! Moikka!
-
"Parasta eurooppalaista sarjakuvaa".
Minulla ja Jysäyksen toimituskunnalla on kyllä totaalisen erilainen maku.
No, onnea ja menestystä teille! Moikka!
Niin, se on ikävää kun ei joka numerossa ole justiinsa sitä MINUN OMAA suosikkisarjaa. Voi voi jos meni päiväsi nyt pilalle. Mukavaa loppuelämää.
-
Voivoi kun kiinnostaa teidän "mulle kanssa kivoja sarjoja"-kirjoittelut...!!!
Eipähän "jyssäytys" pitkään porskuta, kohta hinta nousee ja sitä rataa tie jatkuu kadotuksen tuulien kaukaisuuteen...
Ensinnäkään kukaan tuttavani ei ole lehteä USKALTANUT tilata,johtuen mahdollisesta konkurssista,toimituksen kyllästymisestä, yleisestä laiskuudesta tai vastaavasta johtuen...koskaan ei tiedä mikä yllättää kun kakkosnumeroakin edelsi sikamainen hiljaisuus ja salailun verho...eli ei tippunut kommenttia eikä muutakaan..joopas, onneksi täällä "hitaassahämeessä" saa suoraan lehtiä DI-VA-RIS-TA!!!!OK!?!?
Yrittäkää mutta älkää suotta toivoko uutta Nonstopperia!
-
nyt pitää kyllä sanoa oma mielipide jysäyksestä... Mun mielestä kolmas numero oli hyvä, mitä pitempiä juttuja sen parempi! vincent ja van gogh oli aivan kertakaikkiaan loistava, samoin joann sfarin sokrates. Lisää sfaria ehdottomasti, hänestä on tullut yksi ehdoton suosikkini, kiitos jysäyksen.
sitten tietysti huonoja juttuja... petri hiltusta jäi kaipaamaan, se kun on toiminut hyvin jatkosarjana (koska ainakin yhden sellaisen lehti kaipaisi...).
lisäksi mua hieman ärsyttää manga-kuluttajien kosiskelu kansikuvilla... ei silleen, etteikö ne olisi olleet hienoja, mutta eihän tämän mikään manga lehti ole...? senkin kyllä ymmärtää että yksi kansi on manga-tyylinen, mutta nyt on ollut jo kaksi... Lisäksi tämä liekehtivä ruusu ei oikeen minuun iskenyt, ei vaikka mangojakin luen. ehkä se oli liian kovassa seurassa?
hinta kyllä kirpaisi aikalailla, mutta kyllä ajattelin lehteä ruveta tilaamaan. ehkä on helpompi maksaa iso summa harvemmin...
-
MITÄ?? eikö Blacksad ollutkaan jatkosarja?? :'(
-
Miksi tilaajat saavat lehden myöhemmin kuin kiparit?
Samaa ne kysyvät Anime-lehdestäkin. Vastaus on äärimäisellä todennäköisyydellä: kauppiaat ovat nopeampia kuin Suomen posti ja sen mediajakelukantoluokka. ???
-
Alppien henki ja Sokrates: <3<3<3<3<3
Muut: :P
Kokonaisuus: jokaiselle jotakin, nao é? Toimivaa, hyvää mainstreamia. Tän päivän, ei eilisen.
-
Jysäys 3/2005 sisältö:
Gradimir Smudja: Vicent ja Van Gogh, 15 sivua, jatkuu
- alkuteos: Vincent et Van Gogh
- koko tarinassa sivuja yhteensä 70
- http://www.bedetheque.com/serie_5621.html
- Gradimir Smudjalta julkaistu kolme sarjakuva-albumia
Patricia Lyfoung: Liekehtivä Ruusu, 24 sivua, jatkuu
- alkuteos: La Rose écarlate
- koko tarinassa sivuja yhteensä 46
- http://www.bedetheque.com/serie_11874.html
- Patricia Lyfoungin ainoa sarjakuva-albumi
F'murr: Alppien Nero, 2 sivua
- alkuteos: Le Génie des Alpages
- http://www.bedetheque.com/serie_2895.html
- Le Génie des Alpages -sarjaan kuuluu 18 albumia
Sfar & Blain: Sokrates, 13 sivua
- alkuteos: Socrate le demi-chien
- http://www.bedetheque.com/serie_1994.html
- Socrate le demi-chien -sarjaan kuuluu 2 albumia
-------------------------------------------------------------------------
Sarjakuvasivujen osuus Jysäyksen numeroissa:
Jysäys 1/2004
- sivuja 36 joista sarjakuvaa 31,5 sivua (88%)
- kansi ja toimituksellinen osuus (pääkirjoitus) 2 sivua
- ilmoituksia 2,5 sivua
Jysäys 1/2005
- sivuja 36 joista sarjakuvaa 30 sivua (83%)
- kansi ja toimituksellinen osuus 3 sivua
- ilmoituksia 3 sivua
Jysäys 2/2005
- sivuja 52 joista sarjakuvaa 45 sivua (87%)
- kansi ja toimituksellinen osuus (pääkirjoitus) 2 sivua
- ilmoituksia 5 sivua
Jysäys 3/2005
- sivuja 68 joista sarjakuvaa 54 sivua (79%)
- kansi ja toimituksellinen osuus (pääkirjoitus) 2 sivua
- ilmoituksia 12 sivua
-
Tulipas ostettua ja luettua tuo uusin numero. Ja alaspäin mentiin viime numerosta.
Aloitustarina Vincent Van Gogh oli hyvä ja jatkoa lukee mielellään.
Euromanga sarja ei oikein iskenyt. Hieman ihmetyttää miksi sitä pitää mangaa tännekin tunkea. Mielummin ostan mangani japanilaisena ja pokkareina. Jos on lehti eurosarjakuvaa varten niin mielummin luen siinä perinteisempää eurosarjista.
Kahden sivun mikä se nyt olikaan sarjis ei myöskään iskenyt.
Lehden päättänyt Sokrates oli ihan pikkukivaa menoa. Eipä tuota useaa albumillista jaksaisi lukea (kuten on näköjään ilmestynyt.)
Eli yksi kolmesta toimi. Mangasarjan tilalta olisin mielummin lukenut viime lehdessä ollut Sillagea (noh euromangaa taisi sekin olla :) ). Blacksadia jäin myös kaipailemaan. Eiköhän sitä seuraavakin lehti tule ostettua. Positiivista Jysäyksissä on kyllä ollut se että jokainen setti on ollut täysin erilainen. Uusia tuttavuuksia tullut joka kerta. Ehkä jostain rivien välistä löytyy se paras tämänhetkinen eurosarjakuva. :)
Ensikertaan...
-
Uutta en ole vielä nähnyt, mutta en keksi mikä kolmesta aikaisemmasta kannesta on mangatyylinen.
edellisessä siis 2/2005 kansi oli mun mielestä ainaki aika mangaa läheltä liippaavaa... mutta eihän sitä tietty voi mangaksi sanoa.
-
- - Sillagea (noh euromangaa taisi sekin olla :) ).
edellisessä siis 2/2005 kansi oli mun mielestä ainaki aika mangaa läheltä liippaavaa... mutta eihän sitä tietty voi mangaksi sanoa
Siis missä vaiheessa tällainen ihan perinteinen karrikoitu tyyli on nyt mangaksi muuttunut? Enpä olisi uskonut Sillagea puolustavani, mutta... kamoon!
-
Sarjoista mikään ei mitenkään suunnattomasti säväyttänyt, mutta hyvää keskitasoa lehti kuitenkin oli. Ilahduttavaa oli huomata että mukana oli pidempiä tarinoita ja vieläpä kaksi jatkosarjaakin.
Vicent ja Van Gogh oli tällä kertaa oma suosikki, kaunista kuvaa vaikka tarina hieman kepeä olikin. Liekehtivä Ruusu olisi voinut nousta senkin edelle, mutta ei mitenkään yllättäen juuri nuo mangapiirteet häiritsivät. Tuntuivat liiankin tarkoituksellisilta ja irtonaisilta nuo muutama "mangailme" ja "mangatehoste", joita sekaan oli sullottu. Muutoinhan tuo olisi mennyt varsin kiintoisana ja nätisti piirrettynä eurosarjana. Alppien nero nyt oli tuollainen yhdentekevä välipala. Sokrateskin edusti tuollaista pikkukivaa linjaa.
Tähän saakka Jysäyksen ongelma on ollut liiallinen vaihtuvuus sarjoissa, paikoin on tuntunut lukevansa lähestulkoon vain "esitettä" eurooppalaisesta sarjakuvasta tyyliin "tällainenkin sarja on olemassa, hanki jostain muualta jos kiinnostaa lukea enemmän". Jos jostain sarjasta on sattunut tykästymään enemmänkin, on varmuudella saanut pian lukea täältä ilmoituksen, ettei kyseistä sarjaa enää lehdessä nähdä. Tietty määrä vakiosarjoja, joita vaikkapa vuoroteltaisiin numeroiden välillä, olisi jo tässä vaiheessa lehden elinikää paikallaan. Kiinnostuksen herättäminen sarjasta ja sen tarjoamisen lopettaminen heti perään, kiusoitteluahan se vain on ja pistää pidemmän päälle ärsyttämään lukijapoloista.
-
Ehkä näin alussa on hyväkin tarjota mahdollisimman monta sarjaa näytille, ja sitten myöhemmin jatkaa niillä joista eniten pidettiin?
-
Siis missä vaiheessa tällainen ihan perinteinen karrikoitu tyyli on nyt mangaksi muuttunut? Enpä olisi uskonut Sillagea puolustavani, mutta... kamoon!
no se nyt on vain mun mielipide tietysti... mun mielestä siinä kannessa oli aika paljon manga tyylisiä vaikutteita (tuli vähän mieleen elfquestit), siis en mä sitä mangaksi tosiaan väitä... mutta siis pointti oli että aika saman tyylinen mitä uusi kansi..
...no joo, mutta voin olla tietty täysin väärässä, ei olis eka kerta...
-
Ehkä näin alussa on hyväkin tarjota mahdollisimman monta sarjaa näytille, ja sitten myöhemmin jatkaa niillä joista eniten pidettiin?
Niin, kun ei ole kyseessä mikään viikkolehti, ja tuota kuilua on ehtinyt 30 vuodessa hieman muodostua... Blacksadia voisi olla joka numerossa mutta kun ei siinä sarjassa lyhyitä tarinoita juuri ole. Jatkosarjana tietty voisi julkaista, vaan ehkä kuitenkin ja mieluummin albumina?
-
Älä Tertsi noin pienestä suutu. Olihan se Sfarin Sokrates ihan kelpo sarjakuva, eikä se Liekehtivä ruusukaan nyt niin huono ollut. Ainakaan huonompi kuin Sillage viime numerossa. Sivumäärä on kohonnut huimasti ja toivottavasti teinit kiinnostuvat tästä manganumerosta, niin että saadaan näitä edelleen.
Ei se Blacksad albumikaan mikään huono idea ole, mutta voisko toimia napakkana profiilin kohotuksenä jysäyksessäkin, jos Arktisella Banaanilla ne oikeudet kerran on? Ei mua ainakaan haittais vaikka joutuisin lukemaan tarinat muutamassa osassa. Saisitte ehkä uusia lukijoita kun Tertsinkin pitäisi palata takaisin lehden lukijakuntaan:)
-
Siis missä vaiheessa tällainen ihan perinteinen karrikoitu tyyli on nyt mangaksi muuttunut? Enpä olisi uskonut Sillagea puolustavani, mutta... kamoon!
Välillä tuntuu siltä, että mangaa nähdään nykyään joka paikassa. Vähän ilmeikkäämmät silmät niin heti... mangaa! ;) Tuolla logiikallahan Disney-leffatkin olisivat anime-tyylisiä.
Pistän kommenttia itse lehdestä jahka kerkiän lukea sen.
-
Blacksad..?
Onko mitään tietoa että vieläkö joskus Blacksadia julkaistaan suomennettuna joko Jysäyksessä tai omana albuminaan?
Nimim. Pitääkö mennä kielikurssille?
-
<snip>
Tähän saakka Jysäyksen ongelma on ollut liiallinen vaihtuvuus sarjoissa, paikoin on tuntunut lukevansa lähestulkoon vain "esitettä" eurooppalaisesta sarjakuvasta tyyliin "tällainenkin sarja on olemassa, hanki jostain muualta jos kiinnostaa lukea enemmän".
<snip>
Eikös sen vähän pitänyt ollakin Jysäyksen tarkoitus... Jossain aikaisemmassa viestissä oli puhetta, että Jysäys esittelee sarjoja joita sitten ehkä julkaistaan albumeina myöhemmin; lukijoiden kiinnostuksen mukaan.
-
Blacksad..?
Nimim. Pitääkö mennä kielikurssille?
Blacksadia voi lukea englanniksi. Ei tarvii sitä varten ranskaa opiskella. Mutta totta kai kivointa ois saada se suomeksi.
Omistan ekan Blacksadin, mutta toista, "Arctic Nationia" en ole hankkinut, koska olen varma, että kyllä joku sen vielä tänne Härmään tuo.
-
Paras vaan jos Blacksadin kaltaista sarjaa julkaistaan vaan suoraan albumina eikä vain jatkosarjoina. Lehdissä julkaistut sarjat unohtuvat nopeammin.
Uusi Jysäys vielä tarkastamatta. Mukava kuitenkin että se tuli tällä kertaa ulos oikeaan aikaan ilman että täällä ehdittiin ruinata perään.
Noh, matkaa ärrälle voisi jo alkaa suunnittelemaan vaikka viimeksi läheiseltä kiparilta ei koko lehteä löytynyt. Oikein myyjältä kysyin, mutta elämäänsä kyllästyneeltä vaikuttava täti ei ilmeisesti ollu koko julkaisusta kuullutkaan kun käski vaan kuivasti katsomaan hyllystä. Jälkeenpäin mietin ymmärsikö hän että tarkoitin sarjakuvalehteä... jysäyshän voisi olla ns. miestenlehdellekin varsin miehekäs nimi. Se ainakin selittäisi myyjän tylyyden. Ensi kerralla toiselle ärrälle.
-
Jälkeenpäin mietin ymmärsikö hän että tarkoitin sarjakuvalehteä... jysäyshän voisi olla ns. miestenlehdellekin varsin miehekäs nimi. Se ainakin selittäisi myyjän tylyyden.
Tuleepa mieleen tapaus ajalta jolloin Ruutu muuttui Non Stopiksi.
Olin lueskellut Ruutuja kaverini luona, hänelle tuli Ruutu tilattuna (=tätinsä Yhtyneillä töissä). Sitten huomasin, että Ruutu loppui ja kaikki Ruudun mahtavat sarjat alkoivatkin uudessa lehdessä, Non Stopissa. Ja kaikki sarjat alkoivat numerossa 1. Eli siinä mikään ei ollut jatkoa edellisestä. Mahtavaa.
Meninpä siis heti kiskalle ostamaan Non Stop ykköstä. Täti siellä sitten tylysti ilmoitti, että ei sellaista lehteä noin pienelle pojalle myydä. No, minä peräännyin siitä takavasemmalle, ilman lehteä.
Tässä minunkin tapauksessani kioskin täti luuli nimen perusteella, että kyseessä on käsityölehti. Hupaisaa.
No, tilasin Nonarin heti seuraavaksi vuodeksi ja metsästin ekat numerot divarista.
Mutta jännä huomata, että taas se historia toistaa itseään eurooppalaiseen laatusarjakuvaan keskittyneen lehden kohdalla. ;D
-
Vincent ja Van Gogh - Tykkäsin kovasti, kissa oli hieno. :D Jouduin muuten kopioimaan sitä makuuhuone-taulua joskus yläasteella.
Liekehtivä Ruusu - En oikein tiedä pidinkö siitä vai oliko se sellaista peruskamaa. Nättiä jälkeä ja nätit värit, vaikka en ole suuri siistin tietokonevärityksen ystävä toimi se tuossa ihan mukavasti. Minulla ei ole mitään mangavaikutteiden ottamista vastaan (sattuneesta syystä) mutta silti välillä tuli sellainen olo, ettei piirrosjälki ollut ihan luontevaa. Mutta luen kyllä mielelläni lisää, eihän juonikaan ehtinyt kunnolla käyntiin.
Alppien Nero - Tuosta en oikein osaa sanoa mitään...
Sokrates - Pidän Sfarin jutuista sekä Blainin piirrosjäljestä. Tämä ei iskenyt niin lujaa kuin Pikku/Iso Vampyyri tai Maalari ja Merirosvo, mutta ihan kelpo juttu oli silti.
-
Joo, mukavaa ettei tätä numeroa tarvinnut odotella liian kauan. Paitsi tilaajien... Perhana, parempi olisi ettei Jysäystä saisi vielä lehtipisteistäkään, kun kerran tilaajatkaan eivät saa.
Olettaisin että painon/Postin kanssa voi sopia niin, että ne lähettävät lehdet ensin tilaajille, ja vasta pari-kolme päivää myöhemmin lehtipisteille. Näinhän sen on pakko toimia muidenkin tilattavien lehtien kohdalla.
-
Pidin uusimmasta jysäyksesttä... (olen itseasiassa pitänyt niistä kaikista paitsi aivan ekasta jota en ole lukenu) paitsi että tässä oli liian vähän tarinoita ei saanut valita mistä sarjakuvasta aloittaisi.
Liekehtivästä ruususta minulle kyllä ekana tuli mieleen disneyn piirretyt vasta sitten manga.
Sokratesia en oikein jaksanut luea vaikkakin Blainin kuvitusta katselee mielellään johtuneenko lie siitä että rakas siskoni saa aikaiseksi samanlaista jälkeä jos hän joskus jotain suvaitsee piirtää.
-
Ostettu, luettu. Ei yhtä hyvä kuin edellinen, ehkä kuitenkin paria ekaa parempi. Vincent oli hieno, mutta tarina ja etenkin huumori oli aika kökköä. Maalaustaiteen ystävät ja tuntijat saavat varmasti lisäkicksejä. Vaikka en hirveästi innostunutkaan niin toivon kuitenkin että näytetään loppuun asti, ottaa päähän kesken jättämiset.
Liekehtivä Ruusu oli kohtis. Tällaista perusseikkailutäytettä saa minusta olla jos lehdestä löytyy myös jotain kovaa kamaa. Tällä kertaa ei nyt löytynyt, mutta pointti on että jos tällaisella kevytmangamaisuudella lisätään kysyntää niin annan luvan julkaista. Itseä kyllä nimenomaan ne mangavaikutteet ärsytti.
Alppien nero oli ihan kiva, ei ihan Risa ja Roiskis, mutta paaaljon parempi kuin P&P:t ja Roihuvuoret. Sokrates oli ehkä lehden paras pätkä, mutta ei valitettavasti mikään mestariteos sekään.
Mainosten määrä ja tarinoiden väliin tunkeminen häiritsi aika paljon. Jos tuo on määrä mitä lehteen tarvitaan sen hengissäpysymiseen niin sitten kyllä heikkenee luottamus Jysäykseen. Ohuempi lehti ei ole synti, mainosten kolminkertaistaminen on.
Noh, ostaminen jatkuu toistaiseksi, mutta toivottavasti siinä 30 vuoden kuilussa löytyy myös todellisia herkkuja. Mainittakoon myös että samoin kuin ei varmaan ilman Kvaakin fiilistelyjä ja keskustelua olisi tullut ostettua sitä ensimmäistä niin ei varmaan tulisi jatkettua ostelua. Pitäisikö muuten aloitaa seuraavasta numerosta lähtien uusi ketju, tällaiset jättiketjut ovat vähän hankalia mm. jos haluaa viitata aikaisemmin sanottuun.
-
Mainosten määrä ja tarinoiden väliin tunkeminen häiritsi aika paljon. Jos tuo on määrä mitä lehteen tarvitaan sen hengissäpysymiseen niin sitten kyllä heikkenee luottamus Jysäykseen. Ohuempi lehti ei ole synti, mainosten kolminkertaistaminen on.
Onpas outo mielipide. Minä ainakin mielelläni otan ilmaiseksi 9 sarjakuvasivua lisää ja selaan muutaman ylimääräisen mainossivun yli kuin maksan saman verran ja saan vähemmän sarjakuvaa, mutta myös vähemmän mainoksia.
-
Minä ainakin mielelläni otan ilmaiseksi 9 sarjakuvasivua lisää ja selaan muutaman ylimääräisen mainossivun yli kuin maksan saman verran ja saan vähemmän sarjakuvaa, mutta myös vähemmän mainoksia.
No, minä en. Sen lisäksi että mainoksien lisääntyminen aina ja kaikkialla ottaa yleisesti päähän, haittaa tuo varsin runsaasti ainakin minun lukukokemusta. Pitkälti sen takia ei ole juurikaan jenkkimarveleita tullut ostettua, Suomessa mainosten määrä on onneksi pysynyt kuosissa. Siis ennen uusinta Jysäystä jota uskaltaisin veikata Suomen sarjakuvahistorian mainospitoisimmaksi lehdeksi.
-
Ostettu, luettu ja koettu. Itselleni taitaa muodostua tästä etenpäin perinteeksi, etten lue enää kansikuvajuttuja. Liekehtivä Ruusu ja edeltävässä lehdessä ollut toinen paska tuotos ovat olleet lehden hyi-tämä-ei-ole-minulle-enkä-kyllä-muillekaan-suosittele-sarjakuvia. Mutta jos sillä saa lehden pidettyä hengissä, en valita.
No hyvä on, valitan nyt vielä vähän. Ei sitä mangamaista kamaa tarvitse joka piipusta ahtaa ulos. Sitä saa täältä pohjoisesta jo ihan riittävästi muutenkin. Eikö julkaistavaksi löytyisi muita laadukkaita (bishoujoilla ja-shouneneilla varustettuja, kun ne nyt ovat tietenkin pakollisia) vastaavia.
-
Jospa kyseessä olikin valistunut täti joka oli huolestunut Sammy Dayn liioitellusta väkivallasta. Tai järkyttynyt kun Pol tappoi mehiläisparan. ;D
Ja Niilo Pielinen suorastaan yllytti laiskotteluun. Arveluttava roolimalli.
-
Rakas siskoni saa aikaiseksi samanlaista jälkeä jos hän joskus jotain suvaitsee piirtää.
Saanko siskosi yhteystiedot? Olen erittäin innokas joko tekemään hänelle käsikirjoituksia tai julkaisemaan hänen tuotantoaan mikäli hän on yhtä etevä käsikirjoittajanakin.
-
Kutsukaa vaikka jälkeenjääneeksi mutta diggailin Vincent ja Van Goghia ihan kympillä, samoin Liekehtivää ruusua. Ja Alppien nero oli hauska. Muut jäi toistaseksi päivällispöydän ääressä lukematta kun eivät visuaalisen ilmeensä puolesta kiinnostaneet.
Muusta tulee lähinnä mieleen, että Sillagea ei mun puolesta tarttis julkaista enää ikinä...
Enimmäkseen olen tykkäillyt Jysäyksestä, monta kiintoisaa sarjaa on siinä jo ollut joista en olisi muuta kautta koskaan saanut tietää.
-
Non Stopin ekassa numerossa Niilo oli suorastaan yliaktiivinen.
Sammy Dayssä on väkivaltaisten kohtausten lisäksi myös ALASTON MIES, vain sanomalehti verhonaan. Kauheaa!
-
Muusta tulee lähinnä mieleen, että Sillagea ei mun puolesta tarttis julkaista enää ikinä...
Enimmäkseen olen tykkäillyt Jysäyksestä, monta kiintoisaa sarjaa on siinä jo ollut joista en olisi muuta kautta koskaan saanut tietää.
Sama täällä. :) Eikä kaikkia voi koskaan miellyttää.
Ja Liekehtivä Ruusu oli minustakin parempi kuin Sillage... Toisaalta vaikea sanoa kun se kakksonumeron juttu ei ollut edes ollut alkuperäisestä sarjakuvasta? Vierastan hieman "ylisiistiä" jälkeä, mutta väritys oli tosi huolellinen ja sitä rataa. Toivoisin silti, että tekijä saisi hahmoihin enemmän syvyyttä... sehän on yksi (shoujo) mangan parhaita puolia, että hahmojen ajatuksiin yms syvennytään ja niihin on lukijankin helpompi välittää siitä, mitä hahmoille tapahtuu. (Ja tuohan ei pidä paikkaansa kaiken mangan kohdalla.) Pitäisi lukea tuo ensimmäinen osa vielä uudestaan siltä varalta, että en nyt muista jotain, mutta tuollainen olo siitä minulle jäi... Mangasta kannattaisi ottaa juuri noita vaikutteita, ei pelkkiä "ilme-kliseitä".
-
Sama täällä. :) Eikä kaikkia voi koskaan miellyttää.
Ja Liekehtivä Ruusu oli minustakin parempi kuin Sillage...
Makuja on monia. Näemmä. itse odottelen yhä tilattua lehteäni, Suomen posti osaa ja oivaltaa. On Jysäys jo silti luettu.
Itse en ymmärrä miten joku voi pitää liekehtivää ruusua parempana kuin Sillagea.
Toisaalta myydäänhän Barbara Cartlandiakin kuin häkää kirjallisuuden klassikoiden sijaan...
Hyvä silti että Jysäys jatkaa ennakkoluulottomasti julkaisuohjelmaansa. Ei sitä vain minulle tehdä. Muuten lehti ei kai sisältäisi kuin Hiltusta, Rauhalaa, Blacksadia, Corto-lyhäreitä ja Zombeja.
-
Itse en ymmärrä miten joku voi pitää liekehtivää ruusua parempana kuin Sillagea.
Toisaalta myydäänhän Barbara Cartlandiakin kuin häkää kirjallisuuden klassikoiden sijaan...
Sillagen vertaaminen korkeakirjallisuuteen on verraten hupaisa ajatus... Itse näkisin molempien olevan hengeltään aika paljon lähempänä Barbara Cartlandia kuin mitään aidosti litterääriä. (Joo joo, tiedän kyllä että tuo oli tarkoitettu havainnollistavaksi kärjistykseksi, mutta rupesi silti naurattamaan.)
Itseäni ei viehättänyt Sillagessa oikeastaan mikään. Karkkiväritys (oletettavasti tietokoneella tehty?) aiheutti lähinnä päänsärkyä. Kaipa minua ei vain kiinnosta tuollainen futuristinen pyöreänvenytetty tyyli komediallisella juonella. Kun päähenkilökään ei jaksanut innostaa pusuhuulineen ja pyllyineen, niin aika tyhjäksi kokemus jäi. (Saa vapaasti myös epäillä, että minua ei kiinnosta lukea viihteellistä sarjakuvaa josta puuttuvat historiallinen konteksti, komeat miehet ja/tai peenikset.)
Liekehtivästä ruususta taas löytyi tekemisen iloa ja wanhan ajan seikkailullisuutta mikä viehätti itseäni kovasti. Jälkikään ei ollut yhtä muovista kuin Sillagessa.
-
Sillagen vertaaminen korkeakirjallisuuteen on verraten hupaisa ajatus... Itse näkisin molempien olevan hengeltään aika paljon lähempänä Barbara Cartlandia kuin mitään aidosti litterääriä. (Joo joo, tiedän kyllä että tuo oli tarkoitettu havainnollistavaksi kärjistykseksi, mutta rupesi silti naurattamaan.)
Itseäni ei viehättänyt Sillagessa oikeastaan mikään. Karkkiväritys (oletettavasti tietokoneella tehty?) aiheutti lähinnä päänsärkyä. Kaipa minua ei vain kiinnosta tuollainen futuristinen pyöreänvenytetty tyyli komediallisella juonella. Kun päähenkilökään ei jaksanut innostaa pusuhuulineen ja pyllyineen, niin aika tyhjäksi kokemus jäi. (Saa vapaasti myös epäillä, että minua ei kiinnosta lukea viihteellistä sarjakuvaa josta puuttuvat historiallinen konteksti, komeat miehet ja/tai peenikset.)
Liekehtivästä ruususta taas löytyi tekemisen iloa ja wanhan ajan seikkailullisuutta mikä viehätti itseäni kovasti. Jälkikään ei ollut yhtä muovista kuin Sillagessa.
Korkeakirjallisuutta ei ole, vain kirjallisuutta. Totta pusuhuulia ja pyllyjä puskee monesta tuutista. Sillage/Wake ei kyllä taida montaa komeaa miestä sisältää.
Wanhan ajan seikkailullisuutta? Historiallista kontekstia? Kontekstia?? No, tuota... en sano mitään.
Toivottavasti jysäys jatkaa kuitenkin kaiken maailman sarjojen julkaisua. Korkeakulttuurista matalaotsaisuuteen.
Ehdotuksena toimituskunnalle, eurooppaa on ranskankielisen vaikutuspiirin ulkopuolella; Saksa, Italia, Ruotsi, Iso-Britannia, Irlanti.
Olkaa kiltit: yllättäkää ja provosoikaa.
-
Tämä numero ei osunut aivan meikäläisen makuun mutta mitäpä siitä, lehden linjaksi näyttää muodostuneen linjattomuus ja on tavallaan hienoa ettei etukäteen pysty kauheasti arvailemaan mitä seuraavaksi tarjotaan. Liekehtivää ruusua kehuttiin jonkinlaiseksi eurooppalaisen sarjakuvan ja mangan luovaksi synteesiksi mutta mulle tuli enemmän kyllä mieleen tylsämielinen trendiaallon harjalla ratsastaminen. Mutta kuten sanottu, odotan innolla seuraavaa numeroa
-
Eipä tullut tälle tilaajalle vielä tänäänkään.
No onpahan uusi Asterix luettavana.
-
Varsin viihdyttävä lehti tämäkin oli, mutta ei kyllä valitettavasti edellisen tasolle päässyt. Ehkä pieni pettymyskin - rima taisi olla jo turhan korkealla. Johtunee siitä, että kansijuttu nyt ei vaan miellyttänyt. Edelliset - myös Sillage - ovat maistuneet. Liekehtivä ruusu ei kyllä tosiaan ollut siitä mangasta juuri muuta napannut kuin ne isot silmät ja hassut efektit. Ilmankin olisi pärjännyt, olisi ehkä tullut vähemmän vaivaantunut olo.
-
Ostin Jysäyksen Anttilasta ja tykkäsin taas lukemastani, vaikka Blacksadin kaltaiset täysosumat jäivätkin tällä kertaa väliin. Voisi harkita sitä tilaamista.
Vincent ja Van Gogh oli uuden lehden parasta antia: sympaattinen, persoonallinen ja hauska sarjakuva. En tiedä juuri mitään taiteesta, mutta oli hauskaa bongailla tarinasta tunnettuja maalauksia.
Liekehtivä ruusu oli luettava, mutta ei mitenkään elämää suurempi tarina, jossa historiallisen seikkailuromaanin kliseet yhdistyivät mangan muotokieleen. Arturo Perez-Reverten "Miekkamestari" ja Alexandre Dumas tulivat jotenkin mieleen tuon lyhyen näytteen perusteella. Shojo-manga ei viime kädessä ole minun "teekuppini", piirrosjälki tuppasi ärsyttämään vähäsen. Sillagen tämä pesi kuitenkin.
Alppien nero täytti paikkansa. Sokrates ei ollut ihan Pienen / Ison Vampyyrin veroinen sfaritus, mutta kyllähän tätä jatkossa voisi lukea enemmänkin. Albumia en kyllä taitaisi ostaa.
Sivuhuomautus: Tikkurilan osuus oli aika erikoinen, sillä firma on lähinnä profiloitunut jääkiekko-otteluiden sponsorina, mutta en valita! Mitenkähän kaukana lähitulevaisuudessa odottaa päivä, jolloin uuden Ilkka Remeksen kirjan jokaisen sivun alareunassa lukee pienellä "Nokia - Connecting People"?
(Lisäys: voisiko jokaiselle Jysäyksen numerolle perustaa jatkossa oman ketjun, keskustelu on kuitenkin sen verran aktiivista?)
-
Uusin Jysäys on luettu, lehteä oli lähikiskalla tuttuun tapaan taas kaksin kappaletta, joista minä ostin toisen pois pyörimästä.
Valitettavasti uusin numero oli jonkinmoinen pettymys. Missä on se vanha kunnon sillisalaatti Jysäys, johon on jo niin suuresti tykästynyt? Koska lähes kaikki jutut jäivät kesken, koko lehti meni tarinoita pohjustaessa, edes mitään kunnon cliffhangereita ei jäänyt roikkumaan ilmaan. Uusia sarjoja on toki mukava nähdä, mutta näitä pidempiä juttuja ei pitäisi olla näin paljoa yhdessä lehdessä, yhtä tai maksimissaan kahta pidempää juttua kenties samassa lehdessä.
Mitä lehden sisältöön noin muuten tulee, niin Jokke Eskimo tuossa edellä jo veikin ne kuvainnolliset jalat suustani.
-
jäänyt roikkumaan ilmaan. Uusia sarjoja on toki mukava nähdä, mutta näitä pidempiä juttuja ei pitäisi olla näin paljoa yhdessä lehdessä, yhtä tai maksimissaan kahta pidempää juttua kenties samassa lehdessä.
Minä kyllä yleisesti ottaen tykkään pidemmistä sarjoista ja siitä, että ei ole ihan muutaman sivun turauksia pelkästään. Pituudeltaan esim. Liekehtivä Ruusu oli sitä, mitä kovasti toivonkin näkeväni. Harmi vaan, että sisällöltään se ei sitten makuani vastannut, mutta varmasti sillekin ystävänsä löytyy. :)
-
Jahas,
Järkytys on näemmä ollut melkoinen. Johtoajatukseni tätä lehteä tehdessä oli ottaa vihdoinkin molemmat sukupuolet kunnolla huomioon sarjoja valittaessa. Viritin feminiinisen puoleni ilmeisesti äärimmilleen, koska positiivisemmat kommentit ovat tulleet naisiin viittaavien nimimerkkien takaa.
Aloitetaan Liekehtivästä Ruususta. Sarja on minusta mainio, eihän se siellä muuten olisi. Ensimmäiset 10 sivua tekijä vielä hakee tyyliään, mutta sitten se naksahtaa paikalleen ja kestää loppuun asti. Pääkirjoituksessa on selostettu mikä tekee sarjakuvasta minun silmissäni mielenkiintoisen. Ei siis se, että se näyttää mangalta, vaan se, että nähdäkseni pääsemme tämän sarjan yhteydessä todistamaan tietyn murroksen alkua. Profetia voi tietysti osoittautua vääräksi, mutta ainakin pääsette sanomaan mielipiteenne siitä.
Liekehtivä Ruusu julkaistiin Ranskassa heinäkuun alussa, eli tämä on yksi kurkistus siihen, mitä siellä tapahtuu juuri nyt. Tottakai siellä tapahtuu kaikkea muutakin, mutta valitsin tämän, koska manga on tänä syksynä ajankohtainen aihe Suomessakin. Minusta tätä on mielenkiintoista verrata suomalaisten manga-artistien töihin (tiedätte mitä tarkoitan näillä suomi- ja euromanga termeillä, ei juututa loppuliitteen etymologiaan). Eräänlaista vertailevaa kulttuuriantropologiaa siis.
toivottavasti teinit kiinnostuvat tästä manganumerosta, niin että saadaan näitä edelleen.
Parin kioskin otoksella lehtipisteiden myyjät ainakin ovat laittaneet lehden paljon paremmin esille.
Vincentin ja Sokrateen nerokkuutta en kuvitellut kenenkään voivan kiistää, mutta näköjään sekin onnistuu Kvaakissa. Ne edustavat juuri sitä fiksua aikuissarjakuvaa, jota itse olen eniten kaivannut.
Toimivaa, hyvää mainstreamia. Tän päivän, ei eilisen.
Viitaten aiempaan avantgardekeskusteluun, julistaisin Vincent ja Van Goghin taidesarjakuvaksi ja sen suomalaisen sarjakuvan, jota tähän saakka on kutsuttu taidesarjakuvaksi, avangardeksi. Vai onko Vincent sittenkin taidehistoriallinen sarjakuva?
Positiivista Jysäyksissä on kyllä ollut se että jokainen setti on ollut täysin erilainen. Uusia tuttavuuksia tullut joka kerta. Ehkä jostain rivien välistä löytyy se paras tämänhetkinen eurosarjakuva. :)
Aluksi on ollut tarkoitus antaa lukijoille jonkinlainen yleiskatsaus eurooppalaisen sarjakuvan moninaisuudesta laadusta tinkimättä. Maut lyövät tietysti toisiaan korvilleen ja minun makuni varsinkin. Niin kiivaasti kuin täällä edellisen numeron silppua vastustettiinkin, pidempiä sarjoja taidetaan inhota vielä enemmän. Olishan se pitänyt muistaa jo ykkösnumerosta (jota nykyään kaikki luonnollisesti kaihoisasti muistelevat ainoana oikeana Jysäyksenä:)
Mainosten määrä ja tarinoiden väliin tunkeminen häiritsi aika paljon. Jos tuo on määrä mitä lehteen tarvitaan sen hengissäpysymiseen niin sitten kyllä heikkenee luottamus Jysäykseen. Ohuempi lehti ei ole synti, mainosten kolminkertaistaminen on.
Kieltämättä mainosten myynnissä oli hirveä työ. Palaamme siis 36-sivuiseen lehteen, niin pääsemme kaikki helpommalla. Hinta jatkossakin 3,90. Kiitän kuitenkin kaikkia mainostajia tähänastisesta hienosta kulttuurityöstä, jonka avulla on saatu paljon vihattua sarjakuvaa alta pois ilman, että lukijat ovat joutuneet maksamaan kärsimyksestään lisähintaa.
Pitäisikö muuten aloitaa seuraavasta numerosta lähtien uusi ketju, tällaiset jättiketjut ovat vähän hankalia mm. jos haluaa viitata aikaisemmin sanottuun.
Eikös tuo numeron vaihtumiskohta kuitenkin ole aika helppo löytää? Katsotaan kuinka monta sivua Kvaakin moottori kestää ennenkuin jysähtää.
Ehdotuksena toimituskunnalle, eurooppaa on ranskankielisen vaikutuspiirin ulkopuolella; Saksa, Italia, Ruotsi, Iso-Britannia, Irlanti.
Jep, ja niinpä Vincent ja Van Gogh on jugoslavialaisen tekemä. Sille Jysäys ei voi mitään, ettei Jugoslaviaa enää ole ja että Smudja loikkii ympäri Eurooppaa. Roihuvuoren tekijää epäilen puolalaiseksi nimen perusteella, mutten ole ehtinyt hakea asialle vahvistusta. Keski-Euroopassa rajojen yli hyppiminen on niin paljon helpompaa kuin täällä, ettei tekijöiden asuinpaikan/kansallisuuden perässä pysy. Ai niin ja Blacksad oli Espanjasta. Mainitsemistasi maista ei ole vielä mitään julkaistu, mutta eivät ne missään boikotissa ole, kunhan jotain loistosarjakuvaa tekevät.
Eipä tullut tälle tilaajalle vielä tänäänkään.
Käsittämätöntä. Tietojeni mukaan lehdet ovat olleet jo viikon matkalla. No, eivät ne enää kauaa voi viipyä...(koputtaa puuta)
-
EIpä ole minullekaan vielä posti lehteä tuonut ja aika monella taitaa olla sama juttu. Pistin tästä jo banaanille asiakaspalautetta.
-
Juu, vahvistus täältäkin: ei ole lehti tullut näin helsinkiläisellekään tilaajalle. Kyllä tässä on ollut jo tarpeeksi monta numeroa aikaa löytää Postin kanssa joku ratkaisu, mutta ei vain näytä onnistuvan. Siirtynen suosiolla irtonumeroihin.
Luulisi että tässä on kustantajalla jo reklamaation paikka jakelijalle? Vai onko Postille maksettu vain jostain kymmenen päivän sekundajakelusta?
-
Tilasin lehden elokuun puolivälissä sähköpostilla. Tilausvahvistus tuli 12.10, "anteeksi että vastaus kesti". Yhtään numeroa en menettänyt, joten annettakoot anteeksi. Kuitenkin hämmentää että miten tämmöinen on mahdollista? Lehti kolahti sitten eilen perjantaina postiluukusta.
Kommenttia. Mainokset eivät häiritse. Päinvastoin, niitä on kiva katsella ja kelata mitä kaikkea tulee nyt ulos ja mikä on nyt in. Ajattelin, että jos Jysäys kestää pidemmällekin tulevaisuuteen, niin näistä tulee tietyllä tavalla hauskoja muistoja. Mainoksia lisää, jos se nostaa sivumäärää. Turha tiputtaa 36:een sivuun! Mattipekan viesti tuossa yllä.. sivumäärästä.. oli vitsi, eikös?
Niinkauan kuin mainokset eivät keskeytä tarinaa, niin ollaan selvillä vesillä.
Mitä tulee tarinoihin. Kaksi jatkojuttua samassa lehdessä. Tämä on mielestäni miinusta; jatkojutut eivät saisi viedä suurinta osaa lehden sisällöstä. Jos omaa mielipidettäni kysytään, lehdessä voisi olla yksi pitkähkö jatkotarina, ja kaksi kolme muuta tarinaa jotka saisi luettua kerralla loppuun.
Van Gogh-tarina oli oikein kiva. Jos Tikkurila mahdollistaa tälläisen julkaisun, niin ihan hienoa. Tykkäsin viittauksista juttuihin joita olin nähnyt ennenkin; esim. valokuvan junasta joka oli ajanut aseman seinän läpi kadulle (osaako joku kertoa tästä ruudusta/valokuvasta enempää?). Kuitenkaan, ei mitenkään tajuntaa räjäyttävä kokomus. Kyllä tätä mielellään lukee, ja lukee lisää.
Liekehtivä Ruusu oli outo. Mangan tyyli häiritsi, varsinkin symbolit. Kuitenkin, kyllä tätä lukee, vaikka Zorromainen sankari on jo aika klisee. Mut joo. Jos tämä tuo lukijoita, niin mikäs siinä. Ei juoni kuitenkaan kovin huono ollut.
Herakleen koirasta en digannut. Yhtään. Ehkä se ei vain ollut mulle.
Alppien sankari oli mahtava. Tätä lisää. Ehdottomasti lehden paras tarina.
Kehittämisideoita: lisää yksi- ja kaksisivuisia, useilta eri tekijöiltä. Niitä voisi sirotella aika vapaalla kädellä pitkin lehteä. Tuovat hyvän mielen. Tässä numerossa oli vain tuo Alppien Sankari. Muitakin voisi yritellä sirotella mukaan.
Vain yksi jatkotarina per lehti. Jos mainoksilla saa tuhdempia lehtiä, niin mainoksia lisää, kiitos. Pääkirjoitus on ihan kiva, mutta kaipaan kuitenkin "tietopaketteja" tekijöistä tyyliin se zombie-tarina numerossa yksi (milloin tälle saadaan jatkoa?). Mitä Praedorille on tapahtunut?
-
(Lisäys: voisiko jokaiselle Jysäyksen numerolle perustaa jatkossa oman ketjun, keskustelu on kuitenkin sen verran aktiivista?)
Kyllä se on mahdollista ja nyt toteutettukin. Jos jatkossakin keskustelu on yhtä kiivasta, niin jokaiselle numerolle voi ihan hyvin perustaa oman ketjun. Onhan tässäkin jo neljä sivua.
-
Turkulainen tilaaja sai lehden perjantaina. En voi minäkään käsittää näitä postitusongelmia, ilmestyyhän Suomessa lukuisia muitakin lehtiä joista varmastikin suurin osa tulee tilaajille ensin tai samaan aikaan kuin kioskeihin. Miksei se sitten onnistuisi Jysäyksen kanssa?
Itse lehdestä:
Hämmästelen ettei kukaan ole kiinnittänyt huomiota Vincent ja Van Goghin ladontaan. Kauhea Times vai mikä lienee fontti, just kaikkein kauneimmin piirretyssä sarjassa! Muihin oli pistetty käsinkirjoitetun näköinen fontti, miksei tähän? Toivottavasti ei ollut jotain vittuilua toimituksen puolelta, kun silloin aikaisemmin joku täällä moitti käsintekstausta. Ei kai sentään. Joka tapauksessa häiritsi melkoisesti.
Entistä pidempien sarjojen valinta ilahdutti minua, vaikkakaan yksikään sarja ei ollut niin paljon mun makuuni kuin Blacksad, Kaputt & Zösky tai muinainen Katseen kantamattomissa -alku. Hyvää joka tapauksessa, varsinkin Van Gogh ja Sokrates. Edes Liekehtivä ruusu ei ollut toivoton, kliseisyydestään huolimatta.
On kyllä jännää, kun Jysäys on joka numerossaan aivan erilainen. (Huvittavaa, kun joku totesi että lyhyistä sarjoista koostunut Jysäys olisi "vanha kunnon". Lehteä on tullut nyt yhteensä neljä numeroa...) Varmaan pikku hiljaa rupeaa löytymään pysyvämpi linja. Minusta tuntuu, että paras olisi tämän ja edellisen numeron välimuoto: yksi jatkosarja, 1-2 muuta pidempää kokonaista sarjaa, muutamia hienoja lyhäreitä. Mutta kylläpä mulle käytännössä kelpaa mikä vaan, pääasia että lehti ilmestyisi vielä ensi vuonna ja sitä seuraavanakin. Olkoon vaikka puoli lehteä shoujouta myyntiä tuomassa, kunhan toinen puoli on sitten jotain muuta.
-
Tosiaan, piti tuosta Vincentin oudosta fontista mainita, mutta unohtui. Hetken kelasin että siihen on varmaan joku hyvä syy, muttei sitten keksinyt että mikä.
Tähän mennessä ilmestyneistä sarjoista ehdottomat ykköset ovat kyllä olleet Blacksad ja Alppien sankari. ja kakkosykkösinä sitte zombie-juttu ja Beatifoulland/lintupartio.
-
Sokrates on hauskin pätkä Jysäyksessä tähän asti.
Jysäys on komea lehti.
-
Uusinta numeroa lukematta vain aiempia kommentteja kommentoiden, kun halutaan vuoronperään enemmän pitkää jä enemmän pätkää.
Alkaa tuntua siltä, että se mitä tässä sisällöllisesti halutaan on Aku Ankka täytettynä eurooppalaisella sarjakuvalla. Pari pitkää, joku lyhyt sekaan ja jatkosarja sekä toimituksen oma nurkka. Kai sitä on suurin osa suomen sarjakuvanlukijoista jo niin ehdollistunut tälle formaatille että on hankala syöttää massoille jotain ihan muuta.
Ja vaikka miten tulisi näin syksyn alla lehtiä tupaan ja räntää porstuaan sarjavalinnoista niin jatkosarjat tulee julkaista kokonaan katkeraan loppuun asti.
Josko se Kusti saisi ensi viikolla poljettua Kouvolaan saakka.
-
Nyt kun Akkarin rakenne otettiin puheeksi - ja kun sen noin ilmaisit - niin kyllä, se voisi olla hyvinkin toivottava juttu. Nyt oli kaksi pitkää jatkojuttua ja pari melko lyhyttä siihen perään. Jäi sellainen odottava fiilis, että mitä seuraavaksi? Edellisistä numeroista on jäänyt sellainen kylläinen olo että on "syönyt" hyvin. Nyt jäi lähinnä että "jos sitä ruokaa sais lisää". Tyydyttämätön. Kun odotusaikakin on niin pitkä. Yksi jatkosarja riittää houkuttelemaan epätietoiset takaisin seuraavalla kerralla. Kyllä, tajuan että ensi numerossa on kaksi jatkosarjaa, koska nykyiset pitää saada tietenkin loppuun ennenkuin eteenpäin mennään. Mutta kun nykyiset käydään loppuun, ei ole pakko ottaa uutta kahta tilalle.
Minusta jokaisen lehden pitäisi olla oma kokonaisuutensa, jonka voi nostaa hyllystä satunnaisesti, lukea läpi ja pistää takaisin. "Jatkuu..." numerot eivät ole sellaisia. Vanhemmat täällä varmasti ajattelevat Non-Stopia (jossa ilmeisesti oli paljon jatkiksia), mutta minä en. Mä oon kasvanu Akkarin kanssa. Ja tavallaan asosioin ja vertaan Jysäystä siihen, kaikella kunnioituksella. Jysäys on niinkuin Akkari, mutta paljon paremmalla paperilla, piirrostyylillä, juonella, isommalla vaihteluvuudella ja enemmän yllättävyyttä. Siis minun päässäni. Akkari on ilmestynyt Suomessa yli 50 vuotta, ja heillä on ollut aikaa kokeilla vaikka mitä. Onko hirveän huono juttu, jos ehdottaa että lehdessä olisi tarinoiden taustasta tekstiä? Että jokainen Jysäyksen numero olisi kokonaisuus, eikä vain osa palapelissä?
Artikkelit pidentävät lehden lukuaikaa. Sarjakuvan kuitenkin lukee läpi aika nopeasti, vaikka sen lukisi kahdesti. Omissa privaateissa haaveissani Jysäyksen parissa voisi kuluttaa 30-45 minuuttia tarvitsematta lukea lehteä kovin montaa kertaa uudestaa. Antaisi rahalle enemmän arvoa :)
Tiedän, teksti on vähän puolusteleva ja samalla hyökkäävä tuossa yllä. Lähinnä koska alkureaktio oli että "mitä se tommosta", kun tekstiä kirjoitin niin ymmärsin että Hege on aika oikeassa. Ajattelin kuitenkin postittaa koska se varmaan ehkä selittää vanhemmalle sukupolvelle meidän Akkarinuorten näkemystä paremmin.
-
Vanhemmat täällä varmasti ajattelevat Non-Stopia (jossa ilmeisesti oli paljon jatkiksia),
Ajattelin kuitenkin postittaa koska se varmaan ehkä selittää vanhemmalle sukupolvelle meidän Akkarinuorten näkemystä paremmin.
Ollaan me vanhemmatkin luettu Akkaria. Vissiin jo ennen kuin monet teistä "Akkarinuorista" ovat edes syntyneet.
Mulla loppui Akkarin tilaus, kun tilasin Nonarin. Helppo valinta.
EDIT: Akkarin sarjat tuntuivat todella heppoisilta heti ensimmäisen Ruutu-lehden luettuani. Tärkeää ainakin minulle oli nimenomaan tarinat ja piirrosjälki, ei mikään formaatti.
EDIT: Tuossa näyte Vincent ja Van Goghin sivusta ja "originaalitekstauksesta".
http://www.bdnet.com/Vincent%20et%20Van%20Gogh/fiche_serie.htm
EDIT:
Googlettelin tässä hieman kauluri kaulassa:
Vincentin piirtäjä tekee näköjään sarjakuvaa myös Toulouse-Lautrecista. Tämä jälki viehättää meikäläistä enemmän kuin tuo Vincent ja Van Gogh. Voipi johtua siitä, että Henri de T-L on yksi suosikkitaiteilijoistani. ;)
http://www.bdnet.com/Smudja/fiche_auteur.htm
-
Artikkelit pidentävät lehden lukuaikaa. Sarjakuvan kuitenkin lukee läpi aika nopeasti, vaikka sen lukisi kahdesti. Omissa privaateissa haaveissani Jysäyksen parissa voisi kuluttaa 30-45 minuuttia tarvitsematta lukea lehteä kovin montaa kertaa uudestaa.
Mulla meni tämän numeron parissa n. 40 minuuttia, enkä lukenut kuin yhdesti. Mulla on tosin tapana lueskella aika hitaasti, palailla taaksepäin ja jäädä miettimään välillä. Mutta oon aika samaa mieltä Justenin kirjoituksen kanssa.
Piti vielä kommentoida Tikkurilan osuutta. Todellakin Jysäys kolmonen teki historiaa. Eipä liene koskaan ennen nähty sarjakuvalehdessä tuollaista telkkarista tuttua "Tämän tarinan sinulle tarjoaa Tikkurila" -sivua! Tietysti mainosten tunkeminen sarjojen väliin on hieman kyseenalaista, mutta ainakin tässä tapauksessa olin vain huvittunut, ja jopa iloinen siitä että idea on saatu toteutettua. Banaanissa lienee mietitty tarkkaan minkä alan sponsoria sarjalle haettiin, tai mitenkä päin toteutus sitten lieneekään mennyt. Joka tapauksessa värikauppa ja slogan "maalaa maailmasi" sopi erinomaisesti juuri Van Goghista kertovan sarjakuvan maailmaan.
Muutenkaan mainosten suuri määrä ei mua haitannut, päinvastoin, jos näin saadaan lehdestä paksumpi niin antaa palaa vaan. Tuskin Jysäys vielä pelkällä kioski- ja tilaajamyynnillä itseään maksaa. Ja hyvällä maullahan tuo mainonta oli toteutettu. Sitä tilkkutäkkiaukeamaa Liekehtivän Ruusun jälkeen oli aika kiva tutkailla.
-
Jysäys tuli Turkuun postitse 14.10.
Tikkurila oli toteuttanut mainetyön. Lehden ehdoton johtotähti on Vincent ja Van Gogh. Kun remontti tulee tiedän mistä otan maalini. Sponsorikampanja käyntiin.
Jatkoa tarinalle tuskin maltan odottaa. Jysäys voisi yllättää iloisesti ja jatkaa jatkosarjoina Vincent & Van Goghia ja Katseen Kantamattomissa. Ja Hiltusta. Sillage ja Zombit kelpaa myös.
Alppien Nero oli mitään sanomaton pikkuhauska. Sokrates sijoittuu kakkoseksi, vaikka tällä kertaa hopean saa helposti. Tai korjataan, Sokrates saa pronssia. Kakkospaikan saa aukema 52-53. Tämän aukeman myötä lehden sivumäärä nousee noin 25 sivuun, joten sivumäärä 36 sivua olisi suotava.
Enempää sivuja kun ei ollut. Jos laatusarjakuvaa etsitään eikä muuta löydy ei hyvin mene.
Jos joku vertaa Liekehtivää Ruusua Dumas`n tai Perez- Reverteen niin lääkitys ei ole ihan kohdallaan. ” Tästedes se on sinun mekkasi” Älkää solvatko muslimeita.
Tämä arvatenkin jatkuu. Jatkan silti tilausta kannatusmielessä vastakin, mutta jos tämä jää linjaksi niin painakaa edes ihoystävällisemmälle paperille.
Ensi kerralla Katseen kantamattomissa ja Vincent ja Van Gogh, ok? Itse en ymmärrä miksi kukaan pitää Königistä, mutta jopa sillä voisi korvata palavat kukat. Jos mustavalkoisuus on ongelma, niin minulla on nelivuotias poika jolla on väriliidut. Nostetaan tasoa.
Ihan mielenkiinnosta: sponsorinhan ei ole pakko laittaa mainosta vaan voi ostaa mainostilan ja antaa painaa siihen esimerkiksi kotimaista sarjakuvaa niin halutessaan?
-
Minuakin ketuttaa, että saan Jysäykseni aina myöhemmin kuin irtonumeron ostajat ja niinpä keskustelu lehdestä on ehtinyt hyytyä jo aikaa ennen kuin olen lukenut sen. Ei siis ole vieläkään kuulunut lehteä Espooseen, toivottavasti huomenna.
-
Tämähän oli paras Jysäys! tähän mennessä.
Vincent ja Van Gogh on varmasti kauneinta sarjakuvaa, mitä olen koskaan nähnyt, myös tarinan hyväntahtoinen huumori miellytti.
Sokrates taas, kun tuohon piirrostyyliin on jo Maalarin ja merirosvon seurassa tottunut, oli sekin tarinaltaan vähintäänkin hyvää luokkaa.
Liekehtivä Ruusu sitten...tämä sarja to mieleeni muutamankin suosikkielokuvani maailman, mainittakoon vaikka Scaramouche, säilän sankari, ja koska en ole mangafobikko, myös piirrostyyli miellytti minua varsin paljon.
Lyhyet lammastarina oli mitä oli, täytettä ja hetken hupia.
Praedorin puutetta en osaa moittia, koska Hiltusen tyyli jotenkin vaatii mustavalkoisuutta, se jotenkin menettää tehoaan värillisenä.
-
Tilaaja Hiirimäeltä ei saanut vielä perjantainakaan lehteään. Kuulkaas, Mattipekka ja VesaK, ei tällä tavalla lisää tilaajia saa. Asiahan on niin, että tilauksilla kustantaja saa enemmän fyrkkendaalia per numero kuin irtonumeroista.
Tuohon uskoin aiemmin itsekin mutta en enää. Jos Jysäys ei olisi tilattava lainkaan, eli sitä saisi vain kioskeista ja lehtipisteistä, tipppuisi arvonlisävero kahdeksaan prosenttiin (nyt alv 22%), joten se siitä tilattavien kappaleiden edullisuudesta.
Minä syytän edelleen postia. Kun lehti lähtee painosta Forssasta, niin on se nyt jumagekkula kumma että se ehtii Jyväskylän korkeudelle ennemmin kuin Eiraan? Mutta onko syynä sitten Pasilan lajittelukeskus, pistävätkö ne siellä Jysäys-niput johonkin nurkkaan ja lähettävät Suomen Valitut palakuvalehdet ym. "tärkeät" ensin?
-
Oli paras Jysäri! Etenkin toi Herakles oli aivan dynamenttia, tutkin sitä kovasti josko siitä nerokkaasta jäljestä jotain tarttuisi itseen. Toivotaan että jotain sarjaa voisi jatkossa seurata vähän pitempäänkin. Hurjaa että Tikkurila lähti tolleen mukaan. Minkäköhän firman saisi sponsoriksi Valituille Sarjoille? Raketti-Spagetin?
-
Haukiputaalle Jysäys tuli vasta tänään, oululaisessa marketissa sitä kyllä selasin jo "hyvän aikaa sitten".
-
Yritin nyt sulatella Jysäystä viikonlopun.
Taitaa kohta käydä kuten Tapiirille aikoinaan, hyvästä alusta huolimatta laatutaso putoaa, kunnes lukijamäärä laskee kannattavuusrajan alapuolelle. Sääli.
Noh, jotakin kommenttia. Kaksi sarjakuvaa, jossa ideana oli että historian suurmiehen elukka oli fiksumpi kuin isäntänsä - ihan jees idea, van Gogh -sarjassa oli hieno kuvitus.
Lammassarja nyt sitten jäi tämän numeron parhaaksi anniksi - hm.
Euromanga, jonka nimeä en muista enkä jaksa tarkistaa. - Viime kerralla taisin julistaa Sillagen vuoden pettymykseksi. Tätä sarjaa taas en mitenkään vesi kielellä odottanut, mutta jos tämä tosiaan on euromangaa siitä paremmasta päästä niin jossakin on vikaa ja pahasti. Kliseinen ja tylsä juoni, joka jätti toivomaan että päähenkilö myytäisiin orjaksi johonkin pariisilaiseen bordelliin ja siellä hän saisi kuolla kuppaan yksinäisenä ja hylättynä.
Mutta en muista vielä kuulleeni, että onko sitä Blacksadia tulossa lisää, mieluiten omana albuminaan, jossakin vaiheessa?
-
Mutta en muista vielä kuulleeni, että onko sitä Blacksadia tulossa lisää, mieluiten omana albuminaan, jossakin vaiheessa?
Tulossa on. Lyhyitä Blacksad-juttuja julkaistaan Jysäyksessä sikäli kun niitä löytyy.
Minä haluan kanssa lisää F´Murria, jumageuta kun norjaksikin on Alppien henkeä tullut ainakin seitsemän albbarin verran...
"Njjaaniitän, minä niitän, niin..."
-
Yritin nyt sulatella Jysäystä viikonlopun.
Taitaa kohta käydä kuten Tapiirille aikoinaan, hyvästä alusta huolimatta laatutaso putoaa, kunnes lukijamäärä laskee kannattavuusrajan alapuolelle. Sääli.
Mutta en muista vielä kuulleeni, että onko sitä Blacksadia tulossa lisää, mieluiten omana albuminaan, jossakin vaiheessa?
VesaK kertoi Blacksadia olevan tulossa. Albumina.
Älä vielä menetä toivoa Jysäyksen suhteen. Alpha, Tapiiri ja Non Stop & Zoom ovat manan mailla ja uusiruutu jäi lähtöruutuun, mutta älä heitä lasta pesuveden mukana.
Kyllä tämä kolmonenkin puolustaa paikkaansa. Vincent ja Van Gogh ja Artiksen banaanin ja Tikkurilan mainokset ovat 3,90 arvoiset.
Ja se ettei kumpikaan meistä tästä pitänyt ei tarkoita huonoa myyntiä.
Tosin kiitos artiksen banaanin kuluttajasuojahenkisyydelle, rehellisyydelle ja itsekritiikille:
Tämän lehden kannessa ei syystä komeile teksti
" Parasta eurooppalaista sarjakuvaa".
-
VesaK kertoi Blacksadia olevan tulossa. Albumina.
Älä vielä menetä toivoa Jysäyksen suhteen. Alpha, Tapiiri ja Non Stop & Zoom ovat manan mailla ja uusiruutu jäi lähtöruutuun, mutta älä heitä lasta pesuveden mukana.
En huomannut kummastakaan Jysäriketjusta, ellet sitten tarkoita edellistä viestiä?
No jaa, pysyypähän ainakin Blacksad ihmisten mielissä, kun siitä toistuvasti mainitaan - huonoa julkisuutta kun ei ole.
Tunnen olevani vanha ja kyyninen, koska olen ennenkin nähnyt erilaisten projektien menevän metsään lupaavan alun jälkeen. Muistan ajan kun Tapiiria vielä pystyi lukemaan ja miten se sitten meni - öh, taiteelliseksi. Non Stop taisi olla suhteellisen laadukas loppuun asti, mutta juuri siksi olenkin vähän huolissani. Jos se lehti ei aikoinaan kannattanut, vaikka niillä oli Tintti ja Lucky Luke houkuttelemassa suurta yleisöä, niin miten lienee asiat nyt 2000-luvulla?
Niin, olihan se euromangasarja nuorison houkuttimena, mutta riittääkö se nykyajan vekaroille syyksi ostaa lehti? Ja tykkäävätkö kakarat tuollaisesta mangasta, vai pitääkö sen aina olla pelkkiä suurisilmäisiä ja -suisia hahmoja tappelemassa?
Ai niin, se Tikkurilan mainos: Se oli hauska oivallus ja sopiva sponsori maalausaiheiselle sarjakuvalle. Mieluummin Tikkurilan mainoksia kuin euromangaa.
-
Tunnen olevani vanha ja kyyninen, koska olen ennenkin nähnyt erilaisten projektien menevän metsään lupaavan alun jälkeen. Muistan ajan kun Tapiiria vielä pystyi lukemaan ja miten se sitten meni - öh, taiteelliseksi. Non Stop taisi olla suhteellisen laadukas loppuun asti, mutta juuri siksi olenkin vähän huolissani. Jos se lehti ei aikoinaan kannattanut, vaikka niillä oli Tintti ja Lucky Luke houkuttelemassa suurta yleisöä, niin miten lienee asiat nyt 2000-luvulla?
Saamani varman oloisen tiedon mukaan Non Stopin hengenlähdöllä EI ollut mitään tekoa kannattamisen kanssa.
Enemmänkin ulkoiset syyt. Viisaammat osannevat kertoa paremmin.
Ehkä joskus tulee se hyvä euromangakin. Ei ole vielä tullut, mutta eihän se mahdotonta ole kai?
-
Ranualle tuli tänään. Kelpo lehti oli. Rutistahan aina voi kaikesta, mutta oikeasti tällaiselle lehdelle pikku puutteineenkin toivoisi pitkää ikää. Kukahan vaan potkisi postiin vähän vauhtia...
-
Vai onko joku sellainen sarja (Corto Maltese varmaan) josta vähintään yhtä hyviä albumeita jäi julkaisematta?
Natasha ja sarjakuvakidnappaus olisi ollut Non Stopissa TODELLA kova juttu.
Natasha ja Walther autiolla saarella on myös kelpo seikkailu. Natasha ja Kalifornian ufo-seikkailu olisi sopinut Nonariin
Strumffeista olisi ollut kai vielä kelvollisia tarinoita jäljellä
Vili et Bill
Pienet miehet
Le Vieux Bleu
Yakari
Nic (Hermann)
Blake et Mortimer
Lefranc
Alix
Archie Cash
Arlequin
Equator
Jerry Spring (esim. Jijé - Gir yhteistyöprojekti)
Blondin et Cirage
Jean Valhardi
Achille Talon
Tanguy et Laverdure
Simon du Fleuve (meneekö aikuissarjakuvan puolelle, julkaistu kuitenkin Tintinissä 80-luvulla
Tetfol
Go West (Derib)
Olivier Rameau
Isabelle (Franquin - Delporte - Will)
Modeste et Pompon
Alppien nero (lienee kuitenkin tätä aikuisempaa tavaraa)
Pikoa ja Fantasiota olisi ollut julkaisematta ainakin Den Falska ansikten
Niilo Pielistäkin olisi ollut vielä jäljellä
Jos olisivat ottaneet Zoomin entisiä sarjoja (Zoomhan lakkasi olemasta):
Valerian, Blueberry, Pompom, Bernard Prince, Riku Oksa
EDIT:
Uudempia:
Violine
Soda
Cotton Kid
Docteur Poche
Jerôme KJ Bloche
Laiyna
Sanotaan suoraan, että en ole todellakaan lukenut näitä kaikkia. Mutta vuosien varrella nämä ovat tulleet vastaan ja herättäneet kiinnostukseni ja olisivat ainakin nopean tutustumisen perusteella sopineet esim. Non Stopiin.
EDIT:
Totta kai Non Stopin taso olisi laskenut hieman. Vaikea hakata semmoista lehteä, jossa samassa numerossa on esim. Niilo Pielinen, Ryntäys Oklahomaan, Seitsemän lähteen sota, Gangsterien markkinat, Antrasiitin kosto ja Vili et Bill (unohtamatta Lukijan sarjakuvaa, JuCaRdo Kuopiosta tekijänä). :)
-
Ihan jees tämä kolmosnumero. Paras sarja on mielestäni Sokrates, harmi vaan kun olin sen jo hankkinut ja lukenut aiemmin. No, ymmärtäähän sen nyt pikkuisen paremmin suomeksi.
Liekehtivä Ruusu ei ollut ihan mua varten, mutta sitäkin todennäköisemmin jotain muuta. Värimaailma miellytti kyllä, paikoin.
Vincent ja Van Gogh oli melkeinpä loistava.
Lammasjuttu myös aika hyvä.
En nyt jaksa tarkistaa, mutta olikos käsintekstaus hävinnyt kokonaan? Jos oli, niin siitä miinusta. Ainakin Vincent ja Van Goghissa oli jotenkin kylmänlainen tekstaus, jos oikein muistan mielikuviani.
-
Jep, taso olisi laskenut, mutta onko sillä kauheasti väliä, jos taso laskee erinomaisesta hyvään.
Varsinkin, kun Non Stopin jälkeen Suomesta ei löytänyt kymmeneen vuoteen juuri mitään eurosarjakuvaa. En minä ainakaan , paitsi ruotsiksi. (No, ruotsihan on toinen kotimainen kielemme.)
-
Jep, taso olisi laskenut, mutta onko sillä kauheasti väliä, jos taso laskee erinomaisesta hyvään.
Varsinkin, kun Non Stopin jälkeen Suomesta ei löytänyt kymmeneen vuoteen juuri mitään eurosarjakuvaa. En minä ainakaan , paitsi ruotsiksi. (No, ruotsihan on toinen kotimainen kielemme.)
Niinpä Non Stopissa taso olisi laskenut erinomaisesta hyvään. Jysäyksellä haitari erinomaisesta johonkin ihan muuhun.
Nyt täytyy väkisinkin olla iloinen eurosarjakuvan uudesta rantautumisesta. Makuja on monia ja joskus miljardi kärpästä voittaa, mutta viime kädessä panostamalla irtonumero-ostot ja tilaajien palaute on Jysäyksestä kehitettävissä vahvuudesta vahvuuteen kulkeva lehti.
Nykyinen 30+ sivuinen koko ja 3,90 hinta mahdollistavat uusien sarjojen ja tekijöiden saamisen kvaak-aktiivien tietoisuudesta suurelle yleisölle, joka voi jopa ostaa niitä ja saamme joskus tuoreita albumeja kirja- ja maitokauppoihin.
Tämä on tavoite. Kuten aina kun jotain uutta yritetään tulee harhalyöntejä ja takapakkia, kuten uusimman Jysäyksen kansitarina, mutta ei niitä sivuja ole pakko lukea, mutta parin numeron siedätys on pieni hinta isosta kulttuurityöstä.
Sillä sitä jysäys kaikesta huolimatta on.
Hengitä syvään Tertsi & kumppanit; kyllä Jysäys vielä näyttää kyntensä. Sitten voi itkeä jo ilostakin.
-
Aikamoisia montteerauksia olisi NonStopissa pitänyt pikapuoliin tehdä, ja paperikin oli sitä tasoa ettei sille kovin graafisia sarjoja olisi voinut painaa (esmes Ankardo olisi näyttänyt aika kamalalta).
Mainoksia on nykyään pakko olla, onhan niitä Aku Ankassakin eivätkä ne siitäkään lähde, vaikka kuulemma ovat yleisin Ankan lukijoiden valituksen aihe. Vaan kyllä valitusta maailmaan mahtuu, koskaan ei mikään ole niin hyvin että kaikki tykkäisi. Se on hyvä se.
-
Vaan kyllä valitusta maailmaan mahtuu, koskaan ei mikään ole niin hyvin että kaikki tykkäisi. Se on hyvä se.
Mutta eikös ole hyvä, että Jysäyksestä keskustellaan? Onkohan täällä enää juuri ketään, joka ei kirjakauppaan mennessään ole edes selaillut Jysäystä? Sen verran on juttua piisannut, että luulisi kiinostuksen heräävän.
-
Nyt se olisi luettu, ja tämän kertaista lehteä lukiessa alkoi päästä jo ihan lukemisen tunnelmaan, eli jutut olivat mukavan pitkiä ja lehti tuntui jo lehdeltä. Van Goghia pitää lukea vielä useampaan kertaan ja koettaa keksiä niitä taidehistorian viittauksia, mutta muutoin odotan seuraavaan osaan ennen tarkemman mielipiteen muodostusta. Kansikuvatarina paranee jakson loppua kohti, alussa kerronnan itämaiset mausteet tuntuivat hieman päälleliimatuille, mutta pidemmälle mentäessä kerronta muuttui luontevammaksi. Odotan oikeastaan mielenkiinnolla seuraavaa osaa. Lammasjuttu oli hyvä, mutta olisi kaivannut toisenkin lyhyen jutun lehteen parikseen, nyt se oli hieman epätasapainossa muun tarinatarjonnan kanssa. Sokratesta pitää tuijottaa myös toistamiseen, tunnelmaltaan minulle tuli mieleen tenavien Ressu, sellainen hieman toteava kerronta.
Niin pitkään kun mainokset ovat sarjakuvien välissä eikä toisinpäin niin julkaisu on hyvä. (vrt. Wired jossa juttuja joutuu oikeasti etsimään mainosten välistä).
Tämä tikkurilan kanssa tehty yhteistyö on hyyvin mielenkiintoinen kuvio. Samalla tuli mieleen että entä jos Jysäys sen lisäksi että se esittelee ennennäkemätöntä sarjakuvaa toimisi myös esittelyalustana albumijulkaisuille. Tarkoitan että nyt kun ostava kansanosa sai lukea kaksi sivua Blacksadia niin täällä odotellaan kuola poskella albumia. Sitten taas esim. juurijulkaistu albumi Robin Hood -metsien ikämies, kirjastosta ei ole löytynyt, Kvaakissa ei ole ollut juttua ja seuraavaan sarajinfoonkin on aikaa, joten en ole uskaltautunut ostamaan. Nyt jos siitä olisi nähnyt Jysäyksen sivuilla muutamia episodeja (olettaen että sen jutut ovat semmoisia lyhyempiä) voisi ostopäätöksen tekeminen olla helpompaa.
Toisaalta täällä tulevan palautteen pohjalta kukaan ei uskaltaisi julkaista mitään kaupallisen itsemurhan pelossa. :P
-
Tämä tikkurilan kanssa tehty yhteistyö on hyyvin mielenkiintoinen kuvio. Samalla tuli mieleen että entä jos Jysäys sen lisäksi että se esittelee ennennäkemätöntä sarjakuvaa toimisi myös esittelyalustana albumijulkaisuille. Tarkoitan että nyt kun ostava kansanosa sai lukea kaksi sivua Blacksadia niin täällä odotellaan kuola poskella albumia. Sitten taas esim. juurijulkaistu albumi Robin Hood -metsien ikämies, kirjastosta ei ole löytynyt, Kvaakissa ei ole ollut juttua ja seuraavaan sarajinfoonkin on aikaa, joten en ole uskaltautunut ostamaan. Nyt jos siitä olisi nähnyt Jysäyksen sivuilla muutamia episodeja (olettaen että sen jutut ovat semmoisia lyhyempiä) voisi ostopäätöksen tekeminen olla helpompaa.
Toisaalta täällä tulevan palautteen pohjalta kukaan ei uskaltaisi julkaista mitään kaupallisen itsemurhan pelossa. :P
Kaksi huomiota: Albumiesittelyidea ihan suht ok, vaan vaikka WSOY(metsien ikämiehen julkaisija) voikin kilpailijalta (AB) ostaa mainostilaa voipi asiaan liittyä julkaisuoikeudellisia pikkujuttuja.
Kaksi: Täältä tullut palaute ei pahemmin kustannuspäätöksiin vaikuta. Jokainen bittiavaruuden mielipide jää omaan arvoonsa. Sarjakuvien kustannuspuolella eniten vaikuttaa kustantajien asiaan tuntema lukkarinrakkaus ja kapitalismin sanelema viivan alta löytyvä vaihdon välineeseen viittava plus tai miinus merkkinen luku.
Saamme piestä suutamme tai siis naputtaa sydämemme kyllyydestä mitä halutaan mutta vaikutusta sillä ei ole, poislukien mielipiteen ilmaisuvapaus.
Jos joku niiden perusteella tekee tai jättää tekemättä osto/tilauspäätöksen niin siinäpä se.
Ei jostakin tulee kaupallista itsemurhaa jos sitä vähän tölvitään. Eikä kaikki oikeasti hyvä ja laadukas sarjakuva ole myyvää.
Sitten maailman tyhmin idea: Katsoin juuri ohimennen Conan O´Brianin lopun. "Ohjelman tarjosi www.tarjahalonen.fi" Hetkinen..
Artkinen Banaani vaalit lähestyvät, hyödyntäkää tilaisuus! Kupatkaa kerrankin jotain hyötyä poliitikoista. Sponsoridiilihän jo toimii. Ihan oikeasti.
-
Mulla loppui Akkarin tilaus, kun tilasin Nonarin. Helppo valinta.
Mulla ei ole tainnut loppua vieläkään... (49 v. ja kyllä sitä vieläkin lukee). Vaikka olihan Ruutu ja sen inkarnaatio Nonstop aivan toista.
Mutta Jysäykseen. Tuli postissa tänään - tai kelloa vilkaistuani eilen. En edes ehtinyt kaivata, kun ilmestymisväli on ollut pitkähkö ainakin tähän asti. Jos tiivistyy, niin hyvä on. Minusta kokonaisuutena lehti alkaa vähin erin päästä vauhtiin, mikä on hyvä saavutus vain neljän numeron jälkeen. Kaikki sarjakuva oli hyvää - ja tätä vauhtia meillä on pian käsissämme satasivuinen albumi, jossa on 75-80 sivua sarjakuvaa. Pisteet sponssista Tikkurilalle. Kyllä minä nyt jo tilaan tätä pari vuosikertaa lapsillekin joululahjaksi.
Jos jostakin kitisisi, niin tekstityksestä. Minusta pitäisi pyrkiä samaan tyyliin kuin alkuperäisessä. Käsin, jos se on ollut käsin, ja latoen sitten, jos se on ollut ladottuna.
-
Lisäys edelliseen; ei käsin, jos kukaan toimituksessa ei sitä osaa. Mail-Manin kustantamat hulkit oli aika törkeen näköisiä.
-
Sain oman Jysäykseni vasta eilen, posti kulkee tosiaan vasta kun kusti polkee, pitää kohta mennä ojentamaan postimiestä, oli luetun näköinen, onneksi asuu samassa korttelissa, tilatkoon oman ja tukekoon käännössarjakuvaa myös omalta osaltaan. Tämä nyt ei mitenkään liittynyt itse lehteen, aiheen vierestä.
Yksi asia vain mietityttää näissä jatkosarjoissa että kelaillaanko tässä nyt niitä vain läpi sillä periaatteella että löytyy se oikea konfiguraatio vai onko suunnitelmissa julkaista jotain jo nähdyistä pidempään?
Itse haluan lukea tarinoita, vaikkapa tuo Liekehtivä Ruusu, niin jäin koukkuun siihen ja ottaisi päähän jos se onkin joku kavala juoni pistää porukka maksamaan parin sivun näytepaloista:
"Ähhähhäää nyt kun luit alun voitkin mennä kauppaan ostamaan kohta ilmestyvän albuumin koska loppua emme näytäkään."
Sokrates oli mainio ja Gogh ei yhtään hullumpi.
Mainokset eivät haitanneet, ei tuohon maailma kaadu jos siellä on muutama sivu.
Hinta/laatu suhde on mielestäni ihan kohdallaan
-
Mainokset eivät haitanneet, ei tuohon maailma kaadu jos siellä on muutama sivu.
Samaa mieltä. Valitettava tosiasia on se, että se raha pitää saada jostain, ja itse otan mieluummin enemmän sarjakuvaa ja ne pari mainosta kun vähemmän sivuja... Ei Jysäys nyt kuitenkaan tukehdu mainoksiin! Ymmärtäisin valitukset, jos mainokset veisivät 20% koko lehden sisällöstä tai enemmän.
-
Nythän osa mainoksista pesi laadullaan osan itse sarjakuvista!
Lisää sponsorisarjakuvaa. Jos sponsoroinnilla saadaan Vincent & Van Gogh tasoa, niin lisää mainoksia.
Viittaan aikaisempaan heittooni: Presidentin vaalit lähestyvät. Jos sen avulla joku kosiskeleen nuoria laatusarjakuvan äänestysikäisiä ystäviä, niin sopii kyllä.
Kunhan sitä laatusarjakuvaa vain saadaan.
-
Nythän osa mainoksista pesi laadullaan osan itse sarjakuvista!
Lisää sponsorisarjakuvaa. Jos sponsoroinnilla saadaan Vincent & Van Gogh tasoa, niin lisää mainoksia.
Viittaan aikaisempaan heittooni: Presidentin vaalit lähestyvät. Jos sen avulla joku kosiskeleen nuoria laatusarjakuvan äänestysikäisiä ystäviä, niin sopii kyllä.
Kunhan sitä laatusarjakuvaa vain saadaan.
SDP tai Vasemmistoliitto voisi sponsoroida Tigresse Blanchen Jysäykseen. Onhan sankarin roolissa Kiinan kommunistipuolueen agentti!! Ja vielä nainen! Vaikkei tämä taida kylläkään olla kovin feministinen sarjakuva. Asunsa on ainakin kovin kevyenlainen ;)
-
Ymmärtäisin valitukset, jos mainokset veisivät 20% koko lehden sisällöstä tai enemmän.
Eikä tuokaan vielä olisi kovin paha. USA:ssa 70-luvulla useiden lehtien sarjakuvasivumäärä putosi 17:ään, mutta lehden kokonaissivumäärä pysyi samana (36). Ylimenevät 19 sivua olivat siis lähinnä mainoksia (toimituksellista aineistoa oli yleensä kansi ja kaksi-kolme sivua kirjepalstaa yms.). Toki mainoksissakin oli paljon omien lehtien mainoksia, mutta mainoksia silti.
-
Eikä tuokaan vielä olisi kovin paha. USA:ssa 70-luvulla useiden lehtien sarjakuvasivumäärä putosi 17:ään, mutta lehden kokonaissivumäärä pysyi samana (36).
Kyllä se olisi aika paha, mielestäni. Viis siitä mitä jenkkilässä on joskus ollut.
20% = 7 sivua mainoksia 36 sivun lehdessä on liikaa. Joku 4 - 5 on vielä ihan jees.
Noin yleensä ottaen minulla ei ole mitään mainoksia vastaan. Jos ne on vielä hyvin tehtyjä.
-
Kyllä se olisi aika paha, mielestäni. Viis siitä mitä jenkkilässä on joskus ollut.
20% = 7 sivua mainoksia 36 sivun lehdessä on liikaa. Joku 4 - 5 on vielä ihan jees.
Noin yleensä ottaen minulla ei ole mitään mainoksia vastaan. Jos ne on vielä hyvin tehtyjä.
Sarjakuvapuolella ei ole yleisradiota, vaan eipä sarjakuvalupamaksuakaan. Juu, tiedän ettei yksi yhteen, mutta ei sarjakuvat niitä verovarojakaan liikaa käyttöönsä saa.
Jos sponsorointi & mainokset nostavat paitsi sivumäärää myös tasoa, tervetuloa.
Jos vain lisää mainoksia ja sivuja, tervemenoa.
-
Kyllä se olisi aika paha, mielestäni. Viis siitä mitä jenkkilässä on joskus ollut.
Tarkoitukseni ei ollutkaan kehottaa Jysäyksen tekijöitä seuraamaan Amerikan mallia. Se oli lähinnä pieni yritys "rohkaista": vielä ei suinkaan olla pohjalla ja huonomminkin voisi mennä. Siis tietenkin vaikkapa se 20% mainoksia kokonaissivumäärästä on aika paha, mutta ei silti vielä kovin paha.
-
Pannaanpa linkki Alppien Neroon.
Klikkaa albumin nimeä.
Sitten aukeaa kuva, jossa on albumin kansikuva.
Klikkaa kuvasymbolia "Extrait". Sitten pääseekin selaamaan sarjakuvasivuja.
Näköjään vain uusimmasta albumista on esillä sisäsivujakin.
http://www.dargaud.com/front/auteurs/auteur.aspx?id=1015
EDIT: Unohtui tuo linkinpeijooni!
-
"genie des alpages" kai kääntyy suomeksi monin eri tavoin.
Jossain näin saman muodossa "alppilaidunten nerokas henki".
-
"genie des alpages" kai kääntyy suomeksi monin eri tavoin.
Jossain näin saman muodossa "alppilaidunten nerokas henki".
Niih, genie voi tarkoittaa "(lampun) henkeä" tai neroa.
Sarjakuvan maailmat -teoksessa oli tuo molemmat tulkinnat sisältävä käännösnimike.
-
Uusin Jysäys ei jysähtänyt aivan niin lujaa kuin aiemmat numerot. Jatkosarjoista ei tosin voi vielä mennä sanomaan mitään lopullista.
Vincent ja Van Gogh kyllä lunasti paikkansa lehdessä jo pelkästään silmät päästä pudottavalla taiteellaan, tarina tuntuu vain toistaiseksi aika kevyeltä.
En varmaankaan kuulu Liekehtivän Ruusun kohderyhmään, mutta onneksi pahin mangasöpöily oli jätetty pois, joten kyllähän sen luki. Hyvin piirretty ja väritetty tosin tämäkin.
Alppien Nero huvitti jostain syystä aika paljonkin, mielelläni näkisin tätä myös jatkossa.
Sokrates taistelee lehden parhaan tarinan tittelistä Vincent ja Van Goghin kanssa. Kuvitus häiritsi aluksi hieman, mutta pienen katselun jälkeen sekin alkoi putoilla. Kevyen filosofinen pohdiskelu kesti hyvin muutamankin lukukerran. Mitään elämää suurempaa ei kyllä tästäkään käteen jäänyt.
Kritiikistä huolimatta odotan seuraavaa numeroa jo kuumeisesti. Nostan tekijöille hattua, kun tällaistakin sarjakuvaa suomeksi julkaistaan. Toivoisin jatkossa huumoripainotteisten sarjojen rinnalle hieman "rankempia" ja "synkempiä" (mitä nämä termit sitten käytännössä tarkoittavatkaan) tarinoita. Sarjakuvan pitää aina välillä pystyä myös järkyttämään. Tiedän, olen vaikea ihminen miellyttää...
-
Ensimmäästä kertaa Jysähryksen historias melekeempä nauroon äänehen, ja nauroonki. Tää Heraklehen koira -tarina on eherottomasti hauskin sarijakuva tähän mennes.
Myös Vinsentti Van Kohhi oli loistava tuotos. Ja näistä sainki semmoosen tuuman, jotta tilaasin leheren, siis tän Jysäyksen. Tokihan jatkot näihin tarinoohin on lujettava, ky ei se mangatarinakaa niin kauhian kauhia ollu. (Mainoksekkaa ei haitannu yhtää tarinootten välis.)
Elikkä pistämpä tän leheren tilauksehen ja toivon, jotta se pysyy uusimman numeron veroosena, isompana.
-
Useiden pyyntöjen jälkeen päätin sulkea tämän keskustelun. Tästä lähtien Jysäyksestä voidaan keskustella numero kerrallaan.
Huokaus...kun vihdoinkin meni 50 sivua rikki, pistettiin pää poikki.
No, kieltämättä tässä kevyemmässäkin versiossa on puolensa.
Mitä tulee tarinoihin. Kaksi jatkojuttua samassa lehdessä. Tämä on mielestäni miinusta; jatkojutut eivät saisi viedä suurinta osaa lehden sisällöstä.
Vaihtoehtoja oli oikeastaan kaksi. 52-sivuinen lehti ilman Van Goghia ja 68-sivuinen sen kanssa. Kiitos Tikkurilan saatiin lisäsivut. Tarinathan ovat tyystin erilaiset ja toivomme edes jompaa kumpaa sarjaa kannattavien ostavan myös seuraavan numeron.
valokuvan junasta joka oli ajanut aseman seinän läpi kadulle (osaako joku kertoa tästä ruudusta/valokuvasta enempää?)
Onnettomuus Montparnassen asemalla 1895. Valokuvaaja tuntematon. Juna oli lähtenyt myöhässä liikkeelle ja kuski yritti ottaa menetetyn ajan takaisin. Jarrutus meni vähän pitkäksi eikä hätäjarru toiminut. Kaksi matkustajaa, yksi palomies ja kaksi rautatieläistä loukkaantui vakavasti. Ainoa kuolinuhri oli kadulla kioskia pitäneen miehen vaimo, joka oli tuuraamassa miestään, kun kiveä alkoi sataa niskaan.
(http://www.isihei.fi/jysays/montparnasse2.jpg)
Koskaan ei tiedä milloin noutaja tulee ja missä muodossa. Tulee mieleen se hollantilainen pariskunta vuosia takaperin, joka kuoli kun lentokone putosi heidän omakotitalonsa päälle. Ei ihme, että siellä päin pelätään taivaan putoavan niskaan.
Olkoon vaikka puoli lehteä shoujouta myyntiä tuomassa, kunhan toinen puoli on sitten jotain muuta.
Kiitos tästä. Mielenkiinnolla odotan, onko tällä mitään vaikutusta myyntiin. Jos ei, niin kyllä sieltä vielä toistaiseksi muullakin tyylillä tehtyä tavaraa löytyy.
Ja vaikka miten tulisi näin syksyn alla lehtiä tupaan ja räntää porstuaan sarjavalinnoista niin jatkosarjat tulee julkaista kokonaan katkeraan loppuun asti.
Nämä sarjat julkaistaan loppuun asti.
Vincentin piirtäjä tekee näköjään sarjakuvaa myös Toulouse-Lautrecista. Tämä jälki viehättää meikäläistä enemmän kuin tuo Vincent ja Van Gogh. Voipi johtua siitä, että Henri de T-L on yksi suosikkitaiteilijoistani. ;)
Toulouse-Lautrecin ystäville tiedoksi, että hän esiintyy myös uusimmassa Jysäyksessä. Samoin Gauguin, Degas, Monet, Rembrandt ja Delacroix.
Ihan mielenkiinnosta: sponsorinhan ei ole pakko laittaa mainosta vaan voi ostaa mainostilan ja antaa painaa siihen esimerkiksi kotimaista sarjakuvaa niin halutessaan?
Toistaiseksi eivät ole piirtäjät innostuneet ostamaan mainostilaa Jysäyksestä omille sarjakuvilleen.
Tosin kiitos artiksen banaanin kuluttajasuojahenkisyydelle, rehellisyydelle ja itsekritiikille: Tämän lehden kannessa ei syystä komeile teksti
" Parasta eurooppalaista sarjakuvaa".
Jep, ja ensi numeron motto suoraan: "Maailman paskinta sarjakuvaa"
Toisaalta täällä tulevan palautteen pohjalta kukaan ei uskaltaisi julkaista mitään kaupallisen itsemurhan pelossa. :P
Kvaakin palaute aiheuttaa korkeintaan toimituksen itsemurhan.
Sarjakuvien kustannuspuolella eniten vaikuttaa kustantajien asiaan tuntema lukkarinrakkaus ja kapitalismin sanelema viivan alta löytyvä vaihdon välineeseen viittava plus tai miinus merkkinen luku.
Jos ymmärrettäisiin katsoa viivan alle, oltaisiin tehty 36-sivuinen lehti nykyisellä mainosmäärällä.
Lisäys edelliseen; ei käsin tekstausta, jos kukaan toimituksessa ei sitä osaa.
Ei me osata näemmä edes latoa.
Viittaan aikaisempaan heittooni: Presidentin vaalit lähestyvät. Jos sen avulla joku kosiskeleen nuoria laatusarjakuvan äänestysikäisiä ystäviä, niin sopii kyllä.
Kunhan sitä laatusarjakuvaa vain saadaan.
Heh, olin minä ehtinyt tätäkin miettiä. Tulin siihen tulokseen, että kannattaa odottaa eduskuntavaaleja.
Mitä mainontaan tulee, jos joku täällä käy oikeassa työssä, ehdottakaa pomollenne, että ostaa seuraavasta Jysäyksestä pikkuilmoituksen, jossa esim. toivotatte hyvää joulua kaikille asiakkaillenne. Viesti menee perille, sillä kaupan päälle tulee nippu lehtiä siltä varalta, että joku asiakkaistanne ei jostain syystä vielä ole tilannut Jysäystä. Hinnat alkaen 100 e + alv.
-
Mikä sen Van Goghin fonttivalinnan ideana oli?
-
Sama veturi tässäkin sarjakuvassa. Adele Blanc-Sec.
En tiennytkään, että tämäkin olis tosi tarina.
Kts. Liite.
-
Voi ei.
Viimein oli tännekin tuo kolmonen tänään ilmestynyt. Jäi kyllä sitten ostamatta :(
Pitikö se ainoa eurooppalaisen sarjakuvankin julkaisu pilata jollain mangaroskalla. Kamoon, osataanhan täällä originaalistikin piirtää. Kyllä nyt harmittaa.
-
Voi ei.
Viimein oli tännekin tuo kolmonen tänään ilmestynyt. Jäi kyllä sitten ostamatta :(
Pitikö se ainoa eurooppalaisen sarjakuvankin julkaisu pilata jollain mangaroskalla. Kamoon, osataanhan täällä originaalistikin piirtää. Kyllä nyt harmittaa.
Voi ei, minua alkaa hiljalleen "harmittaa".
Mangaosastolla itketään kun kaikki ei ymmärrä mangan syvintä olemusta ja vaan ihquttaa sitä, ja eurooppalaisella osastolla itketään kun eurooppalaisessa sarjakuvassa on mangavaikutteita (tai niitä luullaan olevan). Puristit vaativat aitoa eurooppalaista, klassisia kerronnan piirteitä kunnioittavaa sarjakuvaa. Isot silmät ovat hyväksyttäviä vain jos hahmolla on iso nenä. Nyt on Jysäyskin saastunut, hyvä että pystyin katsomaan sitä kohti. Minä harrastan sarjakuvia, en mitään mangaroskaa.
Imekää G-terää.
-
Mikä sen Van Goghin fonttivalinnan ideana oli?
Hmm, yhtäkaikki ladottua mutta helppolukuisempaa kuin alkuperäisessä versiossa?
http://www.lambiek.net/smudja_gradimir.htm
katso myös:
http://www.editions-delcourt.fr/auteur.php?id=318
Veturista vielä: Eikös tämä sama "vitsi" esiinny myös Piko ja Fantasio -albbarissa "Triangeli iskee", vai taasko muistelen harhoja?
-
Pitikö se ainoa eurooppalaisen sarjakuvankin julkaisu pilata jollain mangaroskalla. Kamoon, osataanhan täällä originaalistikin piirtää. Kyllä nyt harmittaa.
Originaalisti. -_- Eli siis jos saa vaikutteita vain ja ainoastaan eurooppalaisesta/amerikkalaisesta sarjakuvasta, on se "originaalia". Heti, jos mukaan eksyy hieman japanilaista tyyliä niin se muuttuu ei-originaaliksi. Selvä. Liekehtivässä Ruusussa oli varmaan 90% jotain muuta kuin mangaa, mutta ilmeisesti sitä eivät kaikki noiden mangavaikutteiden takaa näe.
-
Hmm, yhtäkaikki ladottua mutta helppolukuisempaa kuin alkuperäisessä versiossa?
http://www.lambiek.net/smudja_gradimir.htm
Mun mielestä toi alkuperäinen näyttää käsintekstatulta. Voin olla väärässäkin mutta ainakin se on sata kertaa paremman näköinen kuin Times New Roman... tai Arial vai mikä siinä nyt olikaan.
No jaa. Tärkeintä on tottakai itse sarja.
-
Jahas, sainpa sitten lopulta kaksi lehteä. Lauantai iltana laitoin sähköpostilla valitusta Arktiselle banaanille, ja jo samana iltana puoli kymmeneltä (!) tuli viesti jossa lupasivat tarkistaa asian ja minulle lehden tiistaiksi. No eilenhän se saapuikin oikein kirjekuoreen pakattuna ja höystettynä Maria Björklundin Kala-minipokkarilla. Tänään keskiviikkona sitten tuli tuo alunperin tulevaksi tarkoitettu kappale.
No eipä teidän asiakaspalvelua voi ainakaan heikoksi kutsua, joten isot kiitokset siitä. Pitää tuo ylimääräinen kappale lahjoittaa vaikka johonkin hyväntekeväisyyteen.
-
Originaalisti. -_- Eli siis jos saa vaikutteita vain ja ainoastaan eurooppalaisesta/amerikkalaisesta sarjakuvasta, on se "originaalia". Heti, jos mukaan eksyy hieman japanilaista tyyliä niin se muuttuu ei-originaaliksi. Selvä. Liekehtivässä Ruusussa oli varmaan 90% jotain muuta kuin mangaa, mutta ilmeisesti sitä eivät kaikki noiden mangavaikutteiden takaa näe.
Ei kyllä se on niin että vaikutteita saa olla vaikka marsilaisesta sarjakuvasta. Originaalius ei ole mikään itseisarvo, eikä taiteilija tunteen palo.
Roihuava Yrtti omaa puutteita johtuen muista kuin manga-arvoista. Älä otaksu että ainoastaan mangamaisuus olisi se mikä kyseisessä sarjassa pistää vihaksi.Toki se on jonkun mielestä parasta eurooppalaista sarjakuvaa. Tässä maassa onkin avohoito rempallaan.
Tautologian vuoksi yhä: ei siksi että manga-vaikutteita, ei naistekijä, eikä historiallinen konteksti, vaan ihan siksi että tarinana ala-arvoinen.
Teknisesti piirretty ok ja ihan kivat värit.
Minun puolestani Jysäyksen ei ole välttämätön pakko olla vain EUROOPPALAISTA sarjakuvaa. Laatu kelpaa. Mistä vaan.
Tällä hetkellä Japani & USA eivät kaipaa vetoapuja.
Kotimainen ja eurooppalainen kylläkin. Ei mitään huonoa itsetuntoa, pelkkä fakta.
-
Mä olen nähnyt tuosta junasta ihan valokuvankin. Se on tosijuttu, mutta ilman yhtään avainsanaa sitä ei voi edes googlata.
-
Mä olen nähnyt tuosta junasta ihan valokuvankin. Se on tosijuttu, mutta ilman yhtään avainsanaa sitä ei voi edes googlata.
Justen hyvä! Vastasin tuohon kysymykseesi jo sivulla 7.
-
Ohhoh! Onpa noloa. Mattipekan sivun seiska viesti oli näköjään myös sivun viimeinen, ja jäänyt ilmeisesti kiireessä lukematta. Anteeksi keskeytys. Ja kiitos selityksestä.
-
Että tämmöinen kolmosnumero. Numerosta toiseen jatkuvia, pitkiä sarjoja, mutta onneksi oikein mukavia. Etenkin Van Goghin soisi jopa jatkuvan. Piirrosjäljistä tuli ensin mieleen sarjakuvallinen jazz: teki mieli pakata saman tien ja lähteä metsuriksi Rovaniemelle. Mutta onneksi se filosofinen koirasarjakuva palautti uskon siihen, ettei sarjakuvasivun ole pakko näyttää sikstiiniläiskappelin freskolta.
Sponsoreita, mainoksia. No, varmaan pakko. On MADissakin nykyään mainoksia.
Erittäin hyviä pointteja edellisillä kirjoittajilla. Sama se, millä tyylillä, vaikka "mangamaisesti", mutta kyllä jonkinlainen tiiviys silti olisi kiva olla tarinassa. Jos haluan laveaa, ostan kaikki Ranmat tahi Dragonballit... itse asiassa pidän Jysäyksen tämänhetkisestä, esittelevästä linjasta, joka saa kiinnostumaan tietyistä jutuista enemmänkin. Jysäys on vähän kuin Sarjainfon sarjakuva-arviot. Maistiaisia, ensimmäinen annos jos ei ilmainen, ainakin halpa. Kulttuuritekojahan nämä lehdet järjestään näyttäisivät olevan.
-
Älä otaksu että ainoastaan mangamaisuus olisi se mikä kyseisessä sarjassa pistää vihaksi.Toki se on jonkun mielestä parasta eurooppalaista sarjakuvaa.
Minusta kyseinen sarjakuva ei suinkaan ole "parasta eurooppalaista sarjakuvaa", ja taisinkin tuolla aiemmin mainita pari juttua jotka vähän tökkivät silmään. Mutta siinä viestissä johon vastasin oli pääsisältö "mangavaikutteita = paha, ei originaalia." Makuja on monia. Pidän tuosta sarjiksesta edelleen enemmän kuin edellisen numeron Sillagesta...
-
Mainosten herättämä pahennus yllätti. Minusta se pikkuilmoaukeama oli oikein hupaisa vaikken ehkä tarvitsekaan Aurasen kirjapainotaitoa ihan seuraavan puolöen vuoden aikana. Ei minua haittaisi vaikka joku kertoisi mistä saisi halvan sarjakuvamyönteiosen kebabin, noin esimerkkinä.
Van Gogh oli luovaa ajattelua sekä Jysäykseltä että sponsorilta. Olen hämmentynty ja ilahtunut että Tikkurilan tapaisesta firmasta löytyy markkinointipuolelta ihmisiä jotka lähtevät moiseen mukaan. Nämä yöks-kommentit kertovat pelkästään siitä että sarjakuvan lukijat Suomessa ovat ahdasmielisimpiä konservatiiveja. Keep on truckin, Jysäyksen tyypit, seksi tai väkivalta ei hätkäytä enää mutta mainokset on pahoja. Seuraavaksi Gimenezin lastenkotisarjoja ja Espanjan matkailumainoksia, kiitos
-
Kun vihdoin sain luettua, voisi pari kommenttia heittää. Vincent ja Van Gogh miellytti taiteen puolesta oikein paljon ja tarinastakin irtosi sympatiaa. Ainoastaan oma kuvataiteen tietotaso (on Mona Lisa ja sitten muita tauluja) aiheutti sen, että oikein tunsi, kuinka miljoona viittausta suihki yli hilseen. Ja se fontti, kauhea kontrasti upeaan taiteeseen. Kuin olisi raporttia lukenut. Lopulta jäi kuitenkin olo kuin parivaljakolla viimeisessä ruudussa, rento meininki. Liekehtivä ruusu... no siinä on yllättäviä taistelutaitoja omaava sankari, joka on kostoretkellä isänsä kuoleman johdosta ja asuu ilkeän sukulaisen luona. Joku aukeama 36-37 oli tuskaista luettavaa. Toisaalta tyyli miellytti ja tarinaan jäi monta asiaa, joihin haluaa lisäselvitystä (arabit, kirja, naamioitu kostaja), joten innolla odotetaan jatkoa. Alppien nero, sai hymyilemään leveästi, enempää en voi pyytää. Sokrates, hyviä pointteja koko tarinan verran. Pelkästään sivun 60 oivallus "koiran juoksentelu ei taas todista mitään" aiheutti ison valaistumisen tunteen tässä pimeässä aivokopassa.
Hmm, joko Jysäys on hyvä tai minua helppo miellyttää. Valitsen ensimmäisen vaihtoehdon.
EDIT: Jaa, geneerinen Jysäys-ketju olikin lukittu. Laitetaan sitten tähän. Aku Ankan taskukirjaa numero 309 lukiessa sattui silmään sivulla 64 yksityiskohta, jota joku voisi kutsua Jysäys-viitteeksi.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4548.0;id=1411)
-
Kommentoinpa nyt lähinnä kantta kun ei ole lehdestä vielä muuta tuntumaa saanut. Selasin kaupassa.
Tosiaan, olen samaa mieltä kuin Aura, se Liekehtivä Ruusu ei ole mangaa nähnytkään. Minusta se kansitekstikin on lähinnä loukkaus shoujoa kohtaan. Kumma jos tuollainen sarja närästää eurosarjisten lukijoita, sehän oli päällisin puolin ihan normaalia eurokerrontaa.
Ymmärrän että markkinoinnissa on tarve hieman venyttää totuutta, mutta pelkään että tämmöinen voi osua myös omaan nilkkaan. Mangan lukijat ovat tarkkoja jos ketkä, enkä usko päivääkään että moinen huijaus menee läpi. Vai mitä arvelette mangaa romehtivien saavan siitä irti Time Stranger Kyokon tai Tokyo Mew Mewin jälkeen?!
Noh, toivotaan että sisältö on muuten paikallaan. Sfarin juttu (vai kenen se vika oli) näytti hyvätä. Ja minusta ne mainokset oli aivan parhaita! Lisää mainoksia, lisää sivuja, lisää sarjakuvia, jee!
-
Tosiaan, olen samaa mieltä kuin Aura, se Liekehtivä Ruusu ei ole mangaa nähnytkään.
Saatiinhan tuohonkin asiaan virallinen totuus. Patricia Lyfoung on siis omin päin kehittänyt originaalin eurotyylin. Kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä.
Mangan lukijat ovat tarkkoja jos ketkä, enkä usko päivääkään että moinen huijaus menee läpi. Vai mitä arvelette mangaa romehtivien saavan siitä irti Time Stranger Kyokon tai Tokyo Mew Mewin jälkeen?!
Puhdasoppisuus on tietysti coolia ja kuuluu fanittamisen luonteeseen. Asiaa voisi kyllä ajatella positiivisestikin porttiteorian kautta: Liekehtivä Ruusu on turvallinen tapa mangapuristien tutustua traditionaaliseen eurokerrontaan. Vanhempi sukupolvi, jolle joku One Piece edustaa täysin käsittämätöntä kuvakerrontaa, puolestaan kokee vihdoinkin ymmärtävänsä mistä ajan hermolla elävät nuoret ja muut puhdasoppiset oikein meuhkaavat.
Kaksi äärilaitaa luonnollisesti kokee tämän valheeksi ja panetteluksi, mutta väliin jäävällä vyöhykkellä asuvat saavat nauttia kelpo viihdesarjakuvasta.
-
Saatiinhan tuohonkin asiaan virallinen totuus. Patricia Lyfoung on siis omin päin kehittänyt originaalin eurotyylin. Kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä.
Kaksi äärilaitaa luonnollisesti kokee tämän valheeksi ja panetteluksi, mutta väliin jäävällä vyöhykkellä asuvat saavat nauttia kelpo viihdesarjakuvasta.
Kiitos että kuulun äärilaitaan, ihan mihin tahansa äärilaitaan."saavat nauttia kelpo viihdesarjakuvasta"? ööh ,Siis mitä häh?
Julkaiskaa toki loppuun kun kerran aloititte, estää en voi, mutta sitten taas jotain muuta. Ihan mitä tahansa muuta.
Vaikka kotimaista manga- ja amerikkalais-vaikutteista sarjakuvaa.
tässäkin maassa on hyviä tekijöitä ja Venäjällä ja Ruotsissa ja Saksassa. Otetaan se tunnelinäkö pois silmiltä ja nähdään muutakin kuin ranskankielinen blokki ja japanilaisvaikutteiden blokki.
Anteeksi amerikkalainen blokki unohtui.
Kaikkia ei voi tehdä onnelliseksi, eikä pidäkään. Toivon silti ,että kunkin tarinan Jatko- tai muun pituus olisi max: 15 sivua per Jysäys. Tai sitten suoraan tämän kerran yllätysalbumilinjalle.
Mainoksia lisää, vaikka kuten täällä mainittiin rahastahan ei homma ole kiinni. Joten pidetään hinta samana, julkaistaan vähintään 8 kertaa vuodessa ja aina vähintään 56 sivuisena, siitä riippumatta tilaako/ ostaako lehteä joku vai ei. Hieno homma.
Kaikesta huolimatta, kolme neljästä on hyvin ja Vincent ja Van Gogh on upea ja yksin 3,90 arvoinen.
Lisää laatua, esim. Sillagea.
terveisin: Virallisesti yhden vähemmistö.
-
Puhdasoppisuus on tietysti coolia ja kuuluu fanittamisen luonteeseen.
Välillä mangapuristit ottavat päähän: ei suostuta lukemaan mitään muuta kuin mangaa, kaikki ei-manga on automaattisesti huonoa, "pseudomangaan" ja piirtäjiin suhtaudutaan vihamielisesti ja kaiken tämän jälkeen kuitenkin piirretään itse mangatyylillä. Onneksi enemmistö mangaharrastajista ei ole tällaisia. Ja sitten on tietenkin se toinen ääripää...
Kyllä Liekehtivässä Ruusussa on minusta jotain mangamaista, vaikka se alkuun tuntui hieman ei-luontevalta kaikkine perus-ilmeineen yms. (Luen lisää, kommentoin sitten koko sarjasta. Toivottavasti sarjakuva julkaistaan loppuun asti kritiikistä huolimatta.) Mikään varsinainen "manga" se ei tietenkään ole, miksi pitäisikään olla? Kysehän on nimenomaan eurosarjakuvasta jossa on mangavaikutteita. Sitä "euroa" on kuitenkin enemmän kuin "mangaa". Olisi mukava, jos joskus voitaisiin katsoa mangasta hieman vaikutteita ottaneen piirtäjän töitä sellaisenaan, eikä aina verrata siihen "oikeaan" mangaan. :(
Sori, nyt alkaa mennä aiheen sivusta. Ehkä tämä tulee suoraan sydämestä senkin takia, että itse on saanut kuulla yhtä jos toistakin aiheeseen liittyvää... Ehkä pitäisi siirtyä pottuneniin niin sitten voisi piirtää "omalla tyylillä". Duh.
-
Jep, ja ensi numeron motto suoraan: "Maailman paskinta sarjakuvaa"
Kvaakin palaute aiheuttaa korkeintaan toimituksen itsemurhan.
Ei me osata näemmä edes latoa.
Hehe, Mattipekan kommentit käyvät numero numerolta kitkerimmiksi. Elä vihaa meitä, kyllä me Jysäyksen eteen tekemäänne työtä arvostetaan... vaikkei aina siltä vaikuta. :-*
-
Hehe, Mattipekan kommentit käyvät numero numerolta kitkerimmiksi. Elä vihaa meitä, kyllä me Jysäyksen eteen tekemäänne työtä arvostetaan... vaikkei aina siltä vaikuta. :-*
saa meitä vihatakin, minulle ihan sama. Työ silti (enimmäkseen) hyvää.
Ihme se olisikin jos julkaisisi tuoretta Jysäyksen tyyppistä sarjakuvalehteä ilman lastentauteja.
-
Olisi mukava, jos joskus voitaisiin katsoa mangasta hieman vaikutteita ottaneen piirtäjän töitä sellaisenaan, eikä aina verrata siihen "oikeaan" mangaan. :(
Sori, nyt alkaa mennä aiheen sivusta. Ehkä tämä tulee suoraan sydämestä senkin takia, että itse on saanut kuulla yhtä jos toistakin aiheeseen liittyvää... Ehkä pitäisi siirtyä pottuneniin niin sitten voisi piirtää "omalla tyylillä". Duh.
Minusta tuntuu päinvastoin, että nyt aletaan päästä asian ytimeen. Voi olla, että tästä on jo keskusteltu perusteellisesti jossain mangasäikeessä. Jos näin on, ylläpito voinee laittaa linkin suoraan sinne.
Sitä odottaessa: Vaikutteitahan kaikki ottavat varsinkin uransa alkuvaiheessa. Esim tämän (http://www.f1-toons.com/pics/Kennel.jpg)
suomalaisen taiteilijan eurovaikutteet herättävät joissain eurosarjakuvan ystävissä enemmän närkästystä kuin koko suomimanga-ilmiö. Kuitenkin hänkin löytää nykyään piirtäjänä mukavasti omia sävyjä.
Yritin pääkirjoituksessa viestittää, että Liekehtivä Ruusu on sillä tavoin kypsä teos, että siinä tekijän oma ääni ja tyyli on hallitsevampi kuin ilmeiset mangavaikutteet. Ja että niitä vaikutteita on ainakin yhtä paljon Kolmesta Muskettisoturista ja Zorrosta. Kyseessä on siis kahden sarjakuvakulttuurin kaunis synteesi.
Katsokaa neidin sympaattiset kotisivut (http://www.pelotedephilapat.com/). Ammattitaitoinen kuvittaja osaa muuntaa tyylejään ja hallitsee useita tekniikoita. Tätähän ei aina osata arvostaa Suomessa. Maailmalla piirtäjän oletetaan olevan sen verran muuntautumiskykyinen, että hän pystyy hyppäämään sarjasta toiseen.
Ihailen ensimerkiksi Stan Draken (http://www.drake.org/Stan/Stan.html) loikkaa Juliet Jonesin sydämestä Helmiin ja Heikkiin.
-
Tuo suomalainen Morris-kopio (ainakin tuo esimerkkikuva) on täysin hengetön.
Tämä alapuolella oleva Morris-kopio ei puolestaan ärsytä ainakaan minua, vaan ihailen tekijää suunnattomasti. Tässä jatketaan perinnettä.
http://www.bdnet.com/zi/bdweb/images/10/9782800133102_pg.jpg
Lähde: Bdnet/Conrad
-
Minusta tuntuu päinvastoin, että nyt aletaan päästä asian ytimeen. Voi olla, että tästä on jo keskusteltu perusteellisesti jossain mangasäikeessä. Jos näin on, ylläpito voinee laittaa linkin suoraan sinne.
Täällä taitaa olla useampikin ketju, joissa on keskusteltu aiheesta. Tai ainakin aiheesta voiko "pseudomangaa" kutsua mangaksi. Itse olen tosin kuullut "miks jotain mangaa" ja "teeksä yhtään omalla tyylillä" -valituksia enemmän Kvaakin ulkopuolella. Siis suoraan minulle suunnattuja.
-
Yllä olevan tekstini voi varmaan lukea monella tavalla. Tarkoitukseni oli kritisoida harhaanjohtavaa kansitekstiä ja ilmaista huoli siitä miten liian innokas markkinointi voi kääntyä itseään vastaan. Tiedän olevani yliherkkä sekä käsitteiden liudentamiselle, että mainoshypetykselle. Tässä oli niitä molempia. Huoleni on varmaankin aiheeton. Maassamme on monia pilttejä (ja meitä setiä) jotka ovat hieman sekaisin kun eivät osaa lukea sarjiksia takaperin tai ymmärrä yhtään mitä jossain Ragnarökissä tai Kyokossa tapahtuu. Toivotaan että he löytävät Jysäyksen. Uskon että moni muukin on huolissaan Jysäyksestä (lue toivoo, että se menestyisi, jne). Tarve on suuri, ja pelko. Siksi ollaan varpaillaan kaikesta mitä siihen lehteen on präntätty.
Kopioinnin (tyylin tms. jäljittelyn) ongelmahan on usein juuri se, että matkitaan joitakin ensi näkemältä ilmeisiä piirteitä ja oletetaan että asia on sillä sisäistetty. Kuvitellaan että mestarin tai kaupallisen menestyksen kaava ja suosion salaisuus ei ole sen kummempaa kuin muutama viiva suurin piirtein oikeassa paikassa. Vaan eipä tästä enempää kun tuo Jysäyksen sarjakin on vielä lukematta.
-
Ei me osata näemmä edes latoa.
No eipäs nyt vedetä kirjaketta nenään. Kyllä ne ladotut kuplat useimmissa sarjoissa kelpaavat. Joskus vain huomaa alkuperäistä nähdessään, että tekstaus onkin ollut aivan eri näköistä. Silloin tulee miettineeksi, että jos tämä sittenkin olisi tehty käsin...
Ongelmallisin tässä Jysäyksessä on Vincent ja Van Gogh. Smudjalla lie ollut joku ajatus mielessään, kun hän on valinnut tekstausta tähän sarjaan. Ranskankielinen teksti näyttää hyvin täsmälliseltä, mutta voipa silti olla käsin tehty. Ranskaa en ymmärrä käytännössä lainkaan, mutta oliko niin, että Smudja on tehnyt sivut 50x70 plansseille? Siinähän olisi jo tilaa vääntää kalligrafiaa... No olisihan se ollut hirmu homma litteällä terällä alkaa askarrella suomennosta, mutta kenties vaikka Linotypen Clairvaux tai Ondine olisi tekstityyppinä istunut tähän, siis ladottuna.
Suomennoksessa myös tekstilaatikoiden taustat ja sijoittelu on erilaista, puhekuplista ja kissojen metakasta puuttuvat konttuurit - mikä herättääkin kysymyksen, että minkälaisessa muodossa mahdatte saada aineiston? Ovatko nämä semmoisia juttuja, joihin ei ole ollut mahdollista vaikuttaa? Toisaalta kumminkin onomatopoietiikka oli osin hienosti suomalaistettu...
Mitä mainontaan tulee, jos joku täällä käy oikeassa työssä,
Näissä oloissa, lasketaanko mainospellen homma oikeaksi työksi? ;D
Asiaan. Lehden sarjoista Sokrates kiehtoo minua eniten. Persoonallisia ja hauskoja sivun mittaisia tiivistelmiä, ajatteluttaviakin, ja heti seuraavalla sivulla juoni jatkuukin uudesta näkökulmasta. Piirrostyyli näytti alkuun erikoiselta , mutta alkoi pian viehättää. Tässä hieno filosofis-absurdi käsikirjoitus ja piirrosjälki sopivat hyvin yhteen. Erityisesti pidän varjon käytöstä ja zoomauksista tässä. Kestävää kamaa.
Alppien nero on hauska esimerkki ruutujaon käytöstä juonessa. Kerrassaan riemastuttava aukeama.
Liekehtivän Ruusun jatkoa odotan kiinnostuneena. On siinä sen verran mukava soppa eri elementtejä ( musketöörejä, robin hoodia, zorroa, ryysyistä rikkauteen, kostoteema). Ja varmasti vielä muutama muu juttu, joista tarinan alussa on vasta viitteitä. Piirrosjälki on enimmältään kaunista ja sopii tarinaan hyvin. Mangaa vai ei -keskustelun voi mielestäni jättää omaan arvoonsa. Tämä toimii omillaan.
Myös Vincent ja Van Gogh osoittautunee aikaa ja lukemista sekä erityisesti katsomista kestäväksi tarinaksi. Upeita näkymiä, absurdeja viittauksia, hauskoja perspektiivejä. Kyllä pidän vaikka ladonnasta urputankin.
Tämä Jysäys hintansa haukkuu komeasti. Hyvää työtä, Mattipekka. Seuraavia yllätyksiä odotellessa voisi sanoa puolikoira Sokrateen tapaan - muutamia kommentteja hiukan ihmetellen - "Sarjisfanien tuntemus kun ei ole erikoisalaani."
-
Silloin tulee miettineeksi, että jos tämä sittenkin olisi tehty käsin...
Viitaten toiseen Jysäys-säikeeseen ja siinä olleeseen keskusteluun kaunokirjoituksesta:
Suomalaiset lukijat, ainakin sarjakuvaharrastajat, jättävät tarinan lukematta, jos tekstin muoto hidastaa lukemista. Tästä on kokemusta jokaisesta aiemmasta numerosta, ja sen tietävät muutkin kustantajat. Kalligrafinen tyyli on siinä rajoilla, mutta valitsin mielummin taatusti selkeän vaihtoehdon.
Valittu fontti oli sillä hetkellä koneessani olevista kirjasinleikkauksista lähinnä alkuperäistä. Päätöksiä joutuu joskus tekemään hyvin nopeasti ja niitten kanssa on sitten vain elettävä. Varmasti parempiakin löytyisi, mutta yhdenmukaisuuden vuoksi julkaisemme tarinan loppuun asti Century old style std-fontilla. Ainakin nimensä puolesta se sopii aikakauteen hyvin :D Tärkeintä minulle on se, että ihmiset pystyvät lukemaan tarinan.
Suomennoksessa myös tekstilaatikoiden taustat ja sijoittelu on erilaista, puhekuplista ja
kissojen metakasta puuttuvat konttuurit - mikä herättääkin kysymyksen, että minkälaisessa muodossa mahdatte saada aineiston? Ovatko nämä semmoisia juttuja, joihin ei ole ollut mahdollista vaikuttaa?
Yleensä saatu materiaali on helppoa työstää, mutta Vincent on poikkeus. Kaiken pohjana on 100% maalattu sivu, jossa ei ole puhekuplia, äänitehosteita tai tekstiplansseja lainkaan. Paljastui upeita yksityiskohtia, jotka alkuperäisessä kirjassa olivat peittyneet puhekuplien alle.
Puhekuplat taas olivat läjittäin käsittämättöminä bitmap-tiedostoina, joissa yhdessä oli suunnilleen viiden puhekuplan sisukset ja/tai ääriviivat. Niissä ei ollut minkäänlaisia kohdistuksia, vaan puhekuplien ääriviivat olisi pitänyt asemoida käsin jokaisen sisuksen ympärille. Selvyyden vuoksi joka toinen ääriviiva oli eri tiedostossa kuin sisus ja tiltattuna 90 tai 180 asteen kulmaan. Lisäksi kohdistus ei ollut 100 % vaan valkoisen ja ääriviivan väliin jää paikoitellen rakoja.
Ehkäpä tuon kanssa olisi vielä voinut elää, jos ne maalaukset eivät olisi olleet niin upeita kun ovat. Aloin siis miettiä miten niitä pystyisi yhtään tuomaan esille. Ensin kehitin läpikuultavat puhekuplat ja planssit. Siellä, missä teksti näkyi ilman planssia jätin planssin kokonaan pois.
Lopuksi, jos suomennos oli huomattavasti lyhyempi kuin alkuperäinen, leikkasin puhekuplia pienemmäksi.
Puhekuplista jätin ääriviivat pois siksi, että ne sulautuisivat paremmin maalaukseen.
Alkuperäisteoksen mustalla erotetut kirkkaanvalkoiset puhekuplat lyövät silmille kuin
halogeenit.
(http://www.isihei.fi/jysays/vincentvertaus.jpg)
Näitten moraalisesti arveluttavien ratkaisujen ansiosta suomalaiset lukijat näkevät enemmän pohjalla olevista maalauksista kuin keski-eurooppalaiset veljensä ja sisarensa. Esim. Sivun 9 alalaidassa olevaa Gauguinin maalausta ei alkuperäisessä kirjassa näy lainkaan.
Smudja on käsittämättömän hyvä maalari, jolla on sarjakuvan kuvakuljetuskin hyvin hanskassa, mutta puhekuplittajana hän on kömpelö. Tai sitten hän vain on niin hyvä maalaamaan, että hänellä on varaa peittää yksityiskohtia töistään.
Summa Summarum: Syteen tai saveen, Jysäys pyrkii suojelemaan teosten alkuperäistä henkeä jopa niiden omilta tekijöiltä. Uskokaa pois, Jysäyksessä oleva versio on parempi kuin alkuperäinen kirja!
Vielä mangasta. Ranskan sanakirjaa selatessa sattui silmiini hassu sana: magnanime. Se tarkoittaa jalo- ja ylevämielistä. Tässäkö syy mangan ja animen suosioon Ranskassa?
-
Näitten moraalisesti arveluttavien ratkaisujen ansiosta suomalaiset lukijat näkevät enemmän pohjalla olevista maalauksista kuin keski-eurooppalaiset veljensä ja sisarensa.
Erittäin hyvä valinta!
Samantapaisen fontin olisi löytänyt aika nopsastikin. Mutta eipä mua häirinny ollenkaan, että oli laadottu noin. En itse asiassa kiinnittänyt huomiota lainkaan, mikä on hyvä merkki.
Muuten tämä sarja toi hiukan mieleen sen Tapiirissa muinoin julkaistun Griffithin jutun Rousseausta. Taidehistoriallisella hahmolla ja taideviittauksilla leikittelyä. Vain vähän totta siteenä. Joka tapauksessa hienoa!
mutta puhekuplittajana hän on kömpelö.
Olisiko itse tehnyt kuplat ja tekstauksen?
Muista sarjoista.... Liekehtivä Ruusu on aika kliseinen näin ainakin alultaan. Toivotaan että jatko tuo ihan oikeita yllätyksiä.
Sokrates... koira on kyllä hilpeä ilmestys. Odotin näin kovilta tekijänimiltä enemmän, tai sitten liikaa... Ihan OK kuitenkin.
Timo
-
Jysäys kolahti postilaatikkooni maanantaina 17.10 mutta se, että lehti oli kauppojen hyllyllä jo paljon tätä aiemmin, oli harmillista. Tällainen viivästyminen saattaa pitemmän päälle verottaa lehden tilaajakantaa, sillä joku saattaa ajatella, ettei ole mitään järkeä tilata lehteä, jos irtonumeron tulee myyntiin paria viikkoa tilattua lehteä aikaisemmin. Minä kuitenkin aion pysyä vankasti lehden tilaajana, sillä ilman tilaajia ei Jysäystä edes olisi.
Mutta asiaan.
Yleisilmeeltään Jysäys 3/05 oli siisti ja värikäs ja sisälsi sarjakuvia laidasta laitaan, vaikka aivan äärilaitoja ei edes hipaistukaan. Kaksi pitkää jatkosarjaa on mielestäni liikaa. Vanha (ainakin 20 v. sitten käytössä ollut) Aku Ankka formaatti: yksi pitkä jatkosarja + pari pitkää sarjakuvaa + muutama yhden sivun huumoripläjäys toimisi ehkä paremmin. On kuitenkin todettava, että Vincent ja Van Gogh ja Liekehtivä ruusu tyylillisillä eroillaan tasapainottivat lehteä mukavasti. Molemmat vieläpä päättyivät juuri oikeassa paikassa seesteiseen tilanteeseen eikä ärsyttävää cliffhangeria muodostunut. Mainiota!
Mainokset, vaikka en niistä hirveästi välitäkään, toimivat tässä numerossa hyvin ajatuksen katkaisijana ja hengähdystaukoina sarjakuvien välillä.
Vincent ja Van Gogh oli hieno ja hauska taidehistoriaa uudelleenkirjoittava kokemus. Kuinka monta Vincent Van Goghin maalausta tai niiden yksityiskohtaa te löydätte tästä sarjakuvasta? Hatunnosto tekijän käsityölle ja maalaustaidolle sekä toimitukselle läpikuultavien puhekuplien takia. Alkuperäiset puhekuplat olisivat erottuneet aivan liian terävinä maalattua taustaa vasten.
Liekehtivä Ruusu oli varsin minimaalisella ja tasapaksulla, tai siis ohuella, viivalla piirretty seikkailusarjakuva, joka näyttäisi varsin karulta ilman tietokoneella tehtyä, mukiinmenevää, väritystä. Paikoitellen oli kuitenkin tietokoneella kikkailu mennyt liiallisuuksiin, esimerkkinä mainittakoon vaikka alkusivun nuotiosavu, pilvet ja aivan liian tiuhaan käytetty valokimppu-efekti. Ilman niitäkin olisi pärjätty. Vaikka tarina tuntuikin minusta varsin tutulta, on Liekehtivä Ruusu kuitenkin oikein sujuvasti etenevä sarjakuva. Jotkut mangamaiset piirteet tosin tuntuivat minusta vieraalta eurooppalaisen kerronnan rinnalla, mutta eivät ne mitenkään huonontaneet sarjakuvaa. Se miten ykkössivu liittyy muuhun tarinaan jäin hämäräksi, mutta kaipa se selviää jatkossa.
Alppien nero käy oikein mainiosti välipalaksi silloin tällöin, joten älkää unohtako tätä sarjakuvaa. Lampaan ratkaisu dilemmaan on lyhyesti sanottuna nerokas ja se, että tarinalla on tästä huolimatta odottamaton loppu, kertoo tekijän ammattitaidosta.
Sokrates, vaikka koostuukin useista lähes irrallisista episodeista, onnistuu mainiosti valottamaan monia asioita niin koirista kuin miehen suhtautumisesta naisiinkin. Tarinan 1-2 sivun kokonaisuuksista koostuva rakenne hieman rikkoutuu loppupuolella ja ainakin yhdessä kohtaa teksti menee asioiden edelle, mutta se on pientä kokonaisuuden rinnalla. Sokrateen karu piirros sopii tarinaan hyvin ja jättää mielikuvitukselle tilaa.
Jäin kaipaamaan kuitenkin Petteri & Patteri -sarjakuvaa, joka olisi ollut mukava loppukevennys vaikka takakannessa. Myös Sillagelle toivon jatkoa, vaikka tämä hepsankeikka päähenkilö ei kovasti minuun iskenytkään. Enemmän minun sympatiani olivat niiden piraattitoheloiden puolella. Muutenkin haluaisin nähdä lisää Scifi-sarjakuvaa.
-
Tänään sitten ehti uusin Jysäys itä-helsinkiinkin asti.
Eipä aivan loistavin suoritus postituksen historiassa ollut tämä.
Vaan asiaan.
Vincent oli hyvin piirretty, huonosti kerrottu huono sarjakuva.
Ehkäpä en olisi näin jyrkkä, jos tarinassa esiintynyt huumori olisi huvittanut minua, mutta ei.
Tämänkertainen pseudomanga (ei, en osallistu väittelyyn) oli kuvitukseltaan edellisnumeron esimerkkiä korkealaatuisempaa. Toistaiseksi ei tarina vakuuttanut, toisaalta ei täysin ahdistanutkaan. Mikäli tätä jatkosarjaa lehden siilimäisen poukkoilevasta linjasta poiketen julkaistaan enemmänkin, varaan oikeuden haukkua jatko-osia.
Se pikku-juttu jonka nimeä en nyt muista, ei herättänyt tunnekuohua suuntaan eikä toiseen.
Ja viimeiseksi Sokrates, joka oli positiivisin yllättäjä. Tätähän luki ihan mielellään!
Kaikki toimi kerronnasta kuvitukseen. Ei tästä nyt lehden johtotähdeksi ole, mutta oikein laadukkaaksi täytemateriaaliksi kylläkin.
Pisteeksi iin päälle: Tietokoneladonta toimii ilmeisen hyvin, sillä tällä kertaa ei yksikään tarina ollut ahdistavan vaikealukuinen. Vincent nyt vähän hengetön, mutta muiden juttujen "sarjakuvafontti" pelasi mainiosti.
-
Vincent oli hyvin piirretty, huonosti kerrottu huono sarjakuva.
Tämä oli hyvin tiivistetty. Luin nyt toiseen kertaan ja ei, ei se riitä että osaa kopioida hyvin taideteoksia. Pitää olla myös tarinallisesti jotain pointtia. Tuokaa minulle mikä tahansa Nakke niin minä löydän siitä paremman tarinan kuin tämä.
Sillage vs. Ruusu -väännössä menen niukasti Ruusun puolelle, kummatkin keskikamaa (siis Jysäyksessä julkaistun perusteella, en sitten muusta Sillagesta tiedä).
-
-- On kuitenkin todettava, että Vincent ja Van Gogh ja Liekehtivä ruusu tyylillisillä eroillaan tasapainottivat lehteä mukavasti. Molemmat vieläpä päättyivät juuri oikeassa paikassa seesteiseen tilanteeseen eikä ärsyttävää cliffhangeria muodostunut. Mainiota!--
Tästä pitikin aiemmin mainita, mutta tohkeissani unohdin. Olen nimittäin täysin päinvastaista mieltä. Kun pitkiä juttuja on noin monta yhdessä lehdessä, ja kaikki jäävät kesken, niin vähintään kahdessa pitää olla oikein mammuttiluokan cliffhanger. Nyt tarinat luki läpi, mutta ne unohti lähes saman tien, koska tarinassa ei ollut vielä mitään kohokohtaa, tai tilannetta joka olisi saanut odottamaan, mitäs tässä nyt seuraavaksi mahtaakaan tapahtua.
Toinen ongelma oli se, että kaikki lehden sarjat vasta alkoivat tässä numerossa. Tarinoissa päästiin lähinnä vasta pohjustamaan tilanne ja hahmot, ja jos luki vähänkin hajamielisesti, niin tarinoihin ei päässyt yhtään käsiksi. Osittain ongelmaa korjaantuisi jo sillä, että sarjat menisivät lomittain, siten, että yhdessä lehdessä on korkeintaan 2/3 alkavaa juttua ja joku jatkuva. Tämä siis siinä tapauksessa, että niitä jatkosarjoja nyt on ihan pakko lehteen änkeä.
Niin ja Sillage on paljon parempi kuin Ruusu. ;)
-
Kiitoksia Jysäyksestä. Mitähän muuta lehteä käsitellään noin perusteellisesti - Suomen demokraattisin lehti.
Hyvä sinänsä, toivoisin kuitenkin myös että sen lukijat piilomarkkinoisivat sitä ympäristöönsä (joululahjaksi sukulaiskakaroille) että se saisi lisää tilaajia ja vakiinnuttaisi asemansa, sillä tuommoinen "moniarvoinen" julkaisu olisi perin arvokas virkistämään sarjakuvien lukijakulttuuria tässä akuankka/manga/hämähäkkimies-maassa.
-
Kiitoksia Jysäyksestä. Mitähän muuta lehteä käsitellään noin perusteellisesti - Suomen demokraattisin lehti.
Hyvä sinänsä, toivoisin kuitenkin myös että sen lukijat piilomarkkinoisivat sitä ympäristöönsä (joululahjaksi sukulaiskakaroille) että se saisi lisää tilaajia ja vakiinnuttaisi asemansa, sillä tuommoinen "moniarvoinen" julkaisu olisi perin arvokas virkistämään sarjakuvien lukijakulttuuria tässä akuankka/manga/hämähäkkimies-maassa.
itse en mainitsemistasi hengentuotteista (akuankka/manga/hämähäkkimies) paljoa vikaa löydä ja tervetulleita ovat niin allekirjoitan tämän. Ekoja kolmea levittänyt oman hyllyn lisäksi viiteen eri talouteen ihan sivistämismielessä.
Uusimmasta olen toidennut sen Tikkurilan sponssaaman sarjan kattavan jotakuinkin sen 3,90.
Pitkää ikää Jysäykselle silti ja lisää tilaajia. Hinta on todella huokea tasoon nähden, viimeisin poislukien...
-
Hyvä sinänsä, toivoisin kuitenkin myös että sen lukijat piilomarkkinoisivat sitä ympäristöönsä (joululahjaksi sukulaiskakaroille) että se saisi lisää tilaajia ja vakiinnuttaisi asemansa, sillä tuommoinen "moniarvoinen" julkaisu olisi perin arvokas virkistämään sarjakuvien lukijakulttuuria tässä akuankka/manga/hämähäkkimies-maassa.
Manga on edelleen erittäin tuore juttu suomalaisessa sarjakuvatarjonnassa, eurooppalaisia sarjakuvia taas on käännetty varmaan niin kauan kuin niitä on tehty. Hiroshiman poika, Ranma ½, Dragon Ball, One Piece, Time Stranger Kyoko, Sand Land ja Salapoliisi Conan ovat kaikki joko nuorille tytöille ja pojille suunnattuja (Hiroshiman Poikakin) ja silti tarjonta on suht monipuolista ja laadukas. Voisi olla monipuolisempaakin, jopa näidenkin kohderyhmien sisällä mutta voisi olla huonomminikin.
Uusin Jysäys oli ensimmäinen numero, jonka itse uskalsin ostaa, koska siinä oli pidempiä tarinoita ja vähemmän sillisalaattia kuiin aiemmissa numeroissa. Vincent oli ihan ok. vaikkei aivan yksi yhteen minun makuuni. Liekehtivässä Ruusussa kuvitus oli paria lapsusta lukuunottamatta hyvää, tarinasta en sano sen enempää kuin, että kiinnostaisi lukea seuraavakin osa. Alussa varsinainen juoni vaikuttaa vielä olevan hieman hämärän peitossa. Alppien kuningas oli ihan hauska välipala. Sokrates oli ihan ok. myös vaikka ei ihan lempparia ollutkaan.
-
H:kin kirjamessuilla kuulemma jaettu Jysäystä ilmaiseksi. Hienoa.
vaikkavin yhdistettynä Jysäys 1/05 alennettuun hintaan tämä kaikki muistuttaa perinteista huumekaupan myyntistrategiaa.
Ensin ilmais/halpisnäyte että saadaan koukkuun.
Kunhan vain nyt sitten ei jatketa rotanmyrkyllä & astianpesuaineilla ja vedetä hintaa kattoon.
Lisätkää hymiönne, ironia epäonnistuu aina.
Hyvä veto, lisää sarjakuvan ystäviä, lisää Jysäystä.
-
H:kin kirjamessuilla kuulemma jaettu Jysäystä ilmaiseksi.
Onko ihan tämä uusin numero kyseessä?
-
Onko ihan tämä uusin numero kyseessä?
Kyllä, ja ainakin mie sain version erilaisella kannella kuin mitä oli tullut kotiin (Vincent Van Gogh, Liekehtivän Ruusun asemesta). Sain kylkiäisiksi kun kävin ostoksilla sarjakuvamaailmassa, vai mikä sen paikan nimi nyt olikaan.
-
Kyllä, ja ainakin mie sain version erilaisella kannella kuin mitä oli tullut kotiin (Vincent Van Gogh, Liekehtivän Ruusun asemesta). Sain kylkiäisiksi kun kävin ostoksilla sarjakuvamaailmassa, vai mikä sen paikan nimi nyt olikaan.
MITÄ #!§&/[}???
Vincent ja Van Gogh kansi? Ilmaiseksi? Ja tilaajille tämä?!?
Nyt tulee asiakasvalitus....
-
Mä oon tilaaja mut en mä mitää Vincent ja Van Gogh kantta saanu :o
-
Mä oon tilaaja mut en mä mitää Vincent ja Van Gogh kantta saanu :o
Ei tietenkään, koska se Van Gogh kannellinen on se, mitä jaetttiin kirjamessuilla ja Liekehtivä ruusu on se kansi, mikä on lehtipisteissä ja tuli tilaajille. Sitähän Curtvilekin tuossa juuri ennen sinua valitti.
-
ai joo hups.. :-[
-
Pari hajamietettä uudesta numerosta:
Liki täydellisen edellisnumeron jälkeen kolmosnumero oli järkyttävä pettymys. Kansi tosin oli ihan toimiva joskin itse Liekehtivä Ruusu iski kuin sukallinen kaurapuuroa -olisikohan toiminut paremmin perinteisemmällä eurotaiteella? Valitettavasti juoni- ja piirrospuolella yksikään sarja ei vedonnut minuun ja mielestäni makuskaalani on kuiten sangen laaja. Ilmeisesti ei sitten kuitenkaan...
Aiemmissa numeroissa oli sangn lyhyitä tarinoita, nyt taasen pidempiä. Lyhyemmillä vakkarisarjoilla kuten Praedor, Roihuvuori ja Risa & Roiskis olisi uuteen numeroon saanut jonkinlaista jatkumoa edellisiin numeroihin nähden. Kenties joku välimuoto olisi toimivin vaihtoehto.
Erinomaisen hienoa että lehteen on saatu mainoksia ja jopa sponsoreita! Lisää vaan mainoksia jos se tarkoittaa sitä että lehti ei kuole pois.
Vaikka en siis pitänytkään uusimmasta numerosta olen ehdottomasti ostamassa jatkossakin lehteä jo pelkästään tukeakseni sitä että joku jaksaa vaivautua julkaisemaan monipuolista sarjakuvalehteä. Eli tsemppistä Mattipekalle ja Banaanilaisille!
-
Kyllä määkin olisin halunnut Van Gogh -kannen... :'(
-
Kyllä määkin olisin halunnut Van Gogh -kannen... :'(
Heh, kuinkahan paljon noita on nyt sitten painettu kaikkiaan? Ehkä tästä tulee vielä joskus keräilyharvinaisuus... Pitäisköhän pistää tänään saatu toinen kappale myyntiin, voittoa tulee hinnasta riippumatta...
-
Oli kyllä metka huomata Arktisen Banaanin jonossa, että jaa Jysäystä saa kaupanpäälisenä. Taidanpa kieltäytyä, kun sellainen kotona jo on. Hetkinen, mikä tuo on? Tuollaista Jysäystä en ole ennen nähnyt. Uusi Jysäys jo nyt!? Ei ollut sentään uusi, mutta kiva messuspesiaali kuitenkin. Kansikuva mukaan tiirailtavaksi uteliaille paikallaolemattomille.
(http://www.kvaak.fi/keskustelu/index.php?action=dlattach;topic=4548.0;id=1492)
-
Heh, kuinkahan paljon noita on nyt sitten painettu kaikkiaan? Ehkä tästä tulee vielä joskus keräilyharvinaisuus... Pitäisköhän pistää tänään saatu toinen kappale myyntiin, voittoa tulee hinnasta riippumatta...
Niin toihan on semmonen just Tikkurilan kustantama eripainos. Toivottavasti jaetaan vielä joskus jossain muuallakin. Oliskohan maalikaupoissa? Sehän olis jännää.
Timo
-
Tuommoinen kansihan on paljon houkuttelevamman näköinen kuin alkuperäinen. Helpommin tarttuisi mukaan kaupasta, "manga"-kansi oli ainakin minulle jotenkin luotaansatyöntävä. Meinasin kyseisen lehden hankkia, mutta kun puolet lehdestä oli eurooppalaismangaa, jäivät rahat lompakkoon.
-
Byhyäää, miksei noita ollu Turun kirjamessuilla. Tilaajille joululahjaksi tommoset?
-
Niin toihan on semmonen just Tikkurilan kustantama eripainos. Toivottavasti jaetaan vielä joskus jossain muuallakin. Oliskohan maalikaupoissa? Sehän olis jännää.
Ainakin pääkonttorilla oli muiden esitteiden vieressä eli ei välttämättä niin outo ajatus...
-P.
-
Van Gogh-kannen Painos oli kuulemma ollut 5000 kpl, ja nyt sitä jaettiin ilmaiseksi jo ohikulkijoillekin. Sen verran monta laatikkoa oli vielä jäljellä, että tuskin edes menevät kaikki tänään. Eli ehkä tuota jaetaan promotarkoituksessa myöhemminkin.
-
Onko tämän numeron teokset valittu vasiten 'isäntä & eläin' -teeman mukaan? Avauksena mies ja kissa, päätöksenä mies ja koira (tai koira ja mies), välissä lammas ja paimen. Ruusu on poikkeus, ellei sovita, että kertomuksen Kettu täyttää vaaditut kriteerit elukaksi.
Puolikoira Sokrates on edelleen parasta Jysäyksessä, kestää useampia lukukertoja.
-
Van Gogh-kannen Painos oli kuulemma ollut 5000 kpl, ja nyt sitä jaettiin ilmaiseksi jo ohikulkijoillekin. Sen verran monta laatikkoa oli vielä jäljellä, että tuskin edes menevät kaikki tänään. Eli ehkä tuota jaetaan promotarkoituksessa myöhemminkin.
Jep. Se oli tämä Tikkurilan kanssa tehty diili, että Helsingin kirjamessuilla jaetaan tällä Vincent-kannella varustettua varsiota. Mutta kyllä niitä tosiaan muutama loota vielä jäi, ehkä joku 400 -500 kpl.
-
Mainos vai tuote?
Minun toive nro1.
-Jos mainostatte uusia tuulia niin toivottavasti mukaan mahtuu kauhukin.
-Jos tuosta tulossa tuote niin muistakaa välillä kauhun ystäviäkin.
Kiitos, kaunis lehti.
-
Ensimmäisen Jysäyksen (1/04) ostin silloisilta Sarjisfestareilta nimmarien kera, mutta jotenkaan ei iskenyt se, että tungetaan yhteen lehteen 10 albumin mittaista sarjaa joista jokaisesta julkaistaan 1-3 sivua. Jäi sitten numerot 1-2/05 ostamatta. Kirjamessuilta tarttui sitten mukaan tämä erikoispainos numerosta 3/05 (joku hyväkäs oli viskannut omansa roskiin jotenka sarjismaakarina pelastin sen sieltä ja omaan nyt kaksi) ja olinkin tähän teknisesti tyytyväisempi; vain 3 albumin mittaista tarinaa! Ja yksi lyhäri. Ekan Jysärin tarinoista en nyt tähän hätään muista juuri mitään, paitsi Predatorin eikun Preadorin.
Tämän numeron tarinoista. Vincent ja Van Gogh oli aika hölmö. Ei oikein iskenyt juuri yhtään. Liekehtivä ruusu taasen kiinnosti tarinallisesti enemmän, mutta ei se oikein toiminut. Toteutukseltaan siis. Vauhtiviivoja, dramaattisia huutoja ym. Ääh. Sokrates oli oikein kiva huumorpläjäys. Lammas-juttukin oli ihan jees. Kattelee nyt ostanko muutkin numerot, siis edelliset ja seuraavat. Pitänee varmaan selailla ensiksi eri pitkään.
-
Liekehtivä ruusu taasen kiinnosti tarinallisesti enemmän, mutta ei se oikein toiminut. Toteutukseltaan siis. Vauhtiviivoja, dramaattisia huutoja ym. Ääh.
En ole vieläkään tottunut lukemaan eriviä ajatuksia toisilta. Mielestäni Liekehtivän ruusun tarina on mahdollisimman klisinen, mutta toteutus sinänsä on ihan OK (ehkä vähän tylsä tosin). Makunsa kullakin. Tarkoitus ei ollut haukkua teitä "erilaisia".
-
On se kumma kun toisille jaetaan kahmalokaupalla jysäystä ja mulle ei oo tullut edes tilaamaani kahdesta kyselyviestistä huolimatta. Viesteihin ei edes ole vastattu. Aika kummaa toimintaa tai sitten vaan kaikki muhun ja jysäykseen liittyvä häviää automaattisesti jonnekin taivaan tuuliin. ???
-
On se kumma kun toisille jaetaan kahmalokaupalla jysäystä ja mulle ei oo tullut edes tilaamaani kahdesta kyselyviestistä huolimatta. Viesteihin ei edes ole vastattu.
Virhe on selvästi yhteiskunnassa. Yhteiskunta tuomiolle. Pistä ny hyvä ihmeinen vaikka minulle privaattipostia niin korjaillaan asia.
-
Toivottavasti taso paranee jysäyksessä. >:(
-
Gaston, haluaisitko perustella mielipiteesi? Tuollaisista yksirivisistä ei ole pahemmin hyötyä kenellekään.
-
Vimpula sentään! En vieläkään ole hankkinut uutta Jysäystä. Jotenkin vaan noi nykyiset sarjat tuntuivat vähän kehnommilta, kun kaupassa selailin, mutta samalta tuntui aikasemmankin numeron kohdalla ja lukeminen muutti mielipiteen ihan täysin.
Ehkä jo huomenna tarttuu mukaan, jos satun käymään kaupassa.
-
En vieläkään ole ostanut uutta Jysäystä (alkaakohan kohta olla jo kiire, jos haluan kolmosen ostaa ennen nelosen ilmestymistä?). Mutta ei sillä väliä. Sen sijaan huomasin juuri, että Jysäys on saanut yllättävää mainosta Hobby Hallilta. Tänään tulleessa kuvastossa on yhdessä kuvassa Jysäyksen ihka ensimmäisen numeron kansi hiukan (mutta selvästi) näkyvissä.
-
Näin se piilomainonta toimii! Seuraavaksi Salkkareissa Ulla löytää miehensä patjan alta Jysäys kakkosen ja Ismo lukee kolmosnumeroa kiskassaan... siitä on taivas vain avoinna...
-
Näin se piilomainonta toimii! Seuraavaksi Salkkareissa Ulla löytää miehensä patjan alta Jysäys kakkosen ja Ismo lukee kolmosnumeroa kiskassaan... siitä on taivas vain avoinna...
Ullalla ei ole ollut miestään Seppoa pitkään aikaan, ja vielä pidempään aikaan ei Ismo ole pitänyt kioskiaan (vaihtoivat talkkarin/kauppiaan hommia keskenään).
enkä edes häpeä tunnustaa tietämystäni aiheesta :P
tuon kyseisen jysäyksen ostin juuri äskettäin ja erittäin mieluisa tuttavuus on. aiempia numeroita lukematta. sokrates oli loistokas ja tuo "manga"paholainen miltei kauhistus. taidan pistää pari lehteä pukinkonttiin serkkutytöille.
-
Hei, pakko palata joitakin sivuja taaksepäin vielä tuohon manga-keskusteluun kun siellä aika monikin näytti ottavan jonkinkokoisen herneen nenään minun kommentistani. Enkä ole huomannut voidakseni tulla puolustamaan mielipidettäni aiemmin!
En tarkoittanut sarjakuvaa kokonaisuudessaan - sillä minähän en sitä lukenut kun ei tullut lehteä ostetuksi. Kuvakerronta saattoi hyvin olla erilainen, omaperäinen, eurooppalainen, samoin juoni saattoi olla hyvin epä-mangamainen (zorromainen, joku taisi sanoa), vaikutteita on varmasti saatu vaikka mistä eikä vain mangasta, mutta minä en tarkoittanut näitä osia sarjakuvasta. Vaan itse hahmoja, erityisesti hahmojen kasvoja jotka tuossa lehteä kaupassa selaillessa osuivat tietysti parhaiten silmään. Niissä ei ollut mitään originaalia, vaan ne olivat täydellisiä kopioita mahdollisimman stereotyyppisistä kankeista manga-ilmeistä joita vaan voi kuvitella.
Joita minä, henkilökohtaisesti, inhoan.
Vaikutteiden ottaminen on minusta eri asia kuin suora kopioiminen, ja hahmojen kasvoissa ei tosiaan ollut kyse enää mistään vaikutteiden ottamisesta, vaan kuten sanoin, suorasta mangan matkimisesta.
Muilta aspekteiltaan sarjakuva saattoi sitten olla hyvinkin "eurooppalainen". Siihen en ota kantaa kun en sarjakuvaa lukenut.
Ei sit muuta, moi.
Jatketaan keskustelua vaikka Salkkareista.
:)
-
Mutta ei Salkkareissa tässä ketjussa jos sopii. Muistaakseni sillä on oma ketju. Jos ei ole niin perustakaa oikeaan osioon.
Se oli vitsi, kamoon ;)
-
Jälkijunassa mennään, mutta nyt on kuitenkin tämäkin luettu. Lehden parasta antia oli ehdottomasti se lammasjuttu. Hyvänä kakkosena tuli Sokrates ja ihan siinä kannoilla kolmosena Vincent ja Van Gogh. Liekehtivä ruusu oli ihan mukava, semmoinen menevä seikkailujuttu, mutta ei mitenkään erikoinen (ei silti huonokaan).
Mulle tämä uusi tyyli ei oikein sovi. Eli ehkä yksi jatkis/lehti ja loput sitten lyhyempiä juttuja (saa toki olla yli kymmensivuisiakin). Eli tämä ei ehkä ihan ollut yhtä hyvä numero kuin kakkonen, mutta ei kauaksi jäänyt. Ja tällaisenakin oikein hyvä. Yksikään tarina ei ollut sellainen, josta en olisi pitänyt.