Anne Muhosen tuotannosta olen tutustunut Ada-sarjakuvaan. Mieleeni on jäänyt tyttömäisen naiivi, mutta huolellinen piirrostyyli ja samaa naivismia henkivä juonenkuljetus. Mukavia ja sympaattisia Ada-sarjakuvat ovat mielestäni olleet.
![]() |
Sydänääniä sopii mainiosti lahjakirjaksi odottaville äideille.
|
Anne Muhonen: Sydänääniä.
Omakustanne, 48 sivua.
ISBN 978-952-99600-1-9
Muhosen raskausaikaa käsittelevää Sydänääniä-omakustannetta lukiessani tunsin kyllä olevani auttamattoman väärää kohderyhmää. Lapsen pukertaminen tähän maailmaan kun onnistuu päästäiseltäkin melko sutjakasti, joten miksipä ihmisnaaraan odotus ja synnytys sen kummoisempaa olisi. Onhan noita lapsia syntynyt maailman sivu, eihän ihmislaji muuten olisi edes hengissä. Ja sana “masuasukki” lienee suomen kielen karmivin uudissana heti “salarakkaan” jälkeen. Missä muuten menee masuasukin raja? Miksei näissä odotustarinoissa koskaan palata siihen hetkeen, kun isukki roiskaisi lastinsa äitiliinin toosaan ja herttainen tsygootti sai alkunsa?
![]() |
Raskaudesta löytyy omanlaistaan huumoria.
|
Noh, luultavasti esimerkiksi Vauva-lehden keskustelupalstalta löytyisi minua kiitollisempaa lukijakuntaa. Sydänääniä lienee myös mainio lahja raskaana oleville naisille, ainakin jos tietää lapsen olevan toivottu. Tyylillisesti kun Sydänääniin pätevät samat määreet kuin Adaan: herttainen, huolellisesti työstetty piirrosjälki on persoonallista ja parhaimmillaan kokoelman yksisivuiset stripit kirvoittivat kyllä minustakin naurut. Mutta jos raskausintoilu saa kylmät väreet juoksemaan selkäpiissä, ei ehkä kannata ensimmäisenä tarttua Sydänääniin.