 |
Valerian ja Laureline aloittivat seikkailunsa Jean-Claude Mézièresin kuvittamana ja Pierre Christinin tarinoimana jo 40 vuotta sitten, ja kaiken järjen mukaan pian vedellään viimeisiä. Tämä albumi on jatkoa edelliselle, vuonna 2004 ilmestyneelle Suuren tyhjyyden reunalla -albumille. Mutta tarina ei vielä pääty. Seuraava albumi Aika-avaaja ilmestynee sitten taas kolmen vuoden päästä.
Avaruusagentti Valerianin seikkailuja: Kivien järjestys
Alkuteos L’ordre des pierres
Kirjoittanut Pierre Christin
Piirtänyt Jean-Claude Mézières
Värit Évelyne Tran-Lé ja Jean-Claude Mézières
Suomennos Juhani Tolvanen
Tekstaus Mikko Huusko
Kustantaja Kustannus Oy Jalava, 2007
Alkuteoksen kustantaja Dargaud, 2007
© Dargaud Editeur Paris by Christin & Mézières 2006
ISBN 978-951-887-381-8
A4, 48 s., väri, nid., pehmeäkantinen
Kirjastoluokka 85.3
Hinta 13,50 €
Suomalaiset sarjakuvanlukijat tutustuivat ranskalaisperäiseen tieteissarjakuvaan Valerianiin ensi kerran vuonna 1973, kun Zoom-lehden ensimmäisessä numerossa alkoi jatkosarjana Tuhannen planeetan valtakunta. Sen jälkeen on ilmestynyt monia albumeja useiden kustantajien toimesta, ja jatkosarjoinakin samoja sarjoja on nähty. Samat tekijät, Christin ja Mézières ovat olleet ohjaksissa koko ajan. Ja lähes alusta asti myös värittäjä, Mézièresin sisko Tran-Lè. Käsissämme on nyt jo 21. albumi.
Valerian on Suomessa yksi suosituimpia albumisarjoja, ja painokset myydään nopeasti loppuun. Valerianin suosio on ollut suurimmillaan ranskalaisen lisäksi saksalaisella kielialueella sekä Hollannissa ja Pohjoismaissa. Suurimmat sarjakuvan markkina-alueet eivät jostain syystä Valerianista ja Laurelinesta ole olleet innostuneita yrityksistä huolimatta. Eli englanniksi ja japaniksikin sarjaa on yritetty, mutta heikolla menestyksellä. On niitä joku lukenut, koska Valerianin vaikutukset ovat näkyneet tieteiselokuvissa jo 1970-luvulta alkaen.
 |
|
Kivien järjestyksen kakkossivu
|
Valerian ei ole kärsinyt ajan myötä yhtä paljon kuin monet yhtä pitkäaikaiset sarjat, joissa tekijät ovat pysyneet samoina. Tosin jotkut ovat eri mieltä. Mézin piirrostyyli on muuttunut vähemmän pikkutarkaksi, mutta ei se alkuaikoinakaan niin hirveän viimeisen päälle ollut. Huolellista työtä tämä edelleenkin on, tunnelma on paikoin synkkä, jopa painajaismainen, johtuen Suuresta tyhjyydestä. Toisaalta positiivisen valoisiakin kohtauksia on sovitettu mukaan, ilmeisestä tarpeesta keventää tunnelmaa. Nimi Kivien järjestys ei viittaa siihen, missä järjestyksessä uhkaavat elävät kivet ovat, vaan kivet pitävät yllä järjestystä Suuressa tyhjyydessä.
Juoni taas on muuttunut vuosien mittaan monimutkaisemmaksi, mutta ei puhettakaan että vaikka Auringottoman planeetan satiiria olisi mukana, tai vaikkapa Paluu Alflololille -albumin kolonialisminvastaisuutta. Suoraviivaista seikkailua tämä on, jossa sinänsä ei ole mitään vikaa. Monimutkaiseksi juonen tekevät lukuisat viittaukset aikaisempiin albumeihin. Sarjan faneilla tuskin on siinä ongelmaa, mutta uusia lukijoita se varmasti hämmentää.
Juonen peruskuvio: Valerian ja Laureline ovat mukana komentaja Singh’a Rough’an sekalaisessa tutkimusretkueessa tähdettömään, uudeksi universumiksi muodostuvaan Suureen tyhjyyteen. Matkalla löydetään satumaisia rikkauksia, joita retkikunta hakeekin. Valerian ja Laureline haluavat löytää kuitenkin kadonneen Maapallon, jonka katoamisesta he tuntevat olevansa vastuussa. Tai edes selvityksen tuholle. Lopussa saadaan viimein vinkki että Maa on ilmeisesti olemassa yhä jossakin.
Tästä trilogiasta aloittelijan Valerianiin tutustuminen ei ole suositeltavin vaihtoehto. Mahdollisuuksien mukaan kannattaa aloittaa ihan alusta, tai ainakin sarjoista ennen Inverlochin aaveita. Sen jälkeen järjestyksellä alkaa olla väliä.
Uusin albumi oli siis pienoinen pettymys lukukokemuksena. Hirviömäisten Woloch-kivien ja epämääräisten humanoidien aikeet jäivät auki ja salaperäisestä Aika-avaajasta saadaan tietoa vasta seuraavassa albumissa. Odotin että Suuren tyhjyyden ja Maapallon kohtaloon saadaan jo lisävalaistusta. Ei, vaan tapahtumat tuntuvat oudolta poukkoilulta. Onhan tämä keskimmäinen osa trilogiasta, ja sellaisilla on joskus tapana olla tällaisia. Kokonaisuudesta ei siis saa otetta, tämä alkaa ja loppuu kesken tarinan. Tai itse asiassa ei ala eikä lopu ollenkaan.
Näin pitkäaikaisena Valerianin lukijana on ollut mukava bongailla aikaisemmista osista tuttuja hahmoja avaruusmatkan sekalaisesta miehistöstä. Tässä niitä vasta riittääkin, jopa Tuhannen planeetan valtakunnan kauppiaskillan presidentti Elimir näyttäytyy. Corto Maltese -alienhahmo olisi voitu jättää yhteen esiintymiseen. Hauskojahan tuollaiset ovat, kunhan tuollaisista ei tule vakihahmoja.
Valerianin lukuisia sivuhahmoja ja kaikkea muutakin mielenkiintoista on esitelty tietokirjamaisessa Taivaan asukkaat -erikoisalbumissa, jolle on olemassa jatko-osakin, jota ei valitettavasti ole vielä suomeksi saatu. Myös joitakin vanhoja lyhyitä sarjoja on vielä albumina suomeksi julkaisematta, mutta luultavasti nekin ovat tulossa.
 |
Painoasu on erinomainen, ja onnistuu välttämään nykytekniikan toistuvat ongelmat. Suomennos on sujuvaa, ja on erikseen mainittava että nykyään oikein ilahduttaa nähdä oikeaa käsintekstausta tietokonefontin sijasta. Mikko Huuskon kädenjälki on miellyttävää luettavaa.
Vaikka useista edellä mainituista syistä johtuen uusin Valerian ei innostanutkaan, on sarja kokonaisuutena yksi eurooppalaisen sarjakuvan suurista merkkiteoksista, ja kuuluu sarjakuvan yleissivistykseen. Tämän albumin (ja edellisen myös) paikka saagassa selkeytyy vasta trilogian päätösosan myötä. Aika-avaaja ei ilmeisesti tule kuitenkaan olemaan avaruusagenttien seikkailujen päätös, vaikka sellaistakin on juoruttu. Varsinainen piste Valerianin ja Laurelinen tarinalle on kuulemma jo kirjoitettu. Tekijät ovat ylittäneet jo eläkeiän, joten voidaan veikata, ettei siihen kauaa mene.
Keskustele Valerianista ja Laurelinesta Kvaakin foorumilla
Valerian-albumeiden alkuperäinen järjestys (Kiitos taas Kimmo Lakomalle)
Tuomas J. Alaterän Valerian-sivusto (Kiitos myös)