Muumipeikosta tasaisin väliajoin valmistuvat uudet elokuvaversiot ja TV-sarjat pitävät esillä myös alkuperäistä sarjakuvaa. Mikä on tietenkin vain hyvä asia. Tove ja Lars Janssonin Muumi-sarjakuvia on julkaistu useina eri versioina, pehmeäkantisista albumeista luksuslaitoksiin.
 |
Tove Jansson: Muumipeikko ja marsilaiset
Englanninkielinen alkuteos
Moomin and the Martians
Alkuteoksen väritetyn laitoksen julkaissut
Enfant/Drawn & Quarterly, Montreal, Kanada 2015
© Solo/Bulls 2015
© Moomin CharactersTM
Suomenkielinen laitos© suomentajat ja WSOY 2018
Suomennos ilmestynyt alun perin
Muumipeikko 4 -albumissa (WSOY 1990)
Sarjakuvasivujen ladonta Kirjasorvi/ Antti Hulkkonen
ISBN 978-951-0-43145-0, 48 s.
Painettu EU:ssa
Koska uutta Muumi-sarjakuvaa ei synny, on vanhoja sarjakuvia pakattava yhä uudelleen erilaisiksi kokonaisuuksiksi. WSOY:n julkaisuohjelmassa on parhaillaan menossa kanadalaiseen Drawn & Quarterlyn kirjasarjaan pohjaava Muumiklassikot. Kovakantisessa ja isokokoisessa sarjassa tullaan julkaisemaan kaikki Tove ja Lars Janssonin vuosina 1954—1975 tekemät sanomalehtisarjat.
 |
|
Drawn & Quarterlyn materiaalissa puhekuplat ovat alkuperäisessä kuosissaan. Mustavalkoinen: WSOY 1990.
|
Niiden lisäksi on tehty tällaisia pienempikokoisia, väritettyjä koosteita, joissa on ollut yksi tai kaksi tarinaa. Tämä värialbumi on kahta edeltävää ohkaisempi ja sisältääkin vain yhden tarinan. Muumipeikko ja marsilaiset on ilmestynyt alkuaan vuonna 1957, kuumimpaan UFO-hysterian aikaan. Kun muumeista on kyse, ei tarina seuraile tavanomaisimpia tieteistarinoiden polkuja.
Muumipapan korjaamasta ikivanhasta radiosta kuuluva varoitus maata lähestyvästä vaarallisesta marsilaisesta tuo heti mieleen Orson Wellesin vanhan kuunnelman Maailmojen sodasta, joka otettiin todesta ja aiheutti kaaoksen.
 |
|
Öljylamppu-marsilainen
|
Muumit puolestaan pysyvät tavoilleen uskollisesti tyyninä ihmeellisimpienkin asioiden edessä. He eivät hätkähdä, vaikka lentävä lautanen putoaa takapihalle tai muututaan näkymättömiksi. Muumit eivät pidä marsilaista uhkana toisin kuin virkaintoiset poliisit. Kaikenlaista muutakin outoa tapahtuu ja meno äityy parhaimmillaan magrittemaisen surrealistiseksi. Sateenvarjomiesten (Golconda, 1953) sijaan taivaalla lentelee poliisiparvi.
Kirjan väritys on hillittyä pastellisävyineen, mutta se ei sinänsä anna paljonkaan lisäarvoa sarjakuville. Albumi itsessään on toteutettu tyylikkäästi fleksikansien koholakkapainatuksia myöten. Pikkualbumi on nätti lahjakirja.
Tarina on ilmestynyt aiemmin WSOY:n julkaisemissa kirjoissa Muumit – sarjakuvaklassikot 3 (2010), Muumipeikko 4 (1990) ja Turun Sanomien kustantamassa Muumi 2 -kirjassa (1978).