Aivan kuin vanhoina hyvinä aikoina!
Kolme caballeroa ratsastaa taas kerran.
Jii-haa!
Kolme caballeroa ovat hamesankari José Carioca Brasiliasta, pyssysankari Panchito Pistoles Meksikosta ja oman elämänsä sankari Aku Ankka Ankkalinnasta. Papukaija, kukko ja ankka ovat kuin kolme muskettisoturia: kaikki yhden ja yksi kaikkien puolesta. Olé!
 |
Kolmen caballeron paluu
ja muita Don Rosan parhaita
Sanoma Magazines Finland Oy 2009
ISBN: 9789513226947
Sid., kovakantinen, 176 s.
Hinta 36,90 € (hinta vaihtelee eri kaupoissa)
85.32
Kolmen caballeron historiaa
Vuonna 1944 sai ensi-iltansa Disneyn seitsemäs animaatioelokuva The Three Caballeros. Ilmeisesti sodan melskeiden takia se esitettiin Suomessa vasta vuonna 1951 (ks. Elonet). Tästä huolimatta hahmot olivat tulleet kuitenkin tutuiksi suomalaisille Seura-aikakauslehden takakannesta, jossa Panchito ja José seikkailivat vuoroin kolmen vuoden ajan. Yhyttivätpä he joskus sarjakuvissaan toisensakin kilpaillessaan jonkun neitokaisen suosiosta. Yleensä joku kolmas pyörä vei voiton, ja neidon.
Vilkkaan seuraelämänsä suhteen veijarimaiset caballerot tosiaankin poikkesivat muista Disney-hahmoista; naisseikkailut yltyivät välillä todella hurjiksi ja varsinkin José lirkutteli usein varatuille neitosille. Kaksikko joutui usein myös lain kanssa tekemisiin ja kaltereiden taakse. Pyssytkin paukkuivat ja ravintoloissa käytiin. Hahmot olivat selvästikin suunnattu aikuisille lukijoille. Näitä puolivallattomia sanomalehtisarjakuvia kirjoittivat Bill Walsh (Panchitos) ja Hubie Carp (Carioca) ja piirsi Paul Murry. Tussaajana oli usein Dick Moores.
Walsh oli todella kekseliäs kolmen ruuturivin tarinanikkari ja hän keksi sellaisenkin kummallisuuden kuin kulmikkaat munat alun perin jo 12.8.1945 julkaistussa stripissä.
 |
|
Kulmikas muna! Maailman kahdeksas ihme! Paul Murryn Panchito ja señor Martinez ihmettelevät vuonna 1945.
© DISNEY |
Muuan Carl Barks laajensi samaa aihetta neljä vuotta myöhemmin julkaistussa tarinassa “Lost in the Andes” eli “Kulmikkaat munat”.
Murryn piirrostyyli oli hillityn karikatyyrimainen mutta silti hyvin yksityiskohtainen ja viitseliäs. Don Rosa on toden totta myös tupannut ruutunsa detaljeja ja maantietoa täyteen, mutta hänen elottoman jäykkä viivansa jää Murryn vauhtivelmuiluun verrattuna auttamatta toiseksi.
Uusi aika koittaa sankareille
Varsin viisaasti Rosa ei ole edes yrittänyt samanlaista humoristista tyyliä kuin Murry, koska hän ei yksinkertaisesti sellaista osaa. Tämän huomaa selvästi vertailemalla Murryn ja Rosan versiota Panchiton hevosesta Señor Martinezista. Rosan hevonen muistuttaa melkeinpä enemmän Lucky Luken Jolly Jumperin apeampaa versiota (vaikka väri onkin eri).
Avaustarinan Kolmen caballeron paluun esipuheessa Don Rosa kertoo neronleimauksestaan, kuinka hän on perustanut tarinan sille idealle, että näiden
 |
|
Panchiton sukunimi ei ole suotta Pistoles!
© DISNEY |
kahden kaveruksen kanssa Aku on tasaveroinen kumppani. Ankkalinnassa elo ei ole helppoa Roopen pakkotyössä, Hannun kiusattavana ja Iineksen pompotettavana. Paluu Josén ja Panchiton seuraan Meksikossa on samalla kuin paluuta hetkeksi huolettomiin poikamiesvuosiin. Vihjaillaanpa moneen otteeseen myös Aguellon (kuten Panchito Akua kutsuu, José sanoo Akua Aqueliksi) entisistä senjoriitoistakin! “Hiljempaa! Ankkalinna on alle kahdentuhannen kilometrin päässä.” Kolmikon musikaalitausta tulee sekin esiin koko sivun laulunumerona. Tarinan teho häviää osin jatkuvatempoiseen kohellukseen, mutta sydämellinen kuvaus Akun kaverisuhteesta tuo siihen kohottavan ja melkein sentimentaalisen tunteen. Veljenpojat oppivat hekin näkemään Aku-setänsä aivan uudessa valossa.
“Seitsemän (miinus neljä) rohkeaa caballeroa” on matkatarina ja rakenteellisesti selvästi parempi kuin kolmikon ensimmäinen seikkailu. Rosa kertoo caballerojen paluun saaneen innoitusta Sierra Madren aarteesta; jälkimmäisen kohdalla ei elokuvallisista esikuvista mainita mitään, mutta kookasta eläinkauhua sisältävä Anakonda voi hyvinkin löytyä Rosan videokokoelmasta. Tarinan otsikosta on elokuvaviittaus toki helppo keksiä…
Vaikka Rosa korostaakin, että näissä tarinoissa hän on irtautunut esikuvastaan Carl Barksista, niin rauniokaupunki on hyvin samanlainen kuin Barksin klassisten tarinoiden National Geographic Magazinesta keksityt “kadonneet” kaupungit. Aku osoittautuukin hyvin tottuneeksi kadonneiden aarteiden metsästäjäksi, Roope-Sedän kanssa kun on tullut maailmaa kierrettyä, ja taas hän saa ansaitut kehut kavereiltaan.
Kokoelman muista tarinoista yksi omaperäisimmistä ja hauskimmista on “Talon kokoinen vastustaja”. Siinä Karhukopla keplottelee itsensä Roopen rahasäiliöön arkkitehtipiirrustusten avulla. Ilmavaihtokanavissa pöhköillään parhaaseen Bruce Willis -tyyliin. Pikkutarkka pohjapiirros rahasäiliöstä on koko aukeaman kokoinen!
Mielenkiintoinen erikoisuus on myös “Ankkalinnan pillipiipari”, jonka kolme ensimmäistä sivua ovat Carl Barksin käsikirjoittamat ja piirtämät. Kirjasta löytyy myös luonnoksia, lyhyttarinoita ja Ranskan Picsou-lehteen tehtyjä pin-up-kuvia Don Rosan esipuheiden kera.
Rosa osaa
Kolmen caballeron paluu on kahden päätarinansa (ja Talon kokoisen vastustajan) osalta erinomaisen hauskaa ja jännittävää vähän aikuisemmalle lukijalle suunnattua Disney-sarjakuvaa. Jotkut lyhyttarinat ovat silti suorastaan kehnoja ja “Ankkalinnasta Lillehammeriin” jäi minulta selailun asteelle. Sarjakuvat kääntänyt Jukka Lindfors on selvinnyt suvereenisti Rosan sanaleikeistä ja keksinyt niille vastineet suomeksi. Tekstiosuudet on suomentanut Antti Hulkkonen.
Kokoelman painotekninen asu valitettavasti horjuu pahasti. Useimmilla sivuilla jälki on aivan kelvollista, mutta esimerkiksi viimeisen tarinan avaussivu (s. 144) on tärviöllä. Värit ovat kohdistuneet väärin ja mustan viivan vieressä paistaa valkoista (ks. esimerkkikuva). Taittajalta on jäänyt päälle alivärin poisto mustan alta -asetus (UCR eli undercolor removal). Se on voinut toki olla Suomeen saadussa materiaalissa jo valmiina, jolloin pienikin kohdistusvirhe näkyy mustan alta näkyvänä valkoisena. Voi, voi. Nämä kirjat ovat kalliita ja kuluttajan pitäisi saada rahoilleen täyttä vastinetta.
* * *
Vanhojen mestareiden (kuten Murryn ja Barksin) tasolle Rosa ei nouse, mutta hän on pystynyt modernisoimaan luovalla ja kunnioitusta osoittavalla tavalla vanhat hahmot uusiksi. Don Rosa rakastaa sarjakuvia ja elokuvia, ja se tekemisen ja välittämisen intohimo välittyy hänen töistään. Ei ihme, että lukijat ovat innoissaan.
Keskustele Kvaakissa Kolmesta caballerosta tai Don Rosasta.
Kaikki tarinoiden ja kuvien tiedot löytyvät Inducksista, ks. Don Rosa -kirjat 2009.
Ks. myös Roope Ankan elämä ja teot 1 ja 2.
Kaikki kuvat © DISNEY