Uusi ja tuore tulkinta Kalevalasta

Kainuulainen sarjakuvantekijä Marko Raassina on tarttunut ennakkoluulottomasti haastavaan aiheeseen: hän on muokannut Kalevalan runot sarjakuvaksi, tai ei aivan kaikkia runoja, sillä Kullervon tarinan Raassina on jättänyt pois tästä 88-sivuisesta sarjakuvakirjasta.

Kyseinen tarinakokonaisuus oli hänen mielestään aihepiiriltään liian uskallettu kaikenikäisille tarkoitettuun sarjakuvaan. Kalevalansa loppua Raassina on nopeuttanut jättämällä pois mm. Louhen koston. Sarjakuvassa tapahtumat noudattavat samaa järjestystä kuin alkuperäisessäkin Kalevalassa.

Tämä uusi sarjakuva-Kalevala on tehty perinteiseen kolmiruutuiseen sanomalehtistrippimuotoon. Jokainen strippi päättyy loppuvitsiin tai joskus jonkinlaiseen cliffhangeriin. Strippimuoto tekee lukemisen erittäin helpoksi. Kirjan voi hyvin nauttia kerralla tai lukien vain yhden stripin päivässä.

Raassinan Kalevala-projekti sai alkunsa hänen ollessaan työharjoittelussa alkuvuodesta 2012 Kalevalan tutkimusta harjoittavassa Juminkeko-keskuksessa (Kalevalan ja karjalaisen kulttuurin informaatiokeskus). Kun Juminkeko-säätiön puheenjohtaja, Markku Nieminen, kuuli Raassinan harrastavan sarjakuvien piirtämistä ja varsinkin, kun hän näki Raassinan tekemiä sarjakuvia, hän ehdotti nuorelle piirtäjälle Kalevalan muokkaamista sarjakuvaksi.

Työ vei taiteilijalta kaksi seuraavaa vuotta, eli reippaaasti enemmän aikaa kuin vain työharjoittelujakson verran. Kirja julkaistiin Kalevalan päivänä, 28.2.2015. Kun ottaa huomioon, että stripit on piirretty kahden vuoden aikana, ja että kyseessä on nuori tekijä, täytyy ihastella kuinka tyylillisesti yhtenäisiltä kaikki kirjan piirokset näyttävät. Minkäänlaista tyylin vaihtelua ei ole havaittavissa. Toki Raassina on kehitellyt ja hionut piirrostyyliään jo aikaisemmissakin sarjakuvissaan. Muistamme häneltä esim. mainion Dusk-sarjakuvan, jonka ensimmäinen osa julkaistiin jo vuonna 2011.

Raassina ei ole tyytynyt vain toistamaan Kalevalan kertomuksia, vaan hän on lisännyt sekaan itse kehittelemiään yllättäviä ja koomisia tarinaelementtejä. Päähenkilöiden luonteenpiirteet on napattu suoraan alkuperäisteoksesta, mutta niitä on piristetty ripauksella huumoria. Ratkaisu toimii hyvin ja tarjoaa Kalevalansa jo ulkoa osaaville tuoretta pureksittavaa, kun taas he, joille Kalevala on ennestään tuntematon, saavat tutustua vaivattomalla tavalla sen keskeisiin henkilöihin ja tapahtumiin. Mitään järisyttäviä sävyjä ei Raassina ole onnistunut, eikä ehkä ole edes pyrkinyt, lisäämään Kalevalan tarinohin. Mutta usean kerran hän kuitenkin onnistuu loihtimaan hymynhäiveen lukijan suupieleen. Strippejä voisi yleisesti luonnehtia sanalla “veikeä”.

Kirjan takakansi on erittäin onnistunut, siinä on paljon enemmän menoa ja meininkiä kuin hiukan varovaisessa ja kiltissä etukannessa. Takakannessa on sellaista aseistariisuvaa hulluttelua, jota olisi toivonut näkevänsä enemmän itse sarjakuvissakin. Marko Raassina on kuitenkin erittäin lupaava kotimainen sarjakuvantekijä, jonka tulevia edesottamuksia odotan hyvin kiinnostuneena.