Velhon oppipoika

Kolme muskettisotur-, ei, vaan velhoa!
Kolme muskettisoturia ei vaan velhoa taikasauvat ojossa!

Wizards of Mickey®™ on fantasiasarjakuva täynnä taikuutta ja magiaa kaupallisen keijupölyn kera. Hiirmaan velhokokelaat Mikki, Aku ja Hessu lähtevät kamppailemaan Ylivelhon kruunusta, joka on palasina eri velhojen hallussa. Idea ei ole kovin tuore, eikä ole toteutuskaan, mutta kelpo viihdettä tämä on.

Wizards of Mickey – taistelu ylivelhon kruunusta
Tarina: Stefano Ambrosio

Sanoma Magazines Finland Oy 2008
A5, 267 s., sid., kovakantinen
ISBN: 9789513224615
Hinta: 28.95


Tarinat ja piirtäjät:
1 – Mestarimaagien turnajaiset (Lorenzo Pastrovicchio)
2 – Dolmenien räme (Marco Gervasio)
3 – Ylivelhon kruunun salaisuus (Marco Palazzi)
4 – Timanttikuu (Alessandro Perina)
5 – Lohikäärmeiden kaivo (Marco Mazzarello)
6 – Noitakonsteja (Vitale Mangiatordi)
7 – Rautalohikäärme (Lorenzo Pastrovicchio)
8 – Hirviönmetsästäjät (Alessandro Pastrovicchio)
9 – Mustakaavun paluu (Marco Gervasio)
10 – Ylivelho (Marco Palazzi)

* * *

Joissakin yhteyksissä olen kuullut käytettävän termiä “sekundäärikirjallisuus”. Se on kirjallisuutta, joka käyttää hyväkseen jotakin aikaisempaa tekstiä olematta kuitenkaan sen suora toisinto. Wizards of Mickey on tämän määritelmän mukaisesti sekundääriä kirjallisuutta mutta ei silti suinkaan ihan sekundaa.

Italian Disney on toki tehnyt niitä suoria toisintojakin vaikka kuinka paljon, Mikki Hiiri on saanut olla Tsaarin kuriiri, Mihail Hiirof, ja Aku Ankkakin on ehtinyt seikkailla vaikkapa Don Quijotena (surullisen hahmon ritarin roolihan on kuin Akulle tehty). Tosin vielä saamme odottaa suomeksi italialaista tulikiven katkuista tarinaa Mikki ja Hessu Danten helvetissä. Siinä jos missä korkeakirjallisuus ja populaari kohtaavat toisensa!

WoM:n kirjoittaja Stefano Ambrosio on ahkera kynäilijä; Inducksista löytyy vajaat parisataa hänen kirjoittamaa tarinaansa. Erityisen paljon hän näyttää väsänneen Taikaviitan seikkailuja.

Monet Taikaviitan seikkailuista sisältävät tieteiskirjallisuudesta lainattuja elementtejä; ja Taikaviitta 2000 -lehden tarinat ovatkin sitten jo silkkaa science fictionia. Mikäpä sen luontevampaa kuin lähteä hakemaan aiheita myös fantasiakirjallisuuden puolelta.

Tosin ei tässäkään olla ensimmäistä kertaa lohikäärmettä asialla. Suomeksi on ilmestynyt mm. Dragonlords ja Teemataskari 5: Velhojen valtakunta. Taistelu Ylivelhon kruunusta on saanut selviä vaikutteita myös fantasiaroolipeleistä. Tätäkin aihepiiriä on käytetty jo aikaisemmin tarinassa Mustan kristallin metsästys (AATK 280).

Uudessa Roope-setä lehdessä (n:o 4/2008) on Ambrosion tarina Taistelu jadekypärästä, joka ammentaa enemmänkin Ivanhoen ja Robin Hoodin tapaisista historiallisista seikkailuista.

Mikki velhon oppipoikana on toki myös vanha Disney-aihe Fantasia-animaatioelokuvasta. Nyt vain oppipoika lähtee maailmalle hakemaan häneltä anastettua magiittia (palaa Ylivelhon kruunusta) joutuen lopulta mestarimaagien turnajaisiin. Roolipelien tapaan Mikki erinäisiä tehtäviä suoritettuaan kohoaa joka kerta ylemmälle tasolle.

Silmissä tyhjä ja ontto katse.
Silmissä tyhjä ja ontto katse.

Kollegavelhoina reissussa mukana Mikillä ovat Aku ja Hessu. Varsinkin Hessun hahmo vastahakoisena velhona on sovitettu tarinaan kekseliäästi. Akun osa taioissaan viivästyvänä velhona on kuin pakollinen sivurooli, jotta myös Aku on väen vängällä saatu tungettua saagaan mukaan. Pohjoismaissa kanttakin muokattiin (hiukka vilpillisesti) siihen malliin, että Aku olisi muka keskushahmo.

Kuvat kulkevat luistavasti, vitsit seuraavat toisiaan ja jonkinlaista jännityksen tunnettakin saadaan aikaiseksi. Mutta teollisesti tuotettua liukuhihnasarjakuvaa tämä silti on.

Hahmojen ilmeetkin ovat välillä onttoja kuin kolopesijän jäljiltä jäänyt lahopuu. Lohikäärmeet, joita fantasiatarinoissa pitää tietenkin olla, ovat mukavan ärhäköitä ja vähän vihamielisiäkin suomuttomia (ihmisiä) kohtaan. Joissakin unijaksoissa tulee mieleen, että Luupäitäkin ovat tekijät varmasti lukeneet.

* * *

Painoasussa on huolimattomuutta, viivassa rasterointia. Yhdessä puhekuplassa näkyi Photoshop-tekstikehyksen reunat (s. 86) ja olipa yksi puhekupla jäänyt tyhjäksi (s. 184). Koska kirja on tyyris hankinta, vieno toive olisi, että se olisi myös ulkoasultaan hintansa arvoinen.

Mikki näkee lohikäärmeitä unissaan.
Mikki näkee lohikäärmeitä unissaan.

Viittaukset eri fantasiatarinoihin ovat niin lukuisia, että kovin nuorilta lukijoilta ne varmasti menevät ohitse. Mutta lapsille tarkoitettua aika lapsellista sarjakuvaa tämä on.

Kaikkien kunnon fantasiatarujen tapaan myös WoM on saanut jatkoa. Italian Disney on modernisoimassa tuttuja hahmoja myös supersankarisarjakuvien puolelle; kohta tulevat Ultraheroes®™. Italiankieltä taitavat voivat käydä lukemassa näitä sarjoja Topolino-lehden sivuilta PDF-muodossa.

Yhdysvalloissa nämä Disneyn “funny animals”-sarjakuvat ehkä uuvahtivat sen vuoksi, ettei niitä siellä osattu uudistaa ajan maun mukaisiksi. Italian Disney tuntuu sen sijaan koko ajan kalibroivan tuotantoaan markkinatutkimusten mukaisiksi. Tästä monet perinteisen Disney-sarjakuvan ystävät ovat harmissaan, mutta turha näitä uudistuksia on ihmetellä, sillä valinnan varaa meillä lukijoilla on enemmän kuin koskaan.

“Murtuos, muinainen muuri!
Ikiaikaiset kivesi irrotkoot!”

* * *

PS. Hei, pystyin kirjoittamaan fantasia-arvostelun mainitsematta kertaakaan Tolkienia! Voi ei, nythän minä mainitsin. Voihan lohikäärmeen pyrstö!


“Mitä mieltä arvostelija oikein oli?”

» Keskustele Wizards of Mickeysta Kvaakissa

Linkkejä:

All pictures and images of comic covers and Disney characters are © The Walt Disney Company.