Oletko lukenut Narnian tarinat, Ronja Ryövärintyttären, Nalle Puhin, Tarun Sormusten herrasta ja Noidan käsikirjan? Sitten tämä Sandman-tarina tuntuu varmasti tutulta; tosin tutuilla rooleilla leikitellään ja hahmot saavat kokea, ettei saduissa ole aina onnellinen loppu, mutta aina niissä on loppu.
Sandman Deluxe-kirja 5 – Persoonapeli
 |
(RW-kustannus 2016, A Game Of You: Sandman 32-37 1991, 1992)
Tarina: Neil Gaiman
Taide: Shawn McManus, Colleen Doran, Bryan Talbot, Stan Woch, George Pratt, Dick Giordano
Suomennos: Petri Silas
216 ss., kovakantinen
ISBN 9788869718
27.80 €
Kustannusalalla oli ennen vanhaan tapana todeta, että jos käsikirjoitus sisälsi uudelleen kerrotun sadun tai tarun modernissa kuosissa, mokoma kliseinen idea oli syytä heittää heti roskakoriin. Ei sellainen mene. Nykyään onkin sitten aivan toisin, todellakin. Neil Gaimanin käsikirjoittama Sandman-sarjakuva on tähän ilmiöön paljolti syypää. DC Comics julkaisi Sandmania vuosina 1989-1996 75 numeron verran. Nämä lehdet on koottu kymmeneksi kokoomaksi, joista on nyt puolet saatu tämän kirjan myötä julkaistua suomeksi RW Kustannuksen toimesta deluxe-versioina, kovissa kansissa.
Nimihenkilö itse, Unien valtias, Morfeus, Nukkumatti, on Persoonapelissä sivuroolissa ja hän lipuu kunnolla näyttämölle vasta loppukohtauksessa. Aikaisemmissakin osissa tavattu Barbie on keskushenkilö, nuori nainen, joka ei oikein tiedä kuka on. Tai pikemminkin hän yrittää määritellä, kuka hän oikeasti on. Barbie ei ole ainoa, joka etsii ja vaihtaa identiteettiään, se on oikeastaan kaikkien kohdalla ajankohtainen aihe: jopa Unikuninkaan. Hänen kohdallaan tämä teema jatkuu myös tulevissa osissa.
Neil Gaimanin Persoonapeli ei toki ole mikään simppeli toisinto tutuista tarinoista vaan psykologinen mielen tutkielma, monikerroksinen matka omaan minuuteen, jossa satu muuttuu konkreettiseksi ja taikuus koskettaa fyysistä maailmaa realistisella tavalla. Kun Kuu kutsutaan taikamenoissa taivaalta, teko vaikuttaa Maahan aivan kuin taivaankappale todellakin kävisin maanpinnalla. Ja se matka sisimpään on oikea taival fantasiamaailmassa, jossa kuollaan ja palellaan. Pelottava Kukkuu, joka vaanii kaikkialla, voi olla Barbien “hulluus” tai sitten jotain ihan muuta…
Persoonapeli sisältää kuvallisesti ja kerronnallisesti paljon kaikkea jännää ja kekseliästä, rytmityksen kustannuksella, joten vaikutelma on lievästi sillisalaattimainen.
Jokin tenhovoima tästä puuttuu ja taitaa olla, että uudelleen kerrotut sadut ovat jo sittenkin vähän liian kulunut kirjallinen keksintö. Barbie ei myöskään päähenkilönä ole kovinkaan mielenkiintoinen, varsinkin jos Uneen ja Kuolemaan vertaa. Mutta onhan se niin, että vähän heikompikin osa Sandmania on helposti parempi kuin moni muu sarjakuva. Ja kun yksi satu loppuu niin toinen alkaa.
Keskustele Kvaakissa Sandmanista.
Ks. Sandman Deluxe kirja yksi – Yösävelmiä ja alkusoittoja, Sandman deluxe kirja 2 – Nukkekoti, kirja 3 – Unten ihmemaa ja kirja 4 – Utujen vuodenaika.