Pasi Pikkaraisen uusintaversio viime vuonna ilmestyneestä Hajoaminen –omakustanteesta näyttää mielen hajoamisen nyt uudessa järjestyksessä ja neliväreissä.
 |
|
Hajoaminen 1: Poliisit
|
Pasi Pikkarainen: Hajoaminen 1 ja 2
Omakustanne, 2006
Niittiselkä, 25 s., A5, nelivärinen
6 euroa
Tarina on siis periaatteessa sama kuin aiemmassa versiossa: komisario Jyrki
 |
Kuosmanen yrittää selvittää ylikomisario Jarkko Miettisen raakaa murhaa. Tällä kertaa kuvat ja sanat on vain järjestetty osin uudelleen ja tarina on jaettu selkeästi erillisiin jatko-osiin.
Uusi jako on osaltaan selkeyttänyt tarinointia, osaltaan taas hajauttanut sitä. Ensimmäinen osa toimii sekavuudessaan hyvänä mielenkiinnon herättäjänä, kakkososa taas pureutuu syvemmin tekojen syihin. Toisaalta taas tarina jäänee aiempaa versiota lukemattomalle kiusallisen hämmentäväksi, Miettimisen murha kun ei nyt selviäkään yhdellä kertaa, vaan jatko-osia on luvassa ainakin vielä kolmas.
 |
|
Hajoaminen 2: Kuosmasen korjaus -sarja
|
Pasi Pikkaraisen kerronta koostuu mielenkiintoisesti erillisille paperinpaloille vesivärein maalatuista kuvista ja näitä täydentävistä poliisi- ja sairaalaraporttien pätkistä. Toisin kuin aiemmassa versiossaan, Pikkarainen on kirjoittanut tekstit tällä kertaa yhdenmukaisella fontilla, mikä on mielestäni erittäin hyvä ratkaisu.
Vaikka raportointikielen käyttö kerronnassa olennainen osa onkin, on tekstiä paikoitellen kuitenkin ehkä liian paljon. Tämän vuoksi “Hajoamisia” tuleekin lukea ajatuksella ja ajan kanssa, muuten tarinan miettiset, nevalaiset, kuosmaset ja parikat menevät lukijankin päässä sekaisin.
Kuten olen aiemmissa Pikkaraisen kustanteiden arvioissa jo sanonutkin, hahmojen
 |
ilmeiden ja liikkeiden kuvauksessa tekijä on huikean hyvä. Taito päässee uudessa värillisessä muodossaan vieläkin paremmin esille.
Mikäli olet kiinnostunut ihmismielen syvimmistä sopukoista, ja niiden ronkkimisesta, tilaa opukset tekijältä osoitteesta: pasipikkarainen(at)netti.fi
Tekijän aiempien teosten arviot: