Ville Ranta on muutamassa aiemmassa teoksessaan – kuten Eräänlaisia rukouksia ja Paratiisisarja – käsitellyt uskonasioita. Nimestään huolimatta Köyhän miehen Jerusalem ei lukeudu samaan sarjaan. Pikemminkin kyseessä on teemallinen jatko Isi on vähän väsynyt -teokselle.
 |
Köyhän miehen Jerusalem
Tekijä Ville Ranta
Ulkoasu: Mika Lietzén
Kustantaja: Asema Kustannus
Painettu Latviassa
ISBN 978-952-5909-19-7
Kovakantinen, 228 sivua, mustavalkoinen
216 x 152 mm
 |
Takakannessa sanotaan, ettei kirja ole mikään rankka tilitys, mutta kyllä se monin paikoin sellaiselta tuntuu. Kun ex-vaimo muuttaa pois lapset mukanaan ja mies itse jää viikonloppuisäksi, se antaa aihetta aika kitkerään mietiskelyyn. Mies ei säästele kyyneleitään. Uusi vaimo kärsii henkisestä sekavuudesta, on raskaana eikä tuleva isä odota taas uutta jälkikasvua innostuneena. Hän käy kuvitteellisia keskusteluja syntymättömän lapsensa kanssa, joka suorastaan tuntuu odottavan sitä, että saisi muuttaa isänsä elämän helvetiksi.
Arkielämän puristuksessa Ranta kokee taiteilijana pahaa luomisen tuskaa. Pää on tyhjä ideoista, ja kuitenkin pitäisi tiukan aikarajan puitteissa pakertaa jotain sarjakuvaa paperille. Välillä onni sentään pilkahtelee pienten asioiden muodossa, niistä otetaan hetken iloa irti. Välillä lomaillaan kreikkalaisella saarella ja tehdään osuvia huomioita paikallisesta elämänmenosta.
 |
Rannan piirros on rosoisimmillaan. Jälkeä ei ole pehmennetty edes väreillä. Vaikutelma on kuin lukisi toisen sarjakuvapäiväkirjaa tai luonnosvihkoa. Piirrosten taso heittelee kovasti. Monin paikoin on nopeasti ja kömpelösti suherrettu paksulla pensselillä ääriviivoja tai mustaa taustaa, muutama sanaton tuokiokuva tuntuu syntyneen mahdollisimman nopeasti ja turhat yksityiskohdat karsien. Useimmilla sivuilla piirros on kuitenkin näennäisestä söheröydestään huolimatta hyvinkin mietittyä ja todistaa Rannan kyvyistä piirtäjänä.
 |
Eniten kirjassa vakuuttaa teksti. Se on aitoa. Kun kirjoittaa omasta elämästään ja ajatuksistaan, ei lopputulos voi epäonnistua. Rannalla on paljon kerrottavaa, vaikka hän moneen otteeseen tuskaileekin sitä, ettei paperille synny mitään. Ihmisistä syntyy tarkkoja luonnekuvia, vanhempien arki kuvataan juuri niin koruttomaksi ja elämänmakuiseksi kuin se oikeasti onkin. Piristävästi heitetään välillä absurdi vaihde päälle. Hammaslääkärit muuttuvat hirviöiksi ja vauva pystyy puhumalla ilmaisemaan, miksi häntä itkettää.
Teos on pitkä eikä sitä kerralla jaksa ahmia. Etenkään kun sisältö on niin korutonta. Onneksi yhdelle sivulle ei ole ahdettu paljon tavaraa, muuten teos tuntuisi liian raskaalta. Kirjan kompakti koko säästelee lukijaa. Tyylikkäästä ulkoasusta ja typografiasta on annettava erityiskiitos. Asema Kustannus on panostanut teoksen houkuttelevuuteen.
Keskustele Ville Rannan tuotannosta Kvaakissa