Suomalaisen sarjakuvan historia ei jostain syystä tunne kovinkaan monta realistista seikkailusarjakuvaa. Pitkäikäisin ja paras oli Joonas, joka alkoi Helsingin Sanomissa 1950 ja jatkoi Seurassa ja sitten Kotipostissa aina 1970-luvun alkuun saakka. Levisipä Bulls’in välittämänä Länsi-Saksaankin asti.
 |
Sarjan piirtäjän Veikko “Joonas” Savolaisen 75-vuotisjuhlien kunniaksi julkaistu kokoelma antaa hyvän läpileikkauksen sarjan historiaan. Kirjaan on valittu neljä seikkailua kahdenkymmenen vuoden ajanjaksolta. Joonaksen koko kehityskaari on melko hyvin nähtävillä.
Joonas ilmestyi heinäkuun ensimmäisenä 1950 Helsingin Sanomain sarjakuvasivulle hörökorvaisena ja kuminaamaisena antisankarina.
 |
|
Joonas Pariisissa
|
Nuorelta Bob Hopelta ulkoisia piirteitä lainannut taidemaalari joutui helposti koomisiin seikkailuihin. Tarinat sekoittivat vakavaa seikkailua ja humoristisia tilanteita. Vaikka Joonas komistui huomattavasti vuosien varrella, koominen ote säilyi etenkin tyylitellysti esitetyissä sivuhenkilöissä.
Ajan myötä piirtäjä -Joonas ja sarjakuvasankari-Joonas kietoutuivat toisiinsa. Joonaksen signeeraus tuli aiemman VeSan tilalle. Lukekaa yksityiskohdat kirjan esipuheesta.
Piirrostyönsä Puolesta Savolainen nousee Joonaksellaan sellaisten klassisen seikkailusarjakuvan taitajien joukkoon kuin Milton Caniff, Frank Robbins tai Alex Raymond.
 |
|
Joonaksen ensiesiintymisestä
|
Joonas, siis piirtäjä Joonas, liittyy seikkailusarjakuvien historiaan myös ikänsä puolesta, hän syntyi kaksi päivää sen jälkeen kun ensimmäiset sanomalehtien seikkailustripit Tarzan ja Buck Rogers Yhdysvalloissa aloittivat 7.1.1929.
Alkupuolen jaksoja edustaa kirjan aloittava pitkä Intiaan sijoittuva monipolvinen seikkailu. Maalariraukka joutuu oudon parivaljakon kaappaamaksi, joka myy hänet intialaisen ruhtinattaren haaremiorjaksi! Tarinassa on useampia mutkia ja myöhemminkin Joonaksen seikkailuissa esiintyviä hypnotisointi- ja muistinmenetysteemoja.
Seuraava Pariisiin sijoittuva tarina ei lyhyydestään huolimatta ole tapahtumaköyhä. Tiiviissä tarinassa Joonas joutuu pahalta näyttävään tilanteeseen, painajaismaiset vastoinkäymiset seuraavat toisiaan. Tuiki tavallisen kaverin joutuminen merkillisten tapahtumien pyörteisiin, tuo mieleen muutamat Hitchcockin trillerit. Tosin joonasmaiseen tapaan loppu on jotain vallan muuta, miltä vaikuttaa.
Nyrkkeilytarina Koukku –Kalle 1960-luvulta on aiemmin jo pariin otteeseen sanomalehtijulkaisunsa jälkeen uudelleen julkaistu, mutta kyllähän näin onnistunutta tarinaa mielikseen lukee. Tässä vaiheessa Joonas oli jo ehtinyt siirtyä Hesarista Seuran kautta kotipostiin. Sarja ilmestyi nyt kahden kuvarivin viikkovauhdilla, aikaisemman viisistrippisen sijasta.
Tarinat eivät nyt olleet enää yhtä pitkiä, vaikka niiden julkaiseminen kesti pitempään harvemman ilmestymistahdin vuoksi. Se salli sarjan piirtäjälle tarttua muihin töihin (joita on paljon!) paremmalla otteella, mutta ei heikentänyt Joonas-sarjan tasoa. Joonas pitää Joonaksen hyvin kuosissa. Juoni ei tunnu katkonaiselta näin yhteen koottunakaan, ongelma joka on melko yleinen sanomalehtisarjakoosteissa. Lukijan avuksi tehdyt viittaukset edellisen viikon tapahtumiin on suunniteltu huolella, aivan kuin tällainen kokoelmajulkaisu olisi ollut tekijän mielessä jo tuolloin.
 |
|
Tyytyväinen Joonas lehteilee tuoretta kirjaansa sen julkistamistilaisuudessa Helsingin Pääpostitalolla. (valok. Vesa Kataisto)
|
Ikävä virhe on toistanut yhden stripin (numero 159) sivulla 105. Sen voi löytää paksusta Jalavan 1983 julkaisemasta kokoelmasta, mikäli sellaisen jostain käsiinsä saa.
Kirjan päättävä tarina on Joonaksen viimeinen seikkailu vuodelta 1972. Ajat ovat muuttuneet ja Bob Hope vaihtunut Conneryksi. Tieteisseikkailussa Joonaksen ulkonäköä oli muutettu kustantajan toiveesta suuntaan jota piirtäjä ei enää omakseen tunnistanut. Terrorismi, Lähi-idän ongelmat ja maailman valloitusta janoavat tiedemiehet tuntuvat Joonaksen seikkailuissa hiukkasen vierailta.
Joonas on sarjakuva ajalta jolloin sanomalehdissä vielä nähtiin taidokkaasti kirjoitettuja ja piirrettyjä jatkuvajuonisia sarjoja. Joonaksen seikkailut saivat lukijansa innokkaina odottamaan huomispäivän strippiä. Joonas on miellyttävä aikamatka menneille vuosille, jolloin eksoottinen oli vielä eksoottista, glamour aitoa ja maailmalla menevät suomalaiset varsin harvinaista. Nähkää Joonas viheltämässä säkkijärven polkkaa intialaiselle silmälasikäärmeelle!
Aikaansa kuuluvasta patinasta huolimatta kaikissa Joonaksen seikkailuissa on jotain jatkuvasti tuoreena pysyvää, se jokin mikä kaikkia iki-klassikoita yhdistää.
Ajat ovat nyt toiset, sanomalehtien sivuilla ei nähdä enää lukijan sitoutumista vaativia jatkosarjoja, joitakin vanhoja väsähtäneitä kestosuosikeita – Fantom ja Modesty Blaise – lukuun ottamatta. Graafinen loisto on niin ikään pelkkä muisto sanomalehtien pienennettyä sarjojensa kokoa. Onkin hienoa että tämä Joonas-kirja avaa Arktisen Banaanin uuden klassikkostrippien kokoelmasarjan. Seuraavaksi on luvassa Modesty Blaisea.
Veikko Savolainen: Joonas
Sarjakuvaklassikot 1
Arktinen Banaani 2004
ISBN 952-9809-85-9
144 s.
Lisälukemiseksi:
Heikki Jokinen: Joonas sarjakuvantekijä (laaja haastattelukirja – Jalava 1990)
Veikko Savolainen: Joonas (paksu kokoelma – Jalava 1983)
Veikko Savolainen: Joonaksen seikkailuja (Vanhat Sarjat 15 – Jalava 1987)
Veikko Savolainen: Joonas ja hypnoosimurha (Arktinen Banaani 1997)