Napalmin osuvimmat iskut vuosilta 1996-2005 on koottu yksiin kansiin pitkillä taustoituksilla ryyditettyinä. Tämän kirjan siivittämänä noviisinkin on helppo päästä Napalmin maailmaan mukaan.
 |
Kersantti Napalm: Best of 1996-2005
Käsikirjoitus: Vesa Vitikainen
Kuvitus: Petri Hiltunen, Kristian Huitula, Jarkko Hyppönen, Hannu Leskinen, Veli Loponen, Katja Louhio, Reima Mäkinen, Anssi Rauhala, Jouko Ruokosenmäki, Kari Sihvonen, Tomi Sunnarborg, Harri Tarkka, Markus Tuppurainen
Kustantaja: Musta Ritari Kustannus
Hinta: 12,00
 |
Kersantti Napalm on Kapteeni Kuolion ohella Suomen vanhimpia (ja lähestulkoon ainoita) supersankareita. Napalm on huomattavasti lähempänä amerikkalaisia esikuviaan kuin Kuolio, jonka määrittäminen supersankariksi on jo melkoista kategorian venyttämistä. Genrelle uskollisesti Kersanttimme omaa yliluonnollisen kyvyn (pyrotelekinesia) ja ongelmat ratkotaan useimmiten turpaan vetämällä.
Vesa Vitikainen ja Markus Tuppurainen loivat Kersantti Napalmin 90-luvun villeinä vuosina ja ulkoisesta olemuksestaan tämä kivikasvoinen sankari saa kiittää Jarkko Hyppöstä. Tässä kokoelmassa hahmon ulkonäkö pysyy tunnistettavana vaikka tarinoilla onkin pitkä lista kuvittajia. Suurelle yleisölle tutuimpia nimiä listalla ovat Petri Hiltunen, Kristian Huitula, Anssi Rauhala ja Kari Sihvonen. Lisäksi sieltä löytyy myös muutama Kvaakista tuttu kynäilijä.
 |
Pääasiassa Vesa Vitikaisen runoilemat jutut ovat vain muutaman sivun mittaisia ja turboahdettuja. Mitään ei selitellä sen enempää vaan annetaan vain palaa. Jutut eivät kuitenkaan ole pelkkää turpaan mättämistä vaan itse asiassa taistelut saatetaan hypätä kokonaan yli. Tarinoista löytyy amerikkalaisten supersankarisarjakuvien kliseet, noin niin kuin positiivisessa mielessä. Voisi jopa sanoa, että on poimittu rusinat pullasta.
Schwarzeneggerin näköinen päähenkilö on yhtä puhelias kuin Arska terminaattorina. Väriä tarinoihin tuo monipuolinen konnagalleria venäläisine supersankareineen, ninjoineen ja zombeineen. Napalmin maailma on kiehtovan vinksahtanut. Ja vilahtaahan siellä myös Kekkonen, mikä on ehdoton plussa tarinalle kuin tarinalle.
 |
Ekalla lukukerralla hilse vain pöllysi, mutta toisella yrityksellä kestin jo paremmin kärryillä ja tarinat pelittivät ihan eri tavalla. Sirpaleinen kerronta toimii vain jos lukijalla on tietoa mihin sirpaleet sijoittuvat. Vitikaisen kirjoittamat taustoitukset tarinoille ja perustelut sille miksi juuri nämä tarinat pääsivät mukaan ovat siis kullanarvoista luettavaa etenkin sarjaan vasta tutustuville.
 |
Taide on vaihtelevaa useasta tekijästä johtuen, mutta taso on yllättävän kova. Omaksi suosikikseni nousi Tuppuraisen kunnianosoitus Mike Mignolalle. Todella näyttäviä sivuja, joita piti pysähtyä ihailemaan pidemmäksi aikaa! Painojälki on kautta linjan laadukasta mutta osan tarinoista olisi voinut tekstata uudelleen, sillä nyt ne näyttävät harmillisen kömpelöiltä siistimmän tekstauksen keskellä.
Kersantti Napalmin parhaimmiston luulisi uppoavan kaikille supersankarifaneille. Vaikka kyseessä onkin parodia, niin tarjolla ei ole halpoja nauruja. Jutut ovat samanlaisia kuin amerikkalaisissa esikuvissa, ahdettuna vain pienempään sivumäärään. Kotimaisen taiteen taso yllätti taas kerran positiivisesti!
 |
Menneen talven lumia
Tarina: Vesa Vitikainen, Markus Tuppurainen
Kuvitus: Katja Louhio
Tekstitys: Markus Tuppurainen
Hahmo: Vesa Vitikainen, Markus Tuppurainen, Jarkko Hyppönen
Tiedostomuoto: E-kirja (PDF, ei DRM-suojausta)
Kustantaja: CrimeTime
E-kirjan julkaisuvuosi: 2014
Sivumäärä: 58
ISBN: 9789522891631
Ovh: 9,90 €
CrimeTime -kustantamo on julkaissut ensimmäisen pitkän Kersantti Napalm -tarinan, Menneen talven lumia. Siinä Napalm päätyy keskelle varsin erikoista myllytystä, jossa mukana pyörivät Kekkonen, venäläiset supersankarit sekä natsizombit, joten eihän tästä voi kuin pitää.
 |
Vitikainen ja Tuppurainen kierrättävät osin samoja ideoita kuin Napalmin vanhoissa tarinoissa, mutta hyvien oivallusten kohdalla se on sallittua. Tarina ei ole ihan niin täyteen ahdettu kuin lyhyemmät jutut, mutta ei tässäkään ole jätetty tilaa hengen vetämiselle. Koko ajan paahdetaan eteenpäin ja hyvä niin. Tarinoiden käänteistä tulee mieleen Hellboyn lisäksi mm. Matrix ja Rare Exports. Uskaltautuisin jopa väittää, että Napalm toimii paremmin pitkässä tarinassa vaikka lyhyissä jutuissa oma viehätyksensä onkin.
 |
Katja Louhion taide näyttää erittäin hyvältä. Viiva on elävää eikä liian kliinistä, jollaista puhtaasti tietokoneella piirretyissä sarjakuvissa toisinaan tuppaa olemaan. Hahmot ovat uskottavia supersankareita ja Kekkonen näyttää Kekkoselta. Oman lausuntonsa mukaan Louhio joutui piirtämään Kekkosta niin paljon, ettei enää jaksanut piirtää häntä kanteen vaan sinne päätyi ainoastaan hänen silmälasinsa. Kaiken kaikkiaan erittäin vakuuttavaa työtä tuoreelta sarjakuvataiteilijalta.
 |
CrimeTime on suomalaisten dekkarikirjailijoiden osuuskuntaan, johon kuuluu tällä hetkellä neljätoista eturivin dekkarikirjailijaa, joten on aika yllättävää, että he julkaisevat myös sarjakuvaa. Napalmin lisäksi heiltä on ilmestynyt Jussi Piirosen tulkinta Raidista, Aapo Kukon versio Tapani Baggen Harmaa susi -novellista sekä Hannu Kesolan ja Ville Vainion Iron Knights -albumi. Kaikki sarjakuvat ovat saatavissa ainoastaan Elisa Kirjasta eli vain sähköisinä versioina.
 |
E-kirjoissa on se etu, että ne ovat saatavilla myös pienemmillä paikkakunnilla toisin kuin esimerkiksi tuo Mustan Ritarin julkaisema Napalm-kokoelma, jota ei taida saada kuin sarjakuvien erikoisliikkeistä ja netistä tilaamalla. Valitettavasti ruudulta tihrustaminen ei ole lähellekään yhtä nautinnollista kuin fyysisen sarjakuvan lukeminen. Siitä huolimatta Menneen talven lumia on toimiva supersankarirymistely, jota lukee ihan ilokseen. Ehdottomasti hintansa väärti!
Keskustele Kersantti Napalmista Kvaakissa.