Ranskalaisten Daniel Casavanen ja David Vandermeulenin sarjakuvaversio Yuval Noah Hararin Sapiensista on edennyt toiseen osaan. Vaikka alaotsikkona on Sivilisaation peruskivet, niin enemmän keskitytään siihen, miten maanviljelyn vallankumous heikensi yksilöiden elämän edellytyksiä.
Toisen osan aluksi Yuval-setä, Zoe ja professori Saraswati menevät teatteriin. Luvassa on Faust-esitys, jossa ihmisen pahan pauloihin kietoi vehnä. Maanviljelyksen aloittaminen toi ihmisille monia vitsauksia, jotka tekivät viljelijät entistä enemmän riippuvaiseksi viljasadoista. Muinaisaikojen Bill ja Cindy – teoksen metasarjakuvallisen sisälehden heteronormatiiviset sankarit – eivät enää metsästäjä-keräilijöiden tapaan voi siirtyä syrjemmälle vahvempien tieltä, koska peltoa ei saanut mukaan. Siksi Harari on sitä mieltä, että myös väkivalta ja sodat syntyivät juuri vehnän vuoksi.
Harari näkee, että korkeakulttuurien perusedellytyksinä pidetyt kirjoitustaito ja matematiikka, ovat myös vehnän tuomia ”vitsauksia”. Kun ihmisen muisti (ja aivokapasiteetti) ei riittänyt, niin omaisuuksien hallitsemisen avuksi piti luoda apukeinoja. Niitä kirjoitustaito ja matematiikka olivat pitkään, eivät kaunokirjallisten tai tieteellisten käsityksen välityskeinoja.
Kapteeni Fiktio ja Yuval-setä paljastavat
Tähän päälle edellisestä osasta tuttu Kapteeni Fiktio tulee kertomaan tarinallistamisen vaaroista. Kasvien ja eläinten domestikointi loi hierarkioita, jotka tahdottiin nähdä jumalallisina, luonnollisina ja oikeudenmukaisina. Luotiin myyttejä, lakikokoelmia ja byrokratiaa, jotka sementoivat jonkun irrallisen historiallisen tilanteen.
Myös edellisestä osasta tuttu New Yorkin poliisilaitoksen rikosetsivä Lopezin rikostutkimukset jatkuvat. Intian kastilaitos ja Yhdysvaltojen rakenteellinen rasismi saavat pitkän käsittelyn. Professori Saraswati useampaan otteeseen toteaa, millään ihmisten luomilla yhteiskunnallisilla hierarkioilla ei ole tekemistä ihmisen biologian kanssa. Epätasa-arvo ja syrjintä ovat lähtöisin tarinoista, joista ei ole osattu päästää irti.
Paljon asiaa ja jatkoa vielä seuraa
Ensimmäisen osan tapaan Sapiensin toinen osa on paksu, 256-sivuinen opus. Hararin osin problematisoitua käsitystä ihmisten kehityksestä on muutettu sarjakuvamuotoon hienosti ja taiten keventäen. Vaikka lopussa muistutetaan, että yhteiskuntaa luovien tarinoiden muuttaminen on mahdollista, niin tämän aihepiirin käsittely on jätetty seuraavaan osaan. Lopussa on siis tarjolla pieni toiveikkuuden kipinä, vaikka todellisuus taitaa osoittautua toiseksi.
Casavane ja Vandermeulen ovat oivasti sarjakuvittaneet Hararin teosta ja ajatuksia. Ranskassa tällaiseen kehittynyt tietty tapa, jota tekijät melko uskollisesti noudattavat. Sapiensissa noudatetaan suomalaisesta peruskoulusta tuttua kaavaa: kuin spiraalin tavoin aiemmin opittuun lisätään uutta ja kokonaiskuva alkaa hahmottua tarkemmin. Sarjakuvaversion lukemalla, kunhan se kokonaan valmistuu, ei taida voittaa lukuaikaa kirjaversioon verrattuna, mutta saa kaikenlaista kärryillä pysymistä auttavaa.
Yval Noah Harari, Daniel Casavane ja David Vandermeulen
Sapiens – Osa 2: Sivilisaation peruskivet
suom. Jaana Iso-Markku
Bazar 2022
ISBN 978-952-376-550-4
256 s., värillinen, kovakantinen
Marika Oksan arvio ensimmäisestä osasta
Kvaakissa on keskusteltu Sapiensin sarjakuvaversiosta