 |
Jyrki Heikkinen ei kuvarunojensa sankaria säästele.
Mustavalkoisena toteutetun Kiitosvirret + Ylistyslaulut -kirjan alkukuvassa päähenkilö leijuu onnellisen tietämättömänä inhimillisen tietoisuuden tuolla puolen, pyöreäpäisten lihansyöjäkasvien hellästi kannattelemana. Sieltä vuoteenlevosta hänet kuitenkin pian julmasti riuhtaistaan kylmään maailmaan, ei omaa tahtoaan toteuttamaan, vaan sitä mitä hänelle armollisesti ylhäältä määrätään.
Jyrki Heikkinen
Kiitosvirret + Ylistyslaulut – Kuvarunoja 2006-2007
ISBN 978-952-99923-4-8
Asema Kustannus, 2008
www.asemakustannus.com
Kovakantinen, mustavalkoinen
152 s.
 |
|
Heikkisen kuvarunot on alun perin tehty väreissä
|
Kolkko pohjoinen kylmyys, arktinen talvinen pimeys ja karunkova elämäntapa ravistelevat kuvarunojen sankaria ankaralla otteellaan. “Marraskuu on kuukausista julmin”, ja se välittyy hyvin päiväkirjan sivuilta päivästä päivään jatkuvina kohelluksina ja sekoiluina. Synkkyys on käsin kosketeltavaa: päähenkilö rypee matojen, kärpästen, torakoiden ja mörököllien seassa sydämensä kyllyydestä. Mutta mustinkin kuukausi kestää vain hetken, ja ravan seassa rypevä eläjä havahtuu armahtaviin kevätauringon säteisiin. Ihmesäteet saavat pohjoisen eläjän heräämään, tarttumaan tarmokkaasti hitsipilliin, putkipihteihin, päriseviin ajoneuvoihin, ja suorittamaan sitä ylhäältä määrättyä tehtävää, jota yhteiskunta mieheltä kohtuudella odottaa.
 |
|
Kuvarunot käyvät myös päiväkirjasta
|
Jyrki Heikkisen piirrostyyli on omalla 10 vuoden tarkastelujaksollani kokenut suuria muutoksia. Ensimmäiset näkemäni julkaistut piirrokset vuodelta 2001 (“Onneni päivät”, Laikku 01) oli toteutettu paksulla karkealla viivalla, ja kertomus oli töksähtävän lyhyt. Siitä viiva pian oheni ja sävyt ja vivahteet piirroksissa lisääntyivät. “Elvis oli kala” (Laikku 02) oli hykerryttävä kertomus piirtäjän omasta elämästä kuvitellun vanhuuden saavuttaessa. Seesteisin jakso näyttää osuneen vuoteen 2005, “Terveiset” (Aleksis Kiven päivä) on lämminhenkinen kertomus piirtäjän omasta perhe-elämästä.
Vuoden 2006 jälkeen piirrostyyli karkasi täysin omiin ulottuvuuksiinsa ja saavutti vuonna 2010 (Apua on tulossa) vihdoin täyteytensä. Jyrki Heikkisen piirrostyyli on ankaran realistinen kuvattavilleen, paljastaen armotta ihmisen henkis-ruumiillisen rumuuden ja rujouden. Mitään se ei kaihda, ei piilottele, niin että loppuun saakka kyllästetystä rumuudesta syntyy lopuksi täydellisyyttä hipovaa kauneutta.
Tämä jo julkaistu materiaali ja hieno kehityskaari antavat odottaa Jyrki Heikkiseltä paljon hyviä sarjakuvia tulevaisuudessa.
Keskustele Jyrki Heikkisen sarjakuvista Kvaakissa