 |
Manu Larcenet: Pieniä voittoja
WS Bookwell 2006
ISBN 951-0-32199-0
Alkuperäisteos: Le Combat Ordinaire, Dargaud 2003
Värit: Patricia Larcenet
Suomennos: Heikki Kaukoranta
Tekstannut: Mika Lietzen
14,50 €, 4-väripainatus
Teemoina juurettomuus, suhde omiin vanhempiinsa, kyvyttömyys sitoutua, päähenkilönä epävarma neuroottinen valokuvaaja, joka etsii itseään ja elämäänsä. Ennenkaikkea kuulostaa aikuissarjakuvalta, jota viime vuosina on Suomeenkin rantautunut kiitettävissä määrin.
Albumi alkaa päähenkilön, Marcon, terapiaistunnosta. Näemme lähipiiriä, ystäviä, hänen kissansa ja matkan vanhempiensa luokse. Näemme rakastumisen, vanhentumisen varjopuolia, sekä miten kauaskantoiset ovatkaan pahimmillaan tekojemme seuraukset. Listasin tähän vain osan albumin teemoista, näin lueteltuna saatta kuulostaa pahaltakin sillisalaatilta, mutta kudelma pysyy hyvin kasassa.
 |
Päähenkilö lukuisine ongelmineen kuulostaa hyvinkin omaelämäkerralliselta. Manu Larcenet itse kumoaa kuitenkin väitteet ja kiistää teemojen olevan suoraan hänen elämästään. Teemojen yhdistely sekä ystävien kokemuksista että puhtaasta fiktiosta muodostaa kokonaisuuden, joka Manun omien sanojensa mukaan muistuttaa enemmän avainromaania: henkilöt hänen ympärillään pystyvät kertomaan mikä on hänestä itsestään ja mikä muualta lainattua.
Albumina Pieniä voittoja on oikein tyypillinen aikuissarjakuva, ihmisläheistä kerrontaa arkisista ongelmista, 52 sivua, kiiltävä paperi ja pehmeät kannet eli Suomen markkinoille hyvin tyypillinen käännössarjakuva. Larcenetin viiva on letkeää ja piirtotyyli joskin selkeästi persoonallinen, mutta silti saanut vaikutteita eurooppalaisen sarjakuvan suurnimiltä, kuten vaikkapa Franquinilta, näkyvät läpi. Kerronta on selkeää, takaumat kuvataan selkeästi erilaisella tyylillä ja värillä, kuten myös henkilöiden suuret tunnemuutokset näkyvät taustan värissä. Väritys on Patricia Larcenetin tekemää ja sopii Manun selkeään piirrotyyliin ollen suuria yksittäisiä väripintoja ja käytännössä hyvin vähän liukuvärejä tms. Enimmäkseen Larcenet kuvaa ihmisiä ja näemme vähemmän luontoa, vaikka yksi teemoista onkin luonnon pariin muuttaminen.
Loppujen lopuksi albumi kertoo minulle henkisestä kasvusta ja ihmisen pienuudesta, oman vajavaisuutensa ymmärtämisestä ja miksi sen tajuaminen ei ole ensinkään helppoa. Ymmärrän kyllä, miksi Larcenet kuuluu tällä hetkellä Ranskan eturivin taiteilijoihin, hänellä on keino tehdä vaikeista asioista ihmisen kokoisia. Kokonaisuutena albumi jää kuitenkin kesken ja on korkeintaan johdanto kokonaisuudelle. Ranskassa Pieniä voittoja on ehtinyt jo sarjana kolmanteen osaan ja päätösosa eli neljäs ilmestyy tekijän omien sanojen mukaan piakkoin. Suosittelen albumia aikuissarjakuvan ystäville.