Elämä on juhla

Synkkä voitto jatkaa siitä mihin Pitkä pyhäinpäivä päättyi. Tällä kertaa Batman jahtaa poliiseja hirttävää sarjamurhaajaa. Samanaikaisesti alamaailmassa kuhisee, kun Gangsterit ja “friikit”, eli Batmanin periviholliset, kisaavat verisesti Gothamin herruudesta.

Batman – Synkkä voitto
Alkuperäisjulkaisu: Batman: Dark Victory 0-13
Tarina: Jeph Loeb
Kuvitus: Tim Sale
Värit: Gregory Wright
Toimittaja: Janne Suominen
Suomentaja: Petri Silas
Ladonta: Janne-Matti Keisala
Kustantaja: Egmont Kustannus Oy Ab
Sidottu, 392 s., 4-värinen, painettu Puolassa 2014
ISBN: 978-952-233-811-2
Ovh: 49,95 €

Jeph Loeb ja Tim Sale ovat tehneet monta hienoa sarjakuvaa yhdessä. He ovat kertoneet tarinoita Batmanin lisäksi mm. Teräsmiehestä, Hämähäkkimiehestä, Daredevilistä ja Hulkista. Heidän supersankarinsa erottuvat massasta sillä ne eivät ole hassun hauskoja tai synkän väkivaltaisia vaan pikemminkin romanttisia. Tunteilla on suuri rooli tarinoissa ja ehkä sen vuoksi niitä jaksaa lukea varttuneemmallakin iällä. Mielikuvituksellisista puitteista huolimatta tarinoissa käsitellään jokaisen elämästä tuttuja asioita, kuten rakkautta, ystävyyttä ja menetyksiä.

Synkkä voitto on hötkyilemättä etenevä kivenkova dekkaritarina. Batman on nyrkkejä heiluttavan supersankarin sijasta harkitseva etsivä. Vaikka kyllä tähänkin tarinaan mahtuu väkivaltaa ja toimintaa, mutta niitä on annosteltu viisaasti. Väkivallan kuvauksista on saatu kivuliaan ja pelottavan näköisiä, joten tarinan lukemista ei voi suositella ihan nuorimmille lukijoille. Teoksen suurimmiksi teemoiksi nousevat yksinäisyys ja ystävät. Edes Batman ei pärjää yksin vaan hänkin tarvitsee ystäviä, aivan kuten me muutkin.

Synkkä voitto on selvästi kypsemmän oloinen kuin Batman: Vuosi nolla, joka ilmestyi myös tänä syksynä. Hahmot tuntuvat aikuisilta, joilla on aikuisten ongelmia sekä elämää ruutujen ulkopuolella. Toisin sanoen he ovat uskottavia eivätkä vain lapsellisia kuvitelmia aikuisten maailmasta. Vuosi nolla on pohjimmiltaan perinteitä kunnioittava syntytarina hyvin tutuilla elementeillä. Synkässä voitossa kolutaan hetkittäin samoilla poluilla, mutta esimerkiksi Robinin ensiaskeleet on esitetty erittäin tyylikkäästi ja se on vain pieni (vaikkakin oleellinen) osa 13 lehden mittaista tarinaa, joten se ei tunnu vanhan kierrätykseltä.

Tim Salen kuvitus on upeaa. Hänen kuvansa ovat täynnä kontrasteja, kuten lukemattomia pieniä yksityiskohtia yhdistettyinä isoihin tyhjiin alueisiin tai ohuita viivoja käytettynä voimakkaiden mustien alueiden kanssa. Kontrastit tekevät visuaalisesta ilmeestä dynaamisen ja kohtauksista entistäkin voimakkaampia. Salen persoonallinen tyyli luo erinomaisesti tunnelmaa ja se saa mielipuoliset hahmot vaikuttamaan entistä uhkaavammilta. Huippuunsa hiottu kuvitus nostaa tarinan aivan toiselle tasolle.

Siihen vielä päälle Gregory Wrightin erinomainen väritys, niin ei voi kuin ihastella. Harmi vain, että suomilaitoksen painatuksessa ei ole kaikki mennyt täydellisesti ja osalla sivuista on nähtävissä valkeita haamuviivoja. Niiden seurauksena sivut näyttävät hailakoilta, mikä latistaa tunnelmaa.

Pitkä pyhäinpäivä on yksi parhaista Batman-tarinoista ikinä ja vaikka Synkkä voitto ei ihan samaan ylläkään, niin kyllä sekin kuuluu Bat-tarinoiden Top 5:een. Lähes 15 vuoden iästä huolimatta tarina tuntuu edelleen tuoreelta. Loeb ja Sale ovat onnistuneet tekemään hyvin aikaa kestävän teoksen. Suomennoksen pitkä odotus ei siis ole syönyt tarinan tehoa ja lukijoiden onneksi Petri Silas on hoitanut käännöksen ammattitaidolla. Vielä kun saisi suomeksi samojen tekijäiden tarinan Kissanaisen Italian matkasta, niin tämä tarinakokonaisuus olisi paketissa. Suositeltavaa luettavaa kaikille hyvien tarinoiden ystäville.

Keskustele Batman-sarjakuvista Kvaakissa.