 |
On kaksi tapaa tehdä elämäkerta. Ensimmäisessä tavassa keskitytään johonkin henkilön elämän yksityiskohtaan, kerrotaan tarkemmin ja syvällisemmin vain siitä ja jätetään muut osat kertomatta. Toisessa tavassa käydään läpi koko elämän tapahtumat luettelomaisesti aikajärjestyksessä, jolloin yksityiskohdat jäävät vähemmälle huomiolle. Vitikainen ja Tuppurainen ovat käyttäneet jälkimmäistä tapaa sarjakuva-albumissaan, joka kertoo Mannerheim-ristin ritari Lauri Törnin elämästä. Kronologisuus on mahdollisesti omaksuttu lähteenä olevista kirjoista.
 |
|
Laurin ryhmässä oli myös Suomen tulevia vaikuttajia.
|
Leijonamieli on ensimmäinen osa Lauri Törnin elämäkerrasta ja se perustuu samannimiseen Kari Kallosen ja Petri Sarjasen kirjoittamaan kirjaan, joka on osa Legenda-trilogiaa. Julkaisijana on sotasankarien elämäkertoihin erikoistunut Revontuli, joka nyt siis tekee debyyttinsä sarjakuvakustantajana. Leijonamieli on osa Legendat-sarjaa, jonka toisena osana on juuri ilmestynyt tarkka-ampuja Simo Häyhän elämästä kertova sarjakuva-albumi Valkoinen kuolema. Lauri Törnin tarina saa jatkoa myöhemmin. Erikoista Legendat-sarjassa on se, että se on rohkeasti viety heti lehtipisteisiin ilmeisesti melko suurella painoksella. Egmontin suomikorkkarit ja Jalavan sotasarjat saavat siis kovan kilpailijan, ja odotukset ovat varmasti korkealla.
Leijonamieli on saanut tekijöikseen Kersantti Napalmista tutun parivaljakon Vesa Vitikainen ja Markus Tuppurainen. Vitikaisen tarina etenee jouhevasti kohtauksesta toiseen suuret määrät tekstilaatikoita käyttäen. Toisinaan ehkä kertojaääni on liiankin alleviivaava, kun saman asian näkee myös kuvasta. Kertojalla Vesa tuo kuitenkin tarinaan kaivattua syvyyttä, eikä kerronta ole pelkkää tapahtumien listausta. Myös Laurin tuntoja kuvataan. Dialogia on melko vähän, mutta se sulautuu luontevasti tarinaan ja vuorottelee onnistuneesti kertojan kanssa.
 |
|
Lauri Törnin ura alkoi jo varhain.
|
Tuppuraisen kuvitus on ehkä hieman jäykkää, mutta siitä huolimatta miellyttävän selkeää. Varjostus on pääosin harmaasävyillä aikaansaatua ja toimii hyvin kokonaisuudessa. Tekniset yksityiskohdat, kuvakulmien vaihtelut ja taistelukohtausten kuvaukset ovat eläviä. Markuksen mukavan väljä kuvakerronta on sujuvaa. Ruutuja on sivuilla yhdestä neljään ja sommittelussa on sopivasti vaihtelua.
Leijonamieli on mielestäni kooltaan hieman liian suuri. Sentti tai pari ylä- ja alareunasta pois tai sitten kuva-ala isompana olisi ollut paljon parempi ratkaisu. Nyt marginaalit ovat liian isot ja sivujen yläreunaan pistetty nimiteksti on vähän turha tilanviejä. Tekstaus on ladottu konefontilla vanhaan kunnon korkkaritapaan. Albumin ulkoasu ja virittää sopivaan tunnelmaan. Se tuo mieleen sekä perinteiset Korkeajännitykset että vanhat pulp-lehdet olemalla kuitenkin selkeästi omanlaisensa.
 |
|
Korkeajännityskieli on hallussa. AARGH! sanoo myös venäläinen.
|
Lauri Törni – Leijonamieli on kokonaisuutena hyvin toimiva teos. Alkusysäyksenä kertomukselle toimii vuoden 1965 Vietnam, jossa Lauri on viimeisellä tehtävällään ja muistelee menneitä. Tarina etenee siitä lähtien nopeassa temmossa lukuihin jaettuna. Vaikka välillä lukija toivookin, että jonkin tapahtuman tiimoilla olisi viivytty pidempään, ei tarinan kiinnostavuus kärsi siitä lainkaan. Albumin lukee mielenkiinnolla loppuun saakka ja jää odottamaan jatkoa. Vaikka Leijonamieli on pidemmän tarinan ensimmäinen osa, se toimii oikein hyvin myös itsenäisenä teoksena.
Tarinan rungon luettelomaisuudesta huolimatta Vesa ja Markus ovat saaneet siihen yllättävän hyvin syvyyttä ja sisältöä. Huumoria ei puutu, ja vakavammatkin kohtaukset ovat vakuuttavia. Sivuhenkilöt jäävät hieman kaukaisiksi, vaikkakin pari sieltä jää mieleen: Mauno Koivisto ja “kirvesmies” Niilo Röynä. Aluksi arvelin, että Röynän kirveenheilutus oli vain yksi Tuppuraisen monista oivallisista yksityiskohdista, mutta ilmeisesti tässäkin tapauksessa totuus on tarua ihmeellisempää. Lauri Törni – Leijonamieli saavuttaa parhaimmillaan kunnon sotatarinan tunnelmat, kun Törnin joukko lyö vihollisensa kerran toisensa jälkeen. Vaikka ammukset loppuvat, niin sisua vielä löytyy ja aseiksi käyvät kaikki kättä pidemmät. Enää en ihmettele, miten pärjäsimme niin hyvin viime sodissa. Venäläisiä oli enemmän, mutta meillä oli Törni.
Vesa Vitikainen ja Markus Tuppurainen: Lauri Törni – Leijonamieli 1919-1949
Kustannusosakeyhtiö Revontuli 2005
77 s., ISBN 952-5170-46-2, nidottu B4, ovh. 8,90e