 |
Longest Night – Pisin yö – Sarjakuvia Oulun pohjoismaisesta sarjakuvakilpailusta 2014
Piirtäjät: Lauri Mäkimurto, Ida Eva Neverdahl, Tapio Puhakka, Henri Gylander, Sofia Falkenhem, Nelly Karlsson, Mikko Saarainen, Liisa Kruusmägi
Toimitus ja taitto: Harri Filppa
Toimitusapulaiset: Markku Mäkinen, Tarja Longi-Korpua
Kansi: Sofia Falkenhem
Paino: Multiprint, Oulu
ISBN 978-951-95179-8-8
Julkaisija: Oulun sarjakuvaseura ry
120 sivua, 250 x 175 mm, pehmeäkantinen, liimasidottu
Kemin vuotuisten sarjakuvakilpailujen perinne on viime vuosina jatkunut sekavissa merkeissä. Vuosituhannen vaihteessa kilpailu laajeni pohjoismaiseksi, viime vuonna kilpailu järjestettiin Helsingissä ja tänä vuonna Oulussa. Toivottavasti kilpailu on viimeinkin löytänyt itselleen taas pysyvän paikan.
Kilpailun teemaksi oli tällä kertaa valittu “Kaamos”. Määrätty aihe tekee kilpailutöistä kootusta kokoelmasta mukavan yhtenäisen, verrattuna vanhoihin Kemi-albumeihin, jotka saattoivat olla liiaksikin sillisalaattia.
 |
|
Lauri Mäkimurto
|
Kilpailun voittaneen Lauri Mäkimurron “Persona non grata” on aidontuntuinen tunnelma- ja tuokiokuvaus. Varsinaista juonta ei ole, eikä juuri pohjustustakaan. Muutamilla yksityiskohdilla annetaan vihjeitä siitä, keitä sarjan henkilöt ovat. Viime vuonna esikoisalbuminsa “Keittokirja” julkaissut Mäkimurto tavoittaa rujolla sivellinviivallaan erittäin vakuuttavasti äärimmäisen kylmän miljöön tunnun – lukija melkein hytisee itsekin sarjaa lukiessaan. Selvästi siveltimellä toteutettu tekstaus on siistiä ja selkeää, mutta välimerkkien käyttö on turhan säästeliästä ja yhdyssanavirheet pomppaavat silmään.
Norjalaisen Ida Eva Neverdahlin “Polar natt” yltää melkoisen surrealistisiin mittoihin kuvatessaan kaamosajan synnyttämää luomisvoimaa. Piirrostyö on pastellivärityksineen kauneinta mitä tämä julkaisu pitää sisällään. Pelkkä kunniamaininta tälle sarjalle tuntuu vääryydeltä. Neverdahlin nimi kannattaa pitää mielessä, sillä hänen strippisarjansa “Gele” on herättänyt huomiota Norjassa. Hänestä on ehditty povata jopa uutta Lise Myhreä.
 |
|
Ida Eva Neverdahl
|
Tapio Puhakan “Naisen kanssa sängyssä” ei sijoittunut kilpailussa, mutta sen mukaanottaminen albumiin on perusteltua. Koulupojan sairaalassaolo on kuvattu lempeänä päänsisäisenä kertomuksena, kuin päiväkirjamerkintänä. Kaunokirjoitus ei yleensä toimi sarjakuvissa, mutta tässä se tuntuu täysin oikealta ratkaisulta. Puhakka todella hallitsee kaunokirjoituksen – jälki on tarkkaa ja helppolukuista. Apuviivojen käytöstä annettakoon erityisplussa. Puhakka on kokenut tekijä sarjakuvapiirtäjänä – uran voidaan katsoa alkaneen jo vuonna 1970, jolloin syntyivät ensimmäiset pöytälaatikkotuotokset. Ensimmäinen osallistuminen Kemin sarjakuvakilpailuihin tapahtui vuonna 1988. Kunniamaininnan saanut sarja löytyy albumista “Oi kuu”.
Ruotsinsuomalaisen Henri Gylanderin “Vintersolståndet” on sarjoista filosofisin ja syvämietteisin. Gylander kuvaa yleensä pieniä ihmisiä suuren maailman ja sen mysteerien puristuksessa – niin tässäkin. Nimettömäksi jäävän miehen odysseia on toteutettu taidokkaalla, luontevalla sivellinviivalla. Visuaalinen puoli on mietittyä ja vaihtelevaa.
Ruotsalaisen Sofia Falkenhemin “Längsta natten” on albumiin valituista sarjoista lyhyin ja minimalistisin. Falkenhem on erittäin lahjakas kuvittaja, niinpä onkin hieman yllättävää nähdä häneltä näin tavattoman pelkistettyä, herkkää, jopa haurasta piirrostyötä. Tämä toisaalta istuu hyvin kauniiseen pikku tarinaan kahden ihmisen lyhyestä yhteisestä tuokiosta. Loppu jättää lukijan pohtimaan mistä oikein onkaan kyse.
 |
|
Tapio Puhakka
|
Nelly Karlssonin piirrosjälki on erittäin sympaattista. Myös isän ja pikku tyttären yhteinen hetki on kuvattu sellaisella lämmöllä ja aitoudella, että tältä tekijältä näkisi mielellään lisääkin tuotantoa.
Mikko Saarainen on Puhakan tavoin kokenut tekijä näissä sarjakuvakilpailuissa, voitto heltisi jo ensimmäisellä osallistumiskerralla vuonna 2011, ja seuraavana vuonna hän sijoittui kolmanneksi. Molemmat kilpailutyöt olivat innovatiivisia nettisarjakuvia, joissa säntäiltiin halki ihmeellisen, sadunomaisen maailman ja etsittiin jotain. “Kaamos” jatkaa tätä teemaa nyt jo liiankin tutuilla eväillä. Piirrosjälki on kuin sekoitus Maria Björklundin Planeetta Z:aa ja Tommi Musturia. Kaiken arkisuuden keskellä tällainen mielikuvituksellinen ja yllättävän lopun tarjoava työ piristää, mutta tässä vaiheessa Saaraiselta toivoisi jo jotain erilaista.
Eestiläisen freelance-kuvittajan Liisa Kruusmägin “Üksi” on käytännössä kuvasarja, kuvaus yhdestä asunnosta. Sarjan idea jä hämäräksi, lukijalle jätetään liikaakin asioita itse pohdittaviksi.
 |
|
Nelly Karlsson
|
Albumiin valitut kilpailutyöt osoittavat, että Pohjoismaissa tehdään tyyliltään hyvin yhtenäistä sarjakuvaa: arkisia tunnelmapaloja, ihmis(suhde)kuvauksia ja kauniita, kevyen mielikuvituksellisia tarinanpoikasia. Tämän voi nähdä vastapainona nykymaailmalle, joka omine kasvavine vaatimuksineen jättää pienen ihmisen yhä pahemmin puristuksiin, etsimään itseään ja hakemaan turvaa arjen pienistä tuokioista, toisten ihmisten läheisyydestä. Kokonaisuudessaan nämä kilpailutyöt jättävät silti hieman höttöisen tuntuman. Jos lukija pitää kunnon tarinoista ja/tai painavasta sanottavasta, voi olo olla pettynyt.
Tekijöistä jää kaipaamaan myös kunnollista esittelyä vanhojen Kemi-albumien tyyliin. Edes kilpailijoiden kansallisuuksia ei kerrota.
Albumin koko on mukavan kompakti. Sarjoista yksikään ei tämän isompaa julkaisukokoa kaipaakaan. Kun useimmat sarjakuvajulkaisut painetaan nykyisin halvalla ulkomailla, on suomalaisen painotalon käyttäminen jo selvä merkki viitseliäisyydestä. Kielimuuria on madallettu antamalla jokaisen piirtäjän kääntää itse oma sarjakuvansa englanniksi. Käännökset on sijoitettu sivujen alalaitoihin sopivan pienellä, jotta ne eivät häiritse kielitaitoisten lukemista. Käännösten taso tosin vaihtelee jonkin verran.
Ensi vuonna pohjoismainen sarjakuvakilpailu järjestetään jälleen Oulussa.