“Sinulla on biologiset aivot ja koneellinen keho. Meillä on sähköiset aivot ja biologinen keho. Eromme ei ole kovin suuri. Cogito, ergo sum on kovin laiha lohtu.”
– Professori Nova
Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa…
Kammotusten laakso (suom. myös outo laakso) on paikka, jonka asukit näyttävät ihmisen silmin vastenmielisiltä. Syy vastenmielisyyteen on siinä, että ne (he?) ovat ihmisen kaltaisia mutteivat aivan ihmisiä. Termin “uncanny valley” keksi japanilainen robotiikan tutkija Masashiro Mori vuonna 1970. Outojen otusten laaksossa vaeltavat mm. robotit, nuket ja virtuaaliolennot.
Kauhuelokuvissa kaikkein kamalin hirviö ei suinkaan ole lonkeroitaan ojenteleva hirviön näköinen monsteri vaan jokin olento, joka on osittain kaltaisemme: eloon herännyt nukke, ihmisen liikkeitä matkiva robotti, zombie tai palkoihmiseksi paljastuva naapuri. Kammotuksilla on yllättävän usein myös käsiproteesi, kuten Takaa-ajetun yksikätinen mies tai James Bondin vihollisen Tohtori Non metalliset tekokädet.
Kammotusten laakson ongelma on tuttu myös nykyajan 3D-elokuvista. Eläimet ja ympäristöt näyttävät kyllä yleensä ihan hyviltä, mutta realistiset ihmishahmot ovat jostain syystä lievästi omituisia. Tämä epäaitouden ongelma ratkaistaan yleensä muuttamalla ihmisetkin karikatyyrimaisemmiksi, jolloin he paradoksaalisesti näyttävät oikeammilta – kuten George Lucasin animoiduissa Kloonisodissa. Toisaalta silloin elokuvaa on vaikea ottaa vakavasti ja koko elokuvan luonne muuttuu niin ratkaisevasti, että se ei välttämättä lajityypissään toimi ollenkaan.
…en minä pelkäisi mitään pahaa…
 |
Robottielokuvissa tätä kammotusteemaa on käytetty tietoisesti hyväksi. Kubrickin/Spielbergin elokuvassa A.I. – Tekoäly Steven Spielberg ohjasi robottipoika Davidia näytellyttä Haley Joel Osmentia niin, että tämä ei saanut lainkaan räpyttää silmiään, ei edes päätään kääntäessään. Tämä lähes huomaamaton ominaisuus antoi katsojalle pikkuruisen vihjeen siitä, että David kuului kammotusten laakson kulkijoihin. Tarinassa Davis samaistuu Pinocchioon. Vasta aivan elokuvan lopussa David pääsee pois laaksosta, oikeaksi lapseksi oman äidin viereen nukkumaan. A.I. perustui Brian Aldissin novelliin “Supertoys Last All Summer Long”.
 |
Vielä selvemmin robotti saa vaeltaa pimeyden laaksosta taivaan valoon Chris Columbuksen ohjaamassa (aliarvostetussa) elokuvassa Robotin elämää, Bicentennial Man.
Robotin elämää perustui Isaac Asimovin saman nimiseen kertomukseen, joka on julkaistu Suomessa novellikokoelmassa Robotit. Asimov tunnetaan robotiikan kolmen pääsäännön luojana. Nuo kolme käskyä erottavat selvästi ihmiset ja robotit toisistaan; robotit alistetaan ihmisille, koska robottien toimintamallit määritellään suhteessa ihmiseen. Kolmen käskyn eettisyydestä keskustellaan koko ajan.
Sekä Spielbergin että Columbuksen elokuvassa rakkaus ihmiseen ja kuolema ovat inhimillisyyden korkein aste.
Alla oleva teksti sisältää paljastuksia Gunnmin juonesta!
…sillä sinä olet minun kanssani…
Yukito Kishiron Gunnm-mangasarjan ensimmäinen kirja, Ruostunut enkeli, alkaa kohtauksella, jossa kybertohtori Ido löytää Rautakaupungin kaatopaikalta pään ja osan robottitorsoa. Aivan alkutekijöiksi Ido sanoo jotain, joka on avain koko teoksen tulkintaan: “Aito ihminen se on.”
Ido on lääkäri, joka toteuttaa uskollisesti Hippokrateen valaansa, ovat hoidettavat sitten ihmisiä millä vaihteluvälillä tahansa. Ido ei pelkää tai halveksi kammotusten laaksojen olentoja; he ovat hänelle rakkaita ja tärkeitä.
Kammotusten laaksoon on tuomittu myös elävät nuket. Mikäli Idolle haluaa kirjallisuudesta etsiä edeltäjiä, niin yksi aivan ilmeinen esikuva on Carlo Collodin Pinocchion Gepetto. Ja pikkuisen puunuken, joka halusi oikeaksi pojaksi, tarinaahan Gunnmssa jälleen kerran toistetaan.
Gallykin joutuu matkallaan monenlaisen kulkijan seuraan ja siinä missä Pinocchion nappaa nukketeatteriinsa Stromboli, Gally päätyy professori Novan sätkynukeksi. Monstro, Pinocchion niellyt merihirviö, löytyy sekin vertauskuvallisella tasolla kuudennen kirjan, Tie vapauteen, alusta, kun hänet “syödään elävältä” tekemänsä rikoksen takia – tuomitaan hävitettäväksi tuliaseen käytön takia. Mutta Gallyn via dolorosa jatkuu, kunnes lopulta päädytään tavoiteltuun onnelaan, taivaskaupunki Salemiin.
Nykyään on otettu käyttöön myös termi toinen kammotusten laakso. Siinä kyse ihmisistä, joilla on ihmisen totutusta vaihteluvälistä poikkeavia laajennettuja kykyjä, usein sellaiseen riittävät jo pelkästään tavallisuudesta poikkeavat eleet ja toimintatavat, saati sitten kyborgit. Gunnm-mangassa siirrytäänkin sitten jo ihmisyyden posthumanismin ja transhumanismin aikaan. Kun muutokset ihmisen muodossa ja mielessä ovat todella isoja, silloin voidaan kysyä: mikä tekee ihmisestä hirviön.
…sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat.
Taivaskaupunki Salem kätkee houkuttelevan pintansa alle salaisuuden, joka on yhtä kammottava kuin Pinocchion Huvitusten saarella ja joka mitätöi kaikki tarjotut ihanuudet. Rautakaupungin kammotukset, ensimmäisen kammotusten laakson asukkaat, olivatkin loppujen lopuksi inhimillisempiä, ihmismäisempiä kuin salemilaiset.
Huvitusten saarella pojat muuttuivat aaseiksi. He menettivät ihmisyytensä. Salemissa on sama tarkoitus. Siellä kaikki vain näyttävät ihmisiltä; initaatioriitissä heiltä on poistettu aivot ja korvattu ne tietokonesirulla. Rautakaupunki oli ensimmäinen kammotusten laakso. Taivaskaupunki on se toinen kammotusten laakso, sillä siellä eletään ihmisyyden jälkeistä aikaa. Oikeasta olemuksestaan tietämättömät olennot ovat kaikki vetonaruissa kulkevia sätkynukkeja. Vai ovatko?
Mikäli tietokonesiru korvaa aivot niin että olento kokee itsensä ajattelevaksi, tiedostavaksi ihmiseksi, itseään ajattelevaksi järjeksi, eikö hän silloin ole ihminen?
Aivan lopussa, Salemin valloituksessa, teknologia muuttuu elämäksi, epäorgaanisesta tulee orgaanista. Kaikki rajat häviävät, ja sen jälkeen kysymyksetkin siitä, mikä on ihmisyyttä ja oikeaa elämää, muuttuvat turhiksi. Onnen tavoittelu jää. “Cogito, ergo sum”. Ajattelen, siksi olen.
Keskustele Kvaakissa Gunnmista
Linkkejä:
Gunnm-kuvat Copyright © YUKITO Products