 |
Pitäisikö uskoa, kun kustantajan edustaja tyrkkää käteen pokkarillisen suklaasohjoa väittäen sitä kauhusarjakuvaksi? Se mikä japanilaisille tytöille, ja kommenttien perusteella myös piirtäjälle on pelottavaa, näyttäytyi minulle tavallista kirpeämpänä ihmissuhdesarjakuvana.
Maaginen suklaapuoti
Teksti ja kuvat: Rino Mizuho
Suomentaja: Kokkonen, Antti
ISBN: 978-952-16-1628-0
Kustantaja: Sangatsu Manga
Ikäsuositus: 10+
Tuo tumma nainen taikoi kohtaloni eteen mun
 |
|
Metsän laidassa on synkkä puoti
|
Sarjan keskiössä toimii Shokora Aikawan söpösti emännöimä kauppa Chokolat Noir. Sen asiakkaat saavat maistaa toiveet toteuttavia herkkuja. Vaikka Aikawa kertoo veloittavansa ihmeitä tekevistä herkuistaan julmasti, tytöt ovat valmiit ottamaan riskin. Tumman sävyn sarjaan tuo se, että yleensä herkuttelijat toivovat muille pahaa tai itselleen jotakin etua muiden kustannuksella. Paljon mahtuu kateutta, mustasukkaisuutta, sekä ystävien, menestyksen ja vallantavoittelua nuorten neitojen itkuisten silmien taakse. Lukijan kannalta on parasta että, kitkerien mielten kissatappeluita pääsee seuraamaan heti eikä seuraavassa pokkarissa. Ensimmäinen kirja koostuu kuudesta itsenäisestä tarinasta. Niissä toistuvana hahmona esiintyy ainoastaan noitamainen puotipuksu Aikawa mustine katteineen.
Olkinainen ei tod tanssi navetan katolla
 |
|
Rika Hoshino tajuaa kauhukseen olevansa…
|
Perinteisen shoujon tapaan tässäkin löyhytellään pitsejä ja hepeneitä sekä herkutellaan mitä hienolaatuisimmilla suklaaleivoksilla. Maaginen suklaapuoti maistuu pikemminkin hapanimelältä kuin ällömakealta.
Värisyttävää kauhua tai shokeeraavaa verellä läträilyä odottava joutuu kyllä pettymään. Sangatsu Manga tyrkkäsi aikoinaan mangabuumin aallonharjalle Natsumi Andon taiteileman Horoskooppimysteerit-sarjan. Se oli sekavampi, pölhömpi ja raakuuksiin välinpitämättömästi suhtautuvana jotenkin kylmäävämpi. Psykologiseksi kauhuksi Maaginen suklaapuoti on liian laimea, olkoon siis sitä luvattua jännitystä. Syvällisimmillään jutut muuttuvat tahattoman koomisiksi, mitä en kuitenkaan tässä lue suureksi viaksi. Joka tapauksessa tarinat menevät keski-ikäiselle sedälle täydestä teinimaailman “kauhuja” esitellessään.
Maistuvaa perusmättöä
Graafisesti Rino Mizuho ei loista jos ei petäkään. Aiempien kokemusteni perusteella selkeys ja helppolukuisuus eivät ole tyttösarjoissa itsestäänselvyys. Luettavuudeltaan Mizuhon manga oli positiivinen yllätys. Mutkattomuus toi lähinnä mieleen Tomoko Taniguchin lyhyet tarinat, joita CPM manga tuotti ahkerasti englanniksi parikymmentä vuotta sitten. Taniguchiin verrattuna Mizuho kertoo tiiviimmin ja noista ajoista on grafiikkakin päivittynyt. Mangaa vähemmän seuraava saattaa tervehtiä ilolla sitä että, Mizuho sortuu alleviivaamaan kerrontaansa chibi-hahmoilla vain muutaman kerran.
 |
|
Saran kirous on nähdä muut hirviöinä
|
Antti Kokkosen suomennos toimii tuttuun tapaan jouheasti. Yhdestä typosta ja ajatusvirheestä innokas kriitikko sentään pääsee huomauttamaan. Nuorten taitoluistelijoiden välienselvittelyssä erehdytään puhumaan kaukalosta tai kentästä kehänä. Vaikka tunteet käyvät kuumana ja luut rutisevat, varsinaiseen nokkapokkaan nämä tyttäret eivät missään vaiheessa sorru. Kirjan muut jaksot sijoittuvat luontevasti koulu-, muoti- ja musiikkimaailmoihin.
Sarjan kakkososa ilmestyy 25.10. Jatkossa Shokora Aikawan tausta alkaa paljastua, mutta elämää järisyttävän toivesuklaan makuun päässee vielä helposti vaikka ykkönen olisi jäänyt lukematta. Shogakukanin neljä vuotta sitten Ciao-lehdessä lanseeraama manga on versioitu animeksi ja sarjan pokkareita on ilmestynyt Japanissa kourallinen.
Keskustele shoujo mangoista Kvaakissa