Kun oltiin Maakies

Parivaljakko vauhdissa.
Parivaljakko vauhdissa.

Tekijä: Tony Millionaire
Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kumiorava
Toimitus: Janne-Matti Keisala
Suomennos & tekstaus: Jouko Ruokosenmäki (sekä Jaana Suorsa)
Julkaisu: Syyskuu 2010 | Sidottu | Kovat kannet
| 96 sivua, mv. | koko 270x145mm
ISBN: 978-952-67423-0-4
Suositushinta: 19,90 eur

Amerikkalaisen sarjakuvataiteilijan Tony Millionairen käsikirjoittama ja piirtämä Maakies aloittaa tuoreen kustannusosakeyhtiön taipaleen. Stripit ovat pimeän koomisia toilailuja epäsovinnaisuuden rajamailla.

Maakies ilmestyy Wikipedian mukaan ns. vaihtoehtoisissa viikkolehdessä (L.A. Weekly, The Stranger ja Only). Millionaire on voittanut vuonna 2007 Maakies-sarjakuvallaan Eisner-palkinnon ”Paras käsikirjoittaja/artisti – Huumori” -sarjassa.

Maakies on ilmestynyt vuodesta 1994 ja alkuperäiskielellä on julkaistu 6 kokoelmaa. Sarjakuva kertoo Naukkunaakan ja Gabby-sedän pimeän koomisista toilailuista, jotka usein liittyvät alkoholiin, sukupuolitauteihin, eritteisiin tai silmittömään väkivaltaan.

Lukukokemusta ei voi kuvailla itseääntoistavana tai puuduttavana, joka voi olla monen strippikokoelman ominaisuus, vaan lähinnä se jätti sekavan olon. Millionaire ammentaa ideansa kaikesta mahdollisesta epäsovinnaisuudesta, keskittyen lähinnä kylläkin ryyppäämisen ja sen lieveilmiöiden ympärille. Amerikkalainen kulttuuriperimä näkyy monien aiheiden käsittelyssä, esim. aseet saavat kohtuuttoman painoarvon. Arvostan toki sitä, että strippi kertoo tarinan eikä ole vain yksittäinen kokeilu kepillä jäätä kukkahattutätien suuntaan, kuten viime aikoina julkaistuissa hugleikurdagsson-onneajasyanidia-rumalapsi-sieltäjostakin.

Piirtojälki on moninaista, tyylien vaihdellessa perinteisestä lineaarisesta tarinankerronnasta kuvanovelliin ja escheristä vieraileviin piirtäjiin. Ei jää kenellekään epäselväksi, etteikö Millionairen viiva taivu mihin tahansa hänen haluamaansa muottiin. Julkaisukoko antaa oikeutta Millionairen strippimuodolle joka on vaakamallinen ja koostuu ns. pääsarjasta ja sen alla kulkevasta ekstrastripistä. Julkaisu on huokoisella mattapaperilla oikein mallikas ja moitteeton. Suomalaisen sarjakuvan hovipainoksi muodostunut Tallinna Raamatutrükikoja tekee hyvää työtä. Erityishuomautuksena kiinnitin huomiota suomennoksessa monipuoliseen ja elävään kielenkäyttöön.

Millionairen itsensä mukaan Maakies on hänen tapansa paljastaa sisimpäänsä. Kustantajan mukaan kaikkien kauheuksien takana sykkii lämmin sydän, joka kuvaa kauniisti ja taitavasti kaukaisia merimaisemia ja ihmisyyden moninaisuutta. Allekirjoitan ensimmäisen, toinen jää hieman kaukaisemmaksi. Voin suositella lämpimästi synkemmän huumorin ystäville, varsinkin jos osaat eläytyä amerikkalaiseen kulttuuriperimään ja joko jaat tai ymmärrät heidän populaarikulttuurin ja yhteiskunnan konventioita.

Kustannusosakeyhtiö Kumiorava on vuonna 2010 perustettu itsenäinen pienkustantamo, joka omien sanojensa mukaan ”keskittyy pääasiassa amerikkalaisen ja eurooppalaisen huumorisarjakuvan julkaisemiseen”. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, mihin kustannuslinja määräytyy ja mitä muita herkkuja suomalaisyleisölle tarjoillaan.

Linkit:
Maakiesin virallinen kotisivu
Keskustele Maakiesista tai Kustannusosakeyhtiö Kumioravasta Kvaakissa.

Villimpi pohjola viihdyttää ja Flight lentää varmasti

Villimpi Pohjola 2, JP Ahonen

ISBN 978-952-67106-1-7

Kustantaja: Daily Hero Press

Koko: 225 x 176 mm

Sivumäärä: 100, sisältää englanninkieliset käännökset

Svh: 14 €

Villimpi jatko-osa

Villimpi Pohjola 2 on Tamperelaisen JP Ahosen toinen albumi kaveriporukasta, joka pohtii henkilökohtaista suuntaansa ja tekemiänsi valintoja. Henkilöt tuntuvat elämäntilanteisiinsa ajautuneilta, kuka potee graduahdistusta, kuka angstaa ja kuka taasen hakee suurimmat seikkailunsa ravintolailloista tai pleikan ohjaimista. Silti perimmäisesti on kyse ihmissuhteista.

Omakustanne on jatkoa vuonna 2007 julkaistulle ensimmäiselle osalle, jonka kaksi ensimmäistä painosta ovat olleet suosittuja. Strippisarjaa on julkaistu Aamulehdessä ja Lapin Kansan Hetki-liitteessä.

Tarinat ovat pääosin rakenteeltaan yksisivuisia sunnuntaisarjoja eli kerronta on 1-3 rivissä, mutta muoto on aina sama. Kukin strippi kertoo tarinaa, mutta ei automaattisesti pääty vitsiin tai punchlineen eli draaman kaari taittuu jo aikaisemmin ja tarina täydentyy henkilöiden reaktioiden tai osallistumisen kautta. Tällaista rakennetta näkee strippisarjakuvassa harvemmin ja vahvistaa sarjakuvasta heijastuvaa ihmisläheistä ilmapiiriä. Ahosen viiva on rentoa ja lentävää ja kuvat täynnä populaarikulttuuriviitteitä. Väritys on onnistunut, joten julkaisu kestää ja vaatiikin muutaman lukukerran avautuakseen.

Ensimmäisen osan yhteydessä oli kritiikkiä hahmojen samankaltaisuudesta. Toisen osan sata sivua onnistuvat selkeyttämään ja puhaltamaan enemmän henkeä ohuisiin hahmoihin ja erottamaan niitä paremmin toisistaan, JP lienee ottanut vaarin edellisen osan palautteesta. Tekijän itsensä mukaan kyseessä on välityö, minusta kyseessä monessa suhteessa selkeä parannus ensimmäiseen, odotamme innolla seuraavaa.

Flight, Volume Five

ISBN 978-0-345-50589-7

Kustantaja: Villard

Editor/Art Direcor: Kazu Kibuishi

Sivumäärä: 368, englanninkielinen

Svh: 25 $ / 28 CAD

Flight jatkaa lentoaan varmasti

Flight-antologia on ehtinyt viidenteen osaansa, kuudes on odotettavissa tulevana kesänä. Ensimmäiset Flightit kustansi Image, mutta sittemmin Random Housen tytäryhtiölle Villard-kustantamolle siirryttyään on Flight ehtinyt viidessä vuodessa ja yhtä monessa antologiassa kehittymään melkoisesti. Ensimmäinen osa seuraa nimeään orjallisesti ja kansainvälinen tekijäkaarti on keskittänyt tarinansa enemmän tai vähemmän lentämisen ympärille. Viides osa näyttäytyy paksumpana ja teema on väistynyt nimeksi, päähuomio on hyvällä tarinalla ja persoonallisella piirrosjäljellä.

JP Ahosen tarina Worry Dolls on mielikuvituksellinen tarina, joka leikittelee Guatemalalaisella uskomuksella, että kun tyynyn alle laittaa pienen nuken kutakin huolta kohti, ne poistuvat päiväjärjestyksestä. 24-sivuinen tarina näyttää ja tuntuu tutulta Ahoselta. Toinen värittäjistä Marjaana Malkamäki on luonut maanläheisen ja rauhallisen tunnelman. Kuvittaja Ahonen luottaa neliskanttisiin ruutuihin, mutta rikkoo sivusommitelman monotonisuutta vaihtelemalla ruutujen kokoa. Tarinan sivuille painettu tekstuuri antaa illuusion kuvioidusta paperista, vaikka kyseessä on valkoinen ja kiiltävä.

Molempia saatavana kirjakaupoista ja Villimpää Pohjolaa myös osoitteesta: www.dailyhero.net.

Keskustele JP Ahosen tuotannosta Kvaakissa: Villimpi Pohjola tai Flight-antologiat.

Keskiyön trumpetti kajahtaa ja pimeys kutsuu

Hellboy: Pimeyden kutsu
Liimanidottu 192 s. + kannet, värillinen
Koko 170 x 260 mm
ISBN: 978-952-469-935-8
Julkaisija: Egmont Kustannus
Tarina: Mike Mignola
Kuvitus: Duncan Fegredo
Suomennos: Antti Poussa
Ilmestynyt 2008, painettu Puolassa.

”Oi myrsky hän on kuollutta ja mennyttä…

Hellboy II -elokuvan vanavedessä saatiin suomeksi tuoreeltaan eturivin kauhusarjakuvaa. Hellboyta on meillä julkaistu aiemmin yksi albumi ja vaikka Dark Horsen sarjassa ”Darkness Calls” opus on jo kahdeksas, ei julkaisu vaadi esitietoja, vaan sopii itsenäisesti luettavaksi. Tarinan lisäksi kirjassa on kuvituksia, lehtijulkaisussa käytettyjä kansia, luonnoksia sekä tekijöiden kommentoimaa materiaalia.

Hellboyn luoja Mike Mignola on luonut maailman, jossa sankari Hellboy on itsekin demoni ja jatkuvasti kohtaa vihjeitä ja ennustuksia tulevasta suuruudestaan Helvetin hallitsijana. Hellboy viittaa profetialle kintaallaan ja on osa paranormaalin tutkimuksen joukkoa B.P.R.D.:tä. Mignola on ensimmäistä kertaa pelkästään kynän varressa ja kuvittajan pallilla debytoi Duncan Fegredo. Soppaan sekoitetaan mm. kreikkalaista, venäläistä ja romanialaista mytologiaa, jota maustetaan natseilla ja demoneilla. Sivuilla vilahtavat laidasta laitaan kirjallisuudesta ja kansanperimästä tutut noidat. Baba Yagalla on vuosisatoja peloteltu venäläisiä lapsia ruotuun ja toisaalta hänet tunnetaan vaikkapa lastenkirjallisuudesta (Alas Taikavirtaa), jossa muuten nähdään myös Koshtshei kuolematon (Kuolematon Kasshei). Kreikan aaveiden ja noituuden jumalatar Hekate johtaa tarinassa noitien armeijaa, jota johtamaan kosiskellaan sankariamme Hellboyta. Oman osansa saavat myös vampyyritarinat sekä Rasputinin legenda.

”Käskystä, mestarini Myrskytie.

Kuvitus jatkaa samassa hengessä, jota Hellboyssa ja sisarjulkaisussa B.P.R.D.:ssä on totuttu näkemään. Fegredo piirtää omalla tyylillään, mutta jäljittelee Mignolalta tuttua ilmeikästä viivaa. Runsas valkoisen ja tummien sävyjen käyttö luovat vahvan tunnelman. Mignola on siirtynyt pelkästään kirjoittamaan ja sarjaa seuranneet huomaavat runsaasti viitteitä edellisiin tapahtumiin. Tarina esittelee uusia langanpäitä ja hahmoja, mutta myös hankkiutuu useimmista nopeasti eroon. Verrattuna Mignolan lyhyempiin tarinoihin, tarina on kokonaisuus eikä niinkään tunnelmapala. Kirjoittaja jaksaa luottaa sankarinsa vetovoimaan ja antaa vastapuolenkin kuljettaa tarinaa.

”Myrskyät luokseni…

Siinä missä alkuperäinen julkaisu (Kanada 2008) on kiiltävää paperia mattakansilla, suomennokseen on valittu toisinpäin. Huokoinen paperivalinta johtaa aavistuksen paksumpaan julkaisuun eikä ole ihan niin miellyttävän painava kuin Dark Horsen. Kvaakin sivuilla on valitettu suomalaisten julkaisujen huonosta painojäljestä, mutta ei se mene aina ihan putkeen muuallakaan. Suomalaisen version mattapaperi antaa enemmän anteeksi ja jenkkijulkaisun osasta sivuja puuttuu mustaa tai se on levinnyt. Suomalaisessa arvostelukappaleessa painojälki on siihen verrattuna tarkkaa ja hyvälaatuista. Suositushinta 13,90 eur on suolainen, vaikkakin selkeätä parannusta edellisestä julkaisusta on värillisyys. Aikoinaan lehtipistejakelussa ollutta julkaisua myydään esim. kustantajan nettikaupassa tällä hetkellä kympillä.

Keskustele Hellboysta Kvaakin foorumeilla.

Vierailuni Nissisen maailmaan

Jyrki Nissinen: Kaikki vierailuni italialaisessa kodissa
ISBN 978-952-99699-9-9
128 sivua, A5, mv. Zum Teufel 2008
Taitto: Maija Rajala
SVH: 12,00 eur

Jyrki Nissisen uusi kokoelma-albumi jatkaa siitä, mihin kokoelma ”Nuolee kuin eläin sipsiä” jäi. ”Kaikki vierailuni italialaisessa kodissa” kokoaa yhteen ”Vierailuni italialaisessa kodissa” -omakustanteet vuosilta 2000–2004 (Munakustannus). Mukaan on mahtunut lisäksi noin 60 sivua muita, sekä luonnoslehtiöön tarttuneita kuvituksia, että sarjakuvia samalta ajanjaksolta.

Perinteisessä kerronnassa tarina pohjustetaan esittelemällä hahmot ja niihin liittyvät tapahtumapaikat. Samalla annetaan lukijalle vihjeitä tulevasta ja aikaa samaistua päähenkilöihin ja paikkoihin. Lukijalle muodostuu odotuksia siitä, mitä tapahtuu seuraavaksi – syntyy tietty ”odotusten piiri”.

Jyrki Nissinen rikkoo tahallaan tätä kaavaa. Tarina pohjustetaan ja hahmot esitellään, mutta mitä heille sitten tapahtuu, onkin yhdistelmä taitelijan mielikuvitusta ja halua viedä tarinaa outoon suuntaan.

Unenomainen kerronta ja tajunnanvirran logiikka eivät päästä lukijaa helpolla. Päähahmoista saattaa tulla sivuhahmoja tai heidät voidaan hylätä kokonaan, tarinan sivujuonteesta tulee pääjuonne tai uusi tarinalinja jyrää alkuperäisen.

Parhaimmillaan lukija yllättyy ja kiinnostuu, huonoimmillaan taistelee ymmärryksestä ja yrittää pysyä ajatuksenjuoksussa mukana. Päähenkilöt jäävät helposti etäisiksi ja enemmän kuriositeeteiksi, sillä lukija ei niin helposti samaistu heihin. Tällainen kerronta on parhaimmillaankin uhkapeliä, lukija helposti hylkää tarinan ennen kuin on antanut sille tarpeeksi aikaa.

Nissisen viiva on paksua ja rentoa, tyyli helposti tunnistettavaa. Julkaisussa nähdään kokeiluja erilaisilla tyyleillä ja sekä kerronnan että piirrostyylin kehittymistä vuosien varrella. ”Vierailuni” tarjoaa kurkistuksen monien hahmojen ja tarinoiden maailmaan ja avaa entisestään Nissisen ajatuksenjuoksua.

Pääosin tarinat ovat lyhyitä, muutaman sivun kokonaisuuksia, välähdyksiä absurdeihin universumeihin, hahmoihin ja heidän sielunelämäänsä. Tyyli on tinkimättömän underground, eikä haluakaan syleillä valtavirtaa.

Omaperäiset ratkaisut kiehtovat tai kummastuttavat. Ehkä juuri siksi tähän on helpompi jäädä koukkuun, sillä Nissinen luo uutta ja vieläpä omalla tavallaan. Kuten tekijän kommenteista voi todeta, lopputulos on joskus tekijälleenkin yllätys.

Kati Kovacs toteaa esipuheessaan: ”EVVIVA L’ASSURDO SUPERREALISMO!” Minä totean: ”Check it out, saatat tykätä.”

Keskustele Jyrki Nissisen tuotannosta Kvaakin foorumeilla.

Miten sinulla menee?

Anne Muhonen: Ada – Kaikki menee hyvin
Kustannusliike Robustos (Helsinki 2007)
Käännökset: Aisha Sultan
Pehmeäkantinen 2-värialbumi, 52 s. Hinta 12 eur.
ISBN: 978-952-99500-7-2

Albumi on tekstitetty sekä suomeksi että englanniksi, sitä voi ostaa sekä hyvinvarustetuista kirjakaupoista tai tilata suoraan Kustannusliike Robustokselta.

Ada on vantaalaisen Anne Muhosen neljäs julkaisu, jossa seurataan hämmästyttävästi tekijänsä näköisen punatukkaisen nuoren tytön Adan elämää. Tämä osa on itsenäinen eikä vaadi aikaisempien osien lukemista, mutta ei siitä haittaakaan ole, jos tuntee hahmoja ennestään.

Ada palaa muistoissaan poikaystävänsä viimeisiin vaiheisiin ja siinä samalla yrittää elää omaa elämäänsä eteenpäin. Tavaroita ja muistoja pakataan ja keskustelut sekä esineet tuovat vanhoja asioita esiin. Kerronta liukuu muistojen ja nykyhetken välillä, kun päähenkilö haparoi päästääkseen surusta irti ja jatkaakseen elämäänsä. Henkilöt joutuvat kohtaamaan sekä menneisyytensä että tulevaisuutensa. Kuolema ei ole koskaan helppo eikä sitä ohiteta olankohautuksella.

Anne Muhosen ilmaisun tunnistaa helposti käytetystä väriskaalasta. Adan punaiset hiukset ovat ainoa värielementti, taustoissa vuorotellaan valkoista ja mustaa, harmaata tai rastereita ei ole.

Tässä albumissa on tehty muutama kokeileva ruutujako sekä selkeästi panostettu perspektiiveihin. Piirrosjälki jättää edelleenkin hiomattoman tunnelman, mutta ilmaisu on selkeytynyt ja Muhonen tietää selkeästi mitä haluaa piirtää ja mitä uskaltaa jättää pois. Aikaisempien albumien tavalla tukeudutaan laulujen sanoihin tunnelmien välittäjänä, tosin aikaisempaa vähemmän. Vaikka sille on haettavissa selitys albumin tarinasta, on suuntaus oikea poispäin teinimäisestä angstipiirrustelusta. Oma tyyli on hioutunut vuosien varrella ja kehittyy edelleen.

Tarina on täyttä kultaa ja koskettaa. Henkilöhahmoista on saatu eläviä ja todentuntuisia omine heikkouksineen ja epärationaalisuuksineen. Kerronnan voima on siinä, mitä jätetään kertomatta. Ada 4 on vahvimpia suorituksia sarjakuvien kirjoituspuolella vuonna 2007, ehdottomasti. Joskus tekee kipeää kysyä: ”Miten minulla menee?”

Ada-sarjakuvan sekä piirtäjän kotisivut löytyvät osoitteesta http://adasarjakuva.com/.
Keskustelua Ada-sarjakuvista Kvaakissa, klikkaa keskustelufoorumille.