Mistä näitä hauskoja nimiväännöksiä oikein tulee? Aikaisemmin ovat ilmestyneet mm. Pikkuveli valvoo, Imetyskirja. Nyt., Alaston salissa ja tällä kertaa: Pieni yösyöttö. Ullan ja Paulin perhe-elämää kolmen lapsen kera kuvataan hauskasti hassutellen, mutta kuvasarjoissa ovat silti mukana aito elämänmaku ja arjen murheet – jos kohta myös ilot.
 |
Baby Blues – Pieni yösyöttö
Rick Kirkman – Jerry Scott
Toimittanut ja suomentanut Vesa Anttonen
Sid., 215 x 255 mm
64 sivua, osittain 4-värinen
(Arktinen Banaani 2009)
ISBN 978-952-5768-27-5
KL 85.32
Svh. 18 €
Jerry Scott – sanomalehtisarjakuvan kultasormi
Amerikkalainen pilapiirtäjä ja sarjakuvantekijä Jerry Scott otti veteraani Ernie Bushmilleriltä vuonna 1984 kontolleen klassisen sanomalehtisarjakuvan Nancy (suomennettu nimillä Ulla tai Jenni). Scott vietti sen parissa yli kymmenen vuotta käyttäen oppivuotensa hyvin. Omia ideoita syntyi. Hän on ollut mukana luomassa kahta sarjakuvan menestystarinaa, Baby Bluesia Rick Kirkmanin ja Jereä (engl. zits) Jim Borgmanin kanssa. Erityisen paljon inspiraatiota ammennettiin aluksi Kirkmanin perhe-elämästä, mutta nyttemmin myös Scott on perheellinen mies. Miehet siis tietävät, mistä kirjoittavat ja piirtävät.
Baby Blues ilmestyi ensimmäisen kerran 7. tammikuuta 1990 Creators Syndicaten levittämänä. Nykyään strippiä myy King Features Syndicate, ja ostajia on löytynyt perätin 1100 sanomalehden verran ympäri maailmaa.
Tunnustusta on tullut paitsi lukijoilta niin myös vertaisilta ja sarjakuvaseuroilta. Sarjakuva sai USA:ssa National Cartoonists Societyn parhaan sanomalehtistripin palkinnon vuonna 1995, ja ruotsalaisetkin ovat muistaneet tekijöitä Adamson-pystillä. Kokoelmakirjoja on ilmestynyt Yhdysvalloissa kolmisenkymmentä, suomeksi noin puolet tästä määrästä. Sarjaa on toimitettu sopivammaksi kotoisiin oloihimme ja jenkkiläisimmät kommervenkit on jätetty suosiolla pois.
Hei kultsi, vanhensin kakarat
Useimmissa sarjakuvissa hahmot pysyvät ikuisesti saman ikäisinä, esimerkiksi Pirkon ja Pentin lapset eivät koskaan kasva isoiksi. Mutta harvoja poikkeuksiakin on. Ensimmäinen sanomalehtisarjakuva, jossa hahmot ikääntyivät ja jopa kuolivat (tosin sangen kunnioitettavassa sadan vuoden iässä), oli Frank Kingin luoma Gasoline Alley. Tämän tradition mukaisesti Baby Bluesissakin lapsia syntyy lisää ja tenavat kasvavat, mutta tahti on hitaampi kuin oikeassa maailmassa; tekijöiden mukaan vuodet kuluvat kolmen suhteella yhteen. Viime aikoina vauhti on entisestään hidastunut ja viimeisin perheenlisäys pysynee vauvaikäisenä muita pidempään.
Ajan kulumisen näkyminen on yksi syy siihen, ettei Baby Blues ole jäänyt polkemaan paikallaan. Sisarusten keskenään muuttuvat suhteet, äidin keskittyminen kuopuksen hoitamiseen, raskausajat ja vanhempien tasapainoilu muuttuvissa elämäntilanteissa ovat juuri niitä juttuja, jotka saavat tämän sarjakuvan “elämään” ja erottumaan muista staattisemmista perhesarjoista.
Lapset, Suvi-tyttö, Saku-poika ja Sini-vauva, ovat toki herttaisen hellyttäviä, ja kaikki ilkityötkin ovat vain kepposia. Makeutusaineita ei ole lisätty liikaa, eivätkä ne maistu keinotekoisilta – tai jaa, se lopun joulujuttu vääristä lahjoista on ehkä hivenen… Noh, erityisiä täysosumia Pienessä yösoitossa ovat kuvaukset hyvästä vanhemmuudesta silloin ja nyt. Silloin: “Menepäs nyt ulos, että saat auringosta väriä poskiisi.” Nyt: “Mene vaan ulos, mutta muistakin sitten varoa aurinkoa.” Niin totta, niin totta. Hätkähdyttävältä tuntuu myös se, ettei pikku Sini yhtäkkiä haluakaan hetkeen halia äitiään. Äidin osa on raskas, eikä mieskään aina ymmärrä. Sarjan englanninkielinen nimi “baby blues” tarkoittaa synnytyksen jälkeistä masennuskautta.
Sarjakuva myy, jos on ostajia
Pieni yösoitto on kovakantinen ja laadukkaasti toimitettu sarjakuvakirja. Puhekuplien tekstit ovat uskottavalle ja sujuvalle puhekielelle suomennetut. Lapset puhuvat ikäistensä tapaan. Mainittakoon, että suomennos on eri kuin sanomalehdissä. Sarjakuvat ovat vuosilta 2006–2007.
Kirjan joka toinen aukeama on värillinen. Harmaasävyjen takia perhe tosin näyttää “värilliseltä” myös mustavalkoisena. Toivottavasti ensi kerralla värejä riittää kaikille sivuille.
* * *
Baby Blues on perinteitä kunnioittava mutta samalla modernin makuinen sarjakuva sekä aikuisille että lapsille. Suomalainen kustantaja Arktinen Banaani kertoo, että Baby Blues -sarjan teoksia on tähän mennessä myyty yhteensä 150 000 kappaletta.
Kustantajalla on ollut näkyvä mainoskampanja uusille kovakantisille sarjakuvakirjoilleen. Sarjakuva on siirtynyt suurelta osin kirjakauppoihin, ja sieltä sen on löydettävä ostajansa ja kilpailtava menestyksekkäästi myyntipöydillä. Laadulla on tekijänsä, ja lukijansa.
Mutta Kirkman, hei haloo, kuinka isoksi
sen isän nenän voi oikein piirtää?
Keskustele Baby Blues -sarjakuvasta Kvaakissa.
Ks. myös Kolmas kerta toden sanoo.
Kuvat © Baby Blues Partnership by King Features Syndicate Inc. / Distr. Bulls