Jysäys 3/05

[Mattipekka]

Silloin tulee miettineeksi, että jos tämä sittenkin olisi tehty käsin...

Viitaten toiseen Jysäys-säikeeseen ja siinä olleeseen keskusteluun kaunokirjoituksesta:

Suomalaiset lukijat, ainakin sarjakuvaharrastajat, jättävät tarinan lukematta, jos tekstin muoto hidastaa lukemista. Tästä on kokemusta jokaisesta aiemmasta numerosta, ja sen tietävät muutkin kustantajat. Kalligrafinen tyyli on siinä rajoilla, mutta valitsin mielummin taatusti selkeän vaihtoehdon.

Valittu fontti oli sillä hetkellä koneessani olevista kirjasinleikkauksista lähinnä alkuperäistä. Päätöksiä joutuu joskus tekemään hyvin nopeasti ja niitten kanssa on sitten vain elettävä. Varmasti parempiakin löytyisi, mutta yhdenmukaisuuden vuoksi julkaisemme tarinan loppuun asti Century old style std-fontilla. Ainakin nimensä puolesta se sopii aikakauteen hyvin Tärkeintä minulle on se, että ihmiset pystyvät lukemaan tarinan.

Suomennoksessa myös tekstilaatikoiden taustat ja sijoittelu on erilaista, puhekuplista ja
kissojen metakasta puuttuvat konttuurit - mikä herättääkin kysymyksen, että minkälaisessa muodossa  mahdatte saada aineiston? Ovatko nämä semmoisia juttuja, joihin ei ole ollut mahdollista vaikuttaa?

Yleensä saatu materiaali on helppoa työstää, mutta Vincent on poikkeus. Kaiken pohjana on 100% maalattu sivu, jossa ei ole puhekuplia, äänitehosteita tai tekstiplansseja lainkaan. Paljastui upeita yksityiskohtia, jotka alkuperäisessä kirjassa olivat peittyneet puhekuplien alle.

Puhekuplat taas olivat läjittäin käsittämättöminä bitmap-tiedostoina, joissa yhdessä oli suunnilleen viiden puhekuplan sisukset ja/tai ääriviivat. Niissä ei ollut minkäänlaisia kohdistuksia, vaan puhekuplien ääriviivat olisi pitänyt asemoida käsin jokaisen sisuksen ympärille. Selvyyden vuoksi joka toinen ääriviiva oli eri tiedostossa kuin sisus ja tiltattuna 90 tai 180 asteen kulmaan. Lisäksi kohdistus ei ollut 100 % vaan valkoisen ja ääriviivan väliin jää paikoitellen rakoja.

Ehkäpä tuon kanssa olisi vielä voinut elää, jos ne maalaukset eivät olisi olleet niin upeita kun ovat. Aloin siis miettiä miten niitä pystyisi yhtään tuomaan esille. Ensin kehitin läpikuultavat puhekuplat ja planssit. Siellä, missä teksti näkyi ilman planssia jätin planssin kokonaan pois.

Lopuksi, jos suomennos oli huomattavasti lyhyempi kuin alkuperäinen, leikkasin puhekuplia pienemmäksi.

Puhekuplista jätin ääriviivat pois siksi, että ne sulautuisivat paremmin maalaukseen.
Alkuperäisteoksen mustalla erotetut kirkkaanvalkoiset puhekuplat lyövät silmille kuin
halogeenit.



Näitten moraalisesti arveluttavien ratkaisujen ansiosta suomalaiset lukijat näkevät enemmän pohjalla olevista maalauksista kuin keski-eurooppalaiset veljensä ja sisarensa. Esim. Sivun 9 alalaidassa olevaa Gauguinin maalausta ei alkuperäisessä kirjassa näy lainkaan.

Smudja on käsittämättömän hyvä maalari, jolla on sarjakuvan kuvakuljetuskin hyvin hanskassa, mutta puhekuplittajana hän on kömpelö. Tai sitten hän vain on niin hyvä maalaamaan, että hänellä on varaa peittää yksityiskohtia töistään.

Summa Summarum: Syteen tai saveen, Jysäys pyrkii suojelemaan teosten alkuperäistä henkeä jopa niiden omilta tekijöiltä. Uskokaa pois, Jysäyksessä oleva versio on parempi kuin alkuperäinen kirja!

Vielä mangasta. Ranskan sanakirjaa selatessa sattui silmiini hassu sana: magnanime. Se tarkoittaa jalo- ja ylevämielistä. Tässäkö syy mangan ja animen suosioon Ranskassa?

[Timo Ronkainen]

Näitten moraalisesti arveluttavien ratkaisujen ansiosta suomalaiset lukijat näkevät enemmän pohjalla olevista maalauksista kuin keski-eurooppalaiset veljensä ja sisarensa.

Erittäin hyvä valinta!
Samantapaisen fontin olisi löytänyt aika nopsastikin. Mutta eipä mua häirinny ollenkaan, että oli laadottu noin. En itse asiassa kiinnittänyt huomiota lainkaan, mikä on hyvä merkki.
Muuten tämä sarja toi hiukan mieleen sen Tapiirissa muinoin julkaistun Griffithin jutun Rousseausta. Taidehistoriallisella hahmolla ja taideviittauksilla leikittelyä. Vain vähän totta siteenä. Joka tapauksessa hienoa!

mutta puhekuplittajana hän on kömpelö.

Olisiko itse tehnyt kuplat ja tekstauksen?

Muista sarjoista.... Liekehtivä Ruusu on aika kliseinen näin ainakin alultaan. Toivotaan että jatko tuo ihan oikeita yllätyksiä.
Sokrates... koira on kyllä hilpeä ilmestys. Odotin näin kovilta tekijänimiltä enemmän, tai sitten liikaa... Ihan OK kuitenkin.

Timo

[M. K. Saarelainen]

Jysäys kolahti postilaatikkooni maanantaina 17.10 mutta se, että lehti oli kauppojen hyllyllä jo paljon tätä aiemmin, oli harmillista. Tällainen viivästyminen saattaa pitemmän päälle verottaa lehden tilaajakantaa, sillä joku saattaa ajatella, ettei ole mitään järkeä tilata lehteä, jos irtonumeron tulee myyntiin paria viikkoa tilattua lehteä aikaisemmin. Minä kuitenkin aion pysyä vankasti lehden tilaajana, sillä ilman tilaajia ei Jysäystä edes olisi.

Mutta asiaan.

Yleisilmeeltään Jysäys 3/05 oli siisti ja värikäs ja sisälsi sarjakuvia laidasta laitaan, vaikka aivan äärilaitoja ei edes hipaistukaan. Kaksi pitkää jatkosarjaa on mielestäni liikaa. Vanha (ainakin 20 v. sitten käytössä ollut) Aku Ankka formaatti: yksi pitkä jatkosarja + pari pitkää sarjakuvaa + muutama yhden sivun huumoripläjäys toimisi ehkä paremmin. On kuitenkin todettava, että Vincent ja Van Gogh ja Liekehtivä ruusu tyylillisillä eroillaan tasapainottivat lehteä mukavasti. Molemmat vieläpä päättyivät juuri oikeassa paikassa seesteiseen tilanteeseen eikä ärsyttävää cliffhangeria muodostunut. Mainiota!

Mainokset, vaikka en niistä hirveästi välitäkään, toimivat tässä numerossa hyvin ajatuksen katkaisijana ja hengähdystaukoina sarjakuvien välillä.

Vincent ja Van Gogh oli hieno ja hauska taidehistoriaa uudelleenkirjoittava kokemus. Kuinka monta Vincent Van Goghin maalausta tai niiden yksityiskohtaa te löydätte tästä sarjakuvasta? Hatunnosto tekijän käsityölle ja maalaustaidolle sekä toimitukselle läpikuultavien puhekuplien takia. Alkuperäiset puhekuplat olisivat erottuneet aivan liian terävinä maalattua taustaa vasten.

Liekehtivä Ruusu oli varsin minimaalisella ja tasapaksulla, tai siis ohuella, viivalla piirretty seikkailusarjakuva, joka näyttäisi varsin karulta ilman tietokoneella tehtyä, mukiinmenevää, väritystä. Paikoitellen oli kuitenkin tietokoneella kikkailu mennyt liiallisuuksiin, esimerkkinä mainittakoon vaikka alkusivun nuotiosavu, pilvet ja aivan liian tiuhaan käytetty valokimppu-efekti. Ilman niitäkin olisi pärjätty. Vaikka tarina tuntuikin minusta varsin tutulta, on Liekehtivä Ruusu kuitenkin oikein sujuvasti etenevä sarjakuva. Jotkut mangamaiset piirteet tosin tuntuivat minusta vieraalta eurooppalaisen kerronnan rinnalla, mutta eivät ne mitenkään huonontaneet sarjakuvaa. Se miten ykkössivu liittyy muuhun tarinaan jäin hämäräksi, mutta kaipa se selviää jatkossa.

Alppien nero käy oikein mainiosti välipalaksi silloin tällöin, joten älkää unohtako tätä sarjakuvaa. Lampaan ratkaisu dilemmaan on lyhyesti sanottuna nerokas ja se, että tarinalla on tästä huolimatta odottamaton loppu, kertoo tekijän ammattitaidosta.

Sokrates, vaikka koostuukin useista lähes irrallisista episodeista, onnistuu mainiosti valottamaan monia asioita niin koirista kuin miehen suhtautumisesta naisiinkin. Tarinan 1-2 sivun kokonaisuuksista koostuva rakenne hieman rikkoutuu loppupuolella ja ainakin yhdessä kohtaa teksti menee asioiden edelle, mutta se on pientä kokonaisuuden rinnalla. Sokrateen karu piirros sopii tarinaan hyvin ja jättää mielikuvitukselle tilaa.

Jäin kaipaamaan kuitenkin Petteri & Patteri -sarjakuvaa, joka olisi ollut mukava loppukevennys vaikka takakannessa. Myös Sillagelle toivon jatkoa, vaikka tämä hepsankeikka päähenkilö ei kovasti minuun iskenytkään. Enemmän minun sympatiani olivat niiden piraattitoheloiden puolella. Muutenkin haluaisin nähdä lisää Scifi-sarjakuvaa.

[Jarmo]

Tänään sitten ehti uusin Jysäys itä-helsinkiinkin asti.
Eipä aivan loistavin suoritus postituksen historiassa ollut tämä.

Vaan asiaan.

Vincent oli hyvin piirretty, huonosti kerrottu huono sarjakuva.
Ehkäpä en olisi näin jyrkkä, jos tarinassa esiintynyt huumori olisi huvittanut minua, mutta ei.

Tämänkertainen pseudomanga (ei, en osallistu väittelyyn) oli kuvitukseltaan edellisnumeron esimerkkiä korkealaatuisempaa. Toistaiseksi ei tarina vakuuttanut, toisaalta ei täysin ahdistanutkaan. Mikäli tätä jatkosarjaa lehden siilimäisen poukkoilevasta linjasta poiketen julkaistaan enemmänkin, varaan oikeuden haukkua jatko-osia.

Se pikku-juttu jonka nimeä en nyt muista, ei herättänyt tunnekuohua suuntaan eikä toiseen.

Ja viimeiseksi Sokrates, joka oli positiivisin yllättäjä. Tätähän luki ihan mielellään!
Kaikki toimi kerronnasta kuvitukseen. Ei tästä nyt lehden johtotähdeksi ole, mutta oikein laadukkaaksi täytemateriaaliksi kylläkin.

Pisteeksi iin päälle: Tietokoneladonta toimii ilmeisen hyvin, sillä tällä kertaa ei yksikään tarina ollut ahdistavan vaikealukuinen. Vincent nyt vähän hengetön, mutta muiden juttujen "sarjakuvafontti" pelasi mainiosti.

[OlliH]

Vincent oli hyvin piirretty, huonosti kerrottu huono sarjakuva.

Tämä oli hyvin tiivistetty. Luin nyt toiseen kertaan ja ei, ei se riitä että osaa kopioida hyvin taideteoksia. Pitää olla myös tarinallisesti jotain pointtia. Tuokaa minulle mikä tahansa Nakke niin minä löydän siitä paremman tarinan kuin tämä.

Sillage vs. Ruusu -väännössä menen niukasti Ruusun puolelle, kummatkin keskikamaa (siis Jysäyksessä julkaistun perusteella, en sitten muusta Sillagesta tiedä).

[Tuuk42]

-- On kuitenkin todettava, että Vincent ja Van Gogh ja Liekehtivä ruusu tyylillisillä eroillaan tasapainottivat lehteä mukavasti. Molemmat vieläpä päättyivät juuri oikeassa paikassa seesteiseen tilanteeseen eikä ärsyttävää cliffhangeria muodostunut. Mainiota!--

Tästä pitikin aiemmin mainita, mutta tohkeissani unohdin. Olen nimittäin täysin päinvastaista mieltä. Kun pitkiä juttuja on noin monta yhdessä lehdessä, ja kaikki jäävät kesken, niin vähintään kahdessa pitää olla oikein mammuttiluokan cliffhanger. Nyt tarinat luki läpi, mutta ne unohti lähes saman tien, koska tarinassa ei ollut vielä mitään kohokohtaa, tai tilannetta joka olisi saanut odottamaan, mitäs tässä nyt seuraavaksi mahtaakaan tapahtua.
      Toinen ongelma oli se, että kaikki lehden sarjat vasta alkoivat tässä numerossa. Tarinoissa päästiin lähinnä vasta pohjustamaan tilanne ja hahmot, ja jos luki vähänkin hajamielisesti, niin tarinoihin ei päässyt yhtään käsiksi. Osittain ongelmaa korjaantuisi jo sillä, että sarjat menisivät lomittain, siten, että yhdessä lehdessä on korkeintaan 2/3 alkavaa juttua ja joku jatkuva. Tämä siis siinä tapauksessa, että niitä jatkosarjoja nyt on ihan pakko lehteen änkeä.

Niin ja Sillage on paljon parempi kuin Ruusu. 

[keijoahlqvist]

Kiitoksia Jysäyksestä. Mitähän muuta lehteä käsitellään noin perusteellisesti - Suomen demokraattisin lehti.

Hyvä sinänsä, toivoisin kuitenkin myös että sen lukijat piilomarkkinoisivat sitä ympäristöönsä (joululahjaksi sukulaiskakaroille) että se saisi lisää tilaajia ja vakiinnuttaisi asemansa, sillä tuommoinen "moniarvoinen" julkaisu olisi perin arvokas virkistämään sarjakuvien lukijakulttuuria tässä akuankka/manga/hämähäkkimies-maassa.

[Curtvile]

Kiitoksia Jysäyksestä. Mitähän muuta lehteä käsitellään noin perusteellisesti - Suomen demokraattisin lehti.

Hyvä sinänsä, toivoisin kuitenkin myös että sen lukijat piilomarkkinoisivat sitä ympäristöönsä (joululahjaksi sukulaiskakaroille) että se saisi lisää tilaajia ja vakiinnuttaisi asemansa, sillä tuommoinen "moniarvoinen" julkaisu olisi perin arvokas virkistämään sarjakuvien lukijakulttuuria tässä akuankka/manga/hämähäkkimies-maassa.

itse en mainitsemistasi hengentuotteista (akuankka/manga/hämähäkkimies) paljoa vikaa löydä ja tervetulleita ovat niin allekirjoitan tämän. Ekoja kolmea levittänyt oman hyllyn lisäksi viiteen eri talouteen ihan sivistämismielessä.
Uusimmasta olen toidennut sen Tikkurilan sponssaaman sarjan kattavan jotakuinkin sen 3,90.
Pitkää ikää Jysäykselle silti ja lisää tilaajia. Hinta on todella huokea tasoon nähden, viimeisin poislukien...

[Marsumestari]

Hyvä sinänsä, toivoisin kuitenkin myös että sen lukijat piilomarkkinoisivat sitä ympäristöönsä (joululahjaksi sukulaiskakaroille) että se saisi lisää tilaajia ja vakiinnuttaisi asemansa, sillä tuommoinen "moniarvoinen" julkaisu olisi perin arvokas virkistämään sarjakuvien lukijakulttuuria tässä akuankka/manga/hämähäkkimies-maassa.

Manga on edelleen erittäin tuore juttu suomalaisessa sarjakuvatarjonnassa, eurooppalaisia sarjakuvia taas on käännetty varmaan niin kauan kuin niitä on tehty. Hiroshiman poika, Ranma ½, Dragon Ball, One Piece, Time Stranger Kyoko, Sand Land ja Salapoliisi Conan ovat kaikki joko nuorille tytöille ja pojille suunnattuja (Hiroshiman Poikakin) ja silti tarjonta on suht monipuolista ja laadukas. Voisi olla monipuolisempaakin, jopa näidenkin kohderyhmien sisällä mutta voisi olla huonomminikin.

Uusin Jysäys oli ensimmäinen numero, jonka itse uskalsin ostaa, koska siinä oli pidempiä tarinoita ja vähemmän sillisalaattia kuiin aiemmissa numeroissa. Vincent oli ihan ok. vaikkei aivan yksi yhteen minun makuuni. Liekehtivässä Ruusussa kuvitus oli paria lapsusta lukuunottamatta hyvää, tarinasta en sano sen enempää kuin, että kiinnostaisi lukea seuraavakin osa. Alussa varsinainen juoni vaikuttaa vielä olevan hieman hämärän peitossa. Alppien kuningas oli ihan hauska välipala. Sokrates oli ihan ok. myös vaikka ei ihan lempparia ollutkaan.

[Curtvile]

H:kin kirjamessuilla kuulemma jaettu Jysäystä ilmaiseksi. Hienoa.
vaikkavin yhdistettynä Jysäys 1/05 alennettuun hintaan tämä kaikki muistuttaa perinteista huumekaupan myyntistrategiaa.
Ensin ilmais/halpisnäyte että saadaan koukkuun.
Kunhan vain nyt sitten ei jatketa rotanmyrkyllä & astianpesuaineilla ja vedetä hintaa kattoon.
Lisätkää hymiönne, ironia epäonnistuu aina.
Hyvä veto, lisää sarjakuvan ystäviä, lisää Jysäystä.

[tompelo]

H:kin kirjamessuilla kuulemma jaettu Jysäystä ilmaiseksi.

Onko ihan tämä uusin numero kyseessä?

[TeroH]

Onko ihan tämä uusin numero kyseessä?

Kyllä, ja ainakin mie sain version erilaisella kannella kuin mitä oli tullut kotiin (Vincent Van Gogh, Liekehtivän Ruusun asemesta). Sain kylkiäisiksi kun kävin ostoksilla sarjakuvamaailmassa, vai mikä sen paikan nimi nyt olikaan.

[Curtvile]

Kyllä, ja ainakin mie sain version erilaisella kannella kuin mitä oli tullut kotiin (Vincent Van Gogh, Liekehtivän Ruusun asemesta). Sain kylkiäisiksi kun kävin ostoksilla sarjakuvamaailmassa, vai mikä sen paikan nimi nyt olikaan.

MITÄ #!§&/[}???
Vincent ja Van Gogh kansi? Ilmaiseksi? Ja tilaajille tämä?!?
Nyt tulee asiakasvalitus....

[comic.book.guy]

Mä oon tilaaja mut en mä mitää Vincent ja Van Gogh kantta saanu 

[Veli Loponen]

Mä oon tilaaja mut en mä mitää Vincent ja Van Gogh kantta saanu 

Ei tietenkään, koska se Van Gogh kannellinen on se, mitä jaetttiin kirjamessuilla ja Liekehtivä ruusu on se kansi, mikä on lehtipisteissä ja tuli tilaajille. Sitähän Curtvilekin tuossa juuri ennen sinua valitti.