Yhden lyönnin kaljupää

Supersankariparodia One-Punch Man on yksi viime vuosien puhutuimmista mangasarjoista. Netflixin kautta animenakin katsottava sarja saapui viimein irvailemaan suomeksi myös sarjakuvana Punaisen jättiläisen julkaisemana.

One-Punch Man

Tarina: ONE

Taide: Yusuke Murata
Julkaisija: Punainen jättiläinen 2020 –
Alkuperäinen julkaisija: Shueisha 2012 –
Paino: Scandbook UAB, Liettua
Käännös: Kim Sariola
Luettu: 1/20+

Saitamalla on ongelma. Supersankarointia harrastava kaljupäinen nuori mies on verrattoman ylivoimainen vastus. Kaikki hänen tielleen tulevat roistot, huolimatta näiden supervoimista, kokevat tappionsa vain yhden Saitaman lyönnin jälkeen. Tämä vastustajien helppo kurmuutus ei tarjoa Saitamalle haastetta, ja siksi se kyllästyttää häntä. Jostain täytyisi löytää vaikeampi vastustaja, mutta tämä ei ole helppoa.

Ylivoimainen nuori mies tylsistyy helposti, mikä on piirre, jota ei perinteisemmiltä sankareilta löydy. One-Punch Man tekee vitsiä oman lajityyppinsä shonenin sekä supersankarisarjakuvien peruselementeistä. Toinen toistaan voimakkaammat vastustajat ovat ehtaa Dragon Ballia, eivätkä tulevat osat säästä muitakaan shonenklassikoita leikkimieliseltä irvailulta.

Sarjan huumori on kahtalaista ja parodiointi linkittyy vahvasti Saitaman hahmoon, joka jo itsessään on vitsi. Supervahva, voittamaton oikeuden puolustaja kun on sekä ulkomuodoltaan että olemukseltaan mitäänsanomaton vätys, joka ei juuri sankaria muistuta. Monet sarjan vitseistä kumpuavat Saitaman yksinkertaisen laiskasta olomuodosta. Sarjan idea on yksinkertainen ja parodia voikin jättää kylmäksi, jos näiden kahden elementin kanssa ei pääse samalle viivalle. Jos taas pääsee, tarjoaa pokkari hubaa alusta loppuun.

Aivan loppuun saakka hiottu timantti One-Punch Man ei hauskasta huumoristaan ja oivasta ideastaan huolimatta ole. Verrattuna toiseen viime aikojen suosittuun supersankarimangaan, My Hero Academiaan, vaikuttaa One-Punch Man kömpelöltä. Pian ensimmäisten lukujen jälkeen Saitaman aisapariksi tuodaankin toinen hahmo, kyborgi Genos, joka kykenee myös häviämään taistelunsa. Ilman vertailua “normaalisti” toimivaan sankariin Saitama-vitsi väsyttäisi nopeasti.

Kim Sariolan käännös on toimiva ja noudattaa Tammen vastaavista shonen-sarjoista tuttua tyyliä räväkkine sanastoineen.

Muutoin julkaisun laatu ei tällä kertaa nouse sisällön tasolle. Ilmeisesti kehnosta alkuperäismateriaalista johtuva moire-efekti tekee monista sivuista suttuisia. Samoin joidenkin sivujen ulkoreunoista on paino haukannut liian suuren palan, jolloin osa teksteistä puuttuu. One-Punch Man ei saanut kaikkein kauneinta aloitusta osakseen, vaikka sisältönsä puolesta viihdyttävä onkin.

Keskustele One-Punch Manista Kvaakissa.