Yhesti yhes neljännes paikas saattaa sarjan kolmen edellisen osan tapaan ihmiselon erikoisimpia sattumuksia sarjakuvan muotoon.
 |
Tapahtumaketjut ovat yhtä aikaa ratkiriemukkaita ja umpisurullisia, uskomattomia ja arkisia. Päähenkilöt seikkailevat pallomeressä, optikon vastaanotolla, pikaruokalassa ja leirintäalueella. Eritteet roiskuvat ja pikkujoululahjat tuottavat pettymyksiä, mutta tarinat tavoittavat sekoilusta syviäkin tasoja.
Ville Pirinen (s. 1973 Kiteellä) on tuottanut sarjakuvia, kuvataidetta ja musiikkia jo parikymmentä vuotta. Pauli Kallion käsikirjoittama Ornette Birks Makkonen on sarjakuvista tunnetuin. Kelmeä kaupunki, Dystopia 2000 ja Tärkeitä asioita ovat piirtäjän itsensä kirjoittamia lehtisarjoja. Pirisen lukemattomista bändeistä mainitaan tällä kertaa Grillin’ Willie And The Vegetarians, Black Audio ja Steel Mammoth.
Yhesti yhes neljännes paikas
Kirjoitti ja piirsi Ville Pirinen
Taittoi Noora Federley
Kustansi Suuri Kurpitsa 2011
Painoi Kopioniini Oy, Tampere 2011
48 sivua, mv, pk, A5
Hinta 6 euroa
ISBN 978-952-9887-72-9
© Ville Pirinen 2011
Ville Pirisen Yhesti yhes paikas -minialbumisarja on jo neljännes osassaan. Kaks ensimmäistä oli kato ihan huippuja, kolmannes alko jo tuntuun vähän väkinäiselt kun pidemmät jutut oli kaikkee sieni- ja lääkesekoiluja. Jonkinlaisia tositarinoita näiden pitäs olla, vaikka ovat saattaneet muuttua matkan varrella kun näitä on kerrottu eteenpäin. Eikä se ole tärkeää mikä näissä on totta, vaan että on hauskaa.
Ekas jutus ku siinä yhes neljännes paikas yks jätkä näki optikkoliikkeen ikkunas et siellä tehään niinku rei’ityksii niin sehän halus välittömästi nännilävityksen. Ois vaan tajunnu ettei korvanappipyssyllä nyt nänniä lävistetä. Ei yhtään hauska, sitä jätkää tulee vaan surku. Sinänsä tämä on toimiva sarjakuva, mutta jotenkin vääräs seuras.
Tokas jutus Pirinen aluksi oikein hehkuttamalla hehkuttaa sarjan aiheella, eli ysiluokan luokkaretkellä ruotsinlaivalla. Tollasella alulla vois luulla että taas on vuorossa teinien kännisekoiluja. Mutta ei, tämä kertookin kuinka teinit joutuvat
 |
todistamaan kun sikakännissä oleva keski-ikäinen rouvashenkilö menee pallomereen. Ensiks sillä on lystiä kun on ihan pelti kiinni. Sitten se horjuu pystyyn ja työntää naamansa lasia vasten, ja seuraavaksi yrjöää. Tän on pakko olla Pirisen itte kokema, ei kato muuten pysty tollasia kuvia piirtään.
Kolmannes jutus taas on alotusruudussa ihan kuin mun kavereista festareilla. Sehän näissä Ville Pirisen jutuis onkin, että nuoruuttaan muisteleva pystyy sillon tällön samastumaan näiden juttujen hahmoihin. Taas pämpätään pää punasena, mutta ei tää juttu siitä kerro, vaan kakkakepposesta tai oikeestaan pierukepposesta. Mutta aamukrapulapieru saattaa vähän roiskua.
Neljännes jutus sit taas onki oikeeastaan kaks eri juttua yhest ja yhest toisest eri kaupungista jossa samat jätkät eksyvät ravintoloihin joissa sit oli vähän eksentrikkoo henkilökuntaa. Juomisesta tää juttu ei kerro vaan syömisestä, eikä ruuan laadussa moittimista kuulemma ollukkaan vaan tarjoilijat oli vähän outoja.
Vielä lopuks on kolmen ruudun juttu epäsopivasta pikkujoululahjasta alakoulussa. En kerro mitä täs yks tyttö sai, mutta meillä yks sai Y-lannosta, mutta se olikin yks jätkä joka vaan nauro.
* * *
Tää neljäs kirjanen oli positiivisempi tapaus edellisen osan johdosta, ei tääkään silti niille kahelle ensimmäiselle vertoja vedä. Pämppäystarinoihin on saatu enemmän omaperäsyyttäkin. Ja kyllähän aina sellaset jutut naurattaa missä on oksennusta ja/tai paskaa.
Ilmestymistahtihan näille on ollu aika tiuha. Kahen vuoden aikana neljä minialpparia. Suositellaan rajummanpuoleisen huumorin ystäville, pienemmät voivat saada traumoja että ei lapsille ollenkaan. Ottavat vielä mallia.
Painoasus löytyy edelleen sahalaitaa viivassa. Rasterien meneminen vähän sivuun voi taas olla tehokeinokin, koska visuaalinen ilmaisu on edelleenkin rujonpuoleista.
Keskustele Ville Pirisen sarjakuvista Kvaakissa
Aikaisemmin ilmestyneet osat:
Yhesti yhes paikas (2009)
Yhesti yhes toises paikas (2010)
Yhesti yhes kolmannes paikas (2010)