Uuden ajan ankkalehti

Disney DuckTales on uusi lehti, joka jatkaa arvokkaaseen lepoon siirtyneen Roope-Setä-lehden tilalla. Kerran kuussa ilmestyvä lehti sisältää DuckTales-johtotarinan ja sekalaisen joukon seikkailusarjakuvia. Aineisto on enimmäkseen Italiasta; Taikaviittaa on luvattu mukaan jokaiseen lehteen. Kaikki aineisto on Suomessa ennen julkaisematonta, vanhoja klassikkosarjakuvia ei tässä aviisissa nähdä.

Aku Ankka esittää: Disney DuckTales 1/2017 (28.12.2017)

DuckTales: Maanalaisten mysteerien majakka!
Taikaviitta: Ulottuvuusmullistus
Miekkailu
Mortti ja Vertti: Koodinmurtajat
Wizards of Mickey: Pimeyden valtakausi – Mustan velhon mittelö
Heshukka: Kauhun väri
Ks. tarkat tekijätiedot:
Inducks

3,90 € (myydään yhdessä Ilta-Sanomien kanssa)

Lehden aloittava DuckTales-maailmaan sijoittuva (Yhdysvalloissa tuotettu) Maanalaisten mysteerien majakka on erikoinen tapaus. Se on 10-sivuinen pikajuoksu, joka ei osaa oikein päättää, ollako vitsikohellusta vai seikkailusarjaa. Näin lyhyeksi tarinaksi se myös tuntuu tuhlaavan ruutuja, kun Hupu avaa hanan, jos ei tule vettä, sitä pällistellään kolmen ruudun verran. Tuntuu siltä kuin katselisi animaatiosarjan storyboardin ruutuja. No, sieltähän se tämä tyyli on peräisinkin. Perinteisempää sarjakuvaa lukemaan tottunutta tämä saattaa kummastuttaa. Kuten myös sisarenpoikien neliskanttiset päät. Pienen kakistelun jälkeen kulmikkuuteen kyllä tottuu. Väritys ja varjostus ovat silmää miellyttävää ja luovat modernin kolmiulotteisen vaikutelman. Tupulla, Hupulla ja Lupulla on myös enemmän yksilölliset ja erilaiset persoonallisuudet kuin aikaisemmin: hyvät hahmot, vaisu seikkailu.

Taikaviitan Ulottuvuusmullistus on supersankarisarjakuvaa. Aikahypyt, rinnakkaisuniversumit ja yölliset taistelut ovat silkkaa Marvelia, ja hyvä niin. Taskukirjoja isompi koko antaa silmille pompahtaville sivusommitteluille hienosti tilaa hengittää, myös lukuisat juonenkin kannalta tärkeät yksityiskohdat erottuvat hyvin. Vauhdikas meno ja meininki tempaa mukaansa aivan toisella tavalla kuin johtotarinassa.

Lehden ehdottomasti parasta antia on Wizards of Mickey -sarjan uuden kymmenosaisen tarinakaaren aloittava Pimeyden valtakausi.

Ensimmäinen tarinakokonaisuus julkaistiin kymmenen vuotta sitten omana kirjanaan Wizards of Mickey – taistelu ylivelhon kruunusta (2008). Vihdoinkin on siis saatu jatkoa. Stefano Ambrosion fantasiatarina on lehden hurjinta antia, ja siinä siirrytään lopulta niin paljon “pimeän puolelle”, että pienimpiä lukijoita saattaa varmasti jännittää jo ihan kunnolla, kuten velhojuttujen tyyliin sopiikin. Marco Palazzi käyttää iskevänä tehokeinona kolmerivisen ruutujaon lisänä isoja ruutuja. Piirroksissa, kuten louhikäärmeiden ulkomuodossa, voi nähdä taiteellista lainaa Jeff Smithiltä (Luupäät).

Lehden päättävä mainio Heshukka-hassuttelu taasen tuo mieleen Addamsin perheen tapaiset kauhukomediat. Sivuilta löytyy myös tekstimuotoisia DuckTales-esittelyjä ja joitakin lyhyitä tasoltaan sangen vaatimattomia täytesarjoja.

DuckTales on ankkalehti Harry Potter -sukupolvelle.


Keskustele Kvaakissa DuckTales-lehdestä.

Kuvat © The Walt Disney Company