 |
Keski-Suomen sarjakuvaseura on julkaissut kolmannen vuosijulkaisunsa. Lehti koostuu kahdeksan eri tekijän sarjakuvista. Kukin lehden taiteilija pyrkii jäljittelemään jonkun suosikkipiirtäjänsä tyyliä. Toinen yhdistävä tekijä lehdessä on kaikille annettu yhteinen aihe: Väärä numero.
Sauli Jokinen (mukana myös: Avi Heikkinen, Juha Matti Kinnunen sekä Heidi Ruotanen) on piirtänyt hienon kansikuvan, joka on täysin annetun teeman mukainen. Kansikuvaa katsellessaan lukija luulee, että kyseessä on lehden viides numero, vaikka itse asiassa tämä on vasta järjestysnumeroltaan kolmas vuosijulkaisu. Oikea numero ei selviä edes silloin, jos tajuaa avata lehden taka- ja etukannen yhtä aikaa auki, sillä silloin näkyy numero IV. Ainakin luulen, että tässä on tämän kansikuvan juju. Kyseessä on siis todellakin “väärä numero”.
 |
|
Heidi Ruotanen
|
Lehden ensimmäinen sarjakuva on Heidi Ruotasen “Peukaloinen”. Tarinan logo muistuttaa Jeff Smithin Luupäiden logoa, mutta muita yhtäläisyyksiä ei kyseisten sarjojen välillä ole havaittavissa. Ruotanen mainitsee hahmojensa tulleen hänelle niin läheisiksi, että ei halunnutkaan piirtää niitä kenenkään muun tyylillä.
 |
|
Joonas “Iikka” Sutinen
|
Joonas, “Iikka”, Sutinen yrittää imitoida Yön ritarin aikaista Frank Milleriä. Sarjakuvan repliikeissä on havaittavissa hyvin kaukaisia kaikuja Millerin tyylistä, mutta kuvakerronnasta ja kuvituksesta niitä ei enää löydä. Kuvakerronta oli sen verran hakusessa, että putosin kärryiltä noin puolessa välissä sarjakuvaa.
 |
|
Maria Lehikoinen
|
Maria Lehikoinen (käsikirjoitus: Avi Heikkinen) on valinnut sarjakuvansa tyyliksi JP Ahosen Villimpi Pohjola -tyylin. Lehikoinen jää kauas tavoitteestaan, mutta käsikirjoittaja Heikkisen idea numeroiden avulla lisääntyvistä avaruusolioista on hauska.
 |
|
Juha-Matti Kinnunen
|
Juha-Matti Kinnusen tyylivaikuttaja on John Kricfalusi (Ren & Stimpy). Tarinan päähenkilöissä on Renin ja Stimpyn piirteitä ja juoni on sen verran rankka, että esikuvan jäljillä tässä ollaan täysin tunnistettavasti.
 |
|
Juho Hautala
|
Juho Hautalan inspiraation lähteenä toimii Hirohiko Arakin Jojo’s Bizarre Adventure. Tarinassa on jopa kaksi väärää numeroa. Jojon seikkailut ovat tämän arvostelun kirjoittajalle tuiki tuntemattomia, joten en pysty ottamaan kantaa siihen, kuinka hyvin Hautala on onnistunut esikuvansa imitoinnissa.
 |
|
Avi Heikkinen
|
Avi Heikkinen on valinnut tavoitteekseen Don Rosa – tyylin. Hän onkin opiskellut ankat ja koirat hyvin. Tarinakin on näppärä, jos lukija vain ostaa sen idean, että ankkamaailmassa voi olla firma, joka pystyy kertomaan puhelimessa vastauksen mihin tahansa kysymykseen, jos siihen voi vastata jollakin numerolla.
 |
|
Markku Lehmonen
|
Markku Lehmonen on tehnyt kolme sarjakuvastrippiä joiden esikuvina ovat Watterson, Thompson ja Jarla. Kukin strippi onnistuu olemaan esikuvansa henkinen. Lehmonen on osannut jäljitellä kunkin eri piirtäjän tyyliä erittäin hyvin. Piirrostyylin lisäksi myös strippien vitsit tavoittavat esikuvansa hengen.
 |
|
Sauli Jokinen
|
Sauli Jokinen tavoittelee Mike Mignolan tyyliä. Jokisen kuvat ovat lehden komeimpia. Eivät nämä nyt ehkä ihan Mignolaa ole, mutta hienoja ja taidokkaita kuvia joka tapauksessa. Kuvakerronta on hieman sekavaa ja lukija joutuu pinnistelemään saadakseen tarinasta selvää. Jos Jokinen panostaa jatkossa luonnosteluun ja sivusommitteluun hiukan enemmän, niin eiköhän luettavuuskin tästä vielä parane.
Yleisvaikutelmaksi lehdestä jää kiireen tuntu. Huolellisempaa toteutusta jäin kaipaamaan kovin monen sarjakuvan kohdalla. Hyvä idea puolestaan on ollut antaa kaikille sarjakuvantekijöille sama aihe, jota jokainen sitten käsittelee omalla tavallaan. Se antaa lehdelle yhtenäisyyttä. Vaarana on, että kaikki lehden taiteilijat eivät koe annettua aihetta yhtä kiinnostavaksi.
Tiettyjen piirtäjien tyylin jäljittely ei toimi mielestäni kovin hyvin, koska suurin osa jäljittelijöistä ei ole vielä teknisesti riittävän taitavia, vaan vasta sarjakuvauransa alkutaipaleella. Olisi ollut paljon kiinnostavampaa lukea kunkin piirtäjän omalla tyylillä piirrettyjä sarjakuvia “väärästä numerosta” kuin valovuoden päähän jääneitä kopiointiyrityksiä.
On mainio asia, että eri puolille Suomea riittää sarjakuvaseuroja. Toivottavasti keski-suomalaiset jaksavat pitää kerhoaan pystyssä, jatkaa sarjakuvien tekemistä ja tarjota paikallisille harrastajille lehdessään julkaisukanavan.
Lehden lopussa on lyhyet esittelyt tekijöistä, mikä on aina hyvä asia.
Linkki Keski-Suomen sarjakuvaseuran sivulle
Keski-Suomen sarjakuvaseuran kolmas vuosijulkaisu
Julkaisija: Keski-Suomen sarjakuvaseura
Sivumäärä: 66 sivua
Koko: A4
Taitto: Samu Pirinen
Albumia voi ostaa (8e sis. postikulut) pistämällä mailia osoitteeseen kessusaku@gmail.com