Blast – Saagan loppu

Manu Larcenet‘n 800-sivuinen Blast-saaga saa komean päätöksen viiltävän koskettavassa albumissa, jossa lopulta selviää, murhasiko Polza Mancini nuoren Carole Oudinot’n.

On koittanut Polza Mancinin viimeinen istunto häntä jo 600 sivun verran grillanneiden poliisien seurassa. He haluavat tietää, mitä on tapahtunut – tehdä työtään. Polza haluaa selittää, miksi – kertoa elämästään. Niinpä hän ei edelleenkään vastaa kysymyksiin, vaan jatkaa vain kertomusta toipilasajastaan Rolandin ja Carolen talossa.

Neljään niteeseen jaettu sarjakuvaromaani Blast on samassa paketissa hyytävä trilleri, upea graafinen tutkielma ihmismielestä ja traaginen tarina surkeista kohtaloista.

Blast 4 – Toivottavasti buddhalaiset ovat väärässä
Alkuteos: Blast Tome 4 – Pourvu que des bouddhistes se trompent
Tekijä Manu Larcenet
Lasten piirrokset Lilie ja Lenni
Suomentaja Heikki Kaukoranta
Tekstaaja Mika Lietzén
Kustantaja WSOY
Painettu EU:ssa
202 sivua, kovakantinen, mv/väri, sid., 200 X 260 mm
Hinta 29 euroa
ISBN 978-951-0-40955-8
© DARGAUD 2014 by Larcenet, all rights reserved
Suomenkielinen laitos © Heikki Kaukoranta ja WSOY 2015

Blastin neljättä osaa sai odottaa pidempään kuin edellisiä osia. Tämä ei näet ollut vielä edes työn alla kun sarja alkoi ilmestyä suomeksi. Kuten alusta asti mukana olleet varmaankin tietävät, piti osia tulla kuusi, toisen albumin jälkeen määräksi ilmoitettiin viisi, ja viimeksi neljä. Tarina päättyy siis tähän.

Ensilukemalta Blast 4 tuntui kuin olisi ollut kiire lopettaa Polza Mancinin tarina. Edellisten osien uudelleenlukemisen jälkeen kokonaisuus selkenee, ja kyllä Blast saa ihan ansaitsemansa päätöksen. Ilmeisesti Manu Larcenetin oli ollut tarkoitus palata joihinkin aikaisempien osien tapahtumiin uudelleen. Nyt esimerkiksi Pyhä Jacky ohitetaan parilla maininnalla. ‘
Ennalta arvattava loppuratkaisu ei välttämättä johdu aikaisempaa hätäisemmästä kerronnasta. Tällainen sen kai pitikin olla. Ja muualla on nähty vielä paljon hätäisempiä ratkaisuja. Carolen, Ronaldin ja Polza Mancinin yhteiselämää olisi voinut lukea enemmänkin, ja sen ilmeisesti piti olla tarkoituskin.

Piirrosjäljestä Larcenet ei edelleenkään tingi yhtään. Viimeinen Blastin osa on ehkä visuaalisesti näyttävin. Mukana on värisivuja Mancinin blast-kohtauksista, Ronaldin sairaita kollaaseja sekä näytteitä jääkarhusta kertovasta huumorisarjakuvasta. Vaikka Blast on pääosin mustavalkoinen, ovat värisivutkin upeita. Ne symboloivat tarinan avainhetkiä.

Blast kokonaisuutena kertoo tarinan Polza Mancinin odysseiasta, lapsuudesta, isäsuhteesta, itsensä hyväksymisestä, yhteydestä luontoon ja vuodenaikoihin, yhteiskunnasta vieraantumisesta sekä huumeista ja alkoholista. Näistä kaikista Larcenet on rakentanut keitoksensa, ja se toimii. Pelkkänä rikostarinana ei Blastia kannata yrittää lähestyä. Tämä on paljon enemmän. Psykoanalyysia? Kyllä sitäkin.

Polza Mancinin kujanjuoksu päättyy tähän, mutta olemmeko loppujen lopuksi saaneet hänet analysoitua. Emmepä taida olla. Epilogissa poliisin kertomus ei ole välttämättä totta, mutta voi se ollakin.

Suomentaja Heikki Kaukoranta ja tekstaaja Mika Lietzén ovat tehneet taaskin hienon työn.

Blast 1 – Röykkiö ihraa arvosteltu Kvaakissa
Blast 2 – Pyhän diilerin ilmestys arvioitu Kvaakissa
Blast 3 – Päätä pahkaa arvioitu Kvaakissa
Keskustele Manu Larcenetin sarjakuvista Kvaakissa