mitä mielenkiintoisin keskustelu; ja vielä suoraan elävästä elämästä. muutama asia minultakin. anteeksi pitkät jorinani, lukekoon se jota kiinnostaa:
1.
tekijänoikeus suojaa teoksen muotoa, tapaa jolla asia on ilmaistu, ei sinänsä sisältöä. teoksen ainutlaatuisuus lain kannalta on siinä muodossa, jolla tekijä haluaa sanottavansa sanoa, piirtää, säveltää tms. tekijänoikeuden katsotaan syntyvän kun teos on tarpeeksi omaperäinen, julkistettu siinä muodossa jossa joku muu ei olisi sitä tehnyt. tällöin se nousee ns. teoskynnyksen yli ja saa lain suojan. käytännössä esimerkiksi kaikki sarjakuvat ja lehtijutut muutaman rivin kolariuutisia lukuuottamatta nousevat sen kynnyksen yli.
sen sijaan esimerkiksi tekstissä esitetyt uutiset ja näkökohdat voidaan - teoksen muoto muuttaen - käyttää oman teoksen rakennusaineena. mutta hyvätkin muualta lainatut ajatukset on esitettävä omin sanoin ja oman logiikan mukaan. jos tekijänoikeus suojaisi teosten ajatussisältöä, niin sehän tukahduttaisi esimerkiksi tieteellisen keskustelun, joka pohjautuu eri argumenttien arvioinnille.
tekijänoikeuslaki koostuu kuluttajien ja vapaan taiteen sekä tieteen edun vuoksi vuoksi suurelta osin poikkeuksista tekijän pääsääntöiseen määräysvaltaan. se sallii myös toisen teoksen käyttämisen oman työnsä lähtökohtana, mikäli syntyvä muunnelma on riittävän omaperäinen. pääministeristä saa piirtää pilakuvan, vaikka niitä on aiemminkin tehty, ellei nyt satu kopioimaan suoraan jonkun muun tekemää kuvaa. julkaistusta kirjasta voi poimia tietoja omaan teokseensa, kunhan tekee omaperäisen ja itsenäisen uuden teoksen.
julkistettuja taideteoksia saa käyttää oman työnsä lähtökohtana, esikuvana tai tausta-aineistona. tällöin kyse on vapaasta muuttamisesta. picasson guernican innoittamana voi tehdä oman sarjakuvatulkintansa, kunhan ei kopioi teosta. "sillä, joka on kääntänyt teoksen tai muunnellut sitä tahi saattanut sen muuhun kirjallisuus- tai taidelajiin, on tekijänoikeus teokseen tässä muodossa, mutta hänellä ei ole oikeutta määrätä siitä tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen", lausuu lain 4 §.
korkein oikeus antoi 1979 paljon julkisuutta saaneen tuomion tapauksesta, jossa valokuvaaja kalervo ojutkangas haastoi taideopiskelijan oikeuteen kuvansa plagiaatista. opiskelijan tekemä resuisia lapsia esittävä maalaus olikin selvästi alkuperäistä valokuvaa muistuttava. asia meni korkeimpaan oikeuteen asti, joka totesi, että työ oli muuttunut riittävästi, jotta maalausta voitiin pitää omaperäisenä. valokuvaajalle ei ollut oikeutta aiheeseen. objektiivista keinoa rajan vetoon ei laissa tietenkään ole, vaan mahdolliset riitatapaukset käydään läpi yksityiskohtaisesti.
plagiaatti-sana muuten juontaa antiikin roomasta. latinassa plagiarius tarkoittaa ihmisryöstäjää tai orjakauppiasta. sanan otti käyttöön ensimmäisellä vuosisadalla j.a.a. roomalainen runoilija martialis. hän nimitteli tällä fidentiusta, joka levitti hänen runojaan luvattomasti omissa nimissään. jo antiikin roomassa oli mahdollista nostaa oikeusjuttu plagioinnista.
2.
keskipohjanmaa-lehden plagiaatti ei valitettavasti ole poikkeava tapaus, vaan vastaavia sattuu eteen silloin tällöin. vesa k. mainitsi tällä palstalla itselleen sattuneen tapauksen, jossa olin hänen kanssaan vuosia sitten yhteistyössä tuloksen ollessa hyvä.
kun olin suomen arvostelijain liiton pj 1990-luvulla niin liitto neuvoi ja kirjelmöi useisiin jäseniinsä - jollainen vesakin on - kohdistuneista ryöstötapauksista. kaikkein laajamittaisin oli melkein päivälleen kymmenen vuotta sitten hoidettu tapaus, jossa bello romano -niminen aikakauslehden tv-elokuvien palstanpitäjä poimi suuren osan jutuistaan muilta kirjoittajilta suoraan wsoy:n julkaisemasta video-oppaasta julkaisten ne nimissään.
lehdistössä vakiintunut tapa on maksaa plagiaateista tai juttujen muusta luvattomasta käytöstä käypä palkkio kaksinkertaisena: kerran normaalina tekijänoikeuskorvauksena tekijälle ja sama summa päälle vahingonkorvauksena oikeudenloukkauksesta.
jos tällainen tapaus sattuu omalle kohdalle, kannattaa toimia: olla yhteydessä lehteen ja lähettää lasku. tähän ei tarvita ammattiliiton lakimiestä, vaan se kuuluu jokaisen kirjoittajan ja piirtäjän itse hoidettavaan rutiiniin. jos lehti nikottelee, niin silloin kannattaa kysyä apua niistä etujärjestöistä joiden jäsen on. sarjakuvantekijöillä se on useimmiten sarjakuvantekijät ry, mutta moni on jäsenenä myös journalistiliitossa, kuvittajissa tai grafiassa. järjestöillä on käytössään jo kokemusta ja tietotaitoa näissä asioissa.
3.
menettelytavat lehdistössä ovat raaistuneet muutamassa vuodessa isoin askelin. tekijöiden kaikkien oikeuksien viemistä pidetään nykyään monessa lehdessä jo vähäisenkin työn myynnin ehtona. tiukinta linjaa on viime aikoina vetänyt suuri a-lehdet, joka vaatii - myös kuvittajilta - kaikkia oikeuksia heidän työhönsä tavanomaisella kertajulkaisun hinnalla. se antaa yhtiölle oikeuden käyttää kuvia kaikissa julkaisuissaan kuinka haluavat ja jopa myydä sitä muille tekijän saamatta korvausta. lisäksi a-lehdet vaatii tekijää sitoutumaan korvaamaan mahdolliset työnsä aiheuttamat vahingonkorvaukset - vaikka hän ei saa edes päättää saati tietää mihin a-lehdet sitä kauppaa!
samat jutut julkaistaan myös nykyään usein monissa eri konsernin lehdissä, myös ja erioten arvostelut. palkkio kirjoittajalle on sama, toisen (tai useamman) lehden arvostelija pellolle. säästöä firmalle puolet (tai enemmän) kuluista, ja lukijoille samoja näkemyksiä taiteesta ympäri maata.
arvostelijoita ei tosin ole laitettu kirjoittamaan (vielä) kahta eri juttua samasta kirjasta eri paikkakuntien lehtiin. olen kuullut tapauksesta, jossa urheilutoimittajan on kirjoitettava kaksi juttua samasta jääkiekko-ottelusta; toisen joukkueen kotiseudun lehden näkökulmasta ja sama temppu taas toiselle lehdelle.
enkä voi olla tässäkin sanomatta, että jos lehti jota avustatte vaatii teiltä avustajasopimusta, niin lukekaa se tarkkaan. moni on luovuttanut niillä korvauksetta kaikki työnsä oikeudet syndikointioikeuksia myöten?
4.
verkko pursuaa tietoa tekijänoikeudesta. pikavilkaisulla muutamalle hyvälle sivulle saa jo rautaisannoksen, ja se kuuluu mieelstäni jokaisen kirjoittajan ja sarjakuvantekijän perusasioihin. me kaikki olemme ammatiltamme tekijänoikeuksien myyjiä, ja jokaisen kauppiaan kannattaa toki tuntea tavara, jota myy.
kulttuurintekijäin näkökulmasta asiaa valottavat hyvin lyhty-hankkeen sivut:
http://www.kulttuuriuutiset.net/lyhty_|_kulttuuri/tekijanoikeus
opetusministeriön sivut tarjoavat virkamiesmäisen, mutta pätevän peruskurssin:
http://www.minedu.fi/OPM/Tekijaenoikeus/?lang=fisarjakuvatekijät ry kuuluu myös tekijänoikeusjärjestö kopiostoon, silläkin on sivuillaan aika tiivistä yleistietoa aiheesta
http://www.kopiosto.fi/index.php?cid=kopiosto&mid=7tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus on uusinut sivunsa jii roikosen kuvituksin, siellä on paljon tietoa, myös äänite- ja kuvatallennepuolen piratismista
http://www.antipiracy.fi/index.htmlerilaista lehdistön free-työhön liittyvää aineistoa on roppakaupalla suomen freelancer-journalistit ry:n sivuilla
http://www.freet.fi/enkä tietenkään voi lopuksi olla suosittelematta kirjoittamaani kirjaa "graafikon eväät". se käsittelee laajasti free-piirtäjän työn järjestämisen eri puolia, mutta antaa perustietoa myös muille mm. lehdistön avustajana toimimisesta. kirja löytyy hyvinvarustetuista kirjastoista tai sen voi ostaa halvalla hinnalla grafia ry:stä.
ja muun tiedon löytää jokainen itse verkosta.
t.
heikki jokinen
