 |
Riemukas huumoripornosarjakuva Munabomber on päässyt neljänteen ja viimeiseen osaansa. Edellisessä jaksossa telkien taakse päätynyt Munabomber aiheuttaa poliisille harmaita hiuksia, kun poliisiaseman edustalla on kertynyt mieltä osoittamaan satoja naisia, jotka vaativat Munabomberin vapauttamista.
Munabomber, osa 4
Idea ja taide: Reetta Laitinen
Käsikirjoitus: Jussi Pakkanen
Omakustanne, mv. 16 sivua.
 |
|
Taianomainen kosketus jättää jälkensä.
|
Miten tähän on päästy? Aikaisemmissa osissa on selvinnyt, että salaperäinen Munabomber on täydellinen rakastaja, joka saa aikaiseksi räjähtäviä orgasmeja. Valitettavasti osalla kumppaneista on taipumus kuolla tämän jälkeen. Nyt tunnontuskien piinaama Munabomber joutuu punnitsemaan kohtaloaan sellissä – jonne häntä livahtaa tapaamaan eräs hänen kohtaamansa nainen…
 |
|
Nyt ei olla Naisten kympillä.
|
16-sivuisissa osissa ei ole tilaa mihinkään dostojevskimäisiin juonenkäänteisiin, mutta Ilman naista -sarjakuvan käsikirjoittajana tutuksi tullut Jussi Pakkanen on taitava dramaturgi, joka mahduttaa pieneen tilaan niin Aristoteleen runousopin kuin saksalaisen aikuisviihdeteollisuuden mukaiset kliimaksit. Olen pitänyt Muniksesta juuri sen älyttömyyden vuoksi: puolivakava dekkariseikkailu kuvaa ihmiselon lihallisia riemuja kerrankin hauskasti, humorististisesti ja silmää iskien. Ei näitä lasten käsiin kannata silti antaa, mutta aikuislukija saa Muniksen parissa kunnon röhönaurut ja hyvän mielen.
Toinen syy Munabomberin sympaattisuuteen on Reetta Laitisen piirrostyyli. Sarjakuvabloginsa sekä erilaisten omakustannejulkaisujen parista tutuksi tullut kynänjälki on miellyttävää, tietoisesti hieman vanhanaikaiseen underground-tyyliin pyrkivää. Ei Laitinen anatomian tai perspektiivin suhteen mikään tekniikkavirtuoosi ole, mutta hänen valitsemallaan tiellä ei tarvitsekaan olla. Elämänilo ja lämpimän humoristinen suhtautuminen korvaavat tekniset puutteet. Persoonallinen, hieman Robert Crumbin suuntaan muistumia herättävä jälki näkyy esimerkiksi hauskassa tavassa kuvata ihmiskehon karvoitusta, erinäisiä sukupuolisia ulokkeita sekä läskejä ja selluliitteja.
Munabomber sopii kaikille, joilla ei pipo kiristä seksuaalisuuden kuvaamisen suhteen ja jotka arvostavat kieroa, hyväntuulista huumoria. Suomalainen omakustannesarjakuva ei ole vieläkään saanut karistettua ruikuttavaa omaelämäkerrallisuutta kokonaan pois, mutta mielikuvituksesta ja populäärikulttuurin ilmiöistä ammentava Munabomber näyttää ilahduttavasti suuntaa sieltä poispäin.