Yhden lyönnin kaljupää

Supersankariparodia One-Punch Man on yksi viime vuosien puhutuimmista mangasarjoista. Netflixin kautta animenakin katsottava sarja saapui viimein irvailemaan suomeksi myös sarjakuvana Punaisen jättiläisen julkaisemana.

One-Punch Man

Tarina: ONE
Taide: Yusuke Murata
Julkaisija: Punainen jättiläinen 2020 –
Alkuperäinen julkaisija: Shueisha 2012 –
Paino: Scandbook UAB, Liettua
Käännös: Kim Sariola
Luettu: 1/20+

Saitamalla on ongelma. Supersankarointia harrastava kaljupäinen nuori mies on verrattoman ylivoimainen vastus. Kaikki hänen tielleen tulevat roistot, huolimatta näiden supervoimista, kokevat tappionsa vain yhden Saitaman lyönnin jälkeen. Tämä vastustajien helppo kurmuutus ei tarjoa Saitamalle haastetta, ja siksi se kyllästyttää häntä. Jostain täytyisi löytää vaikeampi vastustaja, mutta tämä ei ole helppoa.

Ylivoimainen nuori mies tylsistyy helposti, mikä on piirre, jota ei perinteisemmiltä sankareilta löydy. One-Punch Man tekee vitsiä oman lajityyppinsä shonenin sekä supersankarisarjakuvien peruselementeistä. Toinen toistaan voimakkaammat vastustajat ovat ehtaa Dragon Ballia, eivätkä tulevat osat säästä muitakaan shonenklassikoita leikkimieliseltä irvailulta.

Sarjan huumori on kahtalaista ja parodiointi linkittyy vahvasti Saitaman hahmoon, joka jo itsessään on vitsi. Supervahva, voittamaton oikeuden puolustaja kun on sekä ulkomuodoltaan että olemukseltaan mitäänsanomaton vätys, joka ei juuri sankaria muistuta. Monet sarjan vitseistä kumpuavat Saitaman yksinkertaisen laiskasta olomuodosta. Sarjan idea on yksinkertainen ja parodia voikin jättää kylmäksi, jos näiden kahden elementin kanssa ei pääse samalle viivalle. Jos taas pääsee, tarjoaa pokkari hubaa alusta loppuun.

Aivan loppuun saakka hiottu timantti One-Punch Man ei hauskasta huumoristaan ja oivasta ideastaan huolimatta ole. Verrattuna toiseen viime aikojen suosittuun supersankarimangaan, My Hero Academiaan, vaikuttaa One-Punch Man kömpelöltä. Pian ensimmäisten lukujen jälkeen Saitaman aisapariksi tuodaankin toinen hahmo, kyborgi Genos, joka kykenee myös häviämään taistelunsa. Ilman vertailua ”normaalisti” toimivaan sankariin Saitama-vitsi väsyttäisi nopeasti.

Kim Sariolan käännös on toimiva ja noudattaa Tammen vastaavista shonen-sarjoista tuttua tyyliä räväkkine sanastoineen.

Muutoin julkaisun laatu ei tällä kertaa nouse sisällön tasolle. Ilmeisesti kehnosta alkuperäismateriaalista johtuva moire-efekti tekee monista sivuista suttuisia. Samoin joidenkin sivujen ulkoreunoista on paino haukannut liian suuren palan, jolloin osa teksteistä puuttuu. One-Punch Man ei saanut kaikkein kauneinta aloitusta osakseen, vaikka sisältönsä puolesta viihdyttävä onkin.

Keskustele One-Punch Manista Kvaakissa.

Ihmisen taistelu

Ihmiskunta on ajautunut tuntemattomasta syystä jättiläisten ruokalistalle. Suurten muurien suojassa elämä soljuu yllättävän rauhallisesti, mutta miten käyn uhanalaisten ihmisten kun muuri ei enää suojaakaan nälkäiseltä viholliselta?

Titaanien sota – Attack on Titan 1-2


Tekijä: Hajime Isayama
Julkaisija: Sangatsu Manga
Käännös: Antti Kokkonen
Toimittaja: Janne Suominen
ISBN: 978-952-16-1816-1
Hinta: 6.20€
Osia yhteensä: 16+

Noin sata vuotta sitten ihmiskunta kohtasi suuremman vaaran kuin koskaan aiemmin. Kukaan ei tiennyt, mistä ihmisiä syövät titaanit tulivat, mutta ne olivat ajaneet ihmiset nopealla tahdilla nurkkaan ja lähes nujertaneet heidät. Ihmiskunnan rippeet ovat muuttaneet suurten muurien suojaan jatkamaan elämäänsä. Väkiluku oli haipunut olemattoman pieneksi ja suurin osa ympäröivästä maailmasta on ihmislajille pelkkää tarua.

Hiljalleen vaaran tuntu kuitenkin jäi muurien tuolle puolen, vaikka titaanien uhka ei ollutkaan kokonaan poistunut. Tämän valheellisen turvallisuuden rikkomiseen riitti yksi ainoa muita suurempi titaani ja jälleen ihmisistä oli tullut osa jättien ruokalistaa.

Vaaran edessä esiin astuu uusi sukupolvi kärkenään kymmenen kyvykkäintä taistelijaansa. Tarina seuraa läheltä heistä kahta, lääkärin poika Eren Yeageria sekä orpoa Mikasa Ackermania. Molemmilla on kaunaa menneisyytensä kanssa ja titaanien saattaminen teuraaksi on yksi tapa purkaa tuskaa.

***

Sangatsu Manga toi kesäkuun lopussa Suomen markkinoille kiinnostavan uutuuden nimeltä Titaanien sota. Paremmin nimellä Attack on Titan tunnettu, Hajime Isayaman mangasarja on brutaali kertomus ihmisten epätoivoisesta taistelusta niskan päälle päässyttä vihollista vastaan.

Mustanpuhuva tarina on kiinnostava kahdestakin syystä. Tekijä paljastaa luomastaan fantasiamaailmasta juuri sopivan kokoisia tiedonrippeitä pitääkseen lukijoiden kiinnostusta yllä jättäen samalla paljon hämärän peittoon. Toisekseen sarjan hiomaton piirrosjälki osoittaa harvinaisella tavalla, että sarjakuvaa voi olla ilo seurata jopa silloin, kun piirtäjä ei vielä täysin hallitse sitä taakkaa, jota on lähtenyt kantamaan.

Titaanien sotaa ei koskaan uskottu käännettävän suomeksi juuri piirrosten rumuuden takia. Ongelma esiintyy etenkin sarjan ensimmäisissä luvuissa jokaisella sivulla, ellei jopa jokaisessa ruudussa. Paikoin piirrokset tuovat mieleen enemmän Beavis ja Butt-headin kuin yhden tämän hetken kuuluisimmista shōnen-sarjoista.

Täysin ongelma ei katoa kahden ensimmäisen osan aikanakaan minnekään. Isayaman piirroksissa on vikaa monella tasolla alkaen liikkeen esittämisestä ja jatkuen hahmojen sekä titaanien anatomiaan ja ilmeisiin. Voi vain ihmetellä, että sarjalle on annettu mahdollisuus Bessatsu Shōnen Magazinen sivuilla. Hyvä että on.

Käänne parempaan on nähtävissä jo ensimmäisen pokkarin aikana kun loppua kohden piirrokset alkavat näyttää sujuvammilta. Toisen osan loppuun mennessä moni ongelma tuntuu jo hyvin etäiseltä. Rujona piirroksia voi edelleen pitää, mutta tältä osin se sopii tarinan karuun kertomaan.

***

Titaanien sota erottuu monista muista shōnen-sarjoista raaoilla kohtauksillaan. Ihmisiä kuolee titaanien käsittelyssä hirvittävillä tavoilla, mikä ei kaikille lukijoille varmastikaan sovi. Silti kuvattu väkivalta on sinut sarjan pohjavireen kanssa ja parhaimmillaan tunnelma on puistattavan epätoivoinen. Vastaavaa epätoivoa ei kovin monessa mangasarjassa ole esitetty. Tältä osin vertailukohdaksi sopii aiheeltaan tyystin erilainen Hiroshiman poika.

Ensimmäiset kaksi osaa Sangatsu on päättänyt laittaa myyntiin yhtä aikaa ja yhden hinnalla. Tämä on hyvä veto sekä tarinan että piirrosten kehittymisen kannalta. Näin lukijalle annetaan heti mahdollisuus nähdä karun ulkokuoren alta paistava potentiaali.

Titaanien sodan toimitus- ja käännöstyöt on tehty totuttuun Tammen suomimangalaatuun ilman suuria kömmähdyksiä. Karumpikin kielenkäyttö olisi julkaisuun sopinut, mutta tässä asiassa on varmasti noudatettu japaninkielistä alkutekstiä.

Jos Titaanien sota tuntuu lainkaan omalta sarjalta eikä ole entuudestaan tuttu, kannattaa omat pokkarinsa hankkia mukisematta. Japanissa sarjaa on ilmestynyt tähän mennessä kuusitoista osaa, mutta suomenkielisen pokkarin takakannessa pituudeksi ilmoitetaan 8+. Sarjan julkaisussa on luultavasti mukana annos riskibisnestä, joten sarjan jatko lienee täysin kiinni sen menestyksestä. Mikäli tarinan taso pysyy samana tai kohoaa jatkossa, ei Titaanien sodan nimeä mielellään näkisi keskenheitettyjen sarjojen listalla.

Keskustele Titaanien sodasta Kvaakissa.

Maailmanviivalta toiselle

Tokion Akihabaran kulisseissa alkaa tapahtua suuria ja mullistavia ilmiöitä yliopiston Future Gadget Laboratory –kerhon keksiessä tavan lähettää viestejä menneisyyteen. Samalla pienen kerhon jäsenet päätyvät osaksi paljon itseään suurempia tapahtumia rikkoen samalla fysiikan lakejakin.

Nimi: Steins;Gate osa 1
Kuvitus: Yomi Sarachi
Alkuperäisteos: 5pb ja Nitroplus
Julkaisija: Ivrea
Käännös: J.J. Pensikkala
Toimitussihteeri: Saana Santalahti
ISBN: 978-84-16352-62-3
Hinta: 6.95€
Osia yhteensä: 3

Steins;Gaten päähenkilö on yliopisto-opiskelija Rintarou Okabe, lempinimeltään Okarin. Yhdessä Future Gadget Laboratoryn jäsenten kanssa Okarin tulee kehittäneeksi laitteen, jonka avulla pystyy lähettämään viestejä menneisyyteen.

Tästä kännykän ja mikroaaltouunin yhdistelmästä kehkeytyy fysiikan laeilla leikittelevä aikamatkustusjännäri Tokion Akihabaran nörttikaupunginosassa. Okarinin ja hänen tovereidensa lailla aikamatkustuksesta ovat kiinnostuneita muutkin, eivätkä kaikki näistä tahoista ole ystävällisiä. Jopa kvanttiteorian mukaista maailmanviivaakin vaihdetaan tarinan edetessä.

Viestejä lähettävän mikroaaltouunin lisäksi tarinan keskiössä ovat historiasta tutut IBM 5100 –tietokone vuodelta 1975, Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus CERN sekä John Titor. Vuosituhannen alussa Titor väitti netin keskustelupalstoilla olevansa kotoisin tulevaisuudesta. Tarinassa IBM on muuntunut IBN:ksi ja CERN puolestaan SERN:ksi.

Puisevan kuuloisista organisaatioista, vuosikymmenien takaisista tietokoneista ja aikamatkustusfysiikasta huolimatta Steins;Gate ei kuitenkaan ole täysipainoinen hc-scifipläjäys. Skenaarioista puuttuu loppuun asti viety uskottavuus ja aika-ajoin pahaksi äityvä Okarinin tohelointi keventää tunnelmaa.

Steins;Gate pohjautuu saman nimiseen visual novel –peliin, joka julkaistiin vuonna 2009 Xbox 360 –konsolille hieman ennen mangaversion alkamista. Visual noveleille tyypillistä on suuri tekstimäärä. Käytännössä pelaajan tehtävänä onkin niissä vain lukea, tehdä valintoja annettujen vaihtoehtojen pohjalta ja viedä näin kuvista ja tekstistä koostuvaa tarinaa eteenpäin.

Aihepiirinsä ja juuri visual novel –alkuperänsä vuoksi Steins;Gate on tekstivoittoinen sarjakuva. Valitettavasti teksti tuntuu lukijasta raskaalta myös ajoittain kankeiden piirroksien takia. Etenkin Okarinin ilmeissä on toisinaan parantamisen varaa.

Yomi Sarachin ote tahtoo paikoin pettää etenkin Okarinin ilmeiden kuvauksessa.
Yomi Sarachin ote tahtoo paikoin pettää etenkin Okarinin ilmeiden kuvauksessa.

Piirtäjä Yomi Sarachin eduksi täytyy kuitenkin sanoa, että hapuilevasta kädestä huolimatta tarinan rytmitys ja ruutujako on kohdillaan. Ilman sujuvaa kerrontaa Steins;Gaten tarinaa voisi olla jopa mahdoton seurata. Pienen alkukankeuden jälkeen Steins;Gate lähtee rullaamaan mukavasti eteenpäin.

Sarja tulee jakamaan lukijoiden mielipiteet vahvasti kahtia. Luettavaa on paljon ja se voi tuntua puisevalta. Myös muistettavaa on paljon, joten kärryiltä putoamisen vaara on myös olemassa. Täysin varauksetta Steins;Gatea ei voi suositella oikein kenellekään, vaikka julkaisuna sarja ottaakin sulavasti paikkansa Ivrean nykyvalikoimassa.

Keskustele Ivrean mangajulkaisuista Kvaakissa.

Toistuva kuolema

All You Need Is Kill tarjoaa raikkaan sotilasscifin purskauksen Suomen sarjakuvamarkkinoille. Kiinnostava tarina ja vauhdikas esitystapa pitävät lukijan otteessaan koko sarjan ensimmäisen puolikkaan ajan.

Nimi: All You Need Is Kill, osa 1
Alkuperäinen tarina: Hiroshi Sakurazaka
Kuvakäsikirjoitus: Ryosuke Takeuchi
Hahmosuunnittelu: Yoshitoshi ABe
Taide: Takeshi Obata
Julkaisija: Punainen jättiläinen
Suomennos: Antti Kokkonen
Toimittaja: Janne Suominen
ISBN: 978-952-16-1804-8
Hinta: 6.20€
Osia yhteensä: 2

Ihmiskuntaa uhkaa tuntematon vihollinen. Tällä kertaa ihmiset ovat liittoutuneet maailmanlaajuisesti keskenään torjumaan ulkopuolisen vihollisen, mimeetit. Näitä pallomaisia, kestäviä ja nopeita vihollisia on vaikeaa sanoin kuvailla. Ainakin ne ovat suunnittelultaan varsin omaperäisiä ja ulkonäöltään rumia katsella, siis kaikin puolin hyvin onnistuneita.

Mimeetti on ruma kuin mikä.
Mimeetti on ruma kuin mikä.

Näitä mimeettejä vastaan ihmiskunta käy lohdutonta kamppailuaan. Mukaan tähän veriseen taistoon on astumassa tarinan päähenkilö, ensimmäistä taisteluaan odottava mobiilipukusotilas Keiji Kiriya. Aivan kaikki ei Keijin osalta taistelussa mene niin kuin toivoisi ja hän löytää itsensä kuolemasta yhä uudelleen ja uudelleen. Jollain keinolla Keijin pitäisi kehittyä yhtä taitavaksi mimeetintappajaksi kuin kevyenlaisesti taistelukentällä suurta kirvestä heiluttava nuori naishenkilö, Rita Vrataski.

Hitaasti Keiji oppii erikoisen tilanteensa muutamat lainalaisuudet ja kehittyy sotilaana kestääkseen taistelussa hieman kauemmin – vain kuollakseen pian uudelleen. Asetelma on kuin videopelistä, jossa pelaajan hahmo joutuu aloittamaan saman kohdan yhä uudelleen samalla oppien aiemmin tekemistään virheistä.

”Kuolema tulee äkkiä. Hetkessä. Ja armotta.”

All You Need Is Kill ei ole läheskään ensimmäinen tarina, jossa ihmiskunnalle entuudestaan tuntematon vihollinen uhkaa koko planeettaa tai jossa aikasilmukka kierrättää samat tapahtumat yhä uudestaan ja uudestaan. Etsimättä mieleen tulevat sellaiset kirjailijat kuin H. G. Wells, John Wyndham ja Michael Ende.

Mutta ideoiden uusiokäytön ei tarvitse tehdä tarinasta välttämättä huonoa, eikä All You Need Is Kill sitä olekaan. Piirroksissa ja tarinan kuljetuksessa hyödynnetään aikasilmukkaa parillakin tavalla hyvin oivaltavasti. Sotaisa ympäristö takaa sen, ettei juonesta puutu vauhtia vaikka tapahtumat toistuvatkin. Taistelukohtaukset on siroteltu ensimmäiseen pokkariin sopivin väliajoin ja lukeminen etenee kuin itsestään.


Vieläkö toistetaan?

Toinen tärkeä henkilö, Rita Vrataski.
Toinen tärkeä henkilö, Rita Vrataski.

Alun perin All You Need Is Kill ilmestyi vuonna 2004 Japanissa samannimisenä Hiroshi Sakurazakan kirjana Yoshitoshi ABen kuvituksien kera. Mangasovitus tehtiin vuosikymmen alkuteoksen jälkeen, ja onpa tarina nähty vielä parina muunakin versiona. Doug Limanin ohjaama Hollywood-elokuva Edge of Tomorrow tuli ensi-iltaan samoihin aikoihin kun mangaversio valmistui, toukokuussa 2014.

Elokuvan lisäksi amerikkalaiset tarvitsivat kirjasta myös oman sarjakuvaversionsa. Sen on alkuteoksen ja englanniksi käännetyn mangan tavoin kustantanut VIZ ja tulkinnasta vastaavat Nick Mamatas käsikirjoituksen ja Lee Ferguson piirrosten osalta. Yhdestä tarinasta voi todella olla moneksi, ja tämän tarinan kohdalla toistosta voi halutessaan repiä irti pientä ironiaakin.

Tom Cruisen mietittämän elokuvan ja tämän mangasovituksen osalta löytyy kuitenkin paljon eroavaisuuksia ja oikeastaan helpommalla pääsisi luettelemalla ne jäljelle jääneet muutamat samankaltaisuudet. Esimerkiksi All You Need Is Killin toisen maailmansodan lopulta lainattu taistelujen asetelma Japanin edustalta menetettyine Okinawoineen on vaihtunut toiseen saman sodan asetelmaan Edge of Tomorrow’ssa, jossa Brittein saarilta pyritään hyökkäämään vihollisen kimppuun Normandian rannoille.


Obata osaa

Kaikista tekijöistä kannessa ja selkämyksessä isoimmalla fontilla korostetaan piirtäjä Takeshi Obatan nimeä. Muutamastakin hyvin tunnetusta Obatan piirtämästä sarjasta Suomessa tunnetuin on Japanissa pian tv-sarjaksi kääntyvä Death Note, jonka Egmont julkaisi suomeksi vuosina 2008–2009. Muita Obatan sarjoja ovat esimerkiksi Hikaru no Go ja Bakuman.

Piirtäjä Obatan jäljen tuntee kauas.
Piirtäjä Obatan jäljen tuntee kauas.

Obata onkin hyvä valinta Sakurazakan teoksen sarjakuvasovitukselle, vaikka osa hyvän toteutuksen kunniasta meneekin kuvakäsikirjoittaja Ryosuke Takeuchille. Kun Keiji pääsee tarinan edetessä sinuiksi erikoisen tilanteensa kanssa, saa Obata tälle antamallaan ilmeikkyydellä hahmoon uutta eloa. Toisiaan seuraavissa loopeissa Keijin ilmeet tuovat uutta jo koettuihin tapahtumiin. Maailma junnaa, Keiji ei.

Ilmeikkyyden ohella piirrokset saavat erityismaininnan taistelukuvauksista. Vauhti ja hurme välittyvät ruuduista jättäen lukijan katsomaan jokaista viivaa tarkkaan. Vaikka kuvitus keskittyykin lähinnä Keijin esittämiseen, saavat vaihtelevat kuvakulmat ja leikkaukset lukijan näkemään taistelukentän mielessään laajemminkin.

Päähenkilö Keiji Kiriya kokee kovia.
Päähenkilö Keiji Kiriya kokee kovia.

Pituutta sarjakuvalla on kahden pokkarin verran, mikä on näin nopeatempoiselle tarinalle juuri sopivasti. Puolivälin jälkeen vaikuttaa siltä, ettei Suomessa kuluvan kalenterivuoden aikana ainakaan kovin montaa yhtä laadukkaasti etenevää mangasarjaa tulla näkemään. Kehuja sarjavalinta saa myös siitä, että suomeksi on uskallettu tuoda sotilasscifiä markettien hyllyjä koristamaan. Ja onhan sekin hyvä osoitus Tammen taidoista, että All You Need Is Kill on Summer Warsin ohella jo toinen vuoden sisään julkaistu hyvin onnistunut mangasovitus tarinasta, joka alun perin on nähty jossain muussa formaatissa.

Lukuisten japanilaisten sarjojen parissa työskentelemään ehtineen Antti Kokkosen käännös on pääosin hyvin tehtyä työtä. Vain termi ”mobiilipukusotilas” istuu huonosti suomennokseen, mutta tätä paikkaa termin vähäinen käyttö.

Vetävä tarina on saanut tunnustusta myös Pohjois-Amerikassa, jossa All You Need Is Kill on ehdolla Eisner-palkinnon saajaksi parhaassa aasialaisen sarjakuvan yhdysvaltalaislaitoksen kategoriassa. Sarjaa ei kannata jättää väliin mikäli toimintapainotteinen scifi yhtään lukijan mieltä hivelee.

Keskustele sarjasta Kvaakin foorumilla.

Ja taas kerran kaikki kerätään!

Pokémonin animaatioversio alkoi Suomessa jo 1990-luvun toisella puoliskolla. Samoin videopelit ja keräilykortit ovat olleet maassamme saatavilla jo kauan, puhumattakaan muista pokémontuotteista. Kuitenkin vasta nyt markettien mangahyllyille tuodaan aitoa pokémon-mangaa. Yritykseen on alkanut pitkää hiljaiseloa viettänyt Pauna Media Group.

Pokémon Adventures: Red, Blue & Green

Alkuteos: Pocket Monsters Special
Tarina: Hidenori Kusaka
Taide: Mato
Julkaisija: Pauna Media Group
Kääntäjä: Juha Mylläri
Luettu 1/7. Ilmestymistahti kerran kuukaudessa.

Pokémonin ensikosketuksesta suomalaisyleisöön on kulunut pitkä aika. Ensi kerran Suomen televisiossa vuonna 1999 esitetty Pokémon on ehtinyt kerätä tunnettuutta maassamme jo vuosia ja siihen ensimmäisinä tutustuneet ovat olleet jo hyvän aikaa täysi-ikäisiä. Nyt lehtipisteiden sarjakuvahyllyyn ilmestynyt manga on siis jo jollain tasolla tuttu lähes kaikille suomalaisille.

Tätä taustaa vasten on yllättävää että sarja julkaistaan meillä vasta nyt. Jos jokin pitkä shonen-sarja Suomessa markettien hylllyille vielä mahtuu, se lienee juuri Pokémon. Ensimmäinen Suomessa julkaistu pokémon-sarjakuva Pokémon Adventures ei toki ole. Aiemmin lehtipisteissä on nähty tasoltaan heikompitasoisia sovituksia pelivinkkejä ynnä muuta sisältäneiden Pokémon-lehtien sivuilla.

Sarjakuvassa päähenkilö aloittaa seikkailunsa Poliwhirlin kanssa...
Sarjakuvassa päähenkilö aloittaa seikkailunsa Poliwhirlin kanssa…

Pokémonkouluttajaksi haluava Red tapaa pian tarinan käynnistyttyä pokémonmaestro professori Oakin, joka lahjoittaa Redille pokédexiksi kutsutun kannettavan laitteen. Pokédexiin voi tallentaa tietoja tavatuista pokémoneista, joita on tiettävästi yli sata kappaletta. Näitä tietoja pokédexiinsä saadakseen Red lähtee kotikaupungistaan Pallet Townista matkalle, jonka aikana hän tapaa monia muita pokémonien kanssa tekemisissä olevia henkilöitä. Ja tietysti monia uusia pokémoneja jokaisessa luvussa. Pokémon-mangan asettama tavoite on selkeä. Pakko saada ne kaikki!

...mutta kyllä Pikachu saadaan tässäkin pian kuvaan mukaan.
…mutta kyllä Pikachu saadaan tässäkin pian kuvaan mukaan.

Mangaharrastajien näkökulmasta Pokémonin julkaisun tekee kiinnostavaksi varsinaisen julkaisun lisäksi osin myös se, mikä taho sarjan päätti aloittaa. Kaikesta mangan julkaisusta vuonna 2010 luopunut Pauna Media Group tuli julkaisukentälle tyhjästä ja oli hankkinut jostain mukaan toimintaansa monenmoista sarjakuvan hyväksi tehneen Antti Grönlundin, joka mangapiireissä tiedettäneen tähän asti parhaiten mangakustantamo Punaisen jättiläisen perustamisesta sekä Hopeanuolen käännösoikeuksien esiinkaivamisesta.

Redin vastapari Blue.
Redin vastapari Blue.

Painoasultaan, käännökseltään ja toimitustyöltään muutoin moitteeton julkaisu kärsii ikävä kyllä yhdestä selkeästä painossa tapahtuneesta lapsuksesta. Luvussa kahdeksan ovat sivut kahteen otteeseen hypänneet väärin ja jättäneet oikeat sivut pokkarista pois. Vaikka tarinaa pystyy virheestä huolimatta seuraamaan, syntyy virheestä lukijalle hetkeksi ongelmia mukana pysymiseen.

Jotkin käännöksen seikat, kuten pokémonien käyttämien iskujen englanninkieliset nimet, voivat aiheuttaa satunnaisessa tai vasta Pokémoniin tutustuvassa lukijassa kummastusta, mutta termistöä käännettäessä oikeuksien haltija on sanonut viimeisen sanan. Monia englanninkielinen termistö tuskin haittaa, sillä useat pokémonharrastajat ovat tottuneet niihin jo aikaa sitten ainakin pelien kautta.

Pokkarin loppupuolen varsin synkkien aiheiden vuoksi tätä Pokémon-mangaa ei kenties kannata hankkia aivan nuorimmille lukijoille, mutta jo kymmenen-kaksitoistavuotiaat voinevat lukea sarjaa ilman turhaa jännitystä. Vanhemmille lukijoille mutkaton tarina selkeine päämäärineen tarjoaa helppoa viihdykettä sekä annoksen nostalgiaa omilta lapsuusvuosilta muistuttaen joko omasta tai omien lasten pokémonharrastuksesta.

Nyt suomeksi julkaistava Pokémon Adventures: Red, Blue & Green -manga perustuu Japanissa Nintendon Game Boy -käsikonsolille vuonna 1996 julkaistuihin Pokémon Red ja Green -peleihin sekä näiden erikoisversioon Blue. Sarjakuvan ja pelien nimissä esiintyvät värit viittaavat hahmojen nimiin. Tästä mangasta on siis turhaa etsiä animesarjassa esiintynyttä Ash Ketchumia, joka kyllä perustuu Redin hahmoon. Sen sijaan sellaiset hahmot kuin Misty ja Brock sarjakuvassakin kyllä esiintyvät.

Mikäli Pokémon löytää kaupan hyllyiltä ottajansa, on sitä kustantajan mukaan luvassa enemmänkin kuin nyt kaavaillut seitsemän ensimmäistä osaa. Toivotaan, että aikanaan harrastajapiireissä kritiikkiä saanut Pauna Media nyt onnistuu vakuuttamaan lukijat paremmin ja kehittymään Caterpiesta kauniiksi Butterfreeksi.

Keskustele Pokémonista Kvaakissa.