Tämän vuoden alussa Suomen sarjakuvarintamalle on ilmestynyt uusi kustantamo, RW Kustannus. He aloittavat urakkansa näyttävästi julkaisemalla Neil Gaimanin kynäilemän klassikon, Sandmanin, ensimmäisen kirjan. Edellisestä suomennoksesta onkin jo aikaa lähes neljännesvuosisata. Voi siis sanoa, että tätä on odotettu.
 |
Sandman Deluxe kirja yksi – Yösävelmiä ja alkusoittoja
Alkuperäiset julkaisut: Sandman 1-8 (1989),
Absolute Sandman vol. 1 (2007)
Tarina: Neil Gaiman
Taide: Sam Kieth, Mike Dringenberg, Malcom Jones III
Kansi: Dave McKean
Värit: Daniel Vozzo
Suomennos: Petri Silas
Ladonta: Alessio Ravazzani
Kustantaja: RW Kustannus
Painettu Italiassa
Kovakantinen: 252 värisivua
Tuotteen mitat: 180×276
ISBN: 9788868738006
Hinta: 34,95 euroa
 |
Sandman teki ensiesiintymisensä suomeksi Kalma-lehden sivuilla jo vuonna 1991 eli vain pari vuotta alkuperäisjulkaisun jälkeen. Harmillisen lyhytikäiseksi jääneessä lehdessä oli aikoinaan varsin mainio kattaus Vertigo-sarjoja: Rämeen olento, Sandman, Doom Patrol, Shade ja Hellblazer. Sandmanin lisäksi parhaiten aikaa on kestänyt Rämeen olento, joten onneksi juuri niitä on tarjoiltu viime vuosina myös nuoremmalle sukupolvelle. Kalman jälkeen Sandmania yritettiin julkaista suomeksi muutaman albumin verran mutta myynti ei tainnut olla riittävää sarjan loppuun saattamiseksi. Näiden lisäksi Egmont on julkaissut muutaman erillisen tarinan Sandmanin maailmasta: Unien metsästäjät ja Ikuiset yöt.
Sandman kertoo unien ruhtinaasta, joka on päätynyt ihmismaagin vangiksi. Vasta 70 vankeusvuoden jälkeen vartijat tekevät kohtalokkaan virheen ja Sandman pääsee pakenemaan. Saadakseen voimansa takaisin unien valtiaan pitää etsiä häneltä vangitsemisen yhteydessä riistetty omaisuus. Siitä alkaa huikea retki, jossa vieraillaan meidän maailmamme lisäksi helvetissä ja unien valtakunnassa.
 |
Sandmanin vahvuus on Neil Gaimanin kerronnassa. Hän on onnistunut tekemään tasapainoisen sekoituksen kauhua ja fantasiaa. Sopassa on mukana lukuisia klassisia elementtejä, kuten palasia Danten helvetistä, mutta taitavasti annosteltuna. Ehkä hieman yllättäenkin, tarina tuntuu edelleen tuoreelta vaikka alkuperäisjulkaisusta on jo päälle 25 vuotta. Kaiken kaikkiaan kertomus etenee selkeästi ja kiinnostavasti eikä se ole liian ennalta-arvattava. Helppo ymmärtää miksi ihmiset haluava lukea tätä vielä nykyisinkin.
Yliluonnolliset elementit sarjakuvassa, kuten helvetin näkymät eivät oikeastaan aiheuta kauhun tunteita mutta siinä vaiheessa, kun yksi hahmoista alkaa hakkaamaan nauloja käteensä, ymmärtää miksi tämä luokitellaan kauhuksi. Asiat, joita voisi omassa elämässä kohdata ovat selvästi pelottavampia kuin villeimmätkään kuvitelmat helvetin oloista ja mielikuvitushirviöistä.
Taidetta viime vuosituhannelta
Kuvituspuoli ei ole kestänyt aikaa yhtä kuin hyvin tarina. Sam Kiethin, Mike Dringenbergin ja Malcom Jones III:n yhteistyön tulos näyttää juuri siltä miltä 90-luvun Vertigo-sarjakuvan kuvittelisikin näyttävän; jälki on asteen verran rujompaa kuin supersankarijutuissa eikä aina voi olla varma johtuuko kuvien suttuisuus taiteellisesta näkemyksestä vai kykyjen puutteesta. Goottimaiset päähenkilöt ovat liukuneet ajan kuluessa trendi-ilmiöstä Fingerporin vitsiksi mutta siitä huolimatta Kuolema näyttää edelleen todella söpöltä.
 |
Tässä Deluxe-versiossa on Daniel Vozzon uudistama väritys, joka luo sarjalle modernimman ilmeen. Robbie Buschin alkuperäinen väritys oli täyteläisyydessään tunnelmallisempi mutta uudessa versiossa kuvat ovat huomattavasti selvempiä. Onneksi Vozzo ei mennyt pilaamaan ulkoasua liiallisilla liukuväreillä.
Petri Silaksen suomennos on pääosin toimivaa mutta on vaikea sanoa onko se parempi kuin Jouko Ruokosenmäen suomennos Kalma-lehdessä julkaistussa versiossa. Toiset repliikit toimivat paremmin Ruokosenmäellä ja toiset Silaksella. Silaksen valinta käyttää Rappiolla-laulua yhdessä ruudussa sai hyvälle mielelle vaikka tuollainen lokalisaatio ei oikein tarinaan istukaan. Toinen silmään pistänyt kohta oli Ismo Leikolan vitsin käyttäminen. Se toimi paremmin kuin Ruokosenmäen käännös, mutta silti se rikkoi tarinan illuusion.
Viilauksia ja ekstroja
 |
Tähän Deluxe-versioon on tehty tekstaus koneella, mikä tekee ilmeestä kliinisen mutta helppolukuisen. Vertailuna voi sanoa, että Kalman versiossa oli paikoitellen vaikea saada selvää mitä kaunolla kirjoitetussa tekstissä edes luki. Jos näiden kahden välillä pitää valita, niin itse kyllä kallistun konefontin puolelle.
Paul Levitzin alkupuhe on hämmentävää jorinaa, mutta kirjan lopusta löytyvät selostukset Sandmanin ensimmäisistä hahmotelmista osoittavat hienosti miten hahmo ja tarina ovat kehittyneet matkan varrella. Ei se tarina synny mestareiltakaan yhdeltä istumalta vaan takana on paljon työtä, harhapolkuja ja erilaisia versioita.
Painoteknisesti teoksessa ei ole moitteen sijaan. Deluxe-versio on normaalia lehteä hieman suurempi mikä tekee sarjakuvasta miellyttävän lukea. Kirja on samankokoinen kuin Egmontin julkaisema Kuolema – Elämän kallis hinta, joten ne sopivat hienosti samaan hyllyyn.
Sandman Deluxe on siloiteltu versio vanhasta klassikosta, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Kuuluuhan se sarjakuvan lyhyeen oppimäärään. RW Kustannuksen suunnitelmissa on julkaista kolme seuraavaa Sandman-kirjaa vielä tämän vuoden aikana. Toivottavasti suunnitelma myös toteutuu, sillä tämän suomentamista kokonaisuudessaan ja yhtenäisessä formaatissa ollaan odoteltu jo riittävän pitkään.
Keskustele Sandmanista ja RW Kustannuksesta Kvaakissa.