Vicar 1934 – 2012

Aku Ankan pitkäaikainen luottopiirtäjä Vicar menehtyi 3.1.2012 . Leukemiasta jo pitkään kärsinyt Vicar oli kuollessaan 77-vuotias.

Vicar 1950-luvulla.
Vicar 1950-luvulla.

Victor José Arriagada Ríos syntyi Santiagossa Chilessä 16.4.1934. Vicar kouluttautui sähköinsinööriksi, mutta opiskeli jo silloin taidetta. Hän muun muassa teki yliopistonsa rehtorille seinämaalauksen, jonka aiheena oli Don Quijote. Piirtäjän uraansa hän aloitteli karikatyyri- ja pilapiirtäjänä poliittisessa sanomalehdessä 1950-luvulla. Hän piirsi noina aikoina myös Mampato-nimistä sarjakuvaa El Mercurio-lehden samannimiseen lastenliitteeseen.

Huumorilehti El Pingüinossa näki 1960-luvulla päivänvalon mykkä villin lännen antisankari Mitigueso, joka kääntyi Eurooppaan tullessaan Bang-Bang-Samiksi. Strippisarjaa julkaistiin suomeksi Lännen-Lassi -nimellä Yhteisvoimin-lehdessä 1960-luvulla ja Sarjakuvalehdessä 1970-luvun alussa. Tanskalaisankistit kokosivat vuonna 2005 pikkukirjasen, jossa oli kaikki sikäläisessä Seriemagasinet -lehdessä vuosina 1971-81 julkaistut stripit.

Vicar ja Mauri Kunnas tarkastelevat yhteistyötään. Kuva Vesa Kataisto
Vicar ja Mauri Kunnas tarkastelevat yhteistyötään. Kuva Vesa Kataisto

Vuonna 1960 Vicar muutti Barcelonaan, Espanjaan. Hän teki mm. lastenkirjakuvituksia eri kustantajille, ja sarjakuvia joiden joukossa tanskalaisten Carla ja Wilhelm Hansenin luoma Rasmus Nalle -sarjakuva. Hän työskenteli 1960-luvun puolivälistä animaatioalalla ja piirsipä pikkutuhmia pilakuvia vuosikymmenen lopulla niin Playboyhin kuin ranskalaiseen Lui-lehteenkin.

Disney-sarjakuvien tekemisen Egmont-yhtiölle Vicar aloitti vuonna 1971. Yhtiön nimi oli tuolloin vielä Gutenberghus. Työsuhde jatkui aivan viime päiviin saakka, vaikka hän muutti takaisin Chileen jo 1975.

Vicarin piirroksista on aina kuvastunut vahva hahmokuvauksen taito, vähäisimmätkin sivuhenkilöt heräävät eloon animaatiomaisella lennokkuudella. Vicarilla on ollut ainakin pari apulaista (Héctor Flores ja Raúl Bratesko) tussaajana jo 1990-luvulta lähtien. Se selittää määrällisesti valtavan tuotannon, mutta ei vähennä hänen piirrostensa ällistyttävää laatua. Monet hänen isoista tapahtumaruuduistaan (ns. splash panel) ovat huikeudessaan toisinaan Barksin vastaavien veroisia.

Vicar, Elina ja Hanna Vellonen sekä Salla Lehmus, käsikirjoituskilpailun voittajat, sekä Kari Korhonen ja Mauri Kunnas. Kuva Vesa Kataisto.
Vicar, Elina ja Hanna Vellonen sekä Salla Lehmus, käsikirjoituskilpailun voittajat, sekä Kari Korhonen ja Mauri Kunnas. Kuva Vesa Kataisto.

Kaksi sarjaa yhdistää Vicarin Carl Barksiin erityislaatuisella tavalla. Hän on piirtänyt Barksin juonihahmotelmien pohjalta sarjakuvat Pitkän iän salaisuus (Go Slowly, Sands of Times) ja Rämäpäiset riippuliitäjät (Hang Gliders Be Hanged!), jotka julkaistiin suomeksi Roope-setä -lehden erikoisnumerossa 12B/1989. Barks itse teki Go Slowly, Sands of Time -tarinan kuvakirjamaiseen tapaan 12 vesivärikuvalla.

Vicar tapasi Barksin Tanskassa tämän Euroopan kiertueen aikana Egmontin päämajassa pidetyillä piirtäjien supertapaamisilla. Paikalla olivat mm. Freddy Milton, Marco Rota, José Tello ja Vicar. Kaikki olivat tehneet Barksille tribuuttipiirroksen tämän juhlahetken ja tapaamisen kunniaksi. Kaikki jäivät huolellisesti tutkailemaan Vicarin tekemää piirrosta, jossa Vicar kohottaa Barksin ankkamaailman jumalaksi ja elämää antavaksi voimaksi. Kuva on mukaelma Michelangelon Sikstiiniläiskappelin freskosta. Barks piti ideaa hauskana ja sanoi Vicarille: “Sinä olet siis se, joka piirtää ankkoja paremmin kuin minä?” Sanomatta selvää, että moinen kehu tuntui miehestä mukavalta.

Barksin sarjakuviin on Vicarilta syntynyt jatko-osiakin, Avaruusankkojen paluu (AA 32/1978) on ehkä tunnetuin niistä. Alaskan öljylöytö -tarinassa (AA 50-52/1981) Roope-setä palaa Klondikeen ja tapaa jälleen Kultu Kimalluksen. Monissa Vicarin piirtämissä tarinoissa on kuvallisia ja juonellisia viittauksia Barksin vanhoihin tarinoihin. Joissakin on esimerkiksi nähty Barksilta tuttuja sivuhahmoja, joita ei ehkä käsikirjoituksissa ole mainittu, vaan Vicar on halunnut tehdä vanhalle ankkamiehelle kunniaa.

Vicarin piirros Ankkalinnan Pamaukselle.
Vicarin piirros Ankkalinnan Pamaukselle.

Vicar piirsi yhden Mauri Kunnaksen käsikirjoittaman tarinan Puujalkainen avaruusolento, joka julkaistiin Aku Ankan numerossa 30/1974. Herrat tapasivat toisensa vasta vuonna 2004, jolloin ilmesyi Ankantekijät sarjan kolmas, Vicarille omistettu osa. Kemin sarjakuvapäivillä Vicar nähtiin vuonna 2001, sieltä mukaan lähti Lempi International -palkintopysti.

Vicarista jäi todellisen eteläamerikkalaisen herrasmiehen kuva. Kemissä hän piirsi auliisti kuvia faneilleen. Ystävällinen ja kohtelias Vicar ihastui suomalaisiin ja ankkahulluun Suomeen ja olisi varmasti vieraillut täällä edelleenkin, ellei sairastuminen olisi sitä estänyt.

Kirjoittaja kera Vicarin. Kuva Ute Rios.
Kirjoittaja kera Vicarin. Kuva Ute Rios.

Haastattelin Vicaria faksitse Aku Ankka -lehden juttua varten, ennen tämän ensimmäistä Suomen vierailua. Olin iloisesti hämmentynyt, kun hän Suomessa pidetyn lehdistötilaisuuden jälkeen halasi minua ystävällisesti hoksattuaan kuka olin. Hän oli vilpittömän ilahtunut siitä kuinka joku kaukaisessa pohjolassa tiesi niin paljon hänen tuotannostaan.

Vicar oli Aku Ankka -lehden selkäranka lähes neljän vuosikymmenen ajan. Ankan toimituksen laskelmien mukaan keskimäärin joka kolmannessa lehdessä oli hänen piirtämänsä sarjakuva. Tuotannon kokonaisvoluumi kohoaa yli 9000 sivun.

Vicarin tervehdys Aku Ankka -lehden Ankka-TV:ssä. Samasta paikasta myös Vicarin haastattelut.

Vicaria ennen Aku Ankka -pestiä -keskustelu Kvaakissa