Jysäys 3/05

[Janne Kuusinen]

Että tämmöinen kolmosnumero. Numerosta toiseen jatkuvia, pitkiä sarjoja, mutta onneksi oikein mukavia. Etenkin Van Goghin soisi jopa jatkuvan. Piirrosjäljistä tuli ensin mieleen sarjakuvallinen jazz: teki mieli pakata saman tien ja lähteä metsuriksi Rovaniemelle. Mutta onneksi se filosofinen koirasarjakuva palautti uskon siihen, ettei sarjakuvasivun ole pakko näyttää sikstiiniläiskappelin freskolta.

Sponsoreita, mainoksia. No, varmaan pakko. On MADissakin nykyään mainoksia.

Erittäin hyviä pointteja edellisillä kirjoittajilla. Sama se, millä tyylillä, vaikka "mangamaisesti", mutta kyllä jonkinlainen tiiviys silti olisi kiva olla tarinassa. Jos haluan laveaa, ostan kaikki Ranmat tahi Dragonballit... itse asiassa pidän Jysäyksen tämänhetkisestä, esittelevästä linjasta, joka saa kiinnostumaan tietyistä jutuista enemmänkin. Jysäys on vähän kuin Sarjainfon sarjakuva-arviot. Maistiaisia, ensimmäinen annos jos ei ilmainen, ainakin halpa. Kulttuuritekojahan nämä lehdet järjestään näyttäisivät olevan.

[Aura]

Älä otaksu että ainoastaan mangamaisuus olisi se mikä kyseisessä sarjassa pistää vihaksi.Toki se on jonkun mielestä parasta eurooppalaista sarjakuvaa.

Minusta kyseinen sarjakuva ei suinkaan ole "parasta eurooppalaista sarjakuvaa", ja taisinkin tuolla aiemmin mainita pari juttua jotka vähän tökkivät silmään. Mutta siinä viestissä johon vastasin oli pääsisältö "mangavaikutteita = paha, ei originaalia." Makuja on monia. Pidän tuosta sarjiksesta edelleen enemmän kuin edellisen numeron Sillagesta...

[Antti Vainio]

Mainosten herättämä pahennus yllätti. Minusta se pikkuilmoaukeama  oli oikein hupaisa vaikken ehkä tarvitsekaan Aurasen kirjapainotaitoa  ihan seuraavan puolöen vuoden aikana. Ei minua haittaisi vaikka joku kertoisi mistä saisi halvan sarjakuvamyönteiosen kebabin, noin esimerkkinä.
Van Gogh oli luovaa ajattelua sekä Jysäykseltä että sponsorilta. Olen hämmentynty ja ilahtunut että Tikkurilan tapaisesta firmasta löytyy markkinointipuolelta ihmisiä jotka lähtevät moiseen mukaan. Nämä yöks-kommentit kertovat pelkästään siitä että sarjakuvan lukijat Suomessa ovat ahdasmielisimpiä konservatiiveja. Keep on truckin, Jysäyksen tyypit, seksi tai väkivalta ei hätkäytä enää mutta mainokset on pahoja. Seuraavaksi Gimenezin lastenkotisarjoja ja Espanjan matkailumainoksia, kiitos                     

[isokana]

Kun vihdoin sain luettua, voisi pari kommenttia heittää. Vincent ja Van Gogh miellytti taiteen puolesta oikein paljon ja tarinastakin irtosi sympatiaa. Ainoastaan oma kuvataiteen tietotaso (on Mona Lisa ja sitten muita tauluja) aiheutti sen, että oikein tunsi, kuinka miljoona viittausta suihki yli hilseen. Ja se fontti, kauhea kontrasti upeaan taiteeseen. Kuin olisi raporttia lukenut. Lopulta jäi kuitenkin olo kuin parivaljakolla viimeisessä ruudussa, rento meininki. Liekehtivä ruusu... no siinä on yllättäviä taistelutaitoja omaava sankari, joka on kostoretkellä isänsä kuoleman johdosta ja asuu ilkeän sukulaisen luona. Joku aukeama 36-37 oli tuskaista luettavaa. Toisaalta tyyli miellytti ja tarinaan jäi monta asiaa, joihin haluaa lisäselvitystä (arabit, kirja, naamioitu kostaja), joten innolla odotetaan jatkoa. Alppien nero, sai hymyilemään leveästi, enempää en voi pyytää. Sokrates, hyviä pointteja koko tarinan verran. Pelkästään sivun 60 oivallus "koiran juoksentelu ei taas todista mitään" aiheutti ison valaistumisen tunteen tässä pimeässä aivokopassa.

Hmm, joko Jysäys on hyvä tai minua helppo miellyttää. Valitsen ensimmäisen vaihtoehdon.

EDIT: Jaa, geneerinen Jysäys-ketju olikin lukittu. Laitetaan sitten tähän. Aku Ankan taskukirjaa numero 309 lukiessa sattui silmään sivulla 64 yksityiskohta, jota joku voisi kutsua Jysäys-viitteeksi.

[Reima Mäkinen]

Kommentoinpa nyt lähinnä kantta kun ei ole lehdestä vielä muuta tuntumaa saanut. Selasin kaupassa.
Tosiaan, olen samaa mieltä kuin Aura, se Liekehtivä Ruusu ei ole mangaa nähnytkään. Minusta se kansitekstikin on lähinnä loukkaus shoujoa kohtaan. Kumma jos tuollainen sarja närästää eurosarjisten lukijoita, sehän oli päällisin puolin ihan normaalia eurokerrontaa.
Ymmärrän että markkinoinnissa on tarve hieman venyttää totuutta, mutta pelkään että tämmöinen voi osua myös omaan nilkkaan. Mangan lukijat ovat tarkkoja jos ketkä, enkä usko päivääkään että moinen huijaus menee läpi. Vai mitä arvelette mangaa romehtivien saavan siitä irti Time Stranger Kyokon tai Tokyo Mew Mewin jälkeen?!
Noh, toivotaan että sisältö on muuten paikallaan. Sfarin juttu (vai kenen se vika oli) näytti hyvätä. Ja minusta ne mainokset oli aivan parhaita! Lisää mainoksia, lisää sivuja, lisää sarjakuvia, jee!

[Mattipekka]

Tosiaan, olen samaa mieltä kuin Aura, se Liekehtivä Ruusu ei ole mangaa nähnytkään.

Saatiinhan tuohonkin asiaan virallinen totuus. Patricia Lyfoung on siis omin päin kehittänyt originaalin eurotyylin. Kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä.

Mangan lukijat ovat tarkkoja jos ketkä, enkä usko päivääkään että moinen huijaus menee läpi. Vai mitä arvelette mangaa romehtivien saavan siitä irti Time Stranger Kyokon tai Tokyo Mew Mewin jälkeen?!

Puhdasoppisuus on tietysti coolia ja kuuluu fanittamisen luonteeseen. Asiaa voisi kyllä ajatella positiivisestikin porttiteorian kautta: Liekehtivä Ruusu on turvallinen tapa mangapuristien tutustua traditionaaliseen eurokerrontaan. Vanhempi sukupolvi, jolle joku One Piece edustaa täysin käsittämätöntä kuvakerrontaa, puolestaan kokee vihdoinkin ymmärtävänsä mistä ajan hermolla elävät nuoret ja muut puhdasoppiset oikein meuhkaavat.

Kaksi äärilaitaa luonnollisesti kokee tämän valheeksi ja panetteluksi, mutta väliin jäävällä vyöhykkellä asuvat saavat nauttia kelpo viihdesarjakuvasta.

[Curtvile]

Saatiinhan tuohonkin asiaan virallinen totuus. Patricia Lyfoung on siis omin päin kehittänyt originaalin eurotyylin. Kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä.

Kaksi äärilaitaa luonnollisesti kokee tämän valheeksi ja panetteluksi, mutta väliin jäävällä vyöhykkellä asuvat saavat nauttia kelpo viihdesarjakuvasta.

Kiitos että kuulun äärilaitaan, ihan mihin tahansa äärilaitaan."saavat nauttia kelpo viihdesarjakuvasta"? ööh ,Siis mitä häh?
Julkaiskaa toki loppuun kun kerran aloititte, estää en voi, mutta sitten taas jotain muuta. Ihan mitä tahansa muuta.
Vaikka kotimaista manga- ja amerikkalais-vaikutteista sarjakuvaa. 
tässäkin maassa on hyviä tekijöitä ja Venäjällä ja Ruotsissa ja Saksassa. Otetaan se tunnelinäkö pois silmiltä ja nähdään muutakin kuin ranskankielinen blokki ja japanilaisvaikutteiden blokki.
Anteeksi amerikkalainen blokki unohtui.
Kaikkia ei voi tehdä onnelliseksi, eikä pidäkään. Toivon silti ,että kunkin tarinan Jatko- tai muun pituus olisi max: 15 sivua per Jysäys. Tai sitten suoraan tämän kerran yllätysalbumilinjalle.
Mainoksia lisää, vaikka kuten täällä mainittiin rahastahan ei homma ole kiinni. Joten pidetään hinta samana, julkaistaan vähintään 8 kertaa vuodessa ja aina vähintään 56 sivuisena, siitä riippumatta tilaako/ ostaako lehteä joku vai ei. Hieno homma.
Kaikesta huolimatta, kolme neljästä on hyvin ja Vincent ja Van Gogh on upea ja yksin 3,90 arvoinen.
Lisää laatua, esim. Sillagea.
terveisin: Virallisesti yhden vähemmistö.

[Aura]

Puhdasoppisuus on tietysti coolia ja kuuluu fanittamisen luonteeseen.

Välillä mangapuristit ottavat päähän: ei suostuta lukemaan mitään muuta kuin mangaa, kaikki ei-manga on automaattisesti huonoa, "pseudomangaan" ja piirtäjiin suhtaudutaan vihamielisesti ja kaiken tämän jälkeen kuitenkin piirretään itse mangatyylillä. Onneksi enemmistö mangaharrastajista ei ole tällaisia. Ja sitten on tietenkin se toinen ääripää...

Kyllä Liekehtivässä Ruusussa on minusta jotain mangamaista, vaikka se alkuun tuntui hieman ei-luontevalta kaikkine perus-ilmeineen yms. (Luen lisää, kommentoin sitten koko sarjasta. Toivottavasti sarjakuva julkaistaan loppuun asti kritiikistä huolimatta.) Mikään varsinainen "manga" se ei tietenkään ole, miksi pitäisikään olla? Kysehän on nimenomaan eurosarjakuvasta jossa on mangavaikutteita. Sitä "euroa" on kuitenkin enemmän kuin "mangaa". Olisi mukava, jos joskus voitaisiin katsoa mangasta hieman vaikutteita ottaneen piirtäjän töitä sellaisenaan, eikä aina verrata siihen "oikeaan" mangaan.

Sori, nyt alkaa mennä aiheen sivusta. Ehkä tämä tulee suoraan sydämestä senkin takia, että itse on saanut kuulla yhtä jos toistakin aiheeseen liittyvää... Ehkä pitäisi siirtyä pottuneniin niin sitten voisi piirtää "omalla tyylillä". Duh.

[Petteri Oja]

Jep, ja ensi numeron motto suoraan: "Maailman paskinta sarjakuvaa"

Kvaakin palaute aiheuttaa korkeintaan toimituksen itsemurhan.

Ei me osata näemmä edes latoa.

Hehe, Mattipekan kommentit käyvät numero numerolta kitkerimmiksi. Elä vihaa meitä, kyllä me Jysäyksen eteen tekemäänne työtä arvostetaan... vaikkei aina siltä vaikuta. 

[Curtvile]

Hehe, Mattipekan kommentit käyvät numero numerolta kitkerimmiksi. Elä vihaa meitä, kyllä me Jysäyksen eteen tekemäänne työtä arvostetaan... vaikkei aina siltä vaikuta. 

saa meitä vihatakin, minulle ihan sama. Työ silti (enimmäkseen) hyvää.
Ihme se olisikin jos julkaisisi tuoretta Jysäyksen tyyppistä sarjakuvalehteä ilman lastentauteja.

[Mattipekka]

Olisi mukava, jos joskus voitaisiin katsoa mangasta hieman vaikutteita ottaneen piirtäjän töitä sellaisenaan, eikä aina verrata siihen "oikeaan" mangaan.

Sori, nyt alkaa mennä aiheen sivusta. Ehkä tämä tulee suoraan sydämestä senkin takia, että itse on saanut kuulla yhtä jos toistakin aiheeseen liittyvää... Ehkä pitäisi siirtyä pottuneniin niin sitten voisi piirtää "omalla tyylillä". Duh.

Minusta tuntuu päinvastoin, että nyt aletaan päästä asian ytimeen. Voi olla, että tästä on jo keskusteltu perusteellisesti jossain mangasäikeessä. Jos näin on, ylläpito voinee laittaa linkin suoraan sinne.

Sitä odottaessa: Vaikutteitahan kaikki ottavat varsinkin uransa alkuvaiheessa. Esim tämän
suomalaisen taiteilijan eurovaikutteet herättävät joissain eurosarjakuvan ystävissä enemmän närkästystä kuin koko suomimanga-ilmiö. Kuitenkin hänkin löytää nykyään piirtäjänä mukavasti omia sävyjä.

Yritin pääkirjoituksessa viestittää, että Liekehtivä Ruusu on sillä tavoin kypsä teos, että siinä tekijän oma ääni ja tyyli on hallitsevampi kuin ilmeiset mangavaikutteet. Ja että niitä vaikutteita on ainakin yhtä paljon Kolmesta Muskettisoturista ja Zorrosta. Kyseessä on siis kahden sarjakuvakulttuurin kaunis synteesi.

Katsokaa neidin sympaattiset kotisivut. Ammattitaitoinen kuvittaja osaa muuntaa tyylejään ja hallitsee useita tekniikoita. Tätähän ei aina osata arvostaa Suomessa. Maailmalla piirtäjän oletetaan olevan sen verran muuntautumiskykyinen, että hän pystyy hyppäämään sarjasta toiseen.

Ihailen ensimerkiksi Stan Draken loikkaa Juliet Jonesin sydämestä Helmiin ja Heikkiin.

[tertsi]

Tuo suomalainen Morris-kopio (ainakin tuo esimerkkikuva) on täysin hengetön.

Tämä alapuolella oleva Morris-kopio ei puolestaan ärsytä ainakaan minua, vaan ihailen tekijää suunnattomasti. Tässä jatketaan perinnettä.

http://www.bdnet.com/zi/bdweb/images/10/9782800133102_pg.jpg

Lähde: Bdnet/Conrad

[Aura]

Minusta tuntuu päinvastoin, että nyt aletaan päästä asian ytimeen. Voi olla, että tästä on jo keskusteltu perusteellisesti jossain mangasäikeessä. Jos näin on, ylläpito voinee laittaa linkin suoraan sinne.

Täällä taitaa olla useampikin ketju, joissa on keskusteltu aiheesta. Tai ainakin aiheesta voiko "pseudomangaa" kutsua mangaksi. Itse olen tosin kuullut "miks jotain mangaa" ja "teeksä yhtään omalla tyylillä" -valituksia enemmän Kvaakin ulkopuolella. Siis suoraan minulle suunnattuja.

[Reima Mäkinen]

Yllä olevan tekstini voi varmaan lukea monella tavalla. Tarkoitukseni oli kritisoida harhaanjohtavaa kansitekstiä ja ilmaista huoli siitä miten liian innokas markkinointi voi kääntyä itseään vastaan. Tiedän olevani yliherkkä sekä käsitteiden liudentamiselle, että mainoshypetykselle. Tässä oli niitä molempia. Huoleni on varmaankin aiheeton. Maassamme on monia pilttejä (ja meitä setiä) jotka ovat hieman sekaisin kun eivät osaa lukea sarjiksia takaperin tai ymmärrä yhtään mitä jossain Ragnarökissä tai Kyokossa tapahtuu. Toivotaan että he löytävät Jysäyksen. Uskon että moni muukin on huolissaan Jysäyksestä (lue toivoo, että se menestyisi, jne). Tarve on suuri, ja pelko. Siksi ollaan varpaillaan kaikesta mitä siihen lehteen on präntätty.

Kopioinnin (tyylin tms. jäljittelyn) ongelmahan on usein juuri se, että matkitaan joitakin ensi näkemältä ilmeisiä piirteitä ja oletetaan että asia on sillä sisäistetty. Kuvitellaan että mestarin tai kaupallisen menestyksen kaava ja suosion salaisuus ei ole sen kummempaa kuin muutama viiva suurin piirtein oikeassa paikassa. Vaan eipä tästä enempää kun tuo Jysäyksen sarjakin on vielä lukematta.

[zeke]

Ei me osata näemmä edes latoa.

No eipäs nyt vedetä kirjaketta nenään. Kyllä ne ladotut kuplat useimmissa sarjoissa kelpaavat. Joskus vain huomaa alkuperäistä nähdessään, että tekstaus onkin ollut aivan eri näköistä. Silloin tulee miettineeksi, että jos tämä sittenkin olisi tehty käsin...

Ongelmallisin tässä Jysäyksessä on Vincent ja Van Gogh. Smudjalla lie ollut joku ajatus mielessään, kun hän on valinnut tekstausta tähän sarjaan. Ranskankielinen teksti näyttää hyvin täsmälliseltä, mutta voipa silti olla käsin tehty. Ranskaa en ymmärrä käytännössä lainkaan, mutta oliko niin, että Smudja on tehnyt sivut 50x70 plansseille? Siinähän olisi jo tilaa vääntää kalligrafiaa... No olisihan se ollut hirmu homma litteällä terällä alkaa askarrella suomennosta, mutta kenties vaikka Linotypen Clairvaux tai Ondine olisi tekstityyppinä istunut tähän, siis ladottuna.

Suomennoksessa myös tekstilaatikoiden taustat ja sijoittelu on erilaista, puhekuplista ja kissojen metakasta puuttuvat konttuurit - mikä herättääkin kysymyksen, että minkälaisessa muodossa  mahdatte saada aineiston? Ovatko nämä semmoisia juttuja, joihin ei ole ollut mahdollista vaikuttaa? Toisaalta kumminkin onomatopoietiikka oli osin hienosti suomalaistettu...

Mitä mainontaan tulee, jos joku täällä käy oikeassa työssä,

Näissä oloissa, lasketaanko mainospellen homma oikeaksi työksi?   

Asiaan. Lehden sarjoista Sokrates kiehtoo minua eniten. Persoonallisia ja hauskoja sivun mittaisia tiivistelmiä, ajatteluttaviakin, ja heti seuraavalla sivulla juoni jatkuukin uudesta näkökulmasta. Piirrostyyli näytti alkuun erikoiselta , mutta alkoi pian viehättää. Tässä hieno filosofis-absurdi käsikirjoitus ja piirrosjälki sopivat hyvin yhteen. Erityisesti pidän varjon käytöstä ja zoomauksista tässä. Kestävää kamaa.

Alppien nero on hauska esimerkki ruutujaon käytöstä juonessa. Kerrassaan riemastuttava aukeama.

Liekehtivän Ruusun jatkoa odotan kiinnostuneena. On siinä sen verran mukava soppa eri elementtejä ( musketöörejä, robin hoodia, zorroa, ryysyistä rikkauteen, kostoteema). Ja varmasti vielä muutama muu juttu, joista tarinan alussa on vasta viitteitä. Piirrosjälki on enimmältään kaunista ja sopii tarinaan hyvin. Mangaa vai ei -keskustelun voi mielestäni jättää omaan arvoonsa. Tämä toimii omillaan.

Myös Vincent ja Van Gogh osoittautunee aikaa ja lukemista sekä erityisesti katsomista kestäväksi tarinaksi. Upeita näkymiä, absurdeja viittauksia, hauskoja perspektiivejä. Kyllä pidän vaikka ladonnasta urputankin.

Tämä Jysäys hintansa haukkuu komeasti. Hyvää työtä, Mattipekka. Seuraavia yllätyksiä odotellessa voisi sanoa puolikoira Sokrateen tapaan - muutamia kommentteja hiukan ihmetellen - "Sarjisfanien tuntemus kun ei ole erikoisalaani."