Saniaislehdon salaisuudet vie lukijan perin salakähmäiselle tutkimusmatkalle töpselinenäisen Agnesin kanssa. Salaliittoteorioita ja oman perheensä menneisyyttä tutkiva Agnes on kotimaisen sarjakuvan uusi sankaritar, joka mitään kaihtamattomalla asenteellaan selvittää niin apteekkarin biologiset tutkimusretket kuin alusvaateliikkeessä harjoitettavan elinkaupan.
Yhdentoista tarinan rinnalla häälyy Agnesin kadonneiden vanhempien arvoitus;
 |
isoisästään Agnes on nähnyt vain jalat. Orpotyttö asuu kaksin mummonsa kanssa, joka vastaa kiusallisiin kysymyksiin heittämällä humpaksi. Tutkimusten edetessä Agnes saa kuitenkin huomata, että aikuisten maailman mysteerit ovat melkeinpä kutkuttavampia silloin, kun ne jäävät selvittämättä.
Kati Närhi on kuvittaja ja sarjakuvataiteilija, joka varsinkin sarjakuvapiireissä nauttii jo melkoista kulttimainetta. Vuonna 2001 Närhi julkaisi yhden divareiden etsityimmistä teoksista, Hanki elämä -albumin. Saniaislehdon salaisuudet on hänen toinen täysin suvereeni sarjakuvatulemisensa.
Saniaislehdon salaisuudet
Kirjoittanut ja piirtänyt Kati Närhi
Kustantaja WSOY
Painopaikka Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna 2010
ISBN 978-951-0-3631-4
130 s., sid., 177 X 246 mm, kk, kaksivärinen
Hinta 26,00 €
© Kati Närhi
Kati Närhen parhaita sarjoja yhteenkoonneelle Hanki elämä -albumille jatkoa odottaneet saavat pettyä. Tämän sisältö ei ole “nuori nainen kertoo kuinka miehet ovat sikoja”, tämä on jotain aivan muuta. Toinen tuleminen, kuten kustantajan tiedotekin tuossa kertoi. Välissä on ilmestynyt lasten kuvakirja Alpi Kevätkuono ja kadonnut ystävä. Muitakin kirjoja Kati on kuvituksellaan piristänyt, mutta nyt on siis vuorossa paluu sarjakuvan pariin. Esikuvikseen Kati mainitsee Daniel Clowesin ja Richard Salan, mutta Aku Ankkoja hän ahmii porkkanoita popsien.
Saniaislehdon salaisuudet kertoo lastenkirjamaisesti orvosta koulutytöstä, lettipäisestä, töpselinenäisestä Agnesista joka tutkii salaisuuksia. Kirja muodostuu
 |
episodeista, jotka tuntuvat aluksi olevan itsenäisiä tarinoita, mutta lopuksi punaisia lankoja kootaan yhteen.
Agnes muistuttaa Astrid Lindgrenin sankarittaria. Miljöö, Planktonin kodikas pikkukaupunki tuo mieleen Aapelin Koko kaupungin Vinskin. Piirrostyyli ja muodikkaan goottimainen tunnelma on kuin Emily the Strangea ripauksella Tove Janssonia. Kati Närhen sarjakuvakerronnan eri puolet ovat kehittyneet edellisestä sarjakuvakaudestaan huimasti, lastenkirjojen parissa toimimisesta huolimatta. Nyt Kati on kuvittaja-ammattilainen ja se näkyy verrattuna aikaisempaan tuotantoon.
Hupaisat sivuhahmotkin ovat kuin varhaisnuortenkirjoista. On rikas paras kaveri, tämän leuhkat serkut, kaverin etäinen äiti ja itse sankarin höppänä mummo. Kaikista ei voi kertoa paljastamatta liikaa.
Väritys on hillittyä yhdellä lisävärillä, sinisellä, joka tekee vaikutelmasta hieman aavemaisen, ja joka tuntuu myötäilevän Agnesin mietteitä. Yhden kerran käytetään
 |
|
Kati Närhi
|
punaista ja toisen kerran keltaista väriä hieman, ja näillä on pointtinsa tehokeinoina. Ja onhan kannessakin punaista väriä.
Eihän tämä tyypillinen lasten- tai nuortenkirja ole, vaikka juonenkehittely onkin sitä itseään, samoin kuvitus. Mukana on silti aikuisille tähdättyjä salaisuuksia, joita nuori lukija ei tosin välttämättä pane merkille. Nuoren sankarittarenkin huomio kiinnittyy epäolennaiseen ja vääriä johtopäätöksiä tehdään. Eli kyseessä on monella tasolla toimiva teos. Paljon tuntuu jäävän silti kesken, eli jatkoa on tulossa, jos tämä saa hyvän vastaanoton. Ja miksei saisi, eri kiva sarjakuvakirja tämä on. Ei silti aivan pienimmille, eikä tämä välttämättä heitä kiinnostaisikaan. Kouluikäiset varmasti pitävät tästä.
Painoasu on kiitettävän onnistunutta suomalaista laatutyötä.
Keskustele Kati Närhestä Kvaakissa