Nyt se olisi luettu, ja tämän kertaista lehteä lukiessa alkoi päästä jo ihan lukemisen tunnelmaan, eli jutut olivat mukavan pitkiä ja lehti tuntui jo lehdeltä. Van Goghia pitää lukea vielä useampaan kertaan ja koettaa keksiä niitä taidehistorian viittauksia, mutta muutoin odotan seuraavaan osaan ennen tarkemman mielipiteen muodostusta. Kansikuvatarina paranee jakson loppua kohti, alussa kerronnan itämaiset mausteet tuntuivat hieman päälleliimatuille, mutta pidemmälle mentäessä kerronta muuttui luontevammaksi. Odotan oikeastaan mielenkiinnolla seuraavaa osaa. Lammasjuttu oli hyvä, mutta olisi kaivannut toisenkin lyhyen jutun lehteen parikseen, nyt se oli hieman epätasapainossa muun tarinatarjonnan kanssa. Sokratesta pitää tuijottaa myös toistamiseen, tunnelmaltaan minulle tuli mieleen tenavien Ressu, sellainen hieman toteava kerronta.
Niin pitkään kun mainokset ovat sarjakuvien välissä eikä toisinpäin niin julkaisu on hyvä. (vrt. Wired jossa juttuja joutuu oikeasti etsimään mainosten välistä).
Tämä tikkurilan kanssa tehty yhteistyö on hyyvin mielenkiintoinen kuvio. Samalla tuli mieleen että entä jos Jysäys sen lisäksi että se esittelee ennennäkemätöntä sarjakuvaa toimisi myös esittelyalustana albumijulkaisuille. Tarkoitan että nyt kun ostava kansanosa sai lukea kaksi sivua Blacksadia niin täällä odotellaan kuola poskella albumia. Sitten taas esim. juurijulkaistu albumi Robin Hood -metsien ikämies, kirjastosta ei ole löytynyt, Kvaakissa ei ole ollut juttua ja seuraavaan sarajinfoonkin on aikaa, joten en ole uskaltautunut ostamaan. Nyt jos siitä olisi nähnyt Jysäyksen sivuilla muutamia episodeja (olettaen että sen jutut ovat semmoisia lyhyempiä) voisi ostopäätöksen tekeminen olla helpompaa.
Toisaalta täällä tulevan palautteen pohjalta kukaan ei uskaltaisi julkaista mitään kaupallisen itsemurhan pelossa.
