Vihreä Sarjakuvakeittokirja

Moni on syödessään lukenut samalla sarjakuvia, mutta joko olet kokeillut laittaa ruokaa sarjakuvia lukien? Sarjakuvakeittokirja on Milla Paloniemen toimittama keittokirja, jonka parissa on hauska kokata kasvisruokaa. Reseptit on kuvitettu sarjakuvin, joissa tekijöinä on ollut Suomen sarjakuvapiirtäjien kärkikaarti.

Kirja houkuttelee ruokaohjeiden pariin nekin, jotka ovat syntyneet jauhopeukalo keskellä kämmentä. Hyvät raaka-aineet ja eettinen toteutus ovat Sarjakuvakeittokirjan perustana, mutta ruokaa ei varmasti tarvitse laittaa otsa rypyssä – siitä pitävät piirrokset huolen.

Sarjakuvakeittokirja
Toimitus, ulkoasu ja taitto Milla Paloniemi
Tekijät Milla Paloniemi, Karstein Volle, Jupu Kallio, Tiitu Takalo, Toni Tirri, Kaltsu Kallio, Jenni Kuhalainen, Aino Sutinen, Heidi Viitala, Ville Ranta, Hanna Sirola, Petri Hiltunen, Mari Ahokoivu, Anssi Kela, Pauliina Liukkonen, Reetta Laitinen, Anni Nykänen, Solja Järvenpää, Tuukka Teponoja ja Tuomas Tiainen
Kustantaja Sammakko 2010
Painopaikka Tallinna Raamatutrükikoda 2010
80 sivua, sid., kk, 2-väri (vihreä), A5
Ovh 19,90
ISBN 978-952-483-158-1

Uusi Sarjakuvakeittokirja ei ole ensimmäinen laatuaan Suomessakaan. Ari Kutilan ja Ilpo Koskelan Sarjakuvakeittokirja oli aivan samanniminenkin. Muita

sarjakuvahahmojen keittokirjoja ovat Aku Ankan Puolialaston kokki sekä Viivi & Wagnerin viritykset. Näihin muihin on jäänyt tutustumatta, mutta ne lienevät monipuolisempia, luulisin. Tämä uusi on tarkoitettu nimenomaan vegaaneille. Yhtään lihaa tai maitoakaan ei ole näissä resepteissä mukana. Silti kaikki tekijät eivät ole vegaaneja.

Milla Paloniemi on valinnut eniten sarjakuvia ja reseptejä itseltään. Muilta on vain yksi kumpaakin, tosin Tiitu Takalon ja Ville Rannan sarjakuvat ovat pidempiä kuin muilla. Ja mainittujen sarjakuvat ovat kirjan parhaita. Reseptejä en mene arvioimaan. Syön kyllä kasviksia mutta aivan vegaaniruokaa yleensä en. Eli reseptit eivät ole sekasyöjiä varten. Ehkä näin joulun jälkeen tällainen kevyempi sittenkin menisi…

Muissa lyhyemmissä sarjoissa on hieman tilaustyön makua, ja kaikki, Suomen nuorten sarjakuvantekijöiden parhaimmistoa, pystyvät parempaankin, paitsi Anssi Kelasta en osaa sanoa. Jupun sivu on ihan taattua Jupu-laatua kissanpyllyineen. Ja siinä

tehdään ukolle liharuokaakin. Myös Toni Tirri on tuonut mukaan tutun Leppiz-hahmonsa rivoiluineen.

Aino Sutisen sarja on ihan kuvaus reseptin kaalipadan valmistamisesta ja Solja Järvenpää neuvoo yksityiskohtaisesti valkosipulin leikkaamisesta.. Muissa sarjoissa on käytetty hieman enemmän mielikuvitusta eikä niissä aina tehdä samaa ruokaakaan kuin tekijän reseptissä.

Kaikissa sarjoissa on vihreä lisäväri ainoana värinä, eikä se näytä hyvältä. Oikeastaan se pilaa lukunautintoa. Mustavalkoisina nämä olisivat näyttäneet kaikki

paremmilta.

Taitto olisi pitänyt tehdä niin että resepti ja sarjakuva samalta tekijältä ovat samalla aukeamalla. Nyt siitä tulee huolimaton vaikutelma.

Loppuun on varattu tilaa omille resepteille, mutta ne sitten laskevat keräilyarvoa. Kirjan tekijänoikeuspalkkiot menevät Eläinsuojelujärjestö Animalialle.

Lehdistötiedotteessa lukee jostain syystä että kirjassa on 275 sivua, mutta ei kannata uskoa, jos johonkin on tuommoinen väite eksynyt.

Keskustele Kvaakissa sarjakuvakeittokirjoista