 |
Reservinkapteeni Aarne Edvard Juutilaisella oli haaveenaan vain yksi ammatti: sotilas. Raju ja toisaalta liian iloinen luonne aiheutti sen, että hänet erotettiin viimein Kadettikoulusta. Juutilainen lähti Ranskan muukalaislegioonaan, jossa hän palveli täydet viisi vuotta. Hänelle annettiin lempinimi Marokon Kauhu.
Juutilainen ajatteli palaavansa legioonaan syksyllä 1939, mutta Talvisota syttyi. Hän asettui komppaniansa kanssa puolustukseen pienen jokipahasen, nimeltä Kollaa, varteen. Lopulta Juutilaisen loistava sotilasura, joka oli alkanut Afrikan polttavassa helteessä, päättyi Lapin purevissa pakkasissa. Sitä seurannut kamppailu alkoholismia vastaan oli vaikea, sillä vihollinen ei ollut usein silmin nähtävissä.
Marokon kauhu – Muukalaislegioonasta Kollaan sankariksi
Kirjoittanut Vesa Vitikainen
Piirtänyt Samuli Lahtinen
Alkuperäinen elämäkerta: Seppo Porvali
Kustantaja Kustannusosakeyhtiö Revontuli
Painopaikka Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 2007
ISBN 978-952-5170-76-4
Nid., pk, mv, B5, 72 s.
Kirjastoluokka 99.1
Ovh. 8,90 euroa, saatavana kirjakaupoista ja lehtipisteistä
Suomalaisista sotasankareista kertova, hyvin kaupaksi käynyt sarjakuva-albumisarja on edennyt neljänteen osaansa. Kirjoittajana kaikkien aikaisempien osien tapaan Vesa Vitikainen, piirtäjänä Samuli Lahtinen.
Marokon Kauhu pohjautuu kokeneen sotakirjailijan Seppo Porvalin kirjoittamiin elämäkertakirjoihin. Albumi kertoo tarunhohtoisen kapteeni Aarne Juutilaisen elämäntarinan lyhennettynä versiona. Jos Juutilaisen tarina kiinnostaa pintaa syvemmältä, kannattaa lukea Porvalin kirjat Minä, Marokon kauhu ja Katkera marssi. Tämä jää valitettavasti pintapuoliseksi ja lähinnä oheislukemistoksi.
 |
|
Aarne Juutilainen
|
Aarne Edvard Juutilainen syntyi Sortavalassa vuonna 1904. Hän oli varsin erikoinen suomalainen sotasankari. Marokon Kauhuksi häntä kutsuttiin jo ennen sotia, koska hän oli palvellut Ranskan Muukalaislegioonassa viisi vuotta. Esimiesten mielestä Juutilainen oli kiistelty ja ristiriitainen persoona. Legendaarisen maineen saavuttanut Marokon Kauhu määräsi komppaniansa asettumaan asemiin talvisodan syttyessä Kollaajoen varteen. Kollaa kesti ja samalla koko Suomi. Juutilainen kuoli Helsingissä 72-vuotiaana. Hänen asetoverinsa majuri Ahti Vuorensola kaiverrutti hautakiveen sanat “Marokon Kauhu, kapteeni”.
Albumin tarina kulkee eteenpäin hieman töksähdellen, elämäkertojen tapaan, mutta lopputulos on eheä ja tiivistelmänä varsin kelvollinen. Tässä vain sorrutaan elämäkerrallisten sarjakuvien helmasyntiin, jäykkyyteen, ja se taas johtuu sivumäärän rajoituksesta. Tarinaa on pitänyt karsia 60 sarjakuvasivuun, olisi aiheesta laajemminkin lukenut. Muukalaislegioonan ajasta ja kaikista Suomen sodista olisi saanut helposti omat albuminsa. Lauri Törninkin tarinaan meni kaksi osaa. Dialogi on paikoin ilmettyä murresarjakuvaa, kun karjalainen Juutilainen haastelee. Se varmasti jakaa mielipiteitä. Muuten dialogi on paljolti sotatarinoille tyypillistä jermuilua. Omassa albumissaan aikaisemmin esiintynyt Simo Häyhä näyttäytyy tässäkin Kollaan rintamalla.
Piirrostyötä ei valitettavasti pääse kehumaan. Paikoin näkee että Lahtinen on piirtänyt ennenkin, mutta aika pahan näköisiä anatomisia sekä perspektiivisiä virheitä tässä vilisee. Laivaankin olisi pitänyt katsoa mallia jostakin. Taustat ovat paikoin vaatimattomia tai niitä ei ole. Vaikka ei niitä aavikkosotimisessa lukija niin osaa kaivatakaan. Mustia pintoja ja varjoja Lahtinen osaa kyllä käyttää tehokkaasti hyväkseen. Vaikuttaa vaan kovin kiireessä tehdyltä. Lahtinen on piirtänyt Vitikaisen käsikirjoittamaa Kersantti Napalmia selkeästi huolellisemmin, samoin Suosikin julkaisemia sarjakuvia. Katso näytteitä Samuli Lahtisen kotisivuilta.
Tarinassa on monin paikoin raakaakin väkivaltaa, mikä ei tietenkään ole yllätys kun sotatarinasta on kyse. Juutilaisella oli tosin myös taipumus joutua tappeluihin nuorempana, joten nyrkkitappeluita ja potkimista nähdään myös. Erityisesti ajasta muukalaislegioonassa olisi lukenut mielellään enemmän, muita sotia on meilläpäin käsitelty enemmänkin. Aivan kelpo viihdettä joka tapauksessa. Sotahistoriaan liittyvät kertomukset tuntuvat menevän läpi yhä, vaikka veteraanien rivit harvenevatkin.
Albumi on painettu karkealle paperille, mutta laatutyönä. Ladottu teksti on tietenkin jäykkää, mutta Korkeajännitys-tyyppisiin julkaisuihin se sopii.
Kustantaja Revontuli on julkaissut paljonkin sotakirjoja ja elämäkertoja. Legendat-sarjan seuraava osa, Viljam Pylkäs ilmestyy vuonna 2008.
Keskustele Legendat-sarjasta Kvaakissa
Aikaisempia Legendoja arvosteltu Kvaakissa:
Lauri Törni – Leijonamieli – Simo Häyhä – Valkoinen kuolema