 |
Jaana Suorsa: Suuri rakkauskirja – Tout est dans le cochon 3
LIKE 2006
Painettu Gummerus Kirjapainossa
ISBN 952-471-828-6
Ranskankielinen käännös: Kirsi Kinnunen
nid., 72 sivua, 2-värinen
n.10 €
Suuri rakkauskirja on oululaisen Jaana Suorsan kolmas possukirja. Ennen sikoja Suorsa on julkaissut omakustanteena Kettu-sarjakirjan (Ha Ha! 2001) sekä kuvittanut yhteistyössä Oulun Lääninhallituksen kanssa opasvihkosia mm. huumetyötä ja avioelämää varten. Myös Siiri Siili kuuluu Suorsan eläingalleriaan.
 |
Suorsa on löytänyt oman tyylinsä jo vuosia sitten. Possukirjojen tapaan myös viisi vuotta sitten julkaistu Kettu-sarjakirja koostui yhden sivun kuvista ja niitä avaavasta lauseesta. Possukirjoissa lauseet on käännetty myös ranskaksi, kun taas Kettukirjassa toisena kielenä oli englanti. Omalta kannaltani ulkomaan markkinoiden tähtäimen siirtyminen Ranskaan on harmillista; Kettukirjassa englannin- ja suomenkieliset tekstit olivat ajoittain herkullisesti ristiriidassa, mikä antoi kuville uutta syvyyttä. Lieneekö näin myös possukirjoissa? Joku ranskankielentaitoinen voi kertoa sen.
Suuri rakkauskirja käsittelee nimensä mukaisesti aiheista kuluneinta – rakkautta. Mitä uutta tästä mahtaa löytyä, oli ennakkoasenteeni. Epäilin myös kuinka paljon mahdan saada kirjasta irti. Edeltävä possukirja Huono aamuissa (LIKE 2005) kun ei oikein jaksanut innostaa. Siksi yllätys Suuren rakkauskirjan kanssa onkin positiivinen: tässähän on tuoreita ideoita ja minä jopa pidän niistä!
 |
Rakkauskirja muodostaa tarinan, joka ei-niin-yllättävästi etenee parisuhteen kaaren mukaan. Alussa päähenkilöpossu rakastuu, ja siitä alkavat vaikeudet. “Mitähän hän minussa ei näe?”, pohtii sikaraukka. Tarina etenee parisuhteeksi ja kulkee sen onnenhetkien (“Sinä teet vain niitä asioita joita kauniit tapaavat tehdä”) ja ongelmien (“Suutelisin sinua, mutta kärsäsi on tiellä”) kautta seesteiseen loppuun asti. Sikojen puuhat tuntuvat usein tutuilta, välillä ne hymyilyttävät ja välillä puistattavat. Joukossa on myös sivuja, joiden yhteys kokonaisuuteen jää hämärämmäksi, mutta se on pientä.
Sarjakuvanlukijana minua ilahduttaa Suuressa rakkauskirjassa se, että kirja on sarjakuvamaisempi kuin edeltäjänsä. Kuvat eivät yleensä jää yksittäisiksi heitoiksi, vaan ne kertovat pidempää tarinaa. Siltikin suurin osa ideoista toimii myös yksinään. Kirja ilahduttaa myös ulkoasullaan. Ranskankieliset käännökset on osattu asemoida siistimmin kuin Huono aamuissa -kirjassa. Samoin possut näyttävät vähemmän hailakoilta, mihin osuutensa lienee paperin vaihtamisella. LIKE on selvästi panostanut tuoreimpaan kirjaan; selkämyskin on lankanidottu ja kannet jännää vahamaista kartonkia.
 |
Kaivoin arvion tekoa varten esiin Kettu-sarjakirjan, ja huomasin että paitsi formaatti myös monet Possukirjoista löytyvistä ideoista ovat olleet mukana jo tuolloin. Muunmuassa muusikoiden erilaiset soittimet ja enkelinsiipiset eläimet ovat pyörineet kuvissa kauan. Suorsa on jopa siirtänyt suoraan joitakin Kettukirjan lauseita possukirjoihin, vaihtanut vain kuvien eläimet toisiksi. Tämä ei sinällään haittaa; ymmärtääkseni Kettu-omakustannetta ei kovin montaa kappaletta ole aikoinaan myyntiin päässyt.
Possukirjojen ensisijainen ostotarkoitus lienee lahjakirja. Itsekin sain Huono aamuissa -kirjan viime vuonna syntymäpäivälahjaksi. Possut ovat tuttuja myös lukuisista oheistilpehööreistä, postikorteista, avainperistä, puhelinkuvista jne. Ja mikäs siinä, Suorsan kuvat ja lauseet soveltuvat sellaisiin hyvin. Ja sikuus on näinä aikoina pop.