Kivi Larmolan albumi johdattaa kaupunkilaistaiteilijan maalle etätöihin.
 |
Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla maallemuuton monet puolet valkenevat. Elämä luonnonkauniissa maalaisidyllissä paljastaa, että ne arvot joiden varaan Suomea aikoinaan rakennettiin ovat monin paikoin vielä voimissaan, mutta politiikka herättää taiteilijassa myös ankaran kriitikon.
Kissoja, hiiriä ja ihmisiä on lämminsydäminen ja tosi kertomus elämästä, jota kunnan rajat eivät kahlitse mutta joka löytää juurensa lakeuden laajan taivaan alta. Kissat Elsa ja Elviira viettävät kirjaimellisesti kissanpäiviä seikkaillen ja metsästäen, ja ihmisten nautintoihin kuuluvat elokuun pimenevien iltojen kestit pitkän pihapöydän ääressä.
Kissoja, hiiriä ja ihmisiä
Tekijä Kivi Larmola
Kustantaja Like Kustannus
Painopaikka Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2010
Nid., pk, väri, 246 X 172 mm (vaaka), 60 sivua
Hinta 16 euroa
ISBN: 978-9582-01-0384-2
© 2010 Kivi Larmola
Puupäähatulla 1991 palkittu Kivi Larmola (s. 1966) on rakastetuimpia suomalaisia sarjakuvantekijöitä, kertoo arvostettu Kritiikin Uutiset. Hänen sarjakuvaansa julkaisee parhaillaan NYT-liite. Kulttuurin monitoimimieheksi itseään kutsuva Larmola on muun muassa kirjoittanut musiikkitekniikan oppikirjan Rokkibändin ABC.
 |
Kivi Larmolan albumi Saippuaa ilmestyi vuonna 1997, arkisia tarinoita pariskunnan elämästä kissoineen. Uusi albumi on oikeastaan Saippuaa 2, ja sillä nimellä nämä ovat lehdessä ilmestyneetkin. Sarjakuvan luonne on vain muuttunut laajemmin yhteiskuntaa ja politiikkaa tarkastelevaksi. Ei arkipäivän asioita tietenkään ole unohdettu, eikä kissoja.
Albumin aluksi Kivi ja Mervi tekevät muuttoa Ylistaroon Etelä-Pohjanmaalle. Muuton taustat selviävät esipuheessa. Ensimmäiseksi tässä on pari mustavalkoista vanhempaa sivua, ja sisällysluettelon jälkeen ollaankin jo matkalla punamullan peittämään taloon, jonka pihalla on omenapuita ja sisällä kissoja.
Kivi käyttää luonnollisesti omia kissojaan mallina, eikä tästä tietenkään yhtä elävää
 |
olisi saanutkaan ulkomuistista.
Manu Larcenetin Maallemuuttajat on sarjakuva, joka tietysti tulee ensimmäiseksi mieleen, mutta käsittelytapa on aivan toinen. Tämä on luonnollisesti aiheeltaan suomalainen, ja aiheita riittää politiikasta ja liikennesuunnittelusta tiskivuoroihin ja kissoihin taas.
Ja kun puhutaan vakavista asioista, kissat touhuavat omiaan taustalla, kuten Pelle
 |
Pelottoman Pikku Apulainen. Huomio kiinnittyy lukiessa silloin niihin enemmän, kun itse strippi käsittelee jotain yhdentekevää, paikallista ja ikivanhaa asiaa. Ei sellaisia olisi muuten mukaan kannattanut ottaakaan, ellei Elsa pyydystäisi juustoa leivältä samaan aikaan. Osa yhteiskunnallisesta kritiikistä onkin vanhentunut,
 |
mutta eiköhän ajatelmat vuoden 2007 eduskuntavaaleista ole käyttökelpoisia ensi vuonnakin. Lopuksi näemme pari strippiä puhuvista kissoista, Kivi selittää senkin välipuheellaan. Vaikka kissoista varsinkin Elviiran persoonallisuus olisi välittynyt ilman selityksiäkin.
Tietokonevärimaailma on kaunis ja viimeisen päälle harkittu. Vuoden- ja vuorokaudenaikojen vaihtelun näkee oivasti väreistä. Käsinmaalattu kansi on myös hieno.
Maalaiselämän arkipäivän filosofiaa esitetään tuttuun tapaan luonnosmaisella kuvituksella, ei Kivi ole siltä osin muuttunut miksikään kymmenessä vuodessa. Ja välillä pitää keskustella Kvaakissa tussausvälineiden paksuudesta, kuten marraskuulle 2003 päivätyssä stripissä tehdään.
Kiven aikaisemmasta tuotannosta pitäville tämä on pakollinen hankinta, ja muille
 |
tämä on hyvä albumi aloittaa tutustuminen. Vanhempia albumeja löytynee divareista ja kirjastosta.
Albumi on nopeasti luettu, mutta kestää useita lukukertoja. Kissoja olisi saanut esittää enemmän.
Keskustele uudesta albumista ja Kivi Larmolan muusta tuotannosta Kvaakissa.