Tex, mies vailla ominaisuuksia

Uudisraivaajien vankkurikaravaani kulkee ruohoaavikoiden poikki kuuluisalla Oregonin reitillä. Tex Willer ja kumppanit eivät toki ole lähteneet maata vaan karavaania ahdistelevia intiaaneja ja konnia raivaamaan.

Vankkurit ympyrään! Intiaanit hyökkäävät!

Uudisraivaajat – Tex Willer jättialbumi
(Egmont 2013, alk. I Pionieri Texone n.28)

Tarina: Mauro Boselli
Taide: Andrea Venturi
Suomennos: Renne Nikupaavola
Sisäkansissa Andrea Venturin haastattelu: Intohimon tuuli
Nid., pehmeäkantinen, mv., 224 ss.
ISBN 978-952-233-661-3
12,95 €

Kuin katsoisi kuukauden westerniä

Tex Willerin suuralbumin lukeminen on kuin katsoisi taulutelevisiosta kuukauden westerniä, sarjakuvan muodossa. Tuttuakin tutummat valkokuomuiset vankkurit ovat kuin suoraan Wagon master – aavikon sankarista (1950), ja intiaanien kaappaamaa poikaansa etsivät vanhemmat ovat tuttu aihe elokuvasta He ratsastivat yhdessä (Two Rode Together, 1961). Molemmat lännenelokuvat ovat klassikkoja, John Fordin ohjaamia.

Uudisraivaajien alun vastenmielinen rääkkäyskohtaus kauppa-asemalla, joka sisältää sankareittemme suorittamaa sadistista väkivaltaa ja kidutusta, on sitten enemmänkin italowesternien perua. Tilanne äityy lopulta suorastaan silmittömäksi, mutta uhrin tilanteesta väännetään vain niin sanottua hurttia huumoria.

Kit Willer ihmettelee ilmassa väräjävää siimaa, josta lähtee outo ääni.

Hollywoodin kulta-aikana lännenfilmeissä oli A- ja B-luokan tuotantoja, edellisissä oli iso budjetti sekä tunnetut ohjaaja ja näyttelijät, jälkimmäisissä useimmiten ei. Nämä Texin suuralbumit (italiaksi Texone) ovat niitä A-tuotantoja. Tekijöille on annettu tavallista enemmän aikaa; suuri sivukoko antaa sekin tilaisuuden komeampaan kuvakerrontaan kuin pienemmissä pokkareissa. Ikävä kyllä juuri tässä albumissa kannen painotarkkuus on harmittavan huono.

Kaikki mahdolliset Villin lännen aiheet on jo Tex Willereissä käyty läpi, moneenkin kertaan. Tarinoissa Karavaani Oregoniin (suuralbumi 25) ja Luvattu maa (Tex Willer kronikka 29) on vankkurien matkassa jo oltu, todennäköisesti useammassakin. Muita Villin lännen kliseitä tässä tarinassa ovat valkoinen intiaani, kaulaansa myöten maahan haudattu intiaanien uhri, ympyrään ajetut vaunut ja tulinuolet – kaikki moneen kertaan nähtyä kuvastoa lännentarinoista.

Tex Willer, mies vailla ominaisuuksia

Texillä on selvä esikuvansa kirjallisuudessa, Buck Duane Zane Greyn seikkailuromaanista Yksinäisen tähden harhailija (Lone Star Ranger, 1915). Romaani on Suomessa ollut hyvin tunnettu, sillä se ilmestyi huippusuositussa Riksin sarjassa. Aivan kuten Tex, myös Duane oli ensin lain väärällä puolella, kunnes liittyi Texas Rangereihin. Karski ulkomuoto on entisaikain filmitähdeltä Gary Cooperilta, jonka rooli Sheriffissä, Will Kane, on unohtumaton.

Mutta nämä molemmat esikuvat ovat epävarmoja, päätöksissään horjuvia miehiä, jotka vasta monien vaikeuksien kautta löytävät sankaruuden itsestään. Duanea ja Kanea kärsimykset jalostavat. Tex sen sijaan on sankariksi outo tapaus.

Bullet time! Tiger-Jack leijuu ilmassa ja ampuu.

Aivan uransa alussa Texissä oli joitakin inhimillisiä piirteitä, mutta rippeetkin niistä hävisivät, kun hänen intiaanivaimonsa Lilith kuoli. Siitä lähtien hän on ollut ilmeetön, eleetön mies, joka näyttää purkavan libidonsa roistojen runttaamiseen. Uudisraivaajissa, kun Texiltä ammutaan hevonen alta, ilmekään ei värähdä. Toisin oli silloin ennen liuskalehtien aikaan, kun alla oli uskollinen ratsu, Dynamiitti.

Nämä osin sadistiset halunsa Tex kätkee Ranger-tähtensä taakse. Oikeudenmukaisuuden ja lainvalvonnan nimissä hän toimii tavalla, joka on ilmiselvää omankädenoikeutta. Jos joku muu harjoittaa vastaavaa, se on tietenkin väärin ja rangaistava teko. Tex ei näytä lakikirjoja juuri tutkineen Ranger-akatemiassa. Ellei Texillä olisi toveripiiriä ja poikaansa, hän muuttuisi varmasti vieläkin julmemmaksi vigilanteksi. Mies on sisältä tyhjä.

Tex Willer -tarinoiden viehätys saattaa hyvinkin johtua vähemmän “sankarista” ja enemmän miljööstä, seikkailuhengestä ja monipuolisesta hahmogalleriasta. Italiassa lännensarjakuva jatkaa siitä, mihin kirjat ja elokuvat jäivät. Texissä on silti joskus poikkeamia arkitodellisuudesta, fantasistisia kauhutarinoita, jotka ovat outoa länttä (weird western) Ukkostuulen tapaan.

Perinteet velvoittavat

Uudisraivaajat on kunnianosoitus koko westernin historialle ja perinteille. Aava preeria aukeaa huimaavan suurena. Andrea Venturi korostaa tätä usein voimakkaalla perspektiivillä, joka vie kohti horisontissa olevaa pakopistettä. Piirrosyylistä tulevat mieleen amerikkalaiset piirtäjät John Severin, kasvoista ja ruutusommittelusta, sekä Marvelin 50-luvun lännensarjakuvat, eteenpäin suuntautuvan liikkeen kuvauksesta ja hahmojen liioitteluista asennoista. Monet kasvot ovat lännenelokuvien harrastajalle sangen tutun näköisiä. Selvästi tunnistettava on wagonmaster Joe Starbuck, joka on saanut piirteensä amerikkalaisnäyttelijältä Ward Bond.

Venturin viivassa on jonkin verran yhtäläisyyttä toiseen suureen Tex-taiteilijaan, Giovanni Ticciin.

Venturin piirrosjäljessä on paljon samaa kuin John Severinillä.

Intiaanit Venturi piirtää hyvin samanlaisella, lähes klassisella, tavalla kuin alan mestari Frank Frazetta. Yhdysvalloissa tosin ei voi enää Amerikan alkuperäiskansoja, vallitsevien tapasääntöjen takia, sarjakuvissa kuvata samalla tavalla kuin mitä Texeissä.

Mauro Bosellin käsikirjoitus kulkee kronologisesti eteenpäin ilman ainuttakaan takaumaa. Välillä tarina haarautuu kulkemaan eri henkilöiden mukana, kunnes jälleen yhtyy päätarinaan. Jopa nykyään seikkailuista niin usein pois jätetty Tiger-Jack saa joitakin “kohtauksia” itselleen.

Myyttiset maisemat

Kun intiaanit ilmestyvät vasten taivasta koko harjanteen (ja sivun) leveydeltä ja vankkurit on ajettu ympyrään, ollaan myyttisessä Villin lännen maisemassa (s. 126). Näin tuttu aihe on toki altis parodiselle käsittelylle. Mieleen tulevat pakostikin Lucky Luke -albumin Vankkurikaravaanin hassuttelut tästä samasta tilanteesta. Lucky Luke tosin oli siinä suhteessa historiallisesti todempi, että vaunuja vetivät useimmiten vantterat härät, eivät hevoset.

Wagon Master, Uudisraivaajat ja He ratsastivat yhdessä,
kaikki tarinoita Villistä lännestä.

Kuten Tex Willereissä yleensäkin vuorottelevat keskenään hyvin vähän tekstiä sisältävät toiminnan täyteiset taistot ja pysähtyneemmät hetket, jolloin puhutaan paljon. Puhetta ja näin ollen puhekuplia tarvitaan, koska vanhanaikaiseksi käyneitä tekstilaatikoita ei enää käytetä.

Uudisraivaajat jatkaa uljaasti sitä edeltäneiden westernien viitoittamalla lännen tiellä. Tex Willer elää kuvitteellisessa seikkailumaailmassa, jossa kaikki Villin lännen rekvisiitta on yhtä aikaa läsnä. Koko pitkä aikakausi sulautuu yhdeksi jatkumoksi, jossa Tex itse koko ajan saman ikäisenä kokee historian eri hetkiä monilta eri vuosikymmeniltä.

Uudisraivaajat sai Kvaakin Herra Koipeliini -palkinnon vuoden 2013 parhaana käännössarjakuvana. Uudisraivaajat jäi mestarisuomentaja Renne Nikupaavolan viimeiseksi työksi.

Keskustele Kvaakissa Tex Willerin suuralbumeista ja vuoden 2013 Herra Koipeliini -palkinnosta.

Ks. myös Täällähän lentää lyijyä! – Kaikki Tex Willeristä ja Viikatemiehen tiellä.

Lisätietoa joistakin artikkelissa mainituista asioista: