Petri Tolppasen haastattelu
“Toivon, että tekijät tarttuisivat muutenkin nykyistä hanakammin isoihin aiheisiin, koska ne myös kiinnostavat monia ihmisiä.”
Sarasvatin hiekkaa (ks. arvostelu) on sarjakuva-albumi, joka perustuu Risto Isomäen samannimiseen lähitulevaisuuden ilmastonmuutoksia kuvaavaan tieteisromaaniin.
Sarjakuvaversion on käsikirjoittanut Petri Tolppanen (s. 1972). Hän on sarjakuvapiirtäjä ja -käsikirjoittaja, graafinen suunnittelija ja vuorovaikutussuunnittelija. Hänen päätyönsä on käyttökokemuksen suunnittelu erilaisiin laitteisiin ja palveluihin.
Sarasvatin hiekkaa -teoksen sarjakuvaversio on aiemmin julkaistu Aamulehden Asiat-sunnuntailiitteessä vuosina 2007 ja 2008. Sarjakuvan piirsi Jussi Kaakinen. Albumia varten tarinaa on laajennettu lähes 20 sivun verran. Petri Tolppanen kertoo sarjakuvan syntyprosessista ja sen teemoista. Haastattelu on tehty sähköpostilla.
* * *
– Mistä projekti kotimaisen tieteissarjakuvan tekemiseksi sai alkunsa? Tekikö aloitteen kustantaja?
Ei vaan minä. Luettuani Risto Isomäen romaanin alkoi tuntua siltä, että se voisi toimia sarjakuvana. Kirjan teemat – ympäristö, historia ja tulevaisuus – ovat kiinnostaneet jo pidemmän aikaa. Romaanissa on myös mielenkiintoinen asetelma; tarinan konflikti syntyy ihmisen ja luonnon välille. Tammi tuli mukaan siinä vaiheessa, kun sarjakuva oli päätetty julkaista Aamulehdessä.
– Millaista oli sovittaa romaani sarjakuvaksi? Huomasin, ettei ruuduissa käytetty ollenkaan niitä perinteisiä tekstilaatikoita. Oliko ratkaisu tietoinen?
Kirjan muuntaminen sarjakuvaksi vaati hyvin erilaisen työtavan kuin alkuperäiskäsikirjoituksen tekeminen. Pilkoin romaanin ensin osiin ja kokosin sitten uudelleen sarjakuvan keinoin kertoen. Koska tarina haluttiin julkaista ensin lehdessä sivu kerrallaan, kirjoitin aluksi treatmentin romaanin tärkeimmistä tapahtumista ja jaoin sen sivun pätkiin. Varsinaisen käsikirjoituksen kirjoitin tämän luurangon pohjalta.
Työmäärä oli suurempi kuin olin etukäteen ajatellut. Se johtui osittain julkaisumallista, mutta osittain myös siitä että romaani sisältää paljon tiedefaktoja. Jouduin tekemään taustatyötä välttääkseni virheet käsikirjoitusvaiheessa.
Tapahtumia kuljettavat tekstilaatikot halusimme jättää pois juuri siksi ,että sarjakuvassa on parempiakin tapoja kertoa. Halusimme kertoa tarinan kokonaan hahmojen kautta, jotta kerronta säilyy dynaamisena.
– Millaista muotoa käsikirjoitus oli? Luonnostelitko itse myös ruutujakoja ja kuvia?
Jaoin käsikirjoituksen sivuihin ja ruutuihin. Kustakin ruudusta on kerrottu yleisellä tasolla tilanne, hieman henkilöiden reaktioista sekä repliikit. Jussi (Kaakinen) teki käsikirjoituksen pohjalta kuvakäsikirjoituksen, josta kävivät ilmi kuvakulmat ja ruutusommittelu. Tässä vaiheessa ruutujako saattoi tarvittaessa vielä muuttua. Dialogia hiottiin vielä matkan varrella useita kertoja.
– Tarkalleen ottaen mitkä sivut on lisätty lehtisarjaan verrattuna? Onko muita sivuja piirretty uudelleen?
Alkupuolella uusia on sivu, jossa kerrotaan Sergein vaimon kuolemasta, ja sivu, jossa Sergei ja Amrita keskustelevat suhteestaan. Kohtauksessa, jossa pienoissukellusvene kulkee Grönlannissa, on yksi sivu jaettu kahtia. Loppupuolella on useita uusia sivuja kuvaamassa tarinan huipennusta ja sen jälkeisiä tapahtumia.
Piirrosta, väritystä ja dialogia on jonkin verran korjailtu lehtisarjan jälkeen, mutta muistaakseni kokonaisia sivuja ei piirretty uudelleen.
– Lähitulevaisuuden maailma on visualisoitu upeasti. Erityisesti pienoissukellusvene ja tietokoneiden käyttöliittymät näyttävät hyvin pitkälle mietityiltä ja suunnitelluilta. Miten ne syntyivät?
Teimme molemmat aiheesta taustatyötä. Jussi perehtyi olemassa oleviin laitteisiin ja miljöihin huolella. Minä taas työskentelen ammatikseni käyttöliittymien suunnittelun parissa, joten monenlaisia tulevaisuuden laitekonsepteja on tullut nähtyä.
– Albumin mise en scène on hyvin elokuvamainen: rytmi, “kamerakulmat”, episodimaisuus. Pidätkö tieteiselokuvista? Tai sarjakuvista? Onks’ suosikkeja?
Halusimme molemmat kertoa tarinan realistiseen, elokuvamaiseen tyyliin. Ehkä jopa niin että mukana on ripaus dokumenttimaista otetta. Se sopii tarinaan, jossa tiedemiehet keskustelevat luonnontieteestä ja jossa fakta ja fiktio sekoittuvat. Kuvakerronta on suurelta osin myös Jussin ansiota.
Ja totta kai pidän tieteiselokuvista ja -sarjakuvista. Suosikkeja on paljon, esimerkiksi Fifth Element, Blade Runner, Minority Report, tai sarjakuvista Valerian-albumit.
– Olet itsekin sarjakuvapiirtäjä. Miten yhteistyö Jussi Kaakisen kanssa sujui? Annoitko toiselle tilaa omaan taiteelliseen toteutukseen vai puutuitko joka asiaan?
Jussi oli todellinen unelmakumppani: motivoitunut, taitava, neuvottelukykyinen ja näkemyksellinen. Ehdottelimme molemmat parannuksia toistemme työhön ja korjasimme yksityiskohtia. Viime kädessä Jussi vastasi kuitenkin täysin kuvakerronnasta ja visuaalisesta tyylista ja minä juonesta ja dialogista.
– Risto Isomäki oli ilmeisesti “takapiruna” mukana sarjakuvan tekemisessä. Hyväksytitkö hänellä käsikirjoituksen jokaisen pisteen ja pilkun? Luin romaanin heti sen ilmestyttyä. Nyt lukiessani sen sarjakuvamuodossa huomasin monta asiaa, jotka tekstimuodossa olivat jääneet vähemmälle huomiolle. Myös ihmisten pienuus luonnonvoimien myllerryksissä lopun tapahtumissa korostui.
Risto ei käytännössä puuttunut sarjakuvan tekemiseen. Hän antoi pyydettäessä neuvoja ja tarkisti faktat lopuksi, mutta muuten saimme vapaat kädet. Sarjakuvassa joutui tietysti karsimaan romaanissa olevia mielenkiintoisia sivupolkuja, joten painotukset väkisinkin muuttuivat. Alusta saakka oli kuitenkin selvää, että halusin sarjakuvan olevan uskollinen alkuperäisteoksen hengelle.
– Sarasvatin hiekkaa on paitsi upea romaani ja sarjakuva niin myös tärkeä puheenvuoro ihmiskuntaa uhkaavasta ilmastonmuutoksesta. Koetko aiheen läheiseksi?
Olen viime vuosina seurannut aihetta käsittelevää tutkimusta ja keskustelua aktiivisesti. Taiteilijana koen, että en voi jättää aihetta käsittelemättä, onhan kyseessä todennäköisesti ihmiskunnan kannalta tämän vuosituhannen tärkein teema. Toivon, että tekijät tarttuisivat muutenkin nykyistä hanakammin isoihin aiheisiin, koska ne myös kiinnostavat monia ihmisiä.
– Mitä seuraavaksi? Sana on vapaa. Jatkatko vielä sarjakuvien parissa?
Toivottavasti, tämä on ollut mahtava projekti. Lähes kaikki on sujunut jopa paremmin kuin uskalsin toivoa. Tällä hetkellä perhe- ja työtilanne on tosin sellainen, että on vaikea luvata mitään konkreettista.
– Kiitos.
Kiitos itsellenne.
Jussi Kaakinen, Petri Tolppanen ja Risto Isomäki esiintyvät Helsingin 23. sarjakuvafestivaaleilla sunnuntaina 14.9.2008.
Keskustele Kvaakissa Sarasvatin hiekkaa -albumista.
Sarasvatin hiekkaa sarjakuvana – kutsu tulevaisuuteen (Tammi)
Kuvat Copyright © Jussi Kaakinen